Kouluun (ei naimisiin)

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa.

Koulun kevätjuhla on monelle sellainen jokavuotinen ”nessut esiin” -hetki. Kyynelhanat aukeavat viimeistään, kun Suvivirsi raikaa.

Itselleni jostain syystä jopa liikuttavampaa on tämä hetki, tämä päivä. Kun nuo pienet reppuselät alkavat ensimmäisen vaelluksensa kohti koulunpihaa – pliis autoilijat ajakaa varovasti, meidän rakkaimmat on koulutiellä – ja kohti uutta. Edessä on koko koulumaailma, ystävät ja oppimisen ilot, kaverisuhteet, leikit ja omat jutut, joissa vanhempi ei välttämättä enää pysy perässä. Kun yhtäkkiä ”opettaja sanoi niin” onkin tärkeämpi kuin ”äiti sanoi niin”. Miten voikin olla yhtä aikaa niin valtavan pieni ja niin iso jo!

Tänään he siis kävelivät hiekkatietä kohti syksyn ensimmäistä päivää koulussa ja eskarissa. Annoin heidän kulkea itsenäisesti edellä, ja katselin spontaaneista ilohypyistä pomppivia orava- ja krokotiilireppuja.

Ja sinne sitten jäivät. Ne rakkaista rakkaimmat isotpienet. Juoksivat kohti kavereita ja huikkasivat äidille heipat. Heippa! Kulta, heippa, heippa! Lapsi meni jo.

Joo, kyllä tämä on mulle jopa liikuttavampaa kuin Suvivirsi.

Äitini luota Sotkamosta kaivettuja vanhoja luokkakuvia – ja muita saman aikakauden olennaisia tavaroitani.

Mutta entä jos…

Entä jos just nyt emme olisikaan täällä Suomessa vaan esimerkiksi Etiopiassa, tai vaikka Nepalissa? Entä jos emme saattelisikaan lapsia tänään ensimmäistä päivää koulutielle, vaan äiteinä ja isinä me katselisimme heidän kävelyään alttarille…? Vaimoksi aikuiselle miehelle. Se voisi olla meidän todellisuutta!

Tämä luku on aivan järisyttävän kamala: joka kolmas sekunti joku lapsi sanoo ”tahdon”, vaikka ei oikeasti tahdo. Noin 12 miljoonan (!!!) lapsen koulunkäynti keskeytyy tänäkin vuonna avioliiton vuoksi. Siis yhdessä vuodessa 12 miljoonaa lasta menee naimisiin.

Ka-ma-laa. Niin ei saisi olla, joka ikinen varmasti pystyy selkäpiissään asti tuntemaan, miten pohjattoman väärin tuo on: 12 miljoonaa lasta vuodessa! Samanikäisiä lapsia kuin meidän lapset! Tuntuu, että meidän ihan kaikkien pitäisi tehdä jotain – heti – että nämäkin pienet lapset pääsevät kouluun, ei naimisiin!

(käytin tässä meille tuttuja mielikuvia alttarista ja tahdon-sanasta, vaikka avioliiton solmiminen tietysti tapahtuu eri kulttuureissa eri tavoilla)

Toisen luokan luokkakuvassa yritin ottaa mallia laulaja-Sabrinan huulet törröllään -poseerauksesta. Näin hyvin onnistuin.

Lapsiavioliitot ovat (onneksi!) vähentyneet maailmassa viime vuosikymmeninä, mutta edelleen maailmassa on 765 miljoonaa henkilöä, jotka on naitettu alle 18-vuotiaana. Heistä 650 miljoonaa on tyttöjä tai naisia. Lapsena naitettuja tyttöjä tai naisia on eniten Etelä-Aasiassa sekä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.

Käytännön katkaiseminen ei onnistu välttämättä pelkästään kieltämällä tai lainsäädännöllä. Esimerkiksi Nepalissa on kyllä lain mukaan avioitumisikäraja on 20 vuotta, mutta lähes 40 prosenttia tytöistä naitetaan alle 18-vuotiaana.

Lapsiavioliittojen takana on tietysti eri kulttuureissa erilaisia juttuja, mutta yhteistä taitaa olla köyhyys ja monenlaiset epätasa-arvoiset rakenteet ja perinteet. Voidaan esimerkiksi ajatella, että avioliitto turvaa tytön elämän. Tai kun tytär avioituu, perheen jää vähemmän elätettäviä. Tyttöjen koulutusta ei pidetä tärkeänä – ja avioituvat tytöt jättävät usein koulun kesken.

Lapset saavat lapsia. Ja heidät taas naitetaan eteenpäin jo lapsina, ilman mahdollisuutta päästä kouluun ja opiskella ammattiin. Tätä on juuri se köyhyyden kierre.

Mimä? Kyllä, n-kirjain opetettiin silloin kaunokirjoituksessa noin.

Mä itse ainakin uskon, että yksi tärkeä tekijä lapsiavioliittoja vastaan on koulutus, koulutus ja koulutus. On tutkittu, että tytöt, jotka käyvät koulua yli seitsemän vuotta, menevät myöhemmin naimisiin ja saavat vähemmän lapsia kuin vähemmän koulua käyneet.

Tarvitaan siis tyttöjen koulutukseen ja terveydenhuoltoon panostamista sekä valistustyötä jokaisen omista oikeuksista. Tarvitaan naisten toimeentulomahdollisuuksien parantamista ja yhteisöissä tehtävää työtä, jotta tietoisuus lapsiavioliittojen haitoista lisääntyy. Ja totta kai tarvitaan myös lainsäädäntö ja lakien toimeenpanon vahvistaminen.

Kouluun, ei naimisiin.

Isompi kuva on neljänneltä luokalta. Mulla on kivipestyt farkkuhaalarit. Joku muu samanikäinen tyttö voi olla ryhtymässä vaimoksi aikuiselle miehelle.

Mitä me sitten täällä meidän länsimaissa voidaan tehdä? Ei ainakaan ajatella, että ”onpa kamala ongelma siellä kaukana” ja olla tekemättä mitään – koska jokainen voi tehdä jotain pientä. Lähes aina voi jotenkin auttaa tai osallistua!

Voi tukea kehitysyhteistyötahoja, jotka tekevät tärkeää työtä näissä maissa! Voi jakaa tietoa! Voi haastaa muita tekemään samoin – ja  just näin mä ajattelin tässä nyt tehdä: näin bloggaajan ominaisuudessa vinkata, että tässä taho, joka tekee tärkeää ja monipuolista, pitkäjänteistä lapsiavioliitojen vastaista työtä.

Suomen Lähetysseuran Lasten Pankki tukee koulunkäyntiin, lastensuojeluun ja rauhankasvatukseen liittyvää työtä Angolassa, Boliviassa, Etiopiassa, Israelissa, Kolumbiassa, Nepalissa, Pakistanissa, Palestiinassa, Senegalissa, Tansaniassa, Thaimaassa ja Venezuelassa. Lisäksi pakolaislasten koulunkäynnin tukemiseksi tehtävä työ Lähi-idässä jatkuu.

Lasten Pankin tärkeää työtä lapsiavioliittoja vastaan voi tukea ihan jokainen – jokainen, jolta löytyy edes muutama kolikko taskun pohjalta. Tai no, pankkitililtä. Valmiit lahjoitussummat ovat 10, 25 tai 50 euroa, mutta tuonne voi laittaa myös oman summansa. Vaikka kaksi euroa! Jos vaikka jos jokainen lukija laittaisi 2 euroa, meillä olisi kasassa ihan mahtava summa. Ei mun kolikot yksin, vaan meidän kolikot yhdessä!

Täältä pääsee lahjoittamaan – haastan sut tekemään niin!

Haastan myös jakamaan tietoisuutta! Tee näin: jaa esimerkiksi Instagramissa oma vanha koulukuvasi (oi! olisi ihana nähdä, miltä te näytitte koululaisina!) ja laita siihen hashtag #kouluuneinaimisiin

Seitsemännellä luokalla halusin permanentin. Sain takkukasan, josta harja ei mennyt läpi moneen vuoteen.

…ja mitä ihmettä, miksi Suomen Lähetysseura, joku nyt varmasti ajattelee.

Tai ainakin minä ajattelin ensimmäiseksi: että mikä ja millainen toimija Suomen Lähetysseura sitten oikein on? Todella hyvän (virtuaalisen) tapaamisen myötä tutustuin heidän toimintaansa enemmänkin, toivottavasti osaan tässä lyhyesti tiivistää:

Suomen Lähetysseura on Suomen evankelisluterilaisen kirkon kansainvälinen toimija, joka on yksi Suomen suurimmista kehitysyhteistyötä tekevistä järjestöistä. Rahoitusta se saa mm. ulkoministeriön kehitysyhteistyöavustuksesta, ulkoministeriön rauhantyön avustuksesta sekä seurakunnilta ja kolehdeista, keräyksistä ja lahjoituksista. Esimerkiksi kaikille tuttu Kauneimmat joululaulut on Suomen lähetysseuran joulukampanja, joka viime vuonna keräsi ennätystuloksensa eli  1 165 000 euroa lasten oikeuksien eteen tehtävään työhön kehittyvissä maissa.

Suomen Lähetysseura on siis kirkon toimija, mutta uskonto ei ole koskaan edellytys avun saamiselle tai osallistumiselle. Kehitysyhteistyö on nimenomaan yhteistyötä (ei yhdensuuntaista passivoivaa apua), joka tehdään jokaisen ihmisen arvokkuutta, ihmisarvoa sekä kulttuurista ja uskonnollista identiteettiä kunnioittaen. Autetaan yhteisöjä rakentamaan oikeudenmukaisia, toimivampia ratkaisumalleja ja muuttamaan eriarvoistavia rakenteita. Työ tehdään paikallisten yhteistyökumppaneiden (sikäläiset järjestöt ja kirkot) kanssa yhteistyössä.

Itse mietin tätä kuviota itse suomalaisen seurakunnan työn kautta. Että okei, seurakunnalla Suomessakin on kirkollista työtä: rippikoulut ja jumalanpalvelukset ja mitänäitänyton avioliittoon vihkimiset ja kastamiset. Mutta sen lisäksi on myös muuta tärkeää työtä: on vaikka vauvamuskareja ja kerhoja, joissa ei kirkon jäsenkirjoja kysellä. On kohtaamispaikkoja, syrjäytymisen ehkäisyä ja kirkon järjestämiä leipäjonoja. Sellaista tärkeää sosiaalista työtä yhteisössä.

Ja on vaikka ulkosuomalaistyötä, joka ravitsee ulkomailla asuvien suomalaisten sosiaalisia ympyröitä – mehän itse ollaan oltu Aurinkorannikon seurakunnan lapsiperheille suunnatussa toiminnassa paljonkin mukana, kokemuksia mm. täällä ja täällä. Ja hei, monet tämän blogin kirjaesittelyissä mainitut kirjanikin lainaan Espanjassa ollessa usein juuri sieltä seurakunnan kirjastosta!

Että ”AAMEN KROKOTIILI”, kuten meidän pienempi jossain vaiheessa reippaasti ruokarukoili.

Sotkukiharoita since 80-luku.

Ja nyt siis Lasten Pankki kerää lahjoituksia erityisesti lapsiavioliittoja vastaan tehtävään työhön kohdemaissaan. Haastan sinut omalla panoksellasi osallistumaan!

Lahjoita Lasten Pankin lapsiavioliittojen vastaiseen työhön täältä valitsemasi summa – pienikin lahjoitus on tärkeä! Kaksi euroa vai kymmenen?

Ja kaiva laatikoista just se sun suloisin, takatukkaisin, permanenttisin, nököhampaisin tai paras tai pahin koulukuva (pliis pliis pliis, haluan nähdä sen!) ja jaa se somessa. Tägää #kouluuneinaimisiin Tällä tavalla muutkin näkevät keräyksen ja voivat osallistua omalla panoksellaan mukaan!

Kiitos, te ihanat! Tehdään taas yhdessä jotain tärkeää näiden pienten lasten eteen!

 

 

PS. Esimerkiksi nepalilainen Chandrakala oli 13-vuotias, kun hänet naitettiin. Nyt hän tekee omalla kotiseudullaan töitä lapsiaviolittoja vastaan. Tässä hänen tarinansa:

11
Like
7

You Might Also Like

  • Lottu
    13.8.2020 at 15:54

    Lahjoitin!

    • krista
      13.8.2020 at 16:10

      Jeee, ihanaa, kiiiiiitos! <3 <3 <3

  • Vilja
    13.8.2020 at 18:04

    Lahjoitin 10 e ja toivon koko sydämestäni, että jokainen tämän kommentin lukeva lahjoittaa myös, oli summa sitten 1 e tai 100 e.

    Ajatus siitä, että omat pienet tyttäreni annettaisiin kesken lapsuuden jollekin aikuiselle miehelle vaimoiksi… Ei – en voi edes viedä ajatusta loppuun, koska tulee niin vahva ällötys ja ahdistus.

    • krista
      13.8.2020 at 18:38

      Kiitos, Vilja <3 <3 <3 Ja siis ihan samanlaisia ajatuksia, tai siis uhh kun ei kykene edes ajattelemaan, kun omat lapset alkaa olla siinä iässä, että jotkut tuonikäiset maailmalla tosiaan jättävät koulun kesken ja... Uhhh. Tämä on kyllä aivan valtavan suuri asia, ja itseäni järkytti myös tuo luku, 12 miljoonaa edelleen nykyäänkin, vuodessa!
      -
      Ja vaikka tosiaan olisi se eurokin vain antaa, niin tavoittamalla monta euron antajaa saadaan enemmän kuin mitä yksittäisestä kukkarosta voisi irrota! Joten täydestä sydämestä mä kans toivon, että tämän blogin lukijat lähtevät tähän mukaan! <3

  • Linn
    13.8.2020 at 18:46

    Lähetysseuran Lasten pankki ja Naisten pankki on molemmat ihan loistojuttuja!
    Järkkäsin aikana-ennen-koronaa mun äidille isot seitsenkymppiset. Kaikki lahjat Naisten pankille. Oli kiva ja onnistunut juttu, synttärisankari oli tosi tyytyväinen.

    • krista
      13.8.2020 at 18:54

      Hei VAU, miten hyvä idea <3 Oi hitsi tämäpä täytyykin painaa mieleen, jos on jotain juhlia tulossa!

  • Immu*
    13.8.2020 at 19:39

    Lahjoitin!

    Kiitos Krista ettå käytät ”ääntäsi” (blogiasi ja muita kanaviasi) myös tällaisiin yhteistöihin. Maailma tarvitsee enemmän ihmisiä, jotka puhuvat myös niistä vääryyksistä, jotka eivät kosketa vain itseä ja omaa lähipiiriä, arkea tai asuinpaikkaa.

    • krista
      13.8.2020 at 20:49

      Kiitos! <3 Ja kiitos kauniista sanoistasi! Tää on mulle itsellenikin totta kai tosi palkitsevaa - etenkin kun sit lukee, että ihmiset lähtee mukaan auttamaan, tulee sellainen uskomaton "vau mä voin tällä tavalla saada jotain hyvää aikaan!". Se on vaan... no, se on aivan huikeanhyvä tunne ja tuntee olevansa onnekas, että on ikään kuin "oma linja", jolla voi tavoittaa ihmisiä ja tehdä yhdessä jotain enemmän kuin mitä mä yksin pystyisin! Hankala selittää. Mutta joo, todella palkitsevaa <3 Kiitos! <3

  • Heya
    13.8.2020 at 23:25

    Oon Suomen lähetysseuran ja UNICEFin kuukausilahjoittaja, mutta näistä pankeista en ollutkaan tietoinen! Hyvä tietää, jos haluaa kohdentaa lahjoitustaan. Tosin luotain että näiden järjestöjen apu menee joka tapauksessa eniten tarvitseville <3

    • krista
      14.8.2020 at 10:18

      Ihanaa, että oot kuukausilahjoittaja näihin <3 Tosi tärkeää työtä tekevät molemmat! Ja kuukausilahjoittajat on varmasti järjestöille aivan valtavan tärkeitä, sillä se mahdollistaa pitkäjänteisen työn - tällaisten syvien epäoikeudenmukaisten rakenteiden muuttaminen kun ei tietysti mikään pikaprojekti ole... Mulla kans on itselläni sellainen yhdistelmä, että oon nyt kahteen paikkaan kuukausilahjoittaja ja lisäksi teen eri järjestöille tällaisia kertalahjoituksia (muutamia kertoja vuodessa, ehkä 2-4 kertaa) silloin, kun näen just tällaisen erityisesti kolahtavan kohteen. Sellainen "keskitys ja hajautus" yhtä aikaa, heh.

  • JJM
    14.8.2020 at 12:09

    25€ lahjoitettu! Luin juuri loppuun Sarita Skagnesin kirjan ”Vain tytär” (aivan kauhea elämänkerta) ja kyllä tuntuu että naisen asema kehitysmaissa on niiiiin karmea. Jospa minunkin pennosilla saadaan jotain muutosta aikaan!

    • krista
      14.8.2020 at 13:17

      Mahtavaa, kiitos! <3 <3 <3 Ai että mä iloitsen jokaisesta näistä viestistä! <3 Ja hei JEE, kiitos kirjavinkistä näin samalla, mä menin heti googlaamaan, ja ton mä haluan ehdottomasti lukea! Lukulistalle menee, iso kiitos!

  • Maria
    14.8.2020 at 17:02

    Ihania nämä kommentit! Lämmin kiitos tuestanne <3
    Tuki tulee todella tarpeeseen!

    /Maria, Palvelupäällikkö
    Suomen Lähetysseura

    • krista
      17.8.2020 at 09:33

      Mä oon kans niin iloinen tästä, ai että <3 Kiitos teille tärkeästä työstä! <3