Katoavaista

Muutama viikko sitten olin aikeissa tehdä bloggauksen otsikolla ”Ehtisipä joskus”.

Siinä bloggauksessa olisin haaveillut kaikista pienistä käytännön asioista, joihin ei vaan yksinkertaisesti tunnu riittävän aikaa, kun tässä perhehärdellissä pyörii väkkäränä nämä kaksi pientä lasta.

Haaveinani olisi ollut esimerkiksi pestä vihdoinkin talvisäilytyksen jäljiltä puutarhakalusteet:

Koota puutarhakeinu:

Istuttaa viimeiset kesäkukat:

Karsia syreeneistä kuolleet oksat:

…jopa pestä ikkunat:

Jossain tarmonpuuskassa sitten miniloman ja miniloman välillä ajoimme nurmikon, ja rälläkällä oho, en sentään – sillä pöristimellä, mikä se on – trimmerillä! … karsin kaikkialle levinneet kokoomuskukat vuorikaunokit. Tässä on nyt kiva leikkiä ja loikoilla.

Hiki hatussa kuurasin myös nuo puutarhakalusteet. Jätin unohdin ne pihalle kuivumaan, kun lähdimme Tampereelle.

Ja nyt:

J*mankauta nää näyttää ihan siltä, että tuossa on ihan systemaattisen tarkoituksenmukaisesti istuttu ja kakattu!!!! Että häh häh hää, näenpä tuossa puhdasta puupintaa – tähän on nyt hyvä tulla vääntämään ihan h*vetilliset tortut. ”KNIIIGH!” (kakanähistämisen ääni tähän)

Mitä opimme tästä?

Ainakin sen, että jos on ongelmia ehtiä pestä puutarhakalusteet, niin luultavasti on vielä suurempia ongelmia todellakin ehtiä istua niissä. (paitsi jos olet kakkahätäinen harkakka) Saatikka loikoilla vastaleikatulla nurmikolla.

Katoavaista, katoavaista. Kaikki on katoavaista.

Nurmikko on kasvanut tupsuiksi. Vähitellen kaikki peittyy p*skaan.

You Might Also Like

  • anna-liisa
    16.7.2015 at 12:18

    Shit happens :). Harkakka, hahhahhaa :).

    • Kristaliina
      16.7.2015 at 12:25

      Hihihihi tarkoitukseton kirjoitusvirhe – mutta osuva!!!! :D

  • CURIOUSNOORA (Ei varmistettu)
    16.7.2015 at 12:47

    Suunnittelin kaksi vuotta peseväni kämppämme ikkunat ja kun homma oli tehty, ehdin noin vuorokauden ajan ihastella puhtaita ikkunoita ennen kuin joku törkeä siivekäs oli jo sotkenut ne kakkaan.

    Ja ikinä ennen ei ollut lintu kakannut ikkunoihinne.

    Että sellasta.

    • CURIOUSNOORA (Ei varmistettu)
      16.7.2015 at 12:48

      *ikkunoihimme

    • Kristaliina
      16.7.2015 at 13:21

      Meillä kävi sama muutama vuosi sitten! Graaah!

      Ne penteleet on varmaan älykkäämpiä kuin me luullaan – se harakanräkätys on varmaan puhdasta (he he) v*uilua kaikille, joiden kamat ne ovat sotkeneet linnunelämänsä aikana p*skaan :D

  • Piipo79
    16.7.2015 at 12:51

    Mulla toimii siivous lasten kanssa (toinen vaihtoehto et ajan koko konkkaronkan ulos ja rentoudun itse siivoten) niin et antaa lapsen osallistua ni ei tarvi löytää aikaa askareille! Kun se on lapselle leikkiä siinä vieressä se siivous niin siitä tulee itsellekin melkein sitä myös! Toimi myös ikkunan pesussa kun lapsi hinkkasi vieressä keittiön tuoleja :) ps. Meillä lokki kakkasi just pestyn ikkunan silleen et se oli kyllä ympäri ikkunaa se jätös sillon kun oli se superkova tuuli. Tiedän siis tunteen. Sillon kyllä söi huolella.

    • Kristaliina
      16.7.2015 at 13:19

      Meillähän tirppa rakastaa siivoamista: laulaa ”siivota siivota siivota täytyy, tavarat on mullinmallin” ja… ….leikkisiivoaa. Se on arviolta sekamelskaisin leikki, mitä vaan voi keksiä :D Siihen päälle Seela, joka haluaa jokaisen tavaran, johon joku muu koskee ja kilaroi, jos ei sitä sekunnissa saa :D

      Tietty niitä hetkiä on, jolloin Joel vie koko konkkaronkan ulos leikkimään, mutta silloin mä bloggaan :)

      Äsken muuten 1,5 tuntia raivasin tuolla puutarhassa. Joel tuli sanomaan, että ”pidä hei tauko”. Mä olin omasta mielestäni ihan vaan fiiliksissä, mutta alkoi kuulemma näyttää jo pelottavalta :D

  • Virkaihmis-äiti
    16.7.2015 at 13:33

    Oi pystyn samaistumaan, vaikkei meillä paljon pihaa ookkaan eikä koton sikaile lokki vaan toi yks vaippahousu. Ihan yhdellä sormiruokailukerralla pystyy aika hyvin sabotoimaan päivän siivouksen. 

    Itse koitin helpottaa tätä riittämättömyydentunnetta sillä että meillä käy nyt siivooja. Kyllä, olen kotiäitinä ja meillä käy siivooja! Toki tässä on ajateltu syksyistä töihinpaluuta eikä siivoojan käyntiä enää välttämättä enää huomaa seuraavana päivänä, mutta on se ihana tunne kun koti on edes hetken siisti.

  • Joannaaaaa (Ei varmistettu)
    16.7.2015 at 14:51

    Moi! Sain juuri luettua kaikki blogisi kirjoitukset :) Kiitos hyvistä lukuhetkistä. Aihe koskettaa, sillä meille on pian syntymässä esikoinen :) Hienoa että paljastat blogissasi niin paljon henkilökohtaisia asioita, joita muut eivät usein uskalla. Ja kerrot myös perhe-elämän negatiivisista puolista. Tuntuu että niistäkin usein vaietaan. Eipä mulla muuta; kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista ja toivottavasti niitä on tulossa paljon lisää :)

    • Kristaliina
      16.7.2015 at 21:40

      Oi, nää tällaiset viestit on aina niin <3 <3 <3 <3 Mä oon ihan hurjan iloinen, jos oon pystynyt tuottamaan iloa tai…. jotain. Kiitos, kun laitoit viestin!

      …ja onnea viime metreille esikoisen odottamiseen! <3

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    16.7.2015 at 16:08

    Miks mulla tuli välittömästi Nuuskamuikkunen mieleen tuosta vikasta lauseesta? :D Mut vois kyllä huoneentauluksi vaikka kirjailla, koska kaikki todellakin tuntuu peittyvän siihen itteensä. Ja niin tunnen sun tuskan noiden pihakalusteiden kans, alkukesästä ihan onnessani valttasin meidän aika roisiin kuntoon päässeet kalusteet, ja ilmeisesti se kunnostetun puun näkeminen on houkutellut pihan täyteen räksiä p*skomaan. Yks viikonloppu muualla, ja valmiina oli törkyiset pihakalusteet sekä ikuinen viha räksiä kohtaan. -.-

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    16.7.2015 at 19:33

    Runollista &lt;3

  • Merenwen
    18.7.2015 at 00:20

    ”tähän on nyt hyvä tulla vääntämään ihan h*vetilliset tortut. ”KNIIIGH!” (kakanähistämisen ääni tähän)”

    Kiitos päivän nauruista xD

  • kao kao
    21.7.2015 at 23:24

    Me istutettiin tossa tunti sitten lisää kasveja. En enää mahdu meidän parvekkeelle. Mies kysyi et mihin nämä laitetaan (juu minähän se halusin ne kaikki pitää :D) ja killittää mua toiveikkaasti. Anopin parvekkeelle? Meillä on muuten hullu kurpitsa nimeltä Kalle, joka leviää joka paikkaan ja ottaa lonkeroillaan kiinni muista kukista. Mun mielestä se vaatii uhreja ja on aika kammottavakin, mut kun se on miehen äidiltä saatu, niin kai se saa sitten valloittaa koko parvekkeen.. 

    Joku hyvä puoli tuossa ei ole pihaa itkussani on, et ainakaan meidän partsin sohvat ei ole kakassa :)