Heti alkuun tärkein vinkkini lentomatkailuun kahden pienen lapsen kanssa: ole itse niin koomaväsynyt, että tajuat vasta perillä, että ilman väsymyksen tuomaa armeliasta suojakaapua olisit saattanut matkan sujumisesta ehkä vähän stressatakin.
Joo. Lähtökohta Helsinki-Malaga -lennolle ei siis ollut ihan optimaalinen. Lähtö kello kuusi aamulla – eli klo 3.45 ennakkotilattu taksikyyti kentälle, 2.45 herätyskello soimassa. Lapset nukahtivat yhdentoista aikoihin, ja me Joelin kanssa itkeskeltiin Tikru-ikäväämme vielä reilusti yli puolen yön.
Ja sitten unisekava porukka tikkana kentälle. Jea. Oltiin jopa niin pihalla, että unohdettiin maksaa taksi. Noooh, onpahan sitten varmasti meitä vastasssa paluukyydilläkin…
Omat 10+1 vinkkiäni lentokoneeseen kirjoitin jo Thaimaan jälkeen (täällä). En siis nyt ala ihan itseäni toistaa kaikessa, mutta tässäpä muutama tuoreena mielessäoleva kokemus ja vinkki.
1. Käsimatkatavaroiden pakkaamisen osalta oltiin noudatettu onneksi omaa aiempaa kantapään kautta opittua neuvoamme: tarpeeksi väljä pakkaminen! Minulla oli erittäin-erittäin väljästi pakattu reppu, jossa oli ne lasten tarvikkeet, joita lennon aikana tarvitaan: Seelan varatutit, pari vaippaa, pari harsoa, wipes-paketti, vesipullot, puuduttavat korvatipat. Tämä reppu oli koneessa minun jaloissani.
Joelin käsimatkatavaralaukussa puolestaan oli kannettavat sun muut, sekä ei-niin-todennäköiset lastentarvikkeet kuten vaihtovaatteet. Silvalla oli itse valitut lelut omassa vakkarikassissaan.
2. Koneeseen päätettiin tällä kertaa mennä ihan viimeisenä niin kuin minulle vinkattiin siellä aiemmassa lentoaihesessa bloggauksessa – ja se oli aika hyvä tapa se. Ei tarvinnut pönöttää vöissä pitkään vaan odoteltiin väljässä odotusaulassa sen verran, että kiireisimmät säntäsivät paikoilleen koneeseen. Muuten myös koneesta poistuessa me tavallisesti lähdetään viimeisenä. Laukkuja kuitenkin joutuu odottelemaan, ja eipähän jäädä sitten kyynärpäätekniikalla rynnivien säntäilijöiden jalkoihin.
3. Korvakivuilta nousussa ja laskuissa vältyttin taas – jea! Kuten ennenkin, käytimme taas puuduttavia korvatippoja ennen lentoa, ja lisäksi imetin Seelaa ja Silva hörppi pillimehua nousun ja laskun ajan. Lasten purkka olisi varmaan myös ollut hyvä Silvalle, mutta eipä tajuttu pakata sitä käsimatkatavaraan – ruumassa purkkapaketista ei ollut kovin paljon apua.
4. Tekemisenä Silvalla oli koneessa värityskirja ja tussit sekä itsevalitut lelu-ukkelit.
Heh nelituntinen lentomatka taisi jakautua Silvan kanssa vähän niin kuin kahteen: ensimmäinen parituntinen leikittiin hyväntuulisesti. Toisen parituntisen minä yritin kaikin tavoin maanitella överiväsynyttä naperoa rauhoittumaan unille – tyyppi kun oli tosiaan kolmelta aamulla herännyt eikä sen jälkeen nukkunut silmäystäkään… Aavistelin akuutteja ongelmia loppumatkaan, jos en saisi lasta yhtään nukahtamaan.
No en saanut.
Ongelmaennusteena (ihme kyllä) osoittautui kuitenkin onneksi vääräksi ja selvisimme taksiin asti kunnialla. Matkatavarat hihnalta saatuamme iso hepotus oli, kun saimme tokkuraisen taaperon sujautettua Joelin selkään kantoon. Taksissa Espanjan päässä sitten tuli vihdoinkin uni.
Eiväsytä eiväsytä eiväsytä.
5. Seelan osalta lentokoneonnen avain oli Manduca. Siinä se on-off -nukahteli pitkin matkaa, Joel välillä hytkytteli pitkin käytävää. Muutamia kertoja vauva osoitti keskinkertaisella volyymilla akuuttia tyytymättömyyttään, mutta oman subjektiivisen arvioni mukaan emme ehkä häirinneet kanssamatkustajia älämölöllämme kovinkaan paljon. Toivottavasti.
Molempien lasten osalta jatkoimme perille päästyämme normaalia päikkärirytmiä, vaikka yö olikin jäänyt minipätkäksi. Ensimmäinen perilläolopäivä oli tietysti aika sekoväsynyt, mutta heti kakkospäivänä elelimme jo normaalisti omine vakirytmeinemme.
5. Ruokia Finnairin lennolla ei tarjottu, mutta olimme onneksi ehtineet haukata vähän aamupalaa Helsingissä lentokentällä. Seelalle oli mukana myös muutama ruokapurkki; yksi purkki muistaakseni annettiin koneessa. Espanjan päässä pyysimme taksia pysähtymään matkalla huoltoasemalta, josta Joel koukkasi ensimmäiselle päivälle tarvittavat ruoat niin, että ei tarvinnut lähteä heti perillepäästyä kartan kanssa ruokakaupan perään suunnistamaan.
*******
Yleisesti – ihan ilman sitä väsymystäkin – sanoisin lasten kanssa lentokonematkailuun tärkeimmäksi neuvoksi edelleen sen, että ei kannata turhia stressata. Lento on kuitenkin vain sen x-määrän tunteja (tällä kertaa vain neljä), ja sitten se on… ...ohi.
Lisää vinkkejä pidemmälle matkalle siis aiemmassa bloggauksessa täällä.
1
Kristaliina
16.2.2015 at 16:56Uhhh joo tosiaan! Siinä ois aika mukavaa lasten kanssa kykkiä portilla, uhhuh.
piritaV (Ei varmistettu)
16.2.2015 at 20:45Herranjestas! Minä olisin tuossa tilanteessa varmaan vaan päättänyt jäädä asumaan ko. maahan!!
CougarWoman
16.2.2015 at 16:44…ja niille kanssamatkustajille, joita älämölö*) saattaa häiritä (luen itseni tähän joukkoon, heh): korvatulpat. Tammikuisen lomareissun paluu(yö)lennon pelastajat!
*) älämölöksi luetaan lasten itkun lisäksi myös juopuneet kanssamatkustajat, kovalla äänellä puhuvat eläkeläiset, ensikertalaiset pällistelijät lentokoneessa, tabletista tuutatulle huumorpläjäysleffalle säännöllisesti hörähtelevä aviomies jne.
Kristaliina
16.2.2015 at 16:57Joo, ja sellainen silmälappu kans, jos aikoo nukkua – mulle aikoinaan se oli ihan ehdoton. Sellainen kun on silmillä ja tulpat korvilla, niin jea! Nykyäään lasten kanssa nukkumisesta lennolla ei vaan voi haaveillakaan :D
rinkeli
16.2.2015 at 16:45Miten voi unohtaa maksaa taksin?? :D Oliko kuski yhtä väsynyt?
Kristaliina
16.2.2015 at 16:55Luultavasti :D
Se oli ihan huippu kuski kaikin puolin ja vei meidät jostain sisäkautta kentälle, auttoi tavaroissa, hauskuutti Silvaa ja niin edelleen. Siinä sitten sovittiin takaisintulokyytiä, kaivettiin lennon numeroita, se näytti, että missä se on vastassa ja niin edelleen. Vilkuteltiin hyvät matkat ja muutenkin oli sellainen oikein mukava tunnelma. Sellainen pieni juttu kuin maksun periminen/maksaminen sitten jäi – oltiin jo lähtöportilla, kun tajuttiin :D No, yhteystiedot meillä onneksi on puolin ja toisin, hän otti kuitin talteen (ja lähetti sähköisesti kopsun) ja me luvattiin maksaa sitten tullessa :)
Hei kolmelta maanantain vastaisena yönä – siinä ei varmaan kukaan ole ihan terävimmillään :D
Torey
16.2.2015 at 19:33Siinä on ollut kaveri oikeassa ammatissa! :)
kao kao
16.2.2015 at 21:06Ihan huipulta kuskilta kyllä kuulostaa! Kiva et se odottelee teitä sit täällä kun tuutte :)
PiritaV (Ei varmistettu)
16.2.2015 at 20:43Todellakin viimeisenä koneeseen. Haistatan henkiset huitkukkaset aina sille kehoitukselle, että lapsiperheet voivat boardata ensin. Juuei. Ja hei ihana, että Silvalla on edelleen tuo sama tiikerirätti <3 Sama rätti on meilläkin pojalla uniriepuna – yksi kotona ja yksi päiväkodissa. Vielä menee varmasti ihan täydestä, että se on se yksi ja sama tikru :P
Pingale
16.2.2015 at 21:34Minulla on kuukauden päästä edessä lento kahden lapsen (2,5v ja 0,5v) kanssa! Onneksi matka on vain Helsingin ja Oulun välillä.. :)
Pingale
16.2.2015 at 21:37Ja piti vielä sanomani, että viimeisten joukossa koneeseen mennään mekin. Parivuotiaan kanssa olen tainnut joskus mennä ekojen joukossa, kun sen kanssa voi höpötellä ja selittää asioita. Mutta selitäpä vauvalle, että nyt tässä vaan törötetään paikallamme penkissä toisiimme sidottuina.. :D
Riika V.
16.2.2015 at 22:01Nimenomaan. Ei kannata stressata! Viihdykkeitä ja syötävää sekä juotavaa vaan tarpeeksi mukaan! Eipä siinä oikein muutakaan voi. ;)