Isänpäivätaide

Okei mehän tietysti oltiin ne ainoat ihmiset maailmassa, jotka keksi, että isänpäiväksi voisi painaa vauvan kädenjälkiä paperille… :D

…mutta eikö idean yleisyys kerro myös jotain siitä, että se on hyväksi havaittu…?

Meidän isi ainakin ilahtui.

Vauvojen taidestudiolla ystävän luona askarreltiin siis perjantaina pyjamissa ja sormivärisotkussa. Onnistuneen kädenjäljen tekeminen osoittautui jopa kahden aikuisen voimin niin haastavaksi, että aika pian luovuimme siistien kädenjälkien unelmasta ja päädyimme tekemään taidetta.

Kuulostaako kummalliselta: jollain tavalla tykkään tästä isänpäivästä enemmän kuin äitienpäivästä. Isänpäivä on jotenkin reippaampi. Kalsarit, kirja ja kaljatuoppi -tyyliin. Kun taas äitienpäivä on jotenkin minulle liian ällömakea vaaleanpunaisine ruusuineen, ”äideistä parhaimman sain”.

Ainakin viime äitienpäivä tuntui minulle  jotenkin vieraalta. Vauva oli vaan tupsahtanut maailmaan enkä oikein edes tajunnut olevani äiti. Olin joku sumuinen väsynyt hoivaolio.

Ehkä ensi vuonna sitten.
 

Hyvää isänpäivää kaikille isille!
…ja äideille!
…ja kaikille muillekin!

You Might Also Like

  • Tommi K
    11.11.2012 at 13:54

    Ha :D Meidän kädenjäljet saattavat vilahtaa vielä myöhemmin tuolla naapuripalstan puolella. Vauvaleimasimessa on kuulemma aika hankala käyttöliittymä.

  • Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)
    11.11.2012 at 14:08

    Ekana isänpäivänä kannattaa painaa jalan kuvia! Huomattavasti helpompaa kuin sormien pitäminen suorana… :)

    Lisäksi ilmainen joululahjavinkki: Nyt kun olette aloittaneet tämän vauva-askartelun, ei kun ostamaan kangasvärit kaupasta ja valkoisia tyynyliinoja tms. tekstiilejä ja sitten painamaan näitä pikku jalkoja urakalla mummeille ja kummeille joululahjoiksi. Erittäin söpöä tulee, kun asettelee jalat sydämen muotoisesti. <3

  • Enni
    11.11.2012 at 14:09

    oih, miten mekin keksittiin sama idea? :) Parasta tässä taiteessa on se, että se meidän tekemä on meidän iskän mielestä se kaikkein kaunein. Ihanaa päivää teille.

  • Liisa
    11.11.2012 at 15:28

    Oo, mikä US-KO-MA-TON sattuma. Ilonkin isän isänpäiväkortti oli suttuinen kämmenenjälki. Ilon papat saivat vielä taiteellisemmat tuotokset, niissä oli vain pieniä sormiväripilkkuja siellä täällä (mutta ajatus on tärkein).

    On tosiaan vähän hankalaa yrittää yksin hallita mustekalamaisesti liikehtivää seitsenkiloista leimasinta joka ei suostu avaamaan juuri maalattua nyrkkiään vaan yrittää tarttua korttipohjaan ja syödä sen.

    Teimme jo äitienpäiväksi mummoille kortit, joissa oli jalanjäljet (jotka oli naamioitu kukkasiksi). Silloin leimasin ei vastustellut koska ei tainnut olla vielä kolmikiloinenkaan.

    (Me vietämme isänpäivää Japanissa. Ilolla on parhaat tuliaiset kotiinviemisiksi: molemmat keskialahampaat puhkesivat Kiotossa. Illalla nukkumaan mennessä huomasin ensimmäisen kun lapsi järsi käsivarttani ja aamulla toinenkin oli löytänyt tiensä ikenen läpi. Selvisimme siis tästä koettelemuksesta ilman enempiä itkuja ja hammasten kiristyksiä (pun intended).)

  • M-M
    11.11.2012 at 17:02

    Me paineltiin kans käden ja jalan kuvat. Kyllä tuli isillä kyynel silmäkulmaan.

    Olin myös veljentytön jalat painanut korttiin. Oli veli ilahtunut kans.

    Ihanaa ensimmäistä isänpäivää teillekin :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    11.11.2012 at 19:01

    Haha, moista taidetta on ihan parasta luoda päiväkodissa. 12 lapselle laitetaan käsiin maalia; 50% itkee järkyttyneenä, 45% laittaa sen kädenjäljen muualle kuin siihen paperiin ja ehkä se 5% onnistuu täydellisesti. :) JA joka vuosi aina sama rumba! t. entinen pk-täti.

    ..kannattaa kokeilla myös jalkapohja-kuvioista korttia, vaikka ensi vuonna. Se on vielä jänskempää. :)

  • Miitu (Ei varmistettu)
    12.11.2012 at 07:40

    Meidän tyttö kuului viime äitienpäivänä tuohon 50 + 45 % joukkoon, jotka itkee järkyttyneenä JA laittaa kädet jonneki muualle ku tarvis – meidän tapauksessa kädet pyyhittiin mahaan :D Jätettiin siis rauhassa maalit vielä pois ja siirryttiin tarroihin: paljon tarra-arkkeja kehiin, joista tyttö saa valita mieluiset tarrat, jotka äiti irrottaa ja sitte tyttö laittaa paikalleen korttiin. Osa noista menee paikalleen loistokkaasti, mutta jostain kumman syystä äidin valmiiksi kirjoittamat onnittelutekstit pitäis ehdottomasti peittää. Hmm…

    Mulla on kans äitienpäivään jotenki ristiriitanen suhtautuminen, enkä oikein tiedä johtuuko se just noista ”maailman paras äiti”-hehkutuksista, kun oikein itsekriittisyys ei antais periksi moiselle, vai se, etten tykkää ihan nii paljon olla keskipisteenä, vai mikä. Mut kieltämättä toinen äitienpäivä oli huomattavasti parempi ku se ensimmäinen, jollo lapsi oli teholla, ite kipuili sektion ja post spinaali päänsäryn kanssa, ja päivä päättyi siihen, että sai ison neulan (TAAS) selkärankaan… Ja tietty se, että se rakkaudentunne oli siinä vuoden aikana ehtiny voimistua eksponentiaalisesti.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    13.11.2012 at 08:47

    Hieno taulu tai kortti tulee ylös kopiokoneella!! Käsi kopiokoneen väliin ja huristelemaan. Kannattaa pukea vaate, jossa on kaunis vaikkapa pisinen hihansuu, niin tulee vielä hienompi. Meillä on kolme kättä takan päällä mustissa Ikean paksureunaisissa kehyksissä vanhana isänpäivälahjana. Ovat tyylikkäitä. Ensi vuodeksi vinkki! Ja helpompaa kuin väreillä sotkeminen.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    13.11.2012 at 08:48

    Siis pitsinen! Hihansuu siis;) toim korjaus.