Hei tonttu-ukot chillatkaa

On taas se aika vuodesta.

Siis se aika, jolloin mä kirjoitan tän tällaisen bloggauksen, jossa ihmettelen asiaa nimeltään joulustressi. Että mikä joulustressi?

Jo vähän ennen kuin palasimme tänne Suomeen, omat some-kanavani olivat niin täynnä jouluvalmisteluita, että mun piti ihan kalenterista katsoa, että onhan se joulu tosiaan vasta ensi torstaina. Että jos sitä olisi jotenkin aikaistettu, kun niin monella tuntui olevan kova kiire.

Mutta ei. Siellä se kalenterissa vielä oli. Kiltisti paikallaan torstaissa.

Puutalon jouluvalmisteluihin kuuluu:

  • paketit tytöille, yksi per nenä  – ja sukulaisille vannotetaan, että vain maksimissaan yhden pienen lahjan saa ostaa lapsille; ei tavarabakkanaaleja meidän kuusen alle, kiitos
  • puolen tunnin pikasiivoaminen (keittiö, olohuone ja eteinen) jossain vaiheessa tällä viikolla
  • kuusen hakeminen kylätalon kuusimyynnistä jonain iltana
  • tavallinen kaupassapistäytyminen aatonaattoiltana (normaalit ostokset plus piparitaikinalevyjä ja Kokkikartanon valmisriisipuuroa)
  • joulukoristelu yhdessä tyttöjen kanssa aattoaamuna

Ja siinäpä sitten se.

Vaikka kuinka tuijotan tuota listaa, en onnistu siitä mitään stressiä saamaan. Monesti ihan tavallisella arkiviikolla on enemmän tehtävää.

joulukoristeet

Tuo valkoinen laatikko nostetaan aattoaamuna kaapista ja koristellaan koti.

Jouluhan on rentoutumisen aikaa. Yhdessä olemista. Perheen aikaa. Vapaa-aikaa. Missä se stressi oikein on ja ennen kaikkea miksi?

Joulustressi on minun maailmakuvassani vähän sellaista samanlaista kuin vaikkapa stressi verhoista tai oikeansävyisten lautasliinojen löytämisestä.

Turhaa.

Maailmassa on paljon oikeastikin stressaavia, tärkeitä asioita. Luulisi nyt, että joulu (lue: usealle monen päivän vapaa-aikaputki) ei olisi yksi niistä.

mansikka marja sitruuna siiri

Tirppa sai valita lelukuvastosta yhden lelun joululahjaksi. Tässä toivelahja. Tätä varten piti kyllä ajaa Keravalle asti.

Tämä on jouluhaaste:
Anna sinäkin lapsellesi vain yksi paketti. (aikuiset eivät tarvitse mitään) Kaikella loppupanostuksella anna sitä, mikä lapselle on tärkeintä: aikaasi.

Jos joku asia stressaa sinua, älä tee sitä. Oikeasti. ÄLÄ TEE SITÄ.

Ja sitä aikaa saat, kun jätät ne jouluverhot silittämättä ja joululahjaostosreissut säntäilemättä. Jätä vaikka riisipuurokin keittämättä (se valmispuuro on tosi hyvää!) ja keskity kodinsisustamisen sijaan perheeseen ja kiireettömään yhdessä olemiseen. Koska se on sitä, mikä on tärkeää. Sitä, mistä ne lasten parhaat joulumuistot syntyvät – ei siitä, onko joulupöydän kattaus trendisävyinen ja Instagram-uskottava.

Ei tule joulustressi.

 

 

 

PS. Hehe lisätty, kun näköjään niin moni löytää jutusta jotain, mitä siinä EI LUE :) Tässä jutussa siis ei missään kohdassa lue, että ei saa siivota/koristella/fiilistellä/mitävaanjoulumeininkeillä, jos se tuottaa itselle iloa. Tämä juttu on JOULUSTRESSISTÄ :) Tässä lukee, että EI STRESSIÄ. Ja tässä EI lue, että ei iloatuottavia rentoja joulufiilistelyitä.

Ehkä tää onkin stressitesti; jos näkee jutussa tuollaista, saattaa ehkä ihan ministi olla stressaantunut :)

89
Like
1

You Might Also Like

  • a
    21.12.2015 at 20:28

    Meillä ei stressata joulusta. Kuusi on haettu vintiltä ekana adventtina (meidän (t)ekokuusi on jo 10 vuotta käytössä ja saa ilahduttaa ekasta adventista tapaninpäivään, mä rakastan sitä hämyisen olkkarin nurkassa…mutta toisaalta mieluiten heivaisin sen takaisin vintille jo joulupäivänä). Kynttilöitä poltettu ja askarreltu lapsen kanssa tonttuja (koska lapsi rakastaa askartelua, äiti ei niinkään) ja leivottu pipareita valmistaikinasta. Jouluruuat ostetaan aatonaattona ja joulupäivänä ajellaan sukulaisiin ihan vaan siksi kun silloin on tiet on tyhjät ja muutenkin kyseessä on vuoden tylsimmät päivät :)

    Lahjoista pakko vaan sanoa, että meillä aikuiset ”saa” lahjoja, koska muuten lapsi olisi surullinen/pahoillaan aikuisten puolesta…siis se ei vaan käy lapsen oikeudentajuun että vain hän saa paketteja. Aikana ennen lasta vietettiin ihania lahjattomia jouluja monta monta vuotta, mutta viime jouluna piti aikuisillekin vääntää paketit, paketteihin käärittiin mun henk.koht. itselleni ostama yökkäri ja miehelle rukkaset ;) Tänä vuonna mies on säästänyt pari tilaamaansa kirjaa pakettiin ja mun pitänee äkkiä keksiä jotain itselleni. Olen luopunut toivosta että lahjamäärät lapsen osalta ois järkevät, siis kun sukulaiset haluavat pientä muistaa, niin ei mulla käy sydän kieltääkään (isovanhemmille on isot ukaasit että max. kaksi lahjaa mutta kattotaan).

    • krista
      22.12.2015 at 07:07

      Kuulostaa hyvältä! Mulle kans kuusi on sellainen joulutunnelman tuoja: koristeltu kuusi olkkarissa ja joulutähti ikkunassa, niin se on siinä :) Lapsuusjouluissa oli aina vakkarikoristeet (ja niin haluan olevan meilläkin; ei siis uusia koristeita joka vuosi tai mitään teemavärejä tms.), ja niissä isona osana lasten askartelemat tontut sun muut <3
      -
      Oi, miten empaattinen lapsi - supersuloista! <3

  • lilah
    21.12.2015 at 21:48

    Tulipa jotenkin hupaisa fiilis näistä kommenteista: lukijat kertovat miten joulunsa viettävät ja blogisti joko kannustaa että kuulostaa hyvältä tai yrittää ehdotella voisko tehdä vähemmän :-) Kuten joku muukin kirjoitti, nämää lähipiirit joita joko kokee että tarvitsee tai ihan haluaakin jouluna huomioida ja muistaa on eri ihmisillä hippasen eri kokoa. Meilläkin siihen kuuluvat meidän molempien vanhempien isoäidit, lasten isovanhemmat, muutama vanhapiikatäti ja meidän vanhempien sisarukset perheineen. Ja tietysti muutama ystäväperhe ja kummilapsia. Kaikille ei siis osteta lahjaa, mutta jotenkin muistetaan tai ollaan yhteyksissä joulun aikaan. Ja kieltämättä jotta tämän kaiken muistaa ja ehtii muun arkirumban (työt, harrastusten päätökset jne) ohessa niin voihan sitä stressiksikin kutsua. En kuitenkaan osaa nähdä siinä negatiivista, ennemmin kyse on positiivisesta tekemistä tehostavasta lisäbuustista ja ennen h-hetkeä huokaisusta ”onnistuipas, ehdinpäs”. Silti sitä joulua tehdään yhdessä lasten kanssa: askarrellaan, leivotaan, siivotaan, metsäretkeillään hakemaan kuusta ja kukka-asetelmien koristeita, tehdään tonttukierros viemään lahjoja itse saman pitäjän sisällä jne. Jos vain viettäisin jouluni oman perheen kesken, hommaa olisi toki paljon vähemmän, mutta kokisin myös jättäneeni minulle rakkaat ihmiset huomioimatta.
    Lapsille tulee ostettua lahjaksi sekä tarpeellista (ne vaatteet mitä ei kirpparilta osteta eli lähinnä alusvaatteet, jotkut paremmat talvikintaat jne) että pari toivelahjaa kummallekin. Lisäksi tuo sama lähipiiri muistaa lapsiamme eli kertyy paljon toki. Meillä myös pienempinä jaksoivat avata pari pakettia, mutta sitten vietimme jokusen joulun niin että paikalla oli myös melko pitelemättömästi omia pakettejaan avaavia isompia lapsia ja aika äkkiä se malli alkoi tarttua. Nyt on taas toppuuteltu, että avataan nätisti ja maltilla.
    Ja vielä joku kirjoitti joulun viettämisestä itsekkäästi vs. niiden lähimpien toiveita toteuttaen. Tämä on meilläkin melkoinen dilemma ollut jo vuosia. Ei pelkästään mitä me vanhemmat toivoisiimme (kotijoulu) vaan myös että ollaan ajateltu erästä yksinäistä ihmistä, joka meidät monesti kutsui kylään juuri aatoksi. Jossain vaiheessa lapsetkin kasvoivat niin, että osasivat jo toivoakin, että menemme hänen luokseen. Kun on monta perheenjäsentä, voi niitä toiveita helposti olla neljä erilaistakin, joten kompromissien aikaa tämä on myös, yrittipä olla itsekäs tai ei.

    • krista
      22.12.2015 at 07:27

      Mun mielestä on kiva lukea ihmisten joulunviettotavoista! :)

      Meilläkin on kyllä noita lähirakkaita paljon. Ehkä kyse on enemmänkin lähipiirin tavoista/tottumuksista kuin läheisten määrästä saatikka tärkeydestä. Meidän läheiset tasan tarkkaan tietävät, kuinka rakkaita he meille ovat, vaikka ei ollakaan ikinä ostettu heille (aikuisille) paketin pakettia. Me ei osteta myöskään tuliaisia tms. tai syntymäpäivälahjoja. Eli tavaraa ei ole meillä otettu kiintymyksen merkiksi. Omalle äidilleni esimerkiksi soitan aattona ”hyvää joulua” -puhelun. En edes korttia ole koskaan lähettänyt. Ja hän varmasti tietää, kuinka rakas minulle on. Eikä hänkään muuten anna lahjaa ”tapamielessä” minulle. Joskus hän on tehnyt jonkun isomman hankinnan, jos mulla on ollut joku hankinta päällä – esimerkiksi yhtenä vuonna osti meille uudet joustinpatjat tai mä ostin ne patjat ja se laittoi rahaa tilille – ja se oli sitten lahja sille ja seuraavalle n. kolmelle vuodelle samalla :)

      Tänä vuonna oon törmännyt muuten ihanaan huomaavaisuuteen meidän lähipiirissä. Useampi on etukäteen kysynyt (esim. Seelan molemmat kummivanhemmat), että ”saako Xxxxx:lle ostaa joululahjan?” Ja toki saa <3 Joku kaukaisempi jos esittäisi saman kysymyksen, vastaisin luultavasti (ja olen vastannutkin), että jos jotain ihan-ihan erityistä sille lapselle sopivaa/itsetehtyä on mielessä, niin toki saa - mutta sellaista, että menee lelukauppaan pyörimään, että "mitäköhän mä nyt sille keksisin", niin mieluummin ei.
      -
      Meillä Helsingissä asuvat läheiset käyvät meillä kylässä (ne, jotka haluavat - on esitetty avoin kutsu ilman läsnäolovelvollisuutta) siihen aikaan, kun meillä on joulupukkileikki. Sitten he suuntaavat toisaalle "aikuistenruokailemaan" pidemmän kaavan kautta. Viime jouluna meillä sai niitä aamullapaistettuja pipareita ja glögiä sen lahjojenjakamisen aikana :)

      • lilah
        22.12.2015 at 19:08

        SIis ei meilläkään lahjoilla mitata läheisten tärkeyttä mutta vierailuilla, joulukukan tai lasten askartelujen viemisellä ja korteilla haluamme osoittaa että heitä muistamme niiltä osin kun ei joka paikkaan revetä. Osa noista rakkaista on joko näin maalla heikon joukkoliikenteen tai oman kuntonsa puolesta itse kykenemättömiä minnekään lähtemään, jolloin homma sitten menee niin päin, että me kyläillään. Itse ajattelisin, että jos viettäisin joulua yksin, ihan kauhean lämmittävä ei olisi se ajatus, että ”kyllä ne minusta välittävät, vaikkeivat sitä juuri osoitakaan”. Sellaisen ihmisen iloksi ja hyväksi, josta välittää, näkee mielellään vaivaa ja tinkii vähän siitä mitä itse mieluiten tekisi.

        Tuliaisia ei mekään osteta, korkeintaan jotain kiitokseksi taloa poissaolojen ajan hoitaneille. Synttäreitä muistetaan lähinnä onnitteluviestillä tai kortilla – arkena kun ei samalla tavalla repeä kyläilemään.

        Tuo lahjan ostamiseen luvan pyytäminen on myös minusta outoa. Senkin ymmärrän, että kysyy onko joku lahja sopiva, mutta että saako ostaa! En omien lasten kohdalla osaa ajatella, että siten omistaisin lapseni, että voin sanoa ettei heille saa tuoda lahjaa! Minusta lahja annetaan antamisen ilosta ja halusta ja silloinhan se lahja sopii saajalleen – tarkoitushan on ilahduttaa. Kummilasteni vanhemmat välillä ovatkin sanoneet, että ”ei sinun kuulu kummilapsen sisarukselle tuoda joululahjaa”. Kerran en voinut hillitä itseäni puuskahtamasta, että annan lahjoja tasan niille, joita haluan lahjalla muistaa. En antaisi sille kummilapsellekaan vain siksi että täytyy! Kummiksi ryhtyessäni olen lupautunut tiettyihin juttuihin, mutta en lahja-automaatiksi.

        • krista
          22.12.2015 at 20:05

          Kyllä tuollaisen 1-vuotiaan puolesta vanhemmat päättävät vielä aika monta asiaa :)

          Ja sit tuo joulun viettäminen yksin… Mä en nyt yhtään ymmärrä, miten joulustressaamattomuus liittyisi siihen, että joku viettäisi joulun yksin. Ei meillä kukaan vietä joulua yksin, vaikka ei stressatakaan :) Tuo ”kyllä ne minusta välittävät, vaikkeivat sitä juuri osoitakaan” on myös ihan kummallinen – miten niin ei osoita? Jouluko/joululahja se on se ainoa osoittamisen tapa? Toki on tosi surullista, että niitä ihmisiä tosiaan on, joilla niitä läheisiä ja rakkaita ei ole – ei jouluna eikä muutenkaan. Mutta se ei kyllä mitenkään liity siihen, että ottaako joku stressiä joulusta vai ei.

        • saria
          22.12.2015 at 20:10

          ”….ihan kauhean lämmittävä ei olisi se ajatus, että ”kyllä ne minusta välittävät, vaikkeivat sitä juuri osoitakaan”.”

          Niin. Jos on kaveri/tytar/eno/vanhempi/kummi x joka aina soittaa, tulee/kutsuu kaymaan, kysyy kuulumisia, laittaa kortin ja lahjat jouluna ja synttarina jne, ja sitten kaveri/tytar/eno/vanhempi/kummi y joka ei jaksa ottaa tammoisista asioista mitaan stressia ja toteaa etta kyllahan ne tietaa etta ma niista valitan, niin kummastakohan naista ajan myota alkaa itse valittamaan enemman? Vaikka siis naamaten nahdessa olisi aina yhta kivaa molempien kanssa?

          Eli olen samaa mielta siita etta valilla omasta helppoudesta/mukavuudesta voi ja pitaakin ”karsia” sen eteen etta viestittaa toiselle valittavansa.
          Taannoin naapurin perheessa sattui sairaustapaus joka vuoksi toinen vanhempi oli piiitkaaaaaaaan ihan toimintakyvyton. Otin oman tyo- ja pikkulapsiarkeni lisaristiksi sen etta valilla vein heillekin illallista, soittelin illalla kuulumiset sen sijaan etta olisin vain roikkunut netissa (vaikka se olisikin huokuttanut enemman) ja kutsuin lapsia leikkimaan meille jne. Tietysti se lisasi vaivaa omaan arkeeni, mutta se oli silti ehdottomasti sen arvoista. Naen etta jouluna panostaminen lahjoihin, kortteihin, ruokaan, sukulaisiin ajamiseen jne jen on sama asia. ei sita naapuriakaan olisi varmaan yhta paljon lammittanyt ajatus etta ”no se varmaan kuitenkin ajatustasolla on empattiinen, vaikkei silta nyt mitaan konkreettista apua/tukea liukene”.

          • krista
            22.12.2015 at 20:17

            En vois olla enempää eri mieltä siitä, että sairastapauksessa auttaminen ois sama kuin stressillä ostettu väkinäinen joululahja! Totta HEMMETISSÄ mä ainakin autan lähipiiriäni, osoitan rakkauttani ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen VAIKKA meillä ei aikuiset osta keskenään joululahjoja toisilleen eikä stressaa joulusta. Herranjestas. Tää keskusteluhan alkaa mennä ihan älyttömäksi.

            Ja jos jonkun rakkaus on siitä kiinni, että annanko mä sille kerran vuodessa joululahjan… No, se ei sitten kovin syvää rakkautta varmasti ollutkaan. Onneksi meidän suvussa/lähipiirissä ei ole niin pinnallisia ihmisiä. Kuulumisia toki kysytään, tavataan ja osoitetaan välittämistä erittäin monilla eri tavoilla. Lähellä asuvien sukulaisten kanssa useita kertoja viikossa. Materialististen lahjojen antaminen ei kuitenkaan kuulu näihin rakkaudenilmaisun tapoihin meillä.

            Ehkä vähän kärkeviä vastuksia mulla jo tämä ja tuo edellinen, mutta ihan vähän alan kokea tuon loukkaavana. Että jonkun rakkautta kyseenalaistetaan, koska ei osta lahjoja tai stressata. Ei kuulosta kovin joulumieliseltä, pakko sanoa.

          • viv
            22.12.2015 at 23:16

            Teillä on joululle eri merkitys. Varmaan suurin osa käsitää joulun sellaisena juhlana jolloin osoitetaan perinteisin tavoin korteilla, lahjoilla jne. välittämistä niille läheisille ja ihan tuiki tuntemattomillekin. Osa kulttuuria ja siihen liittyviä tapoja ja perinteita, tunnetason juttu. Ehkä joskus hiukan stressaavaa valmisteluinen varsinkin kiireisen arjen keskellä – mutta silti silti niin merkityksellistä, tärkeää ja ihanaa että kaikki hyörintä ehdottomasti kannattaa .

            Bloggaajalle joulu taitaa enemmän olla päivä muiden joukossa ilman kovin syvällistä merkitystä. (Saa korjata jos olen väärässä!) Tämä ei tietenkään tarkoita sitä ettei läheisistä välittäisi – jostain syystä joulun vietto perinteisin tavoin ei vaan hirveästi nappaa. Ei kaikki tykkää ja halua siinä meiningissä olla mukana syystä tai toisesta.

          • lilah
            23.12.2015 at 00:54

            Mä en alkuunkaan ymmärrä miten ne vaihtoehdot on vain ei lahjoja tai stressillä ostettu väkinäinen joululahja. Meillä ainakin toteutuu just jotain näiden väliltä: haluan muistaa aineellisella tai aineettomalla lahjalla joka sopii saajalleen. Jos sitä lähtee aatonaattona hakemaan tietämättä mitä antaisi niin homma onkin pilalla, mutta siksi tykkäänkin valmistautua jouluun ajoissa ja ostan sen lahjan vaikka kesällä jos jollekin juuri se oikea juttu tulee vastaan (tosin ajoittain päädyn sitten antamaankin sen jo kesällä).

            Ei mulle tule joulustressiä kokkaamisesta ja oman kodin puunaamisesta vaan korkeintaan siitä, että ehdin muistaa mielekkäällä tavalla kaikkia niitä joita haluan muistaa. Kuten aiemminin muistaakseni jo kirjoitin, arjessa tähän ei riitä niin paljoa aikaa kuin haluaisi ja siksi tällaiset paineet kohdistuu jouluun ja loma-aikoihin yleensäkin. Ja kun noita yksineläviä lähipiirissä on useampia (vanhuksia, vanhapiikoja, yh-äitejä) niin välillä sitä tahtoisi antaa heidänkin jouluunsa enemmän kuin mihin meinaa rahkeet riittää. Enkä tarkoita materiaa, joskin sekin ilahduttaa jos siitä on puutetta. Kuten ihan aluksi kirjoitin, lähipiirin koosta ja siitä millaisia ihmisiä siihen kuuluu on paljon kiinni. Itsekin tiedostan, että nämä tilanteet muuttuu ja aikanaan meillä ei noita nyt huomiotani saavia läheisiä ole tai heidän elämäntilanteensa on helpompi.

          • krista
            23.12.2015 at 06:26

            Lilah, ääh mitä mä sanoisin…? Mitä mä sua virtuaalitunnen aiempien jutteluiden myötä, oot ihana ja ajatteleva tyyppi – mutta mun täytyy nyt ajatella, että sulla on tätä aihetta kohtaan nyt jonkinlainen sokea piste… Tai siis mun on tosi vaikea vastata, kun musta tuntuu, että sä jotenkin perustelet sellaisia asioita vastaan, mitä mä EN ole sanonut ja mikä EI ole bloggauksen aihe saatikka tilanne mun lähipiirissä. Tai siis mun on vaikea vastata argumenttiin, joka… …tai no siis se klassinen ”oletko jo lopettanut vaimosi lyömisen” -tilanne.

            Tai siis just tuo eka: ”Mä en alkuunkaan ymmärrä miten ne vaihtoehdot on vain ei lahjoja tai stressillä ostettu väkinäinen joululahja.” Mähän oon tuonne alkudisclaimeriin asti ja noin 30 kertaa tässä keskustelussa painottanut, että mä kirjoitin jouluSTRESSISTÄ, en siitä, että ihminen tykkää puuhastella joulua. Mun mielestä tuo sun kuvaama teidän joulunviettotapa kuulostaa kivalta ja kyllä: myös stressittömältä! Kun sitä tehdään ilolla <3
            -
            Mutta mä en ymmärrä, miten sä olet päässyt yksin joulun viettäviin sukulaisiin ja "vaikkeivat sitä osoitakaan" -ajatuksiin. Mä nyt tässä väännän vielä rautalangasta: me ei STRESSATA joulusta. Me ei OSTETA LAHJOJA. Me kuitenkin tavataan läheisiä, leivotaan pipareita, koristellaan kuusi niin edelleen - ja rakastetaan ja tavataan ja autetaan meidän läheisiä kaikkina vuoden päivinä, ei vain jouluna. Ei stressillä ja lahjojen ostolla ole mitään tekemistä sen kanssa, että viettääkö joku jouluaan yksin. Ei vietä. Eikä siihen, että kokeeko joku, että häntä ei muisteta/huomioda/rakasteta. Ei koe. SAATIKKA siihen, että vaikka autetaanko lähimmäistä hädässä (ja muutenkin). AUTETAAN. Rautalangasta: näillä asioilla ei ole mitään tekemistä STRESSIN ja LAHJANANTAMATTOMUUDEN kanssa.
            -
            Tähän viestiketjuun on syntynyt niin kummallisia aasinsiltoja, että olen hieman hämmentynyt ja osin vähän (eilen illalla, en enää yön yli nukuttuani) närkästynyt. Silloin tuli olo, että miten joku VOI rivivälistä antaa olettaa, että ME ei rakastettaisi ja huomioitais läheisiämme ja laitettais joku viettämään vaikka jouluaan yksin. Lilah siis sekä sun riviväleissä että Saria sun. Toi on oikeasti jopa loukkaavaa. Mutta nyt yön yli nukuttuani ehkä enemmänkin toteamaan, että tää ehkä todistaa sen, mitä tästä joulunajasta ajattelen :) Ja miksi sitä oon niin monesti paennut. Joulu saa ihan järkevät ihmiset jotenkin... ...tolaltaan.
            -
            AHAA-ELÄMYS: ehkä se onkin se, että jos joulu ihmisten mielikuvassa on jotenkin suora indeksi siitä, kuinka paljon läheisiään rakastaa. Ei sitten ehkä ihmekään, että se tuottaa paineita ja laittaa hieman ehkä jopa friikahtamaan :)

          • krista
            23.12.2015 at 06:30

            Viv (nyt tulee se vaikeus, kun ei pysty enää vastaamaan alatasolla kommenttiin), mutta siis kyllä: juuri näin! Veikkaan, että tulkintasi on täysin oikea!

  • Ii
    21.12.2015 at 21:57

    Hyvää Joulua teidän perheelle krista! Ja ihan mahtavaa et osallistut näin aktiivisesti keskusteluun täällä kommetti osiossa, niin suuri plussa!

    • krista
      22.12.2015 at 07:27

      Kiitos, ja ihanaa tunnelmallista joulua myös sinne! <3

    • saria
      22.12.2015 at 21:27

      Ehka meilla on erilaisia henkilokohtaisia kokemuksia tasta. Omassa lahipiirissani joulua on aina laitettu (lahjat, koristeet, siivoukset, kattaukset, paremmat vaatteet aattona, vierailut jne), eika kukaan ole koskaan romahtunut itkumyttyna joulupoytaan tai nukahtanut yhdeksalta siita huolimatta etta naista valmisteluista ihan varmasti on stressattukin.
      Itselleni se etta jouluun ei panostettaisi huomattavasti normivapaata enemman olisi sama kuin jos yhtena vuonna itsenaisyysjuhlat pidettaisiin presidentinlinnan sijaan jossain urheilukerholla ja asu olisi taysin vapaa (myos verkkarit ok). Eihan se olisi yhtaan yhta juhlavaa vaikka Suomi sina vuonna ihan yhta itsenainen olisi kuin muinakin vuosiana (ja juhlan jarjestajat ja vieraatkin varmasti paasisivat pienemman stressilla kuin yleensa).

      Ja omassa lahipiirissani on niinkin etta ne jotka eivat viitsi muistaa jouluna eivat kylla osoita teoillaan juuri muistavansa muinakaan vuodenaikoina. Ja ne samat joilta tulee korttia ja lahjaa ja kutsua ovat ne jotka myos tulevat ensimmaisina hatiin kun muulloin tarvitsee auttavaa katta.

      Mutta tosiaan tama saattaa johtua vaan erilaisista perheista/ystavapiireista. Tai sitten siita etta me maaritellan ”joulustressi” eri tavoin. Moni voi olla vaikka sita mielta etta teidan lomamatkat on hullua ja taysin tarpeetonta stressaamista ja rahankulutusta pikkulapsiperheelta, mutta teille ne selvasti ovat sen vaartti. Sama siis varmasti jouluvalmisteluissa toisissa perheissa.

      • saria
        22.12.2015 at 21:37

        anteeksi tama vastaus meni vaaran ketjun paatteeksi. olisi siis pitanyt menna tuohon ylle.

      • krista
        23.12.2015 at 06:35

        Hehehehe no sä et ehkä halua kuulla mun ajatuksia suomalaisten itsenäisyyspäivänviettotavoista :D

        Kurjaa, jos sun lähipiirissä on noin. Mutta (ja niin et onneksi teekään) yhtäläisyysmerkkien vetäminen tuohon on sama kuin jos mä sanoisin, että ne, jotka stressaavat jouluna on niitä samoja, jotka tiuskivat perheelleen muinakin päivinä turhista asioista. Mutta en sano noin. Vaan korostan, että meidän lähipiirissä rakkautta/välittämistä/läheisyyttä ei osoiteta materian ostamisella eikä sillä, kuka sen joulupöydän ääressä istuu ja mitä siinä syödään (meillä viime vuonna syötiin spagettia ja jauhelihakastiketta) ja mun mielestä tuntuu jopa erikoiselta, että nuo asiat jollekin olisivat joku rakkauden mittari. Mutta kuten tuolla yllä ahaa-elämystelin: ei ehkä ihmekään, jos siitä saa stressin, jos niitä asioita pitää rakkauden mittarina.

        • Mie vaan
          23.12.2015 at 08:32

          Mä mietin, että oisko tässä myös sellainen, että ihmiset lukevat tuon stressi-sanan erilailla? Kristalle se on sitä, että tiuskitaan ja ahdistutaan, ja jonkun toisen mielestä vain sitä, että on miljoona asiaa hoidettavana. Ihmisillä on niin erilaisia stressinsietokykyjä, että jos sanaa tulkitaan vain omasta toiminnasta käsin, voi EHKÄ joulusta stressaantumisen kieltämisen ottaa loukkauksena omaa toimintatapaa vastaan. Teidän on myös Krista helppo olla stressaamatta, kun on ymmärtäväisiä sukulaisia. Toisilla taas ne sukulaiset haluavat pitää perinteistä kiinni, ja sitoa myös muun perheen niihin mukaan. Silloin tiukasti omasta halusta kiinni pitäminen voisi olla itsekästä ja toisia loukkaavaa.

          Joulurauhaa!

          • krista
            23.12.2015 at 08:57

            Tää voi hyvin olla! Mun mielestä esim. asioiden hoitaminen (vaikka niitä olisi paljonkin; vaikkapa meillä matkoillelähtiessä pakkaaminen ja reissuun liittyvät ostokset) EI ole stresiä, jos sitä tehdään kivalla mielellä ja kivalla tsempillä. Mä oon itse työelämässä kokenut oikeaa stressiä vatsahaavaoireisiin ja viikkojen sairauslomaan asti – sillä kokemuksella tuntuu niin kummalliselta, että ihmiset vaipuvat stressisyövereihin sellaisista jutuista, joiden pitäisi olla KIVAA. Vaikkapa jouluvalmistelut tai vaikka esimerkkinä verhojen värin valinta :) Mä käsitän stressin jokseenkin näin: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00976 ja tässä joulustressimielessä ajattelen mielesssäni mielikuvana sellaista kireää joulujärjestelijää, joka otsasuoni sykkien tiuskii perheelleen monta päivää ennen joulua, koska on niiii-iiii-iiin stressaantunut kaikenmaailman laatikoista ja joulupöytäliinoista. Mun ”älä stressaa” -kehotus oli kohdistettu juuri heille; pienenä herätyksenä, että kaiken ei tarvitse olla niin täydellistä – tärkeämpää olisi läheisten huomiointi ja ajan antaminen <3 Se on mulle se joulun henki ja merkitys <3
            -
            Mutta joo, selvästi juttua on luettu jonain muunakin kuin mitä siinä sanotaan. Ehkä joku on ollut vähän stressantunutkin ja luennat johtuvat osittain siitä :) Ainakin aika pinnankiristystä on joissain kommenteissa nähtävissä, ei leutoa ja rauhallista joulumieltä. Eli josko kaikki nyt keskityttäisiin siihen joulun henkeen ja rauhoittumiseen! <3
            -
            Eli joulurauhaa, nimenomaan! <3 Rauhaa kaikille ja hyvää meiltä, ei stressiä ja pinnankiristelyitä! <3

          • krista
            23.12.2015 at 11:48

            Tosi hyvä juttu, pitääpä jakaa Facebookissa! Kiitos linkkauksesta!

          • saria
            23.12.2015 at 17:41

            meneekohan tama kommentti nyt oikeaan paikkaan… (oon jotenkin tosi kasi tassa)

            Mutta siis, makin mietin tata pitkaan eilen illalla. Se etta tekisi vaan normaalit viikkosiivot ja soisi sitten vaikka spagettia ja enimmakseen vaan chillaisi lasten kanssa on meille ihan normaali viikonloppu, ei siis JOULU. Esimerksiksi viime viikonloppuna meilla oli projekti lasten kanssa ruokapoydalla iltaruoka-aikaan, joten tilattiin pitsat ja syotiin ne olohuoneen lattialla. Stressitaso 0, mutta niin myos erikoisuus/juhlallisuustaso.

            Omille lapsilleni joulu on todella erityista aikaa, ja 7-vuotias on siita niiiiiiiin innoissaan marraskuusta lahtien (sanooo usein etta joulu on hanen suosikkijuhlansa, ja tulee halaamaan aitia kiitokseksi kun ”tonttu” on jattanyt jotain kalenteriin, neuvottelee tosissaan siita kannattaisiko kotituntulle rakentaa ansa jne). Ja tanaan ajetaan juhlimaan 20 hengen sukujoulua jattikuusineen, kirkkoineen ja muina kiveenvalettuine perinteineen. Kyllahan siita on vaivaa ja stressia kaikille, mutta se aattojuhla on todellakin sen kaiken vaivan arvoista, seka aikuisille etta lapsille.

            Ja tosiaan, en ma ole koskaan kuullut etta kukaan olisi saanut vatsahaavaa joulun valmistamisesta! Itselleni (ja havaintojen mukaan lahipiirille) joulustressi on samaa mita teilla matkastressi: on monta monta asiaa muistettavana ja hoidettava, ja joinakin paivina niita hoidetaan younien kustannuksella (ja tehan matkasitte maaranpaahan paljon suuremmalla univajeella kuin kukaan tuntemani on koskaan laittanut joulua). Ja silti se maaranpaa (thaimaa tai joulu) on juuri kaiken sen valmistelun arvoinen kokemus.

  • Kukkis
    21.12.2015 at 22:10

    Mut eikai jouluvalmistelut ole yhtäkuin joulustressi? Vaikka ne alottaisi ajoissa? :) Osahan tykkää siitä huseltamisesta eikä koe sitä laisinkaan stressaavaksi. Eikä mun mielestä sekään tarkoita että olisi jotenkin kiire minkään kanssa, jos aloittaa ajoissa. Toiset vaan tahtoo ottaa koko joulukuusta kaiken fiilistelyn irti. Ja voihan noita jouluvalmistelujakin tehdä yhdessä, perheenä. Yhdessä vietettyä aikaahan sekin on :) Meillä ainakin kaikki nauttii.

    Sä olitkin ton loppukaneetin jo lisännyt mutta oli pakko kommentoida silti, koska mäkin ymmärsin tämän tekstin noin niinkin kirjoitin ;)

    • krista
      22.12.2015 at 07:33

      Joo missään nimessä ei – ja mä oon tosi yllättynyt, että tekstiä tulkittiin niin! Ikään kuin sitä ei oltaisi LUETTU, että mitä siinä sanotaan :) Tuo tekstihän on jouluSTRESSISTÄ (siitä, että ollaan kireitä ja tiuskitaan) eikä hyväntuulisista jouluVALMISTELUISTA (siitä, että hyräillään joululauluja ja askarrellaan yhdessä lasten kanssa).

      Pakko sanoa, että osittain tuo reaktio mun pään sisässä todistaa salaa mulle, miten oikeasti kireänviulunkielenä ihmiset ovatkaan tässä joulun alla…. Jos mistään muusta asiasta (töistä tai vaikkapa edes vanhemmuudesta) sanoo, että ei kannata stressata, reaktio ei ole kyllä tavallisesti (ainakaan en ole nähnyt) tällainen. Että EIKÖ MUKA SAA LAITTAA JOS KERRAN TYKKÄÄ. No SAA LAITTAA :D :D :D Ilmeisesti joulusta ei sais kirjoittaa mitään muuta kuin ”leivottiin pipareita ja olipa tunnelmallista” tai muuten joku pahastuu. Tosi jännä ilmiö! Tekee mieli ihan pähkäillä ilmiön taustoja; mikä siinä yhdessä juhlassa on sellaista, että sitä ei saa arvostele edes sitä vertaa, että sanoo, että ei kannata stressata :) Hihi sen ansiosta ihan varmasti kirjoitan jatkossakin :)

      Että ehkä tuo loppukaneetti oli tosiaan tarpeen :)

      • Heispi
        22.12.2015 at 07:46

        Tää on jännä juttu! Pointti taisi kuitenkin olla se perheenemäntä, joka istahtaa joulupöytään ja parahtaa itkemään, koska on niin uupunut viikkojen puurtamisesta, eikä pysty nauttimaan ruuasta tai seurasta, koska on niin väsynyt ja stressaantunut. Eli siis ei niin. Joulu tulee vaikka söisi muiden äitien tekemää jouluruokaa (sasrioinen) ja kämppä olisi sikin sokin.

        Kaikki tekee just niinkuin on hyvä ja haluaa, koska haluaa. Ei koska on pakko.

        Niin ja ihanaa joulua Kristan koko perheelle <3

        • krista
          22.12.2015 at 07:56

          Juuri näin! Ja se perheenemäntä, joka on ollut viimeisen viikon ikävä muulle perheelle, koska haluaa järjestää TÄYDELLISEN joulun – ja se, joka pettyy, jos joku asia siinä joulussa sitten ei sujukaan TÄYDELLISESTI tai heittäytyy matrtyyriksi, jos muu perhe ei niitä ponnistuksia riittävällä tavalla arvostakaan jne jne jne. Eli joo – ei niin.

          Ja täysi allekirjoitus viimeiselle: ”Kaikki tekee just niinkuin on hyvä ja haluaa, koska haluaa. Ei koska on pakko”.

          Ihanaa joulua sinnekin! <3

          • viv
            22.12.2015 at 23:36

            Voi ei, mä tunnen suuuurta empatiaa sellaista perheenemäntää kohtaan joka tosiaan on halunut järjestä ihanan joulun ja uupuu kun ei pysty kaikeen mihin haluaisi! Eikä ne sellaiset sitä joulua pelkästään itselleen järjestä, vaan perheelleen – kyllä siinä usein on on ihan vilpittömät ja epäitsekkäät aikomukset taustalla.

            Tavallaan tunnistan itseni tuosta vaikka just joulun kohdalla tuota ei ole tapahtunut, kiitos melko alhaisten standardien ja puolison joka järkkää meille joulua mielellään. Mä ottaisin oikeastaan ihan mielelläni sellaisen oikein viimeisen päälle kiiltokuvajoulun – mutta olen hyväksynyt sen ettei meidän resursseilla sellaista järjestetä. Ihania, tunnelmallisia jouluja meillä on näinkin. Mutta kaikki empatia joulusta uupuneille järjestelijöille!

  • Torey
    21.12.2015 at 22:51

    Mä rakastan joulua! Olemme äitini kanssa jo siivonneet meillä, joulu on täysin laitettu! <3 Enää piparkakkutalo on kokoamatta, koristeltu se jo on. Joulu on minulle lämmintä ja läheisten kanssa olon aikaa.

    Mieheni ei niin koristeista ja hössöttämisestä perusta, mutta minua ei kiinnosta koska MINÄ rakastan joulua ja puolestani mies saa kärsiä sen pari viikkoa minun koristehehkutuksesta! :D

    • krista
      22.12.2015 at 07:58

      Kuulostaa ihanalta! <3

  • mrs firehill
    22.12.2015 at 00:24

    Oho melko kuuman kissan nostit pöydälle. ;) Mun mielipiteeni on että ei kande ketään tuomita ( ja ethän sä nii sanokaan toki). Jos joku stressaa niin stressatkoon. On se ihan ok stressata joulusta – mieluumin kuin vaikka duuniasioista. Ehkä se on jopa jollekin virkistävää vaihtelua :) Mutta se on jokaisen oma valinta eikä kenenkään valinta ole toista parempi.
    Musta joulu ei ole vain lasten juhla enkä mä anna jouluna yhtään sen enempää aikaa lapsilleni kuin muulloinkaan. Lapset toki varmaan nauttii lahjoista erilailla kuin aikuiset mutta meidän joulu ei pyöri lasten ympärillä. Mä muistan omista lapsuuden jouluista parhaiten sen upean lahjaröykkiön ja ihanat ruoat. Meidän lapsiperhejouluun kuuluu kuitenkin vain 2 itsetehtyä joulun erikoisjuhlaruokaa, kohtuumäärä lahjoja ( vaikka tavaramäärä on jo ihan tapissa) ja vessan siivous. No stress. Mut jos joku haluaa panostaa enemmän ja stressata niin so be it. Ehkä juuri hän tulee jälkeenpäin siitä tyytyväiseksi. Kaikilla on oma oikea mielipiteensä miten joulu tulee viettää. Tää on mun oikea mielipide. Muilla on omat oikeat.
    Tärkeintä ois kai ettei ihan kauheesti riideltäis, mökötettäis, juotais, tapeltais tai örvellettäis. Stressi tuskin pilaa joulua mutta noi monen suomalaisen lapsiperheen helmasynnit kyllä.

  • stev
    22.12.2015 at 00:30

    Miksi tulinkaan kurkkaamaan blogiasi juuri ennen nukkumaanmenoa..nyt mulla tekee ihan järjettömästi mieli lanttulaatikkoa ja muuta jouluruokaa..aah..ruoka on se joulun toisiksi paras juttu heti sen porukan jälkeen kenen kanssa joulumme jaamme. Meillä on pitkät perinteet ja itse olen esimerkiksi tästä porukasta ja paikasta ollut erossa vain yhden joulun vuosia sitten ollessani ulkomailla. Tuolloin totesin että ei enää ikinä..se on se yhdessäolo,mikä sen joulun tekee. Jouluruokakaan ei maistuisi niin hyvältä yksin syötynä!

  • Aurinko on paras joululahja
    22.12.2015 at 00:32

    Tunnen samaistuvani nuoreen Kristaan hyvin usein ja jälleen tässäkin asiassa. Nytkin ulkomailla lämmössä näitä kommenteja lukiessa huokaisen vaan jälleen helpotuksesta että täällä ei ole joulusta tietoakaan. :) Hyvää ja stressitöntä joulua kuitenki kaikille niille ketkä sitä viettävät!

    • krista
      22.12.2015 at 14:02

      Oi, missäs olet?

      Hihi me oltiin kerran (odotin silloin Silvaa eli viimeinen ”lapseton” matka) joulunaika Vietnamissa – ajateltiin, että no sosialistisessa buddhalaisessa maassa nyt ainakin ollaan ilman joulua. Haha, ei. Varattiin joulupäiviksi risteily Halong Baylle ja sen yhteydessä respan tyyppi innoissaan selitti, että siellä on jotain YHTEISruokailuja (graah! me kun haluttiin olla rau-has-sa) ja kun kysyttiin syytä, tyyppi hihkui: ”Cherry Chestna! Cherry Chestna! Valentine´s birthday Chestna!” :D :D :D

      Meillä on jäänyt siitä toivotus ”cherry chestna” lentäväksi hyvänjouluntoivotukseksi :)

      Intiassa oon tainnut olla kolmena jouluna, siellä saa aika hyvin olla joulua paossa, vaikka satunnaisia koristeltuja muovikuusia toki näkyy :)

  • Silja
    22.12.2015 at 01:06

    Joulukirkko ja edesmenneiden sukulaisten haudoilla käynti. Yhdessäolo, hiljentyminen, hyvä ruoka. Korpikuusen kannon alla pois kaupungin sykkeestä. Kuulostaa perin hengelliseltä näin pakanan suusta tämä kaikki, mutta tuottaa rauhaa ja hyvää oloa jo ajatuksena. Joulun pyhät katkaisevat tämän loputtoman syksyn. Takassa rätisevät puut ja mökkisauna. Oih. Kyllä.

    • krista
      22.12.2015 at 14:02

      Kuulostaa tosi ihanalta! Vielä kun ois lunta!!!!

  • murina
    22.12.2015 at 09:27

    Ainut mikä mua joulussa stressaa on lahjojen PAKETOINTI ja senhän saa helposti delegoitua ;) ennen joulua ollaan mun sukulaisissa ja hössötetään jouluruokia, koska mä haluan :) aatto ollaan kotona, koska muuten stressais se lahjojen kuljettaminen edestakaisin… joulun jälkeen kierretään miehen sukulaisten luona koska mies haluaa :) lapset on jokapaikassa onnellisia, koska ihanat ihanat sukulaiset :)

  • Koo
    22.12.2015 at 10:30

    Mun unelmajoulu olis sellanen WHAM Last Christmas-videon tyyppinen että kokoonnutaan kaveriporukalla ja syödään hyvin ja kaikki joutuu arvalla ostaan jollekin lahjan, ja nykyään olis lapsetkin siinä pyörimässä. Mutku Suomi ja synkistely. Aina ne kaatuu johonkin ”mutku mun miehen suku” tai ”meidän äiti kuitenkin” jne (ja nykyään se ilon pilaaja on mun oma mies :D). Mä en KESTÄ mitään hiljentymistä ja joulurauhaa niin ever since meille tuli lapsia, ihanaa kun niistä sentään lähtee ääntä ja saa seurata sitä kuusenkoristeluiloa ja joulupukin jännäystä. Ruuatkin tehdään mutsin kanssa yhdessä eikä oteta mitään erityistä stressiä. Jos sillit jäi ostamatta niin jäi. Ehkä mä vielä joskus pääsen viettään riemujoulua frendien kanssa :D

    • krista
      22.12.2015 at 14:03

      Hei sitä unelmaa toteuttamaan vaan – ehdottomasti!

  • jonnaa
    22.12.2015 at 10:46

    Meillä myös lahjoja on nyt rajoitettu. Yksi lahja per lapsi ollaan sanottu kaikille ketkä lahjoja ostavat. Joten aattona kuusen alla on n 6lahjaa per lapsi. Ja nämäkin on hyödyllisiä lahjoja. Pojalle uusia lätkä kamoja tytölle vähän isompien tyttöjen leluja.
    Kuusi on nyt haettu, lapset koristelee sen huomenna kun itse saan nauttia kaupan kiireisestä arjesta iltavuoron merkeissä. Siivoominen tapahtuu myös pikaisesti keskiviikkona. Aattona sitten tehdään aamulla riisipuuro ja leivotaan vielä vaarille viemiseksi piparit. Ei turhaa stressiä mistään…eikun kyllä….jännitys siitä meneekö joulupukki esitys vielä tänä jouluna pojalle läpi. Jos ei niin varmasti aattona käydään tästä keskustelua. Mutta meille joulu on nyt neljä päivää yhteistä aikaa. Voidaan vaan olla ja syödä hyvin perheen kesken.

  • Jouluhiiri
    22.12.2015 at 11:04

    Kyllä muakin joulu stressaa, vaikka menenkin perheeni kanssa valmiiseen joulupöytään isovanhemman luokse. Korttien kirjoittaminen ja osoitteiden etsiminen oli turhauttavaa, mutta kun sain sen tehtyä ja postiluukusta alkoi tippua kortteja meillekin, oli tosi kivaa. Stressaan siivouksesta myös, meillä siivotaan aika harvoin mutta joulu on hyvä tekosyy saada koti vähän parempaan kuntoon ja on ilahduttavaa kun on kerrankin puhdasta. Siinäkin lopputuloksena vaivannäön jälkeen hyvä mieli. Niinkuin aika monessa muussakin asiassa elämässä. Muistan lapsuuden jouluista parhaiten herkkuruoat ja upean joulupöydän, kuusenkoristelun yms. Paljon negatiivistakin lapsuudenjouluihin liittyy, vanhempien riitelyä yms. Ei siis mitään kiiltokuvajouluja meillä. Mutta silti tärkeitä muistoja. Ja nyt kun äitini on kuollut, niin muistot äidistä laittamassa meille ihania ruokia ja puuhailemassa tonttulakki päässä (varmaan myös jonkin verran stressaten), ovat tosi merkityksellisiä. Tiedän että hän laittoi kaiken nätisti meitä varten ja arvostan sitä nyt ja osasin arvostaa jo silloin. Se mikä mua hämmästyttää muutamien bloggareiden joulupostauksissa, on se että (iso)vanhemmat jäävät niin sivuosaan niissä. Itse olen aina tiedostanut myös olevani lapsi omille vanhemmilleni ja halunnut viettää jouluja heidän kanssaan. En osaa kuvitellakaan että lähtisin reissuun enkä menisi niiden luokse jotka maailmassa rakkaimpia ovat. Toisaalta, olenkin joutunut kasvamaan aikuiseksi ilman sitä luksusta, että voi kuvitella vanhempiensa elävän ikuisesti – ja mennä ja tulla itsekkäästi (?) omien fiilisten mukaan. Niinkuin lasten kai oikeastaan pitäisi voida tehdä, nuoruuteen kuuluu (?) huoleton ajattelemattomuus ja omanapaisuus. Mut alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, en pidä pientä stressaamistä huonona juttuna. Se avulla saa asioita aikaiseksi. Niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Ja kun se ei jää päälle, vaan loppuu rentoutumiseen, niin mitä väliä. Hyvää joulua vaan kaikille!

    • krista
      22.12.2015 at 13:54

      Voisin veikata, että ainakin joissain tapauksissa isovanhempien sivuosaisuudessa kyse on siitä, että he eivät ole ”blogin henkilöitä”. Harva bloggaaja varmasti kirjoittaa suinpäin jokaisesta lähipiirinsä ihmisestä – tai ainakin omalta osaltani blogissa esiintyvien henkilöiden määrä on hyvin-hyvin rajattu ja käytän isoa harkintaa aina, jos edes kommenttikentässä mainitsen jotain jostain ihmisestä, joka on joku muu kuin me neljä. Tuskin kukaan (meitä tuntematon) osaisi esimerkiksi vastata oikein sellaiseen kysymykseen, että kuinka monta sisarusta minulla/Joelilla on :)

      Ja sitten on myös sellainen puoli, että kaikki isovanhemmat eivät ole samanlaisia :) Kaikki eivät istu kiikkustuolissa yksin odottamassa, että voi tulisipa joku kylään – mun äiti on esimerkiksi viettänyt joulun Brasiliassa :) Meille ei ole mikään itseisarvo juuri JOULUNA olla saman katon alla – äitini olisi esimerkiksi tänne meille erittäin-erittäin tervetullut jouluna, mutta ei se tule :) Se tulee sitten tammikuussa viikoksi, ja itse asiassa saattaa käydä vuodenvaihteen tienoillakin muutaman päivän. Mutta siis: kaikki eivät ole samanlaisia ja pidä samoja asioita tärkeinä. Niinpä hyvin varovainen kannattaa olla ennen kuin käyttää toisten tavoista sanaa itsekkyys/omanapaisuus/ajattelemattomuus…

  • Tuula
    22.12.2015 at 14:03

    Omassa lapsuudessani on aika ennen ja jälkeen. Joulut ”jälkeen” olivat pelottavia. Ongelmien lisäksi kaikki ulkoisetkin kulissit puuttuivat. Joulussa ei ollut mitään erityistä, ei aihetta iloon. Koti oli yhtä sotkuinen kuin aina, lahjoihin ei ollut varaa. Hyväntekeväisyydestä saimme ruokakorin. Stigma ja häpeä kasvoivat syvälle. Sen vuoksi tuntuu välillä mahdottomalta päästä irti siitä ajatuksesta, että hyvissä perheissä jouluna siivotaan viimeisen päälle. Ostetaan tai tehdään lapsille kunnolliset lahjat. Käydään saunassa. Syödään juhlava ateria. Vaalitaan perinteitä, käydään kirkossa. Muistetaan kummeja lasten itse valmistamalla lahjalla. Vietetään aikaa lasten kanssa, läsnäollen ja itsensä antaen (eikä käytetä alkoholia). Olen pohtinut kaiken tarpeellisuutta ja turhuutta useamman vuoden, tasapainoillut stressin ja paineiden kanssa silkasta pelosta. Pelosta että rikon lapsistani jotain. Kiitos kirjoituksestasi, se antoi taas voimia vaatia itseltään vähemmän. Jätän hyvällä omatunnolla tänä vuonna joitain asioita tekemättä. Ihanaa ja leppoista joulua teidän perheelle :)

    • krista
      22.12.2015 at 14:07

      <3 <3 <3 <3 <3
      -
      Joskus näissä keskusteluissa tulee olo, että jos juttelisi livenä, olisi halauksen paikka. Nyt tuli ehdottomasti sellainen. Mä niiii-iiiiin lämpimästi haluan toivottaa teidän perheelle leppoisaa, ihanaa ja idyllistä (stresitöntä) ja teidän omannäköistä joulua rennosti ja ilman paineita <3 Mä uskon, että niille lapsille tärkeintä on rakkaus, aika ja yhdessäolo, ei minkään "kaavan" tiukka noudattaminen... Kiitos tästä ihanasta kommentista, ja ihanaa joulua! <3

      • Tuula
        25.12.2015 at 11:24

        Voi kiitos kauniista sanoista. Ja kirjoituksesi oli tosi hyvä, se toi aidosti apua. Sen sijaan että olisin aatonaattona pessyt ikkunoita, hellanalustaa, ja lattialistoja, katsoin miehen kanssa vanhoja star warseja lasten mentyä nukkumaan, pizzaa mutustellen tietty :) Toivottavasti teilläkin oli ihana ja rento joulu.

        Huomasin että tänne oli tullut runsaasti kommentteja, ikävää että myös negatiivissävytteisiä. Pohdin tuota lahjojen yhdistämistä rakkauden osoituksiin ja mietin voisiko kysymys vain olla erilaisista rakkauden kielistä? Tästä löytyy googlella enemmän tietoa ja jopa testejä jos aihe kiinnostaa. Teorian mukaan näitä kieliä on viisi: Sanat, yhdessä vietetty aika, fyysinen kosketus (hellyys, seksuaalisuus), auttaminen ja palvelukset, sekä lahjat. Ihmisillä on ilmeisesti näistä kaksi ”kieltä” jotka puhuttelevat heitä voimakkaimmin. Minulle itselleni lahjat tulevat viimeisenä, voisiko näin olla myös sinulla Krista? Ja oletettavasti olet niin onnekas, että myös lähipiirisi ”puhuu samaa kieltä” :) Ja voisiko taas sellaiselle (kommentoijalle), joka yhdistää joululahjan vahvasti välittämiseen ja rakkauden osoittamiseen, tämä lahjojen kieli olla se tärkein? Joulu on varmasti lahja-ihmisille erityistä aikaa :) Usein ihmiset pyrkivät osoittamaan kiintymystä sillä kielellä mitä itse puhuvat, näin esim. lahja-ihminen lahjoo vaikka toinen ei niistä välittäisi. Ja sitten herkästi loukkaantuu jos toinen ei osaa arvostaa. Me ihmiset ollaan niin erilaisia, ja silti herkästi taivutaan liian subjektiiviseen ajatteluun ja kuvitellaan että muut näkevät ja kokevat asiat samoin kuin me itse.

        • krista
          25.12.2015 at 12:36

          Ihanaa, kiva kuulla! Star Warsit ja pitsa kuulostaa niiii-iiiiin hyvältä!!! Ja kyllä: meilläkin on ollut ihan mahtava joulu. Ihan paras; en tiedä, voiko sanoa, että paras ikinä, mutta sanon silti :)

          Tosi kiinnostavaa muuten tuo rakkaudenkielijuttu; mulle ihan uutta! Heti googlasin testin ja kyllä, arvasit oikein! Tässä (Anna-lehden) testissä ei ollut ihan yksi yhteen nuo vastaukset sanallisesti noiden kategorioiden kanssa, mutta mulla oli:
          1. arvostat arjen jakamista (57.9 %)
          2. ainulle fyysinen läheisyys on kaikkein tärkeintä (21,1 %)
          …ja ihan viimeisenä vasta ”haluat olla nainen, joka nostetaan aika ajoin arjen yläpuolelle – huikealla NOLLALLA prosentilla :D Ehkä tää tosiaan kertoo jotain :) Mä luulen, että tää vimeinen oli yhtä kuin se ”lahjat”.

          Tosi mielenkiintoista, voisin kirjoittaa tästä joskus!

  • Oliver
    22.12.2015 at 14:37

    Mä en ihan ymmärrä sitä, että joulu olisi erityisesti lasten juhla. Minulle ja miehelleni joulu on ollut tosi tärkeä jo aikana ennen lapsia. Puuhastelu, jouluvalmistelut, hyvä ruoka, rauhoittuminen, perhe… Ei nämä liity mitenkään erityisesti lapsiin vaan ihmisiin yleensä. Minusta oikeastaan ajatus, että joulua vietetään vain lasten vuoksi on tosi hassu ja vieras.

  • krista
    22.12.2015 at 15:28

    Hei tämä sivu muuten ehdotti mulle tasan kolme vuotta sitten kirjoittamaani juttua – otsikolla JOULUTYLSIMYS :D

    Pakko linkata :D http://www.puutalobaby.fi/joulutylsimys/

  • viv
    22.12.2015 at 16:24

    Siellä sun somessa oli kaiketi jouluvalmistelujuttuja, ei joustressijuttuja?

    Mutta joo, mulla joka ikinen joukuu karmea joulu(kuu)stressi. Haluaisin vaan käpertyä peiton alle ja nukkua talviunta. Mutta töissä pitää hoitaa kaikenlaisian tän vuoden puolella -juttuja, säätä ja optimoida budjetin kanssa, lapsilla on päikyssä pipareiden leivontaa ja tonttupolkuja, joulujuhlaa sun muuta muistettavaa mihin en kauhesti itse voi vaikuttaa muuten kuin yrittämällä muistaa vaikka pää vaatii ihan pelkkää olemista. Mun jouluukuustressissä isoin tekijä on varmaan jäätävä pimeys joka vä-syt-ttttääääää. Samaan aikaan pitäis revetä kuitenkin hiukan enempään kuin parina aiempana kuukautena.

    Ja siiten on se joulu kotona, siihenkin liitty kaikenlasita puuhaa. Haluan että kämpästä on tavarat raivattu jouluksi – SE on iso homma. Mutta palkitseva lopulta kuitenkin; on ihanaa kun jouluna, kun kotona on kerrankin aikaa olla, on suht seesteisen näköistä. Mieli lepää. Ruuat me ostetaan pääosin valmiina, mut lapset tykkää tehdä torttuja ja pipareita itse ja jonkun täytyy sitä vielä toistaiseksi organisoida. Lisäksi tykkään kokeilla ihan ite jotain spesiaalimpia kokkauksia ja kyllä, se stressaa, mutta tuottaa mielihyvää tällaiselle joka kuitenkin tykkää kokkaamisesta ja leipomisesta.

    Leppoisimmat jouluni vietin opiskeluaikana kun en mennyt vanhempien luokse vaan jäin kämpälleni. Työssäkäyvälle opiskelijalle pari vapaapäivä putkeen oli ihan käsitämätöntä luksusta. Kun vielä siihen aikaan, siellä pikukaupungissa kaikki paikat oli joulunpyhinä kiinni, ei vaan kertakaikkiaan voinut tehdä muuta kuin olla ja möllötää. Valmis perunalaatikko, rosollia ja pullo jouluolutta kynttilöiden valossa, ihanassa hiljaisuudessa. Se oli huippua!

  • jhhh
    22.12.2015 at 19:11

    Täysin samaa mieltä! Mulla ainoa stressin aihe on, ettei sukulaiset tahdo noudattaa sitä maltilla-lahjoja-lapselle -pyyntöä.. 20 pakettia yhdelle lapselle on minusta niin liikaa. Millaisiksi kuluttajiksi me lapsia kasvatetaan, jos leluja on niin paljon, että joka päivälle riittäisi uusi? Lahjojen tuonti ei meikäläisten suvuissa valitettavasti rajoitu vain juhlapäiviin.. huokaus…

    • krista
      22.12.2015 at 20:10

      Aaaargh toi on muuten se sellainen juttu, mistä mullakin saattais tulla stressi, jos sitä ei noudatettaisi! Mä en kans todellakaan halua opettaa lapsiani mihinkään lahjabakkanaaleihin, ei ei eijeijei. Rakkautta voi osoittaa muullakin tavalla kuin materialla! Vaikka kyllä se aina tietysti vähän jännittää, että onhan sitä toivetta kuultu :) Mutta yleensä on, onneksi. Eikä meidän suvuissa (kummassakaan) aikuisväestö muutenkaan harjoita toistensa keskinäistä joululahjomista, mikä on tosi hyvä. Mulla ei ole itse asiassa edes käväissyt mielessä, että esimerkiksi Joelille antaisin jotain :) Eikä se anna mulle.

  • Heispi
    23.12.2015 at 07:20

    Harvoin on näin mielenkiintoisia keskusteluja. Joku antropologi olis varmasti innoissaan tästä ja sais paljon materiaalia :)

    Kai jouluun vaan latautuu toisilla niin paljon kaikkea, että kun joku sanoo älä tee jotain, jos se stressaa, toinen kuulee sen niin että arvostellaan sitä että tekee paljon.

    Meillä ollaan jutuissa osan sukulaisten kanssa vain niiden joulukorttien muodossa. Ilman niitä, ei oltaisi jutuissa ollenkaan, ellei ole suvussa häitä tai hautajaisia. Surullista sinänsä. Mutta se miten lahjat ja kaiken ”täydellisyyden” laittaminen on yhtä kuin rakkaus niin ei ihan yhdisty mun päässä. Kaikki se on jotain opittua, vanhakantaista. Niinkuin pulassa kasvaneet isomummut ja isopapat (meidän poikien) rakastaa lapsenlapsen lapsiaan ruualla ja tavaralla, kun eivät osaa sanoa, että rakastavat. Vaikka siitä on niin monesti puhuttu. Taas kerran: surullista. Ei ne opi enää muuhun, vanhoja ovat. Onneksi mummut ja papat jo osaa vähän paremmin.

    • krista
      23.12.2015 at 07:44

      Hyvä kommentti, juuri näin <3

  • Jouluhiiri
    23.12.2015 at 10:40

    Näitä kakkossivun kommentteja lukiessa tulee kyllä sellainen vaikutelma että tonttulakki kiristyi ihan jollain muulla kuin joulustaan stressaavilla lukijoilla… Oon samaa mieltä jonkun aiemman kommentoijan kanssa että kyllä siitä omasta mukavuudestaan on joskus ihan hyvä tinkiä ja muistaa läheisiä ajelemalla kylään, kutsumalla syömään tai laittamalla niitä joulukortteja tai ylipäätään muistamalla, oli se oma tapa mikä tahansa. Vaikka vähän stressaisi. Jouluna tai muulloin. Suurelle osalle suomalaisista joulu on yksi sellainen tärkeä päivä jolloin näin halutaan toimia (toki muullonkin), ja ehkäpä näkemykset törmäävät kun on vaikea hahmottaa että jollekin jouluaatto todellakin on ihan kuin mikä tahansa arkipäivä.

  • 1 2 3