Hei tonttu-ukot chillatkaa

On taas se aika vuodesta.

Siis se aika, jolloin mä kirjoitan tän tällaisen bloggauksen, jossa ihmettelen asiaa nimeltään joulustressi. Että mikä joulustressi?

Jo vähän ennen kuin palasimme tänne Suomeen, omat some-kanavani olivat niin täynnä jouluvalmisteluita, että mun piti ihan kalenterista katsoa, että onhan se joulu tosiaan vasta ensi torstaina. Että jos sitä olisi jotenkin aikaistettu, kun niin monella tuntui olevan kova kiire.

Mutta ei. Siellä se kalenterissa vielä oli. Kiltisti paikallaan torstaissa.

Puutalon jouluvalmisteluihin kuuluu:

  • paketit tytöille, yksi per nenä  – ja sukulaisille vannotetaan, että vain maksimissaan yhden pienen lahjan saa ostaa lapsille; ei tavarabakkanaaleja meidän kuusen alle, kiitos
  • puolen tunnin pikasiivoaminen (keittiö, olohuone ja eteinen) jossain vaiheessa tällä viikolla
  • kuusen hakeminen kylätalon kuusimyynnistä jonain iltana
  • tavallinen kaupassapistäytyminen aatonaattoiltana (normaalit ostokset plus piparitaikinalevyjä ja Kokkikartanon valmisriisipuuroa)
  • joulukoristelu yhdessä tyttöjen kanssa aattoaamuna

Ja siinäpä sitten se.

Vaikka kuinka tuijotan tuota listaa, en onnistu siitä mitään stressiä saamaan. Monesti ihan tavallisella arkiviikolla on enemmän tehtävää.

joulukoristeet

Tuo valkoinen laatikko nostetaan aattoaamuna kaapista ja koristellaan koti.

Jouluhan on rentoutumisen aikaa. Yhdessä olemista. Perheen aikaa. Vapaa-aikaa. Missä se stressi oikein on ja ennen kaikkea miksi?

Joulustressi on minun maailmakuvassani vähän sellaista samanlaista kuin vaikkapa stressi verhoista tai oikeansävyisten lautasliinojen löytämisestä.

Turhaa.

Maailmassa on paljon oikeastikin stressaavia, tärkeitä asioita. Luulisi nyt, että joulu (lue: usealle monen päivän vapaa-aikaputki) ei olisi yksi niistä.

mansikka marja sitruuna siiri

Tirppa sai valita lelukuvastosta yhden lelun joululahjaksi. Tässä toivelahja. Tätä varten piti kyllä ajaa Keravalle asti.

Tämä on jouluhaaste:
Anna sinäkin lapsellesi vain yksi paketti. (aikuiset eivät tarvitse mitään) Kaikella loppupanostuksella anna sitä, mikä lapselle on tärkeintä: aikaasi.

Jos joku asia stressaa sinua, älä tee sitä. Oikeasti. ÄLÄ TEE SITÄ.

Ja sitä aikaa saat, kun jätät ne jouluverhot silittämättä ja joululahjaostosreissut säntäilemättä. Jätä vaikka riisipuurokin keittämättä (se valmispuuro on tosi hyvää!) ja keskity kodinsisustamisen sijaan perheeseen ja kiireettömään yhdessä olemiseen. Koska se on sitä, mikä on tärkeää. Sitä, mistä ne lasten parhaat joulumuistot syntyvät – ei siitä, onko joulupöydän kattaus trendisävyinen ja Instagram-uskottava.

Ei tule joulustressi.

 

 

 

PS. Hehe lisätty, kun näköjään niin moni löytää jutusta jotain, mitä siinä EI LUE :) Tässä jutussa siis ei missään kohdassa lue, että ei saa siivota/koristella/fiilistellä/mitävaanjoulumeininkeillä, jos se tuottaa itselle iloa. Tämä juttu on JOULUSTRESSISTÄ :) Tässä lukee, että EI STRESSIÄ. Ja tässä EI lue, että ei iloatuottavia rentoja joulufiilistelyitä.

Ehkä tää onkin stressitesti; jos näkee jutussa tuollaista, saattaa ehkä ihan ministi olla stressaantunut :)

89
Like
1

You Might Also Like

  • Niina
    23.12.2015 at 12:25

    Tänä jouluna tätä stressiasiaa tulee näköjään pohdittua ihan uudelta kantilta. Meidän piti taas mennä miehen mummolaan jouluksi, siellä odotteli mummo ja miehen serkku perheineen. Oikea pikkuvauvaperheen unelmajoulu; valmiiseen pöytään koko viikoksi, kotiin ei tartte laittaa mitään. (Minä siis tykkään joulusta ihan oikeasti, mutta tällä väsymysasteella oli ihana ajatella, ettei tarvitse itse kokata tai siivota kunnolla, voi vain olla.) Odotin joululomaa aivan hulluna, miehen pitkän työputken ja pitkien päivien jälkeen viimeinkin mulle vuoro hengähtää, mummon joulupöperöt ja tosiaan serkku jota ei olla nähty pitkiin aikoihin. Parasta.

    …jaaaaaaa sitten ensin 4vlle nousi kuume su-ma-yönä ja eilen mies tuli kotiin hirveässä flunssassa. Viime yönä myös 1,5kk-vauva sairastui. Kruunuksi myös koiralla on joku tauti ja sitä pitää lähteä käyttämään eläinlääkärissä. Ei lähdetä Hanhimaahan ei. Ulkovessa, ulkosauna, pakkanen, kipeät lapset ja lääkäripäivystys vuoropäivin 40-150km päässä, juu ei. Ehkä joulupäivänä, ehkä tapanina, saa nyt nähdä, mutta ei missään nimessä tänään tai huomenna. Ok, ei tässä mitään – mun vanhemmat on onneksi juuri tämän joulun kotona eivätkä mökillä, joten sinne päästään valmiiseen pöytään ja siivottuun kotiin. Mutta. Laskin sen varaan että siivotaan eilen illalla/tänään miehen kanssa tämä meidän koti parissa tunnissa nopeasti joulukuntoon eli niin että on kiva tulla kotiin pyhien jälkeen. No eipä tuon kanssa siivoilla todellakaan.

    Joten, nyt oon siinä tilanteessa etten oo nukkunut kolmeen yöhön käytännössä ollenkaan, koti on hirveässä kunnossa, lapset ja mies ja koira kipeänä, lahjoja paketoimatta ja pari itseasiassa ostamattakin. Kyllä, stressaa ja ahdistaa niin että itkettää ja nieleskelen vähän väliä kun tämä meni nyt näin. Että JOULURAUHAA! Ja joojoo ei ole pakko siivota, mutta mulle joulu ei ole vain joku ihansama-päivä, rakastan joulua, haluan sitä juhlia ja tiedän että jos en tänään siivoa, niin huomenna on tosi inhottavaa tulla kotiin mummolasta (ja on pakko tulla kotiin koirien takia, ja ei voida ottaa niitä mun vanhemmille mukaan, eikä voida käydä vain ruokkimassa niitä illalla vaikka ulkokoiria ovatkin) jos täällä on tännäköistä kuin nyt on. Että miten tän nyt ottaisi… mutta onneksi on ne mun vanhemmat ja mulla on ahdistuksena vain tämä siivous (+ kaikkien kipeiden hoitaminen + sen asian käsittely etten saakaan mun lepolomaa, ja mies menee taas heti maanantaina töihin ja se putki loppuu joskus huhtikuussa…). Jos olis ruoatkin niin huh. Minä en ole ihminen joka voi syödä jouluna spagettia ja jauhelihakastiketta, en vaan pysty!

    Ja joululahjat on ihania, myös aikuisille. Nyt esim. ostetiin kalliit ja hyvälaatuiset poronnahkakinttaat miehen tädille, joka auttaa meitä arjessa aivan mielettömän paljon. Haluttiin sillä lahjalla osoittaa, että ollaan todella kiitollisia kaikesta siitä mitä hän meidän hyväksi tekee ja miten paljon meitä auttaa. Ei, materia ei ole ainoa tapa jolla hälle sitä rakkautta osoitetaan, mutta se on yksi niistä monista. Oltais toki voitu antaa vaikka suursiivous mut siihen ei nyt resurssit riitä. Ja joku ”annettiin sun puolesta rahaa kehitysmaahan”, no joo. Enempi ne kinttaat lämmittää pakkasaamuna :)

    Mutta hyvää ja stressitöntä joulua teille! Ehkä tää aihe nostaa tunteet pintaan niin vahvasti siksi, että se joulu ei ole ”vain joulu” vaan se on oikeasti monelle se ainoa aika vuodesta, kun vaikka kaukana toisistaan asuvat sukulaiset pääsee saman katon alle kun melkolailla kaikilla on lomaa (ei nyt tietty KAIKILLA, mutta suurella osalla). Ja tottakai sitä sitten halutaan juhlia, syödä hyvin jne ja voi tuntua inhottavalta, kun se oma ilo lytätään sanomalla stressaajaksi ja lahjoja turhiksi jajaja. Ja vaikket tarkoittais niin ehkä se siinä turnausväsymyksen kourissa iskee vähän vyön alle… :)

    • krista
      23.12.2015 at 12:37

      Voi ei, miten kurja käänne teidän joululle – kovasti paranemisia koko porukalle, toivottavasti aattoaamu valkenee edes vähän terveempänä! <3
      -
      Mä luulen, että sä et ehkä hyväksy tätä mun neuvoa, mutta silti mun on pakko sanoa... Oikeasti - mitä jos vaan heittäisit hanskat tiskiin kaikkien joulupaineiden kanssa! Sä et oo nukkunut kolmeen yöhön ollenkaan; nyt jos koska sä oot "ansainnut" sen, että et vaan stressaa! Vaikka susta kuinka tuntuisi, että joulu "vaatii" jonkun tietyn protokollan, niin OIKEASTI-oikeasti, tää on vaan YKSI joulu, sulla on pieni vauva ja kaikki kipeinä. Nyt jos koska sulla on totaalihyvällä omatunnolla täysi oikeus sanoa, että ei tule joulusiivousta tähän taloon. Mä oon sataprosenttisen varma, että KUKAAN ei tuossa tilanteessa sulta sitä vaatisi - kukaan muu kuin sinä itse <3 Mitä jos teet 15 minuutin pikaraivauksen ja sen jälkeen sytytät kynttilät ja ripottelet joulukoristeet ympäriinsä ja laitat joululaulut soimaan (jos niistä tykkäät). Jos syötte kotonakin jossain vaiheessa, sitä varten ostat valmistortut -piparit ja laatikot - tai pyydät naapuria hakemaan ne kaupasta teille! Ja ajattelet vaan, että myöhemmin nauraen muistelet, että tää oli "Se Joulu", jolloin mikään ei mennyt putkeen. Joulu tulee joka vuosi!
      -
      Pliis harkitse edes, jooko <3 Älä ainakaan riko itseäsi liiallisella rasituksella; mä tiedän, miltä kolmen yön valvominen tuntuu. Ole itsellesi armelias, olkoon se vaikka se joulun armo itseenkohdistuvana, jooko <3

      • Niina
        24.12.2015 at 09:44

        Noh sehän meni niin että siivosin silti ja väkipakolla neuloin siskon lapasetkin valmiiksi keskellä yötä kun lapset nukkui yhtäaikaa eka kertaa moneen yöhön… hullu mikä hullu! :D Mutta nyt onkin sitten hyvä mieli, kun kotona on vähän edes siistimpää, kaikki valmiina ja kohta pakkaan noi flunssapotilaat autoon ja ajetaan äitin pöperöille koko päiväksi.

        Mutta kyllä, tästä tulee todellakin ”Se Joulu”, jolle voi ehkä joskus nauraa. Nyt jo vähän hymyilyttää kuitenkin :)

        • krista
          24.12.2015 at 11:32

          No hei pääasia, että hymyilyttää eikä itketä! :) Hyvää ja onnellista joulua (ja paranemisia!) sinne! Täälläkin muuten pikkutontut flunssassa… Onneksi ei kovin paha (kop kop puuta) vielä.

  • a
    23.12.2015 at 14:12

    Joululahjoista on muuten pakko sanoa, että mua oikeasti risoo mulle ostetut lahjat..tavarat joita en tartte tai halua. Anopilta yhtenä jouluna 100 euron nahkarukkaset…kiva joo mutta kun en käytä, kun mun sormet palelee semmoisissa, viisi vuotta marinoin kaapissa ja laitoin Uffiin…tai joku design-vati…kiva, mutta kun kaapit on jo täynnä vateja…argh. Yhtenä vuonna pyydettiin kattila…se saatiin mutta sekin oli pitänyt tunkea täyteen tuoksukynttilöitä ja matkamuistopyyhkeitä (kynttilöistä tulee päänsärky ja pyyhkeet värjäsivät loppupyykin). Ja ne kaikki kälyltä tulleet ihkut mukit ja luksusteet (inhoan teetä). Onneksi mun lapsuuden perheessä ei ole ostettu lahjoja vuosiin ja anoppi alkaa pikkuhiljaa ymmärtää ettei lahjoja haluta…mitä nyt vaan anoppi puskee nykyään lahjanostointonsa lapsen lahjoihin ja joutuu sit vänkäämään ettei hän saa ostaa 20 pakettia lapselle (lahjanantajia kun on muitakin). En tiedä olenko jotenkin kiittämätön ihminen, mutta mulle tulee paha mieli turhasta tavarasta ja mieluummin otan vaikka halauksen ja hyvän jouluntoivotuksen (tai viinipullon ;)). Niin ja ei aineettomat lahjatkaan aina mee hyvin, olen saanut lahjakortin kosmetologin kasvohoitoon…varmasti monesta ihana, mutta mä menisin mieluummin vaikka hammaslääkäriin…joo, eli ei lahjoja minulle, se on mun hartain toive jouluisin.

    • krista
      23.12.2015 at 14:33

      Voi kuule, mä allekirjoitan sataprosenttisesti tän kaiken, mitä tässä kirjoitat! Ihan tota kosmetologikäyntiä myöten – en siis ole sellaista saanut, mutta samalla tavalla suhtautuisin :D

  • Laura
    24.12.2015 at 00:55

    Noissa lahja-asioissa tuntuu olevan vaikea löytää tasapaino jos antaja on sellainen henkilö, jolle tulee hyvä mieli lahjan antamisesta ja vastaanottaja sellainen, joka ei mitään halua tai on muuten vaikeasti miellytettävä. Musta toi kuulostaa kyllä kiittämättömältä, ettei lahjoja haluta eikä olla oikein tyytyväisiä mihinkään, mitä on saatu, Tulee ihan paha mieli lahjan antajan puolesta. Tai ehkä mä oon sitten kateellinen kun itsellä ei ole näitä lahjan antajia kovin paljon ja olisin oikein iloinen design-vadeista tai kosmetologilahjakorteista.

    • a
      24.12.2015 at 14:15

      Mun mielestä on itsekästä antaa väkisin lahja, jos toinen on esittänyt selkeän pyynnön että toivoo lahjatonta joulua. En oikeasti ymmärrä miten mä voin olla kiittämätön, jos sanon että en tarvitse mitään lahjaksi ja toivoisin että minulle ei mitään ostettaisi? Ja tilanne ei muutu yhtään paremmaksi, jos lahja on kallis, ennemminkin siitä tulee pahempi mieli, että senkin rahan olisi voinut käyttää johonkin järkevään tai jollekin tarpeelliseen (vaikka sit hyväntekeväisyyteen, mä en panisi todellakaan olisi pannut pahakseni, jos designvadin hinta olisi laitettu esim. lasten hyväksi).

      • krista
        24.12.2015 at 15:01

        Mä päädyn vaan komppaamaan: juuri näin. Sitten ne (mahdollisesti kalliit) vadit sun muut jää vaan vuosikausiksi pyörimään kaappeihin, kun niillä ei ole mitään käyttöä ja kierrätykseenkään niitä on (mulla) jotenkin vaikea laittaa, koska lahja. Oikeaa ongelmajätettä, valitettavasti :( Onneksi (kop kop puuta) meidän lähipiirissä on tosi hyvin hallussa nykyään tää aikuislahjaton politiikka; se on jotenkin ihan vapauttavaa! JA sitten jos joku yksi satunnainen lahja jostain tuleekin, se saattaa tuntua jopa KIVALTA. Kun se on oikea ylläri (koska tavallisesti ei saa lahjaa) eikä osa valtavaa turhaa lahjavyörytystä.

      • Laura
        24.12.2015 at 17:48

        No niin kuin mä sanoin tossa on vaikeeta löytää kompromissia. Tuolla ajattelulla te viette vain lahjan antamisen ilon toiselta kun se kielletään, siksi että itsellänne olisi parempi mieli. Ajatelkaa nyt sen toisenkin kannalta. Joillekin on varmasti outoa olla muistamatta ilman minkäänlaista lahjaa (vaikka näin ootte pyytäneet) ja siksi yrittävät joka vuosi, mutta ehkä teidän pitäisi sitten kommunikoida paremmin puolin ja toisin. Kristalla tää on näköjään onnistunu.

        • a
          25.12.2015 at 07:38

          Niin ja en mä oikeasti ihan totaalisen kiittämätön ole. Jos lahjan antaja ei tyhjin käsin haluaisi tulla, niin mua ilahduttaisi kliseiset kahvipaketti tai kukka. Tai itsekudotut lapaset tai jotain suklaata. Noista ilahtuisin kyllä. Niin ja kommunikointia kovasti yritämme, jotkut läheiset ovat vaan sitkeämpiä kuin toiset (ts. eivät kuuntele toisten toiveita). Tänä jouluna olen esim. saanut ässäarvan, itseleivotun leivän ja konvehtirasian miehen kanssa jaettavaksi, näissä (katoavissa) lahjoissa ei tietysti ole mitään mikä mua harmittaisi :)

          • Laura
            25.12.2015 at 14:39

            Toi kuulostaakin jo vähemmän tylyltä ja hyvä, että tänä jouluna ilmeisesti teidän toiveet oli menneet paremmin perille. Tosta ekasta viestistä sai vain kuvan, ettei oikein mikään kelpaa ja tuskin kukaan haluaisi antaa hammaslääkäriin lahjakorttia kun eiköhän sellasesta moni vain loukkaantuisi (ellei nyt oo just sellasta pyytäny). :) Mutta joo noissa pienissäkin lahjoissa varmasti paljon riippuu siitä, kuinka hyvin lahjan antaja ja vastaanottaja tuntee toisensa. Esim. jos joku tekee itse lapaset lahjaksi niin siinä vaiheessa on hyvä tietää arvostetaanko niitä kun ovat kuitenkin lisää tavaraa ja niiden tekemisessä on oma vaivansa. Ja toi Kristan kirja. Koskaan ei voi oikein tietää, että milloin se lahja onkin hyväksyttävä kun se välillä on kiva yllätys ja välillä lisää krääsää. Niinkuin joku tuolla edellä sanoi, mäkään en oikein ymmärrä jotain vuohen lahjottamista toisen puolesta ellei tiedä, että siitä toiselle tulee hyvä mieli. Tuli mieleen vielä, että jos joku haluaa välttämättä ostaa jotain tavaraa lahjaksi niin voishan siihen laittaa lahjakuitin mukaan, että voi vaihtaa vaikka sen turhan vadin joksikin hyödyllisemmäksi. Vaikka kyllä mä sen kynnyksen siinäkin ymmärrän, ettei halua/kehtaa vaihtaa kun on lahjaksi saatu.

  • Tilia
    27.12.2015 at 13:14

    Tuollaista oman pään mukaan vietettyä (stressitöntä?) joulua on helppo viettää, jos on totuttanut läheisensä siihen teinistä asti. Mutta jos ei ole, niin se voi tulla toisille ikävänä yllätyksenä. Että miksi eivät tänä vuonna lähettäneet korttia tai tuoneet sitä pakettia, kun me lähetettiin? Jouluun kuuluu kuitenkin useimmilla vastavuoroisuus eli samojen ihmisten kanssa yleensä ne lahjat vaihdetaan ja kortit lähetellään vuodesta toiseen ja jos toinen ilman ilmoitusta siitä lipeää, se voi olla hyvinkin loukkaavaa. Ja on ihmisiä, joistaon jo loukkaavaa edes ehdottaa, että siirryttäisiin jatkossa lahjattomaan aikaan.

    Monilla on myös päähänpinttymiä, että joulu ei ole joulu, jos tiettyjä ihmisiä, esim. omia jo aikuisia lapsiaan, ei saa yhdessä syömään sen joulupöydän äärelle niitä aivan tiettyjä jouluruokia, joiden pitää olla tietyllä tavalla vaivalla laitettuja. Ja sitten toisten joulu menee ajellessa pitkin Suomea pöydästä toiseen, kun just jouluna ei haluaisi pahoittaa omien vanhempien, appivanhempien, isovanhempien jne. mieltä. Vaikka itsellä olisi kivempaa kotona leffan ja karkkikulhon äärellä. Joskus tuntuu kurjalta, kun tuttavaperheissä jopa halkaistaan jouluna se oma ydinperhe, että molemmat puolisot pääsevät omien vanhempiensa luo joulun viettoon.

    On onni, jos omilla läheisillä on samat joulunviettotavat ja -halut kuin itsellä. Ja onni, jos on ehtinyt jo ennen lasten syntymää luoda omat vahvat joulunviettoperinteet, joihin voi nojata myös siinä vaiheessa, kun pitää miettiä, mikä muodostuu omien lasten jouluperinteeksi. Kun kyselin omilta lapsilta ja puolisolta tänä vuonna, miten haluavat viettää joulua ja mitä syödä, meidän perheessäkin tuli neljä ihan erilaista vastausta. Onneksi emme vietä suurta sukujoulua, sotkisimme varmasti toisten ”näin sen joulun pitää mennä” -suunnitelmat. :)

  • Karin
    27.12.2015 at 22:42

    Täällä on paljon kommentoitu puolin ja toisin tuota stressiasiaa, itse pääsen vasta nyt kommentoimaan. Itsekin stressaan jouluna, samoin kuin ennen kaikkia juhlia. En saa siivottua, jos en stressaa. Mutta en ole (erityisen) kireä enkä tiuski. Muutama asia ärsytti ennen joulua (jos joku lupaa jotain mun puolesta), mutta muuten katson, että oma stressini on sellaista positiivista. En halua itse olla äiti, joka valvoo kinkun ja laatikoiden kanssa yöt ja viime hetkiin asti tiuskitaan ja siivotaan muita komentaen, ja tästä siirrytään suoraan ruokapöytään.
    *
    Tällaista seuranneena teen eron stressin ja stressin välille. Ja olen sitä mieltä, että jos joulupöydästä puuttuu joku tärkeä perinneruoka vaikka koska se paloi pohjaan, niin sitten niin kävi. Harmi, mutta ensi vuonna sitten taas. Jos en jaksa tehdä laatikoita, selvitän saisinko ne joulumarkkinoilta tai Reko-ringistä tai ostettua joltain kätevältä kaverilta.
    *
    Ja itselleni lahjat ovat tärkeitä. Nyt sain liikaa, mikä harmittaa ihan hirveästi. Muutama turhan kallis ja niin ei-itseni näköinen lahja erityisesti. Mutta sitten sain myös mukavia lahjoja. Ja ostin etukäteen itselleni pari kirjaa edullisesti netistä, ja tiedän pitäväni niistä. Olisin halunnut höyrypesurin, mutta miehen mielestä se ei ole riittävän henkilökohtainen lahja, ja sen voi kuulemma ostaa muuten. Onhan siitä ajattelusta pakko tykätä, vaikka mulle se pesuri olisi käynyt ihan hyvin.

  • 1 2 3