Granaattiomenahulluus

Voi mä muistan vielä, kuinka häkeltynyt olin joskus kuusamolaisteininä, kun tajusin, että tavallisia omenoita tosiaan kasvaa Suomessa. Siis oikeasti – SUOMESSA. Vau.

Tämä tuli vaan mieleen, kun ajattelin mielessäni termiä ”eksoottiset hedelmät”. Että onko esimerkiksi mango enää ollenkaan eksoottinen, vai onko se jo ihan tavallinen…?

Herkkumöhkäle nimeltään granaattiomena.

Meillä asuu kolme hedelmähullua. Me vaan rakastetaan hedelmiä. Joel syö niitä maitorahkan kanssa – minä ja Silva mieluiten tuoreenraikkaina ihan sellaisenaan.

Silva syö hedelmiä joka päivä välipalaksi, ja lisäksi usein muiden ruokien jälkeen jälkiruokaherkkuina. Tirpan lemppareita ovat erityisesti tutut banaanit, päärynät, kiivit, appelsiinit ja mandariinit. Sitten suomalaisille (ehkä?) vähän ”uudemmista tuttavuuksista” avocado ja mango. Ja lisäksi itselleni ihan tämän talven maistelu-uutuuksista kaki (eli sharon eli persimon) ja granaattiomena.

”Kaki, kakiii!”, tirppa hihkuu välipala-aikaan – eikä silloin tarkoita potalle pääsyä.

Sisältä se näyttää tältä.

 

Itse olen tänä talvena ihan hullaantunut granaattiomenaan. Maistoin sitä ensimmäistä kertaa vasta joskus muutama kuukausi sitten – ja ei ole ehkä mitään parempaa maailmassa kuin se! Voisin rouskuttaa näitä niin paljon kuin… ….kuin Joel jaksaa kuoria.

Jännä ajatella, että itse maistoin siis granaattiomenaa ensimmäistä kertaa 36-vuotiaana; Silva vähän päälle 1-vuotiaana. Avocadon makuun pääsin vasta pari vuotta sitten ja nyt se on mun mielestä suurta herkkua; Silvalle avocado taisi olla ensimmäisiä makuannoksina annettuja suupaloja heti 6 kk ikäisestä alkaen.

…ja oma äitini puolestaan jaksaa aina kertoa, kuinka sai ensimmäistä kertaa tomaatin maistaakseen – se oli kuulemma aivan kamalan väkevää ja suuri pettymys makeaa herkkua odottaneelle.

Kuorimistekniikoita on monta.

 

”Eksoottisissa” hedelmissä olisi varmasti vielä paljon-paljon ihania makuelämyksiä odottamassa; sellaisia, joita ei Suomesta ainakaan oikeanmakuisina saa. Esimerkiksi dragon fruit (nimeä en edes suomeksi tiedä) – Thaimaassa se on ihanan herkullista, suomalaisista kaupoista ostettuna ihan täysin mautonta.

Makupettymyksiä ovat olleet myös täysin nimien perusteella kaupasta poimitut hunajapomelo (maistui greipin ja styroksin risteykseltä – tulee vaan mieleen, miltä maistuu pomelo, jos hunajapomelo on tätä) sekä pepino (jonkinlainen mauton meloni). Vai voisiko mauttomuuden syy olla vain se, että hedelmät eivät ole kypsyysasteeltaan sopivia?

….ja noin kolme tuntia myöhemmin on sitten kaikki valmista.

 

Olemme päättäneet, että kaikilla isompiin kauppoihin suuntautuvilla kauppareissuilla tutkaillaan vähän hedelmähyllyjä ja poimitaan sieltä fiilispohjalta uusia hedelmiä testiin. Hurjan vaikeaa kuitenkin on päätellä hedelmien kypsyysastetta – mistä ihmeestä sitä tietää, milloin mikäkin hemmetin pomelo on syömäkelpoista…?

Mutta aina voi tulla näitä herkkuylläreitä, kuten tämä granaattiomena! Sen on mun makuun niin herkullista, että en ole vielä edes raaskinut syödä sitä muuten kuin sellaisenaan – että ei vaan tuo superhyvä maku mene jotenkin ”hukkaan”. Mutta ehkä sitä voisi käyttää joskus vaikka smoothieen, jos vaan ensin saa ”pelkkää makua” riittävästi syödäkseen…

Ehkä ensi talvena. Tai seuraavana.

Apua, toivottavasti näitä muuten saa kaupasta ympäri vuoden!

 

PS. Granaattiomenan kuoriminen on kuulemma hankalaa. Yksi suositeltu kuorimistekniikka on ”koputtelu”, toiset kuorivat hedelmän jotenkin veden alla. Myös minulla on ihan kelpo tekniikka: ojennan hedelmän Joelille, ja noin kymmenen minuuttia myöhemmin se on kupissa valmiina syötäväksi. Näppärää!