Arkikotipäivän ihanuudesta

Olen oikeastaan aina oman alan palkkatöitä tehdessäni (vuodesta 2003 alkaen) tehnyt sentyyppistä työtä, jossa etätyöpäivät olisivat teoriassa olleet mahdollisia. Elämäni ensimmäisen etätyöpäivän olen kuitenkin muistaakseni tehnyt vasta joskus vuoden 2009 tai 2010 tienoilla.

Se mahdollisuus oli kyllä ikään kuin pitkään ilmoilla ja puheissa; vaikkapa työhaastattelussa saatettiin todeta, että ”tässä työssä on etätyömahdollisuus”, mutta koskaan se ei konkretisoitunut. Ehkä se ei ollut vielä niin tavallista silloin. Ehkäpä myös omassa mielessä kyti joku kummallinen jännitys siitä, että muut työpaikalla katsoisivat etätyöt pinnaamiseksi tai laiskotteluksi. ”Huomenna mä en tulekaan töihin vaan teen töitä kotoa käsin” -lause ei vaan putkahtanut suusta ulos.

Syksyllä 2010 kannoin liikaa työstressiä ja vatsanikin oireili valtavasti, ajattelin sitä stressiperäisenä. Jouduin kolme kertaa sairaalaan voimakkaiden kipujen takia – no, myöhemmin kävi ilmi, että se mahdollisesti olikin ollut pitkään oireillut umppari. Joka tapauksessa kolmannen sairaalakeikan ja lyhyen sairausloman jälkeen päätin, että nyt tähän täytyy saada jokin muutos. Ehdotin esimiehelleni, että sen talven ajan alan systemaattisesti tehdä kaksi päivää kotoa käsin: tiistait ja torstait.

Esimiehellä ei ollut mitään sitä vastaan.

Ja se oli ihanaa.

Alun perin valitsin kotityöpäivikseni tiistain ja torstain siksi, ettei vaaaaaaaaan kukaan luulisi, että siellä sitä vaan pitkiä viikonloppuja vietetään. Tiedän, hölmöä. Mutta tuntui hyvältä olla ikään kuin ”todistettavasti paikalla” ne maanantait (stereotyyppinen krapulapäivä) ja perjantait (stereotyyppinen luvaton-pidennetty-viikonloppu -pinnauspäivä). Mutta sitten joka toinen päivä tavallisella arkiviikollakin sai kuitenkin ihan vaan jäädä kotiin. Joka toinen päivä ei tarvinnut lähteä aamuhämärässä kylmään myöhästeleviä paikallisjunia bongaamaan, vaan sai nukkua ainakin tuntia pidempään ja käynnistellä pyjama päällä työpäivää samalla, kun laittaa kahvia kiehumaan.

”Joka toinen päivä kotona” -rytmi toimi oman työnteon kannalta myös aivan mainiosti. Järjestin kalenterini niin, että etäpäiviin sijoitin keskittymistä ja kirjoittamista vaativat jutut, ja ”läsnäpäiviin” palaverit ja tapaamiset. Aurinkoisina etäpäivinä saatoin kesken päivän käydä tunnin reippailukävelyllä – luksusta, kun muuten pimeimpään vuodenaikaan aurinkoa tuskin edes näki kuin pieninä pilkahduksina toimiston ikkunasta. Kun meni työpaikalle, oli pimeää ja kun lähti töiden jälkeen kotiin, oli taas pimeää. Etäpäivinä saatoin istua puiston penkillä syysaurinkoa siemailemassa päiväsaikaan ja tehdä töitä illalla, kun ulkona oli pimeää. (oi lapsettoman elämän vapautta)

Säännölliset etäpäivät ihan konkreettisesti nostivat silloin mun elämänlaatua ja myös työintoa, kun sai tuntea, että työn sai järjestää omalla tavallaan. Stressin tunne väheni, mutta samalla sain kuitenkin varmasti enemmän aikaan työviikon aikana. Stressi kun ei ole tehokkuuden synonyymi. Rentoon päähän syntyy ideoita ja innostumista.

Ihan parasta.

Niin hassua ajatella, että periaateessa olisin voinut luultavasti ottaa tuollaisen etätyötavan jo paljon sitä ennenkin. Kukaan ei varmaan olisi sitä vastustellut; toisaalta kukaan sitä mahdollisuutta ei suorilta kantanut tarjottimella eteenkään ennen kuin olin itse aktiivinen ja aika päättäväinenkin. Yksi hyvä esimerkki siitä, miten omalla määrätietoisuudella voi saada asioita, jos vaan avaa suunsa ja ehdottaa.

Jos siis sinulla on teoreettinen etätyömahdollisuus, jota et kuitenkaan käytä, niin suosittelen rohkeasti ottamaan asia puheeksi työpaikalla. Se todella voi tehdä ihmiselle hyvää!

Tämä kaikki tuli mieleen muutama päivä sitten, kun luin Talouselämän juttua etätyöstä – siinä nimittäin kuvattiin esimerkkiä, jossa yrityksessä on maanantaisin ja perjantaisin ”busy office” -toimistopäivä. Vähän niin kuin mulla silloin aikoinaan henkilökohtaisesti!

Ja vähän niin kuin meidän lapsillakin; heilläkin on maanantaisin ja perjantaisin ”busy kindergarten day”, haha.

Sain nimittäin jo heti alkuun hoitopäivistä sopiessa mieleeni tämän ajatuksen, että keskellä viikkoa oleva kotipäivä voisi olla myös lapsille hyvä juttu. Kun siis kerran 4-päiväisessä hoidossa ovat. Olen ymmärtänyt, että tosi monella lapsella (ja lyhennettyä työaikaa tekevällä aikuisella) se ”ylimääräinen” vapaa on perjantai. Mutta miksi aina juuri perjantai? Se toki ihanasti pidentää viikonloppua, mutta mitä jos sitä rentoa mieltä jakaisikin tasaisemmin pitkin arkiviikkoa…?

Vinkkinä siis myös lapsen hoitoviikkoa miettiville: suosittelen miettimään myös sellaista vaihtoehtoa (jos valinnanvaraa on), että mitä jos se osa-aikahoitoon/työhön liittyvä vapaapäivä ei olisikaan se perinteinen perjantai vaan joku muu…?

Itse me ollaan koettu nämä ”keskellä viikkoa -vapaapäivät” aivan hurjan ihaniksi. Jos vaikka arkiaamuna väsyttää kellon soidessa, voi ajatella heti, että no huomenna sitten nukutaan pidempään. Ei tarvitse juuri koskaan tuskailla, että aaargh viisi päivää putkeen näitä aikaisia kellonpiipitysnousuja, vaan aina on ikään kuin breikki odottamassa ihan siinä parin päivän päässä.

Tuntuu myös, että lapset jaksavat arkiviikon paremmin, kun viikon keskellä on vähän rauhallisempi kotipäivä. Välillä me ollaan toki kotipäivinä hyvin aktiivisia (hoploppia, lasten kaupunkia ja leikkitreffiä), mutta etenkin nyt viime aikoina me ollaan nautittu ihan sellaisista rennoista kalsaripäivistäkin keskellä viikkoa. Päivähoitopäivät ja harrastusillat ovat lapsille (ja aikuisillekin) kuitenkin sellaista härdelliä, että rauhoittuminen välillä tekee ihan hyvää.

Lisäksi olen kokenut, että perjantait ovat usein hoidossa tosi kivoja. Rauhallisia. Hih, ja tämä nyt varmasti johtuu siitä, että niin moni lapsi on juuri silloin sillä kotipäivällä. Ainakin siltä jotenkin näin näppituntumalta tuntuu, että ”nelipäiväläisten” vapaapäivät eivät osu tasaisesti pitkin viikkoa (voisiko muuten se olla jopa hoitopaikan kannalta parempi? en tunne kaupungin järjestelyitä niin hyvin, että osaisin tuohon sanoa) vaan pakkautuvat juuri siihen perjantaihin.

Meidän tapauksessa toki miinusta tähän arkiyhtälöön aiheuttaa se, että meillä aikuisilla ei varsinaista vapaata päivää olekaan. Heh. Siitäpä sitten. Mutta olemme jo aika harjaantuneita ”läpsystä vaihto” -toimijoita eli vuorottelemme lasten kanssa oloa (onneksi on se etätyömahdollisuus) ja teemme töitä sitten myös iltaisinkin, kun vaikka toinen vanhempi on viemässä lapsia harrastuksiin.

Parasta tietysti olisi, jos itselläkin työmäärä olisi neljään päivään sopiva. Tasapainon löytäminen optimaalisen työmäärän(kin) suhteen on kuitenkin hankalaa. Itselleni se on sellainen tällä hetkellä tavoittelemani (mutta ei vielä saavutettu) asia.

Mutta vahva ääni täältä kuitenkin ”keskellä viikkoa” -kotipäiville, olivat ne sitten etätyöpäiviä tai arkivapaapäiviä!

Perjantait ja maanantait voivat olla myös mun tapauksessa ”busy home office day” :)

 

PS. Kyllä. Tiedän, että niputin tässä ihan vääristäen yhteen etäpäivän (=työtä) ja vapaapäivän (=vapaata). Etäpäivä ei ole vapaapäivä, sitä haluan tietty vielä tässä erikseen painottaa. Tässä ajatuksenvirrassani nämä kuitenkin liittyivät yhteen vaikkapa sitten teemalla ”keskellä viikkoa päivä, jolloin voin olla halutessani kalsareissa kotona koko päivän”. Joko sitten töitä tehden tai lasten kanssa lehtikasoissa hyppien.

Kunhan on kalsarit.

15

You Might Also Like

  • Jenisei
    24.10.2017 at 17:23

    Toi olisi aivan unelma. Toteuttaisin heti, jos pystyisin, mutta lastentarhanopettajana en ihan pysty pitää etäpäivää… (heeii, tuokaas osa lapsista meille kotiin tiistaina kun mä pidänkin nyt etäpäivää! Joo EI. :’D )

    Miten mä muistelen, että jossain ranskaan sijoittuvassa kirjallisuudessa (”kuinka kasvattaa bebe” tai vastaava?) olisi mainittu ohimennen, että ranskassa (tai keskieuroopassa?) on yleinen käytäntö, että keskiviikkoisin lapsia ei viedä päiväkoteihin (eikä kouluunkaan?) vaan on joku ylimääräinen vapaapäivä…???
    Tai sit muistan sen väärin tai ymmärsin väärin…. Tietäiskö joku fiksumpi? :)

    • krista
      24.10.2017 at 17:28

      Hihi joo hyvä esimerkki työstä, jossa se ei onnistu :) Niin kuin ei monessa muussakaan läsnäoloa vaativassa työssä. Mut SIT on tietysti se ihan toinen juttu (ja näkökulma), josta voisin kirjoittaa erikseen, eli että tarvitseeko meidän nykyihmisten nykyään tosiaankin tehdä enää 40-tuntista työviikkoa, kun samat työt tulevat kehittyneen teknologian takia tehtyä lyhyemmässä ajassa kuin ennen. Eli tässä tapauksessa sun työviikko vois joskus tulevaisuudessa mahdollisesti lyhentyä sen kautta, että muukin yhteiskunta (niiden lasten vanhemmat) tekevät lyhyempää työviikkoa :) Mutta joo, tuo on tietty piiiitkä ja ihan erikseen pohtimista vaativa aihe :)

      Ja oi! Vaikka en monessa asiassa ole bebenkasvattajien kanssa samoilla linjoilla, niin TUO kyllä kuulostaa hyvältä :)

      • Blue Peony
        25.10.2017 at 07:06

        Ranskassa on tosiaan keskiviikkoisin lapsilla koulusta vapaata tai ainakin lyhyempi päivä, mutta se on monelle vanhemmalle melkoinen haaste, kun lasten hoito pitää joko järjestää muulla tavalla tai jonkun olla viemässä heitä harrastuksiin, jotka Ranskassa keskittyvät sitten siihen keskiviikkoon, ja vielä hoitamassa lasten lounaat kotona. Yksi tuttavaperhe asui Ranskassa jokusen vuoden ja logistinen haaste oli melkoinen, koska kovin nuoria lapsia ei voinut päästää kulkemaan keskenään lyhyttäkään matkaa, ja lapset piti viedä aamulla johonkin kuvataidekouluun, hakea lounaalle ja viedä sitten jonnekin liikuntajuttuun, josta sitten oli haettava kotiin neljältä, eikä se kahdelle juristivanhemmalle ollut kovin helppoa. Ranskassa suuremmat perheet saavat käsittääkseni lakisääteisesti jonkinlaista kotiapua, mutta tuttavaperhettä tämä ei koskenut, joten he päätyivät au pairiin, mutta joutuivat valitettavasti vaihtamaan au pairinkin muutaman kerran ennen kuin löytyi sellainen, jonka kanssa menivät näkemykset yksiin. Joten puolensa ja puolensa kaikissa järjestelmissä!
        Omalla lapsellani se vapaapäivä hoidosta oli aina perjantai ihan käytännön syistä. Pystyimme tällä tavoin viettämään pitkiä viikonloppuja vapaa-ajan asunnollamme, ja itselläni oli loppuviikosta helpompaa, kun ei perjantaisin ollut enää hoitoonvienti- ja ehtimisrumbaa, kun lapsi oli isovanhempien hoivissa.

        • krista
          25.10.2017 at 19:53

          Joo totta, jos on yleinen vapaapäivä keskellä viikkoa, niin tietysti yhteiskunnankin pitäisi olla jotenkin ”järjestynyt sen ympärille”, tai siis aikuisten työ myös. Mä kyllä kannattaisin vahvasti kansallista keskiviikkovapaapäivää :) Pitäiskö alkaa tuolla agendalla politiikkaan? :D

          Ja joo perjantaivapaa mahdollistaa kyllä matkustelun ihan eri tavalla! Etenkin tosiaan jos on ”kakkoskoti”, jonne haluaa viikonlopuksi mennä; keskellä viikkoa oleva vapaa kun ei siihen juurikaan tuo mitään etua, jos se vapaa-ajankoti ei nyt ihan naapurissa sijaitse :)

      • krista
        25.10.2017 at 09:04

        Noooouh, oliko sulla Blue Peony tähän toinenkin kommentti? Aamulla unenpöpperössä vapautin viestejä roskapostikansiosta kännykällä, ja siinä oli mun mielestä sulta toinen kommetti (toinen oli ilmestynyt, mutta toinen jäänyt jumiin roskapostisuodattimeen) ja se koski tuota 40-tuntista työviikkoa. Mutta en edes ehtinyt lukea siitä kuin ensimmäisen lauseen jos sitäkään, niin tapahtui JOTAIN. Lipsahtiko mun unisormi johonkin, en tajua! Viestiä ei löydy enää poistetuista, ei roskapostista, ei hyväksyntää vaativista, ei haulla, ei mistään… Vai näinköhän mä vaan unta? Mun mielestä siinä OLI kyllä viesti, ja vieläpä pitkä! Äääääh, anteeksi jos kämmäsin!!!

  • Ainoooo
    24.10.2017 at 19:06

    Meillä on tällä hetkellä vielä ihana mahdollisuus siihen että lapsilla (3 v ja 5 v) on 4-päiväinen hoitoviikko. Pääosin vapaapäivä on se perjantai :) Olen kokenut sen lapsille hyväksi, selkeäksi. On hoitopäivät, ja sitten vapaat. Tätä systeemiä kun on pyöritetty reilu vuosi, niin ollaan tietysti totuttu juuri tähän. Mutta joka tapauksessa tuntuu että jos joskus onkin 2 päivän viikonloppu niin se on lapsille kovin lyhyt. Ensi vuonna sitten eskarista ei niin pidetäkään vapaita… Etätyöpäiviä ehdottomasti suosittelen itsekin! Saa niin paljon paremmin tehtyä keskittymistä vaativia hommia. Ja ne kalsarit!!

    • krista
      24.10.2017 at 19:53

      Tässä voi olla hyvinkin se, että se oma tapa (on se sit keskellä viikkoa tai perjantaina) tuntuu vaan hyvältä, kun sehän ON hyvä. Jos meillä ois perjantai, niin varmasti näkisin sen edut ja nauttisin siitä, just niistä pitkistä viikonlopuista <3 Meilläkin muuten Espanjassa muuttuu tämä takaisin niin, eli siellä perjantaina ei ole hoitopaikka auki ollenkaan. Joten päästään sitten kokeilemaan sitäkin :)
      -
      Kalsarit on olennaisia! :)

  • Maiju
    24.10.2017 at 20:41

    Minulle etätyöt eivät ole mahdollisuus missään tapauksessa, mikä on harmi. Mutta teen nelipäiväistä työviikkoa (osittainen hoitovapaa) ja vapaapäiväksi valitsin keskiviikon. Juurikin katkaisemaan viikkoa ja antamaan hengähdystaukoa aikaisiin aamuihin. Ja tää keskiviikkovapaa on aivan mahtava – suosittelen! Aina töissä ollessa voi aatella että enää yks aamu 😬😊

    • krista
      24.10.2017 at 20:49

      Just näin! <3 Hih ja jos etäpäivämahdollisuudesta ja osa-aikaisuudesta saisi valita noiden kahden välillä, niin just nyt tässä elämänvaiheessa mä valitsisin osa-aikaisuuden :) Tekisin itse asiassa hyvin mielelläni sellaista 3-päivästä työviikkoa ja blogi päälle, se tuntuisi tähän elämänvaiheeseen (kun lapset pieniä ja muutenkin) just sopivalta! :) Ja just tuo: aina "vaan yksi aamu" :)

  • Torey
    24.10.2017 at 20:43

    Kunhan on kalsarit. :D

    Meillä on pienellä joka toinen päivä hoito. Toisella viikolla ma,ke,pe ja toisella ti,to. Tykkään kovasti! Entisessä päiväkodissa kun hoitopäivät meni miten sattui. Tämä on lapsenkin helpompi ottaa. Tänään hoitopäivä, huomenna kotipäivä. Eskaria ikävä kyllä on joka päivä. :D

    • krista
      24.10.2017 at 20:51

      Oi, tuohan on tosi mahtava rytmi! Hih sama kuin se mun etäpäivärytmi silloin. Mutta se oli kyllä tosi kiva aikuisellekin ja varmasti lapsellekin!

  • Simppu
    25.10.2017 at 09:38

    Oih! Mitä miun pitää opiskella, että pääsen samanlaiseen työhön, että ei joka päivä tarvitsi mennä töihin niiiiin aikaisin joka päivä? Että kotonakin välillä! Autuutta! Kerro oi kerro 😍

    • A
      25.10.2017 at 10:38

      Eiköhän niitä paikkoja ole nykyään tarjolla varsin paljon, etenkin jos kouluttautuu vähän pidemmälle (vaikka eiks just jossain puhelinfirmassakin moni tee etätöitä). Eli ajattele mikä vaan työ jota voit tehdä riippumatta fyysisestä lokaatiossa ja avot, se on siinä.

      Itsellä on ollut mahdollisuus tehdä töitä joustavasti ”aina” (ts. siitä lähtien kun työurani aloitin yliopistomaailmassa 2000-luvun alussa…tai siis opetustilanteissa piti olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa, mutta muuten sai tehdä työt missä ja miten halusi). Nykyisessä hommassa työaikaa mitataan kellokortilla (mikä on vähän naurettavaa kun kyseessä on aivotyö), mutta etätyömahdollisuus on megessä (suurin piirtein silloin kun haluan, virallisesti taitaa lukea että saan tehdä etätöitä 2-3pv/vk). Aika usein tuun kuitenkin konttorille, koska työmatka on lyhyt ja etenkin lounasaikaan on kiva saada seuraa ja jutella niitä näitä. Mutta etätyömahdollisuus on tosi kiva juttu silti, esim. huomiseen mahdolliseen lumituiskuun suhtautuu paljon leppoisammin kun oon jo buukannut päivän etätöiksi, eli ei tartte kun aamulla rämpiä päiväkodille ja takas himaan ja sit voin hoitaa duunit (ergonomisesti) sohvalla viltin alla :D

      • krista
        25.10.2017 at 20:16

        Toisaalta kellokortissa on puolensa! Mä olin kuusi vuotta työpaikassa, jossa oli kellokortti ja mä nautin siitä :D Koska tein kuitenkin kroonisesti aina vähän liikaa töitä, ja kellokortillapa ne kaikki jää ylös ja jemmaan. Sitten aina, kun 20 h täyttyi (muistaakseni se oli maksimiraja, mitä koneelle jäi muistiin), siirsin ne exceliin, ja sit saattoikin alkaa jossain vaiheessa jutella, että ”koskas mä voisin nää tunnit pitää”. Siellä siis sai pitää vapaan tunti-per-tunti -periaatteella, varsinaisia ylityökorvauksia ei ollut. Yhtenä talvena olin 5 viikkoa Intiassa, kun pidin kesälomia, talvilomia, joulunpyhävapaita ja ylityövapaita ja töissä se oli just hiljainen aika. Eläköön, kellokortti :)

    • krista
      25.10.2017 at 19:42

      Hih mä oon opiskellut viestintää ja markkinointia :) Mutta tosiaan aika moni (suurin osa?) tietokoneella tehtävästä työstä on varmasti sellaista, että sijainnilla ei ole väliä, on se sitten kirjanpitoa tai it-hommia. Myös moni luova työ, suunnittelu/piirtäminen/kirjoittaminen ym. Ja tosiaan kesällä kävin blogiyhteistyön myötä Elisalla tutustumassa, ja niillä tosiaan tehdään asiakaspalvelua paljon etänä, eli eihän silläkään tosiaan ole väliä, että vastaako asiakaspalvelupuhelimeen tai -chattiin työpaikalta vai omasta keittiöstä :)

  • Jenni M.
    25.10.2017 at 18:49

    Meille päiväkodista ehdotettiin että lapsen arkivapaat on muuta kuin ma je pe, jotta lapselle ei tule liian pitkää poissaoloa hoidosta. Oli siinä vaiheessa n. 2-vuotias, ja pitkien taukojen jälkeen hoitoon jääminen ei ollut niin herkkua, vaikka muutoin hyvin viihtyikin.

    • krista
      25.10.2017 at 20:06

      Oo totta, tuokin on muuten tosi hyvä syy valita hoidolle keskelläviikkoa-arkivapaa! Olipa fiksusti ajateltu teidän päiväkodista!

  • nube
    25.10.2017 at 19:35

    Onneksi nykyään on myös paljon työpaikkoja, joissa ei tarvitse edes keskustella etätyöoikeudesta. Meillä on vapautettu etätyöoikeus kaikilla koko isossa talossa, jos ei ole jotain syytä sitä evätä. Toki on jonkin sellaisia tapaamisia, jotka ei etänä onnistu, mutta pääosin kaikki palaveritkin saa olla skypellä jos on sisäisiä. Itse olen aika vähän etänä, mutta ne 1-2 pv viikossa auttavat kyllä stressitasoa. Etätyö on aika trendikästä ainakin meillä juuri nyt, varmaan seuraavaksi tulee sitten taas joku yhteisöllisyys ja co-working -tilat -aalto :) Kaikissa puolensa!

    • krista
      25.10.2017 at 20:13

      Joo hyvin voi tulla, että se aalto lyö sit jossain vaiheessa toiseen suuntaan :D Niin kuin pitkään on ollut avokonttoribuumi – ja siis mun mielestä avokonttorit on KAMALIA. Okei okei on sosiaalista, mutta kun se kaikki sosiaalisuus just tuhoaa sen keskittymisrauhan :D Oon kuullut, että jossain avokonttoreista on luovuttukin – mutta kyllä ne silti hurjan yleisiä työpaikoilla taitavat olla.

      Joo Skype-palaverit on kyllä kans nykyaikaa; ja HITSI miten paljon säästävät aikaa, etenkin jos palaveeravien toimistot ovat eri puolella kaupunkia. Yksi kolmen hengen palaveri voi säästää matka-aikaa helpostikin monia tunteja, jos se pidetää Skypessä. Naps vaan linja auki (jos saa toimimaan hehe).

  • Tiia
    26.10.2017 at 09:20

    Meilläkin toimii tosi hyvin tuo keskiviikon huilipäivä nyt kun tytöt ovat aloittaneet päiväkodissa. Se hengähdyshetki tulee kyllä molemmilla lapsilla tarpeeseen. Ilman sun vinkkiä (muistan sun aiemminkin postanneen tästä keskelle viikkoa osuvasta lepopäivästä) oltaisiin varmaan jotenkin automaattisesti ajateltu pitää viikon kolme hoitopäivää putkeen. Nyt tytöt ovat päikyssä maanantain, tiistain ja torstain, ja loppuvuodesta varmaan otetaan perjantai mukaan. Kuuden tunnin päivillä ja tällä rytmillä on sujunut tosi hyvin. :) Tai no, kuopus kyllä selkeästi tykkäisi olla vielä ennemmin kotona kuin päiväkodissa, mutta toisaalta, tykkää se kyllä päikystäkin. Vaikka ei missään nimessä myönnä sitä…

    • krista
      26.10.2017 at 15:40

      Oi kiva kuulla, että sait tosta vinkin ja se toimii teilläkin! :) Mä yritin tuota kirjoittaessa muuten ihan muistella, että missä mä oon siitä aiemmin kirjoittanut – mutta en löytänyt. Luultavasti se oli jossain arkirytmipostauksessa ja vähän sivulauseessa… No mutta… jossain :)

      Meillä on nyt 7 tunnin päivinä neljänä päivänä viikossa, viime talvi vielä 6 tunnin päivinä neljänä päivänä viikossa. Ja Espanjassa sitten perjantait vapaana ja muina päivinä 6 tuntia (tai todennäköisesti haen vähän aikaisemmin siestalle). :)

  • murina
    26.10.2017 at 12:36

    Mun alalla etätyöt ei oo mahdollisia, mut lapsi saa arkivapaita lähes joka viikko, ku mä oon usein viikonloput töissä…. mutta onneks oon sellasessa paikassa, missä kelvolliseksi työasuksi kelpaa leggarit, villasukat ja tunika! Nii tavallaa viikon kaikki päivät on mulle kalsaripäiviä :)

    • krista
      26.10.2017 at 15:41

      Ooo joka päivä kalsaripäivä <3 Meilläkin joo tuo arkivapaa tällä hetkellä järjestyy sillä, että aikuiset tekee sitten "ei-tyypilliseen" aikaan niitä hommiaan. Just viikonloppuna ja tosiaan iltaisin myös. Vähän säätöä, mutta toisaalta ollaan koettu sen arvoisena :)

  • Tarja
    26.10.2017 at 15:29

    Minä teen 3-päiväistä työviikkoa, esimiehen toiveesta töissä aina perjantaisin. Koska halusin lapsille pitkän viikonlopun, vapaapäiväksi valikoitui maanantai, ja lisäksi torstai.
    Tuo maanantaivapaa on ollut aivan luksusta, ja pelastaa siltä sunnuntai-illan ahdistukselta! Tiistaina sitten töihin lähtiessä on työviikko tavallaan jo hyvässä vauhdissa. Torstai sitten katkaisee kahden työpvän jälkeen kivasti loppuviikon ja toimii lisäksi siivouspäivänä, joten mikä ihanampaa kuin perjantaina alkaa viikonlopun viettoon!
    Toinen lapsista on eskarissa ja vapaapäivinäni hän saa halutessaan lyhyemmän päivän (klo 13 asti), mutta on omasta tahdostaan ollut klo 16 saakka jotta ehtii leikkiä enemmän (klo 13 jälkeen eli ’pakollisen’ eskarin jälkeen alkaa yleensä vapaampi touhuaika). Pienempi, kohta 2-v aloitti hoidon juuri ja hänelle kolmipäiväisyys on ollut mahtava juttu. Monen epäilyistä huolimatta (pitkä vkl ja yksi vapaapäivä kesken hoitopäivien) tämä järjestely sopi meidän lapselle kuin nenä päähän. Hän jaksaa hyvin kaksi hoitopäivää, saa pitää sitten tauon, ja vielä yksi päivä ennen pitkää viikonloppua. Minkäänlaisia ongelmia ei ole ollut. Sama oli esikoisella aikanaan, päiväkodissa epäilivät hoitoviikon pätkimistä ja taukoja hoidossa, mutta lopulta myönsivät, että lapsesta aivan näki, miten hän kotipäivien aikana tankkasi lepoa ja rauhaa ja vanhempien huomiota (oli tosi herkkis lapsi), ja hoitopäivät sujuivat sen ansiosta hyvin. Mikäli tuli esim kolmekin hoitopäivää putkeen, lapsesta se näkyi.
    Työskentelen terveydenhoitoalalla yksityisellä puolella ja ainakin meillä tällaiset osa-aikajärjestelyt sujuvat oikein jouhevasti.

    • krista
      26.10.2017 at 15:36

      Ihanaa, kuulostaa huippuhyvältä! Just tuo rytmi – sekä aikuisen että lapsen kannalta – vau!

      Ja ihan mie-let-tö-män mahtava kuulla näistä 3-päiväisen työviikon mahdollisuuksista! Itse oon lähipiiristä ja omalta osalta harmikseni kokenut, että monessa paikassa odotetaan joko 40h tai MAKSIMISSAAN nelipäiväinen työviikko, jos on ns. perusteltu syy (osa-aikainen hoitovapaa). Mutta entä 3-päiväinen? Sitä jotenkin vielä oudoksutaan monesssa paikassa. Mutta 3-päiväinen ois kyllä just se, minkä itsekin valitsisin, jos päivätyössä olisin ja heh jos maailma olisi sellainen, että kaikista maailman vaihtoehdoista saisi vapaasti valita :)

  • Evelyn
    27.10.2017 at 23:23

    Tein joskus esikoisen ollessa pieni nelipäiväistä työviikkoa miehen vaihtelevien työvuorojen mukaan siten, että vapaapäivä vaihtui viikoittain, neljän viikon sykleissä (siis viikko 1: ma, viikko 2: ti jne). Ja totesin tällöin, että keskiviikkovapaa oli kivoin :) Se katkaisi työviikon just sopivasti, 2 päivää töitä, 1 vapaa, 2 töitä, 2 vapaata. Se oli kivempaa kuin pitkä viikonloppu. Mulla oli onnea että työnantajalle sopi tää vaihtelu vapaapäivissä.

    Nykyään teen töitä kolmisen päivää /viikko, edelleen yhtä randomisti. Välillä teen ma -ke ja saatan pitää vapaata vaikka to-ma eli peräti 5pv putkeen. Pääasiassa yritän tehdä ne työt ma-to välillä (joista niistäkin siis yksi vapaa) ja sit ”säännöllinen” vapaa pe-su. Mut joustan näissä välillä asiakkaideni tarpeiden mukaan. Mulla on työ, jossa ei voi pitää etäpäiviä. Toki teen kirjallisia töitä kotona, mutta itse työ tapahtuu työpaikalla asiakkaiden kanssa. Jännä juttu muuten, että en oikeastaan edes ajattele tekeväni ”etätöitä” tehdessäni esim firman laskutusta tai case noteja kotona – sitä vaan tulee tehdyksi pakollinen työ silloin kun se parhaiten sopii kalenteriin, vaikka sitten yömyöhään lasten nukkuessa..