Ensimmäinen julki-imetys

Välittömästi, kun tulimme laitokselta kotiin uuden vauvan kanssa, vaihdoin kaikki käyttämäni vaatteet imetysvaatteiksi.

Kaksi viikkoa myöhemmin tulin ajatelleeksi, että hetkinen – miksi...? Enhän mä edes imetä, pumppaan vaan kotona maitoa pumpusta pulloon.

Ehdin jo ajatella haikeana, että jäävätkö imetysvaatteet minulta ihan käyttämättä tämän vauvan kanssa. Mutta siellä jossain kahden-kolmen viikon tuntumassa imetys alkoikin sujua. Jahuu!

Ja jokin aika sitten tuli ensimmäisen julki-imetyksen aika. Mietin pienen hetken, annanko maidot pullosta vai rinnasta – mukana oli myös pumpattu pullollinen – mutta sitten totesin, että paikka on täydellinen pehmeälle julki-imetyksen alulle: lämmin kesäpäivä, vapaa puistonpenkki, suht rauhallinen sijainti.

Okei, okei, oltiin aika täydellä rannalla, mutta sellaisen suht sopivan matkan päässä ihmisvirroista.

Olen imettänyt tätä ennen kahta lasta yhteensä 3,5 vuotta. Luulisi siis homman olevan tuttua. Mutta silti – siitä, kun viimeksi olen kliksauttanut rinnan paljaaksi julkisella paikalla, oli kulunut kuitenkin noin seitsemän vuotta.

Niinpä sellainen ihan pieni nikotusepäröinti käväisi mielessä ennen kuin kaivoin auki imetysmekon lukku-ulottuvuuden. Oikeastiko teen sen nyt tässä? Katsahdin vielä kerran ympärilleni ja totesin uudestaan, että tämä paikkahan on ihan täydellinen. Ja että onneksi ei ole marraskuu.

Rintsikan hakanen auki klik, vauva sai suht nopeasti otteen, ja… No, siinä me sitten oltiin. Katselin ympärilleni, näkikö kukaan? Näkeekö kukaan? Yritin arvioida imetysvaatteen toimivuuden ja rinnanpeittoasteen.

Phuuh, kympin suoritus.

Ilo kupli hiljaa sisällä.

Tästä se lähtee. Onneksi ehtii harjoitella ennen sitä marraskuuta.

(miten ihmeessä se sitten tehdään? pysytään kotona?)

66