Maaliskuun lopussa me tehtiin täällä paljon vikoja kertoja. Vika kerta huvipuistossa, vika kerta biitsillä.
Ah, miten huumaavaa on päästä taas tekemään ekoja kertoja!
Tunnen samaa riemua kuin Suomessa alkukesäisin. Kun kaikki on edessä. Kun kesän ensimmäisillä lämpimillä keleillä huljutelee varpaita rantavedessä ja tietää, että tätä on vielä edessä paljon.
Elokuussa samoissa jutuissa on ihan erilainen kaiho.
Viisi ja puoli kuukautta tätä edessä. Viserrystä pihapusikossa, kirkasta aurinkoa ja sinistä taivasta. Okei, talvi tulee täälläkin (ja arki), mutta isoin juttu itselleni on tuo aurinko. Vaikka täällä välillä sataakin, tietää että parin päivän jälkeen on taas sininen taivas ja kultaisena hohtava aurinko.
Tänä viikonloppuna käytiin ekaa kertaa huvipuistossa ja ekaa kertaa biitsillä. Viime vuonna marraskuun loppuun asti oli biitsikelit ja maaliskussa sitten uudestaan. Säätiedotuksen mukaan ensi viikonloppuna saattaisi olla vielä yhtä lämmin kuin nyt.
Aurinkorasvaa tarvitaan.
Ihana päivä biitsillä. Ensimmäinen toivottavasti monista.
37
S
19.11.2017 at 23:01Täällä sataa vettä ja on pimeää, +2, viimaista, erittäin ankeaa. Aivan järkkyä siis. Mietin juuri lapsen kanssa, miten Suomessa on pärjätty kun ei ole vielä edes ollut sähköjä. Luulen, että olisitte katuneet nyt viimeistään marraskuun lopussa, jos olisitte jääneet. Ihanaa aurinkoa!
krista
20.11.2017 at 09:24Joo sain juuri inboxiin Suomen sääennusteen ensi viikolle, harmaita pilviä vaan – karmeaa! Joo, just sitä tänne lähdetiin pakoon. Tämä siirtyminen oli tänä vuonna aika kuluttavaa (viime vuonna kun oltiin heti onneamme hihkumassa, tänä vuonna on ollut nihkeämpää), mutta kyllä tästä tosiaan plussan puolelle ihan näillä näppäimillä käännytään!