Tirpan vakituisesti käyttämä onnentoivotus on yksi niitä hurmaavia naperosananvalintoja, joista voi vielä hetken iloita ennen kuin ne (niisk) lapsen suusta kokonaan katoavat: ”Hyvää onnea!” Sain äitienpäivälahjaksi myös hienoja sirkustemppuja. …ja onnittelulaulu…
Tänne ”maalle” muuton (heh Rautatieasemalta linnuntietä muutama kilometri) jälkeen vuodenajat ovat tulleet jotenkin… …lähemmäs. Ei näitä kaikkia Punavuoressa oikeastaan koskaan edes huomannut. Tai ehkä mulla oli vaan koko ajan niin kiire…
Ne ovat niitä, tiedättehän… Että jos bloggaus koskee vaikka lasten hyvintoimivia päiväunirytmejä, ja kuvassa sattuu näkymään jossain taustalla kahden millin kokoisena kuihtunut kukka ruukussaan. Niin ne bongaavat sen hemmetin kukan kello…
Aurinkoisen synttäripäiväni aamuna heräsin… …alakerrasta kuuluvaan kakofoniseen kiljuntaan. Perus. Hipsuttelin alakertaan.”Oiskos mulle kahvia?”, kyselin hyväntuulisena. Sotkutukkainen ja kaikin puolin aamutoimista rähjääntynyt (olikohan se kuolaa vai aamupuuroa siinä olkapäällä?) Joel katseli minua…
Meillä oli vappusuunnitelmina oikestaan vaan… …vappuaattoaamun zumba: …ja illan muskarikäynti: Mutta jotenkin sitä vähän niin kuin epähuomiossa vietettiin vappua myös… …poimimalla omalta pihalta kukkia: …ilmapalloilemalla: …syömällä hodareita: …ja tekemällä kasvomaalauksia ja…
Parisuhdeaika – niin mmmmmitä se oikein olikaan…? Viimeisen vuoden aikana olemme Joelin kanssa olleet ihan kokonaan kaksistaan about neljä kertaa. Kahdenkeskeisille treffeille meno kun edellyttää nykyisin vielä toistaiseksi kahta lastenhoitajaa. Useammankin kerran…
Eilisen iltasatu ei poikkeuksellisesti kertonutkaan flamingoista. ”Olipa kerran äiti ja eräs pieni tyttö nimeltään Selva. Eräänä päivänä he päättivät mennä kirjastoon äänestämään.” Sitten seurasi lyhyt tarina äänestämisestä ja vaaleista (vaalitulokset eivät…
”Me käytiin äänestämässä Paavo Väyrystä presidentiksi!!!!”, olin lapsena kovaan ääneen kailottanut äänestyspaikan ulkopuolella. Vuosi on todennäköisesti ollut 1988. Kun olin lukion ensimmäisellä luokalla, oli myös presidentinvaalit – ja lukiossa järjestettiin omat varjovaalit. Paavo…
Aina ei voi naurattaa. Ei edes silleen puolihyväksyvästi hymynkarehuvittaa tai muutenkaan yhtääntippaa kiinnostaa. Joskus voi itse asiassa mennä jopa hermo. Voi vetää ”sukset nenään”, erään ystäväni lentävää lausahdusta lainaten. Joskus saattaa hermostua…