Muotibloggarit, vapiskaa!
Oho eiku klikkaussormi lipsahti väärään kuvaan. Kato joo eiku unohtakaa äskeinen – tää piti laittaa:
Inspiration Blog Awards siis tänään, ja mulla ihan täydellinen mekko!
Sen suunnitteli teki mun ystävä (ja Silvan ystävän äiti), taitava Katariina (Nona K Design). Ihan just mulle. Mun vartalon mittoihin, mun tyyliin, mun väreihin – peittämään sitä, mitä itse haluan peittää ja korostamaan sitä, mitä itse haluan korostaa.
Tää oli mun ensimmäinen mittatilauksena (Suomessa) tehty vaate, ja oli kyllä jotenkin niii-iiiin huikea huomata, miten voi vaikuttaa kaikkeen. Joka milliin. Jotenkin vaan tajusi, miten se on eri juttu kuin vaatekaupasta ostettu vaate, joka on suunniteltu jonkun standardivartalon mukaan.
Kun laittaa päälleen mekon, jonka jok’ikinen kohta istuu just oikein.
Oooooooh!
Ai niin, ja nuo kankaat – ne on mun vuosien varrelta reissuiltani itse tuomia kankaita ja huiveja! Halusin mekkooni henkilökohtaisia muistoja. Esimmäinen kangas (tuo fuksia) taitaa olla Intiasta vuodelta 2005. Mekon takaosasta eräs tietty blogilukijakin löytää jotain tuttua – Kao Kao, sinä! Vilautan Instassa jossain vaiheessa ja tägään sut sinne <3
Joo. Mä rakastan tuota mekkoa! Se on mun! Ja mä oon prinsessa!
Kikatimme naurulihaksemme kipeiksi tänään aamupäivällä Katariinan kanssa, kun kävimme metsässä Etelä-Haagassa noita kuvia ottamassa – suuren maailman henkeen hei!
Saimme massiivisen raekuuron niskaamme.
Kaikista onnistuneista kuvista oma lemppari taisi kuitenkin olla tämä. Tässä mä oon:
Illalla siis blogigaala! Jee!
Tunnelmia ihan varmasti Instassa. Snäppiäkin käytin aamupäivän – ajattelin tehdä sellaisen snäppiaktiivipäivän backstage-tunnelmista. Mutta se koko perhana snäppi kaatui. Ehkä hysteriakikatin sen jo tukkoon. Mutta aamun metsässärämpimistä näkyvillä snäpissä ja lisääkin, jos se vielä mulle virkoaa.
Pitäkää peukkuja! Realistisiin voittomahdollisuuksiin en mitenkään usko (ehdolla siis ”viihdyttävin blogi” -sarjassa), mutta huikean kiva ilta me ajateltiin kyllä ystävän kanssa viettää! Se soitti ja on varmaan jo matkalla tänne meille!
Jeeeee!!!! Niin ihanaa!!!!!
Pus! <3
50
Sari
23.4.2016 at 18:16Hej te ootte ollu ihan hoodeilla! Kivaa iltaa!
krista
24.4.2016 at 16:55Joo, Katariinalla on työhuone Etelä-Haagassa, tää on sieltä takapihan kalliometsiköstä. Asutte tuolla lähellä siis?
Niina
23.4.2016 at 19:48Pakko kommentoida uteliaisuutta, että viittaako otsikko projektiin nimeltä ”Maailman ihanin tyttö”, vai onko otsikko vaan randomilla heitetty? :) Rakastan nimittäin sitä prokkista, ja voimauttavaa valokuvausta ylipäätään. Jos ei ole tuttu, niin tsekkaa: http://www.voimauttavavalokuva.net
krista
24.4.2016 at 16:54Se oli tavallaan randomisti heitetty, mutta joku tiedostamaton aivokytkös taisi viedä tuohon suuntaan – muistan nimittäin kuulleeni (luin ehkä lehdestä joskus muutamia vuosia sitten varmaan) tuosta projektista ja nyt kävin tutustumassa tuohon linkkiisi. Kiitos linkistä, tekeepä mieli tutustua lisää!
Heidi
23.4.2016 at 21:21UPEA!! Ja hirveästi tsemppiä!! <3
krista
24.4.2016 at 16:55Kiitos! <3
Tilia
24.4.2016 at 12:42Minä teetin joku vuosi sitten itselleni pellavamekon ”kaikkiin tulevaisuuden kesäjuhliin”. Ei maksanut kuin reilun satasen, mutta se tunne, kun on omien mittojen mukaan tehty! Aivan mieletön, siitä maksaisi vaikka tonnin!
–
Se en olekaan ollut kaikkia näitä vuosikymmeniä minä, joka olen ollut vääränkokoinen, vaan kaikki ne kaupan vaatteet, jotka on olleet vääränkokoisia. Minä olen ihan oikeankokoinen. Ollut koko ajan. Rinnat ei ole liian pienet eikä lantio iso eikä mikään muukaan kohta mekossa roiku eikä kiristä, vaan on just eikä melkein.
–
Suosittelen lämpimästi teettämistä. Ja miettikää kaikkia niitä naisia ennen valmisvaateaikaa – niillä oli aina, siis AINA, arkena ja juhlassa, just omilla mitoilla käsityönä itselle tehdyt istuvat vaatteet!
krista
24.4.2016 at 16:59Vau – todella hyvä investointi! Mulla on nyt tosi vahva fiilis siitä (ja mä sanoin tuolle Katariinallekin), että mä taidan nyt jatkossa työllistää sen :D Oli tosiaan niin huikea pukea ylleen JUST omalle kropalle suunniteltu mekko. Just tuo, mitä sanot – tunnistan ihan kaiken! Hinta ON sen arvoista (mieluummin maksaa täydellisestä istuvuudesta kuin vaikka jostain merkistä) ja noita voi teettää myös omista vanhoista kankaista/vaatteista jne. Ekologistakin! Työllistää suomalaista! Keksin vaan hyviä puolia :)
–
Mä aattelin yhdestä Joelin IHANAKUOSISESTA Tansaniasta ostetusta paidasta teettää ens kesäksi itselleni kesämekon. Siitä tulis niii-iiiin hyvä! Ja sitten mun lempparikevättakista (se oranssi, näkynyt varmaan kuvista) vois vaihtaa vuoren, joka on ihan riekaleina. Takki on palvellut 10 vuotta ja en halua uutta vaan SEN takin. Ja ja ja… ideoita alkoi ihan tulvia! :)
K
26.4.2016 at 10:22Upea, ihana mekko!
Mutta nyt seuraa se nolo kysymys: millaisia alusvaatteita tollaisen mekon kanssa kuuluu käyttää? Meinaan, mä pelkään aina lyhyessä mekossa flashaavani koko kansalle :) Eikä oikein innosta se, että kaikki näkis mun alkkarit….
krista
26.4.2016 at 10:57Hahaa, paras alusvaateasuste varmaan POKKA, koska itselläni ei (heh tätä enne) tullut mieleenkään mitkään vilahtamiset :D Onnellisena vaan helmojani heiluttelin eräässäkin alusvaatekeskustelussa (illan aikana siis) kun iloitsin, että mä en tarvinnut edes minkäänlaisia tukipikkareita/sukkiksia eikä tarvinnut huolehtia mahan mahdollisista pömpöttämisestä, kun oli tänmallinen mekko. En yhtään tiedä, onko kaikki siis nähneet mun pikkarit siinä pyörähdellessäni :D