Eräänä aamuna heräsin, ja en tuntenut kertakaikkiaan yhtään mitään raskausoireita. Ei väsyttänyt, ei öklöttänyt, ei mitään. Ihan tavallinen olo.
Sen päivän aikana olin jo aivan varma, että tää oli sitten tässä. Pöh tässä mitään raskaana enää olla.
Sitten seuraavana päivänä aamupalalla eivät letut maistuneet. Eivät edes lempparisuolaisella täyttellä! Sitä seuraavana aamuna öklötti ja päivällä väsytti. JESH! Mua oksettaa, JEE, tuuletusta tähän!
Ensimmäiset raskausoireet ovat siis tulleet ja menneet, tulleet uudestaan ja menneet sitten taas. Että ota tästä nyt sitten jotain selvää.
Hauskaahan tässä on se, että päivästä (ja mielentilasta) riippuen täysin saman tuntemuksen voin luokitella joko raskausoireeksi tai oireeksi raskauden keskeytymisestä.
Eli: ”Oho, mua pyörryttää! No niin, nyt tää on varmaan merkki siitä, että jotain on vialla siellä vatsassa.”
Tai: ”Oho, mua pyörryttää! Tämähän on varmaan raskausoire.”
Huvittaviin sfääreihin pääsee myös silloin, kun kiinnittää huomiota oikeastaan ihan mihin vaan ja sitten googlaa, että onko se raskausoire. On, on, ONHAN SE! Esimerkiksi yhtenä iltana nukkumaanmennessä veti suonta varpaasta, eka kertaa varmaan kymmeneen vuoteen. Googlasin ”suonenveto raskausaikana”. Ja KYLLÄ! Ihan selvä raskausoire, ha.
Tähän mennessä koettuja ensimmäisiä raskausoireita – kuviteltuja tai todellisia:
Lievää pahoinvointia aamuisin ja vähän muulloinkin. Etenkin hampaita pestessä yököttää. Vähän niin kuin olisi sellainen parin siiderin (ja siitä johtuvan levottoman yöunen) jälkeinen mieto krapula.
Tainnuttavaa väsymystä ajoittain. No, mähän nukun päikkäreitä toki muulloinkin. Mutta nyt on ollut sellaista hyvin voimakasta, aiemmista raskauksista tuttua totaalitainnutusväsymystä. Öisin nukun aika syvästi (ööö paitsi viime yönä), ja päikkäreillä vasta syvästi nukunkin. Tekisi meili jatkaa unia suoraan yöhön asti!
Esikoista odottaessa muuten näin joskus teinkin: Tulin töistä kotiin ja menin nukkumaan. Nousin vain syömään vähän jotain ja veskiin, ja sitten jatkoin unia suoraan seuraavaan aamuun asti.
Hedelmähimoa, voisin syödä hedelmiä kilokaupalla. Ja syönkin. Tekee koko ajan mieli jotain raikasta. Eniten syön appelsiineja ja granaattiomenaa.
Närästystä, aiempaan liittyen. Raikkauden lisäksi tekee nimittäin myös mieli Samarinia, erityisesti siinä iltapäivän päätteeksi. Vatsa turpoaa iltapäivin rantapalloksi – tosin niin se tekee mulla usein ilman raskauttakin. Että silleen.
Huimaaminen. Muutamia kertoja on tullut selvä pyörrytysolo.
Se suonenveto. On se raskausoire, on! Haha.
Nojoo. Jos ei olisi sitä positiivista plussatestiä alla (oliko se edes totta vai unta vaan?), niin ehkä nämä voisivat olla mitä vaan tuntemuksia. Vähän krapulaa ja univelkaa, niin se on siinä.
Olihan se eilinen alkoholiton siideri varmasti alkoholiton…?
(oli se)
17
Oliver
12.5.2021 at 15:20Mulla kans raskauspahoinvointi on ollut tismalleen sama olo kuin lievässä krapulassa. Ja kahvia ei tee mieli yhtään, ei krapulassa eikä raskaana ollessa. – Onnea matkaan teille!
krista
14.5.2021 at 11:36Hitsi tulisipa mullekin tuo, että kahvia ei tekisi mieli… Huono omatunto, kun aamulla pakko saada kolmisen kuppia kahvia, äääh. Mutta jätän sitten iltapäiväkahvin pois, ja juon myös pikakahvia, jossa on onneksi vähemmän kofeiinia kuin tavallisessa. Mutta parempi ois kai kokonaan ilman – voi iskisipä jo tuo, että ei tee mieli kahvia! (ainakin jommassa kummassa raskaudessa mulla ei tehnyt mieli kahvia enää jossain vaiheessa)
Oliver
14.5.2021 at 16:52Mulla toi kesti johonkin ehkä viikolla 24 asti. Kun meni ohi niin viestitin tohkeissani miehelle: uskomatonta, pystyin juomaan kupin kahvia!! Sitten join heti perään toisen ja tuli todella paha olo :D Loppuraskaudesta olisi maistunut jo ihan normaalisti mutta piti tosiaan vähän rajoittaa. Jonkun 2 teemamukillista päivässä uskalsin juoda.
Sirpa
12.5.2021 at 16:09Mulla oli ekasta raskaudesta kokoajan etova olo ja olin silti ihan varma, että mikään ei ole hyvin. Terve poju syntyi 2016. <3 Tokassa raskaudessa näkyi syke rv 6+1 ja voin tooosi huonosti, jopa kun alkoi tuhruvuoto viikolla 10. Noh, eipä masussa oltu kasvettu enää sen 6+1 jälkeen. :( No onneksi seuraavassa kuussa tärppäsi uudestaan. Ei ollut mitään oireita, ultrassa rv8 kaikki hyvin. Taas alkoi sitten tuhruvuoto rv 10. Olin ihan varma, että taas kesken, mutta ei mennyt ja kuopus syntyi 2020. <3 Musta raskausajat on ollut aina tosi piinaavia just siks, et mihinkään vaan ei voi vaikuttaa ja googlata ei todellakaan saisi, mutta yritä sita nyt sit olla googlaamatta. 😆
krista
14.5.2021 at 11:38No kyllä, just näin – kun tätähän ei tiedä. Ja sit tosiaan googlaa jatkuvasti, välillä hakutuloksista saa lohtua ja välillä pelotusta :D Toisaalta mulle on ollut arvokkaita ne ”oli-sitä-ja-tätä raskaudessa, ja nyt on terve kolmivuotias”. Niitä tekee hyvää kuulla! Mulla on kans tuhruvuotoa, siitä tämä huolestus varmaan johtuu… Varhaisultra varattu viikon päähän, aiemmin en saanut aikoja.
Sumonen
12.5.2021 at 18:42No ainakin siulla on se raskausajan hehku ❤️. Olin jo johonkin aiempaan postaukseen kommentoimassa, että hehkut, mutta tänkin postauksen kuvassa hehkut.
krista
14.5.2021 at 11:38Oi, ihana <3 Kiitos <3 <3 <3
Emilia
21.5.2021 at 08:01Ruoka-asialla: herkulliselle näyttää lettutäyte. Avokadoa, fetaa, tomaattia. Onko muutakin? Haluisin testata :)
R
24.5.2021 at 23:20Mulla melkein ainut alkuraskauden raskausoire oli hillitön klementiinin ja mandariinin himo (eli just toi « jotain raikasta »). Tuloksena kaksospojat 😅