8 x painajainen

Näin painajaista ja heräsin huutooni. Niin heräsi Joelkin, ja ehkä puoli puutaloaluetta.

Unessa olimme käymässä viikonloppua Fuengirolassa, mutta emme olleet ehtineet tehdä mitään, lapset eivät olleet edes poistuneet kertaakaan hotellissa. Minulla oli jotain asioiden hoitamista, ja palasin kiireellä takaisin hotellille viideltä, kun lento lähtisi jo kuudelta. Kun palasin hotellille, siellä oli kaikki tavarat pakkaamatta, Joel ja äitini olivat juuri ryhtymässä vasta kahvin keittoon.

”MIKSI!?!?!?!?!?!”, parahdin. Ja heräsin huutooni.

Myöhästymisunet ovat yksi mulle tosi tyypillinen painajainen. Tulin ajatelleeksi, että usein mulla painajaisissa samat teemat toistuvat.

Kertookohan se jotain?

Ehkä kertoo. En varsinaisesti usko unien tulkintaan sellaisessa ”näit unta putoavista hampaista ja se tarkoittaa kuolemaa” -merkityksessä. Mutta sen sijaan kuulostaa hyvin loogiselta, että unessa alitajunta käsittelee sellaisia asioita, joita arkisin ehkä pitää poissa mielestä. Ehkä sieltä putkahtelee (etenkin systemaattisesti toistuvista painajaisista) jotain sellaisia pohjimmaisia elämän pettymyksen tai pelon tunteita. Ehkä painajaisten teemat kertovat siis ainakin jotain.

Päiväsaikatajunnan suurimpiin pelkoihin – että lapselle tai jollekin läheiselle sattuu jotain kamalaa – verrattuna näen muuten häkellyttävän vähän unia, joissa lapsille sattuu jotain ikävää. En oikeastaan koskaan! Voisikohan tämän ajatella niin, että ”päiväminäni” hoitaa jo nämä tällaiset ”laita kiinni turvavyö ja älä kaiva majakuoppaa lumivalliin” niin, että yöminän ei enää tarvitse prosessoida näitä mielessään. Esimerkiksi koronasta en ole nähnyt painajaisia (tietääkseni) kertaakaan. Kummallista!

(Sellaisia hups miksi me ollaan väkijoukossa -unia olen kyllä nähnyt, mutta en sellaisia painajaisia, että joku olisi pahasti sairaana)

Mutta ehkä sieltä yöminästä (ainakin itselläni) putkahteleekin just sellaisia juttuja, jotka päiväminäni on sulkenut mielestä pois tai jotka kumpuavat jostain paljon kauempaa – koko elämän varrelta ja etenkin varhaiseen aikuisikään ja lapsuuteen liittyen.

Ja sitten tämä: en ikinä näe mitään hirviöpainajaisia tai seikkailutaistelukohtauksia! Tosi harvoin edes mitään ryöstäjiä tai terroristeja. Jännä sekin. Mun painajaiset ovat enemmän sellaisia ”henkisiä”.

Aloin ihan miettiä, että millaisia ovat mun toistuvat painajaisaiheet. Ja kiinnostaisi, ovatko nämä jotenkin ”universaaleja” eli näettekö te muutkin painajaisia näistä samoista teemoista?

Tällaisia toistuvia painajaisteemoja mulla on.

1. Myöhästymispainajaiset. Tosi usein nykyisin myöhästymispainajaiset liittyvät lentojen lähtemiseen, kuten tuossa tuoreessa unessakin. Itse asiassa nyt kun mietin, niin olisikohan nykyään aina niin, että on just kiire lentokentälle. Unissa kello on aina just sen verran, että tietää, että ei ehdi. Eli kone ei ole vielä lähtenyt, mutta etäisyys lentokentälle, lentokentällä kuluva aika ja kaikki unien vastoinkäymiset yhdistettynä unissa jo epätoivoissaan tietää, että ei ehdi. Lapsena puolestaan myöhästyminen oli aina koulusta myöhästymistä.

Ehkä mulla ei ole muihin kohteisiin sellaista niin voimakasta ehtimisen tarvetta? Esimerkiksi työ on ollut lähes aina liukuvaa työaikaa. Voisin kuvitella, että jos olisi sellainen työ, että pitäisi olla vaikka sydänleikkausta tekemässä leikkaussalissa (huh heijaa), myöhästymispainajaiset liittyisivät sellaisiin ehtimisiin.

2. En pääse liikkeelle -painajaiset. Liittyy myöhästymiseen, mutta oma alalajinsa. Näitä näin etenkin lapsena, nykyisin harvemmin. Tavallisesti näissä oli esimerkiksi niin kova vastatuuli, että eteenpäin pyöräillessä en päässyt eteenpäin ja siksi myöhästyin.

3. Hampaat putoavat. Hah, jos tämä todellakin tarkoittaisi kuolemaa, sairautta tai muuten vaan epäonnea, niin aika synkkää olisi. Myöhästymispainajaisten lisäksi tämä ”hampaat tyynyllä” -painajainen on ehdottomasti yksi mun yleisimmistä, ihan lapsuudesta nykyelämään asti. Leukaleikkauksen ja oiontaoperaation myötä hampaiden putoamisen painajainen on saanut ihan uudenlaisen sisällön: oiotut hampaat alkavat siis vähitellen pudota ja ikään kuin murentua suuhun. Yritän epätoivoisesti tavoitella oikojaa, mutta en saa häntä kiinni, ja rautatuet vaan törröttelevät suusta, kun hampaat murenevat olemattomiin. Uuuuh.

4. Yöpaidassa koulussa. Tää oli klassinen painajainen lapsena ja liittyy myös myöhästymispainajaiseen: eli että tuli kouluun ja kun otti ulkohaalarin pois, ja alta paljastuivatkin yövaatteet. Tätä painajaista ei kyllä nykyään sattuneista syistä enää ole.

5. Maailmanloppupainajaiset. Edelleen lipsuin lapsuuden uniin, tämä oli mun toistuva kauheuspainajainen. Jotenkin kai imin sellaisen ajatuksen, kun muistaakseni äitini kertoi lapsena pelänneensä maailmanloppua – ja suvun aiemmilta sukupolvilta tämä tuli ehkä uskonnollisesta taustasta. Olin myös perhepäivähoidossa (ihanassa!) perheessä, jossa kuuluttiin erääseen maailmanloppua korostavaan herätysliikeeseen.

Yksi vaikuttavimmista (vieläkin nousee iho kananlihalle merinovillapaidan alla, kun tästä kirjoitan) maailmanloppupainajaisista oli sellainen, että unessa minulle näytettiin ”maailmanlopun merkki”, se ilmestyi tulella muotoiltuna symbolina mummolan navetan seinään. Unessa ääni käski minua painamaan merkin mieleen, että osaan toimia, kun maailmanloppu tulee. Olin pitkään kauhuissani, että unohtaisin sen merkin.

6. Pienet kädet suuri pallo -painajainen. Lapsuuden korkean kuumeen painajainen. Mun piti nostella jotain palloja, mutta ne kasvoivat ja kasvoivat ja mun kädet pienenivät ja pienivät. Tähän liittyi joku ”röpyläinen” tuntemus. Joskus rapatun seinän nähdessäni tämä painajaisen ”röpylä” iskee mieleen.

7. En ole koskaan tavannut Joelia -painajainen. Takaisin aikuisiän painajaisiin – ja heh, tää on outo. Unessa olen tosi onneton ja yksin, ja mietin että mitä ihmettä tapahtui. Eli mulla on unessa sellainen ajatus, että mullahan oli hyvä parisuhde ja perhe. Mutta sitä ei olekaan! Vaan olen onneton ja elämän kolhima. Kelaan ajatuksistani hullun lailla vanhoja poikaystäviä, mutta Joel vaan ”puuttuu” siitä. En muista sitä, vaikka kuinka yritän kaivaa muistiani,se on vaan poissa! Sitä ei ole koskaan tapahtunut!

Ai hitsi se fiilis, kun herään painajaisesta! JOEL! Sehän oli Joel! HUH! Kaivaudun kiinni nukkuvaan selkään ja hengittelen syvään. Mikä helpotus!

Hah, ensikertomalla aikoinaan Joel oli vähän ihmeissään: ”ai että unessa muistat kaikki poikaystävät mutta et mua?” Mutta ei se niin mene! Vaan se on nimenomaan painajainen, että se Joel siitä on hävinnyt.

8. Pettämis-, jättämis- tai riitaunet. Uuuh. Nää on mulle pahoja. Ihan jo pelkästään riitaunet (heh toinen on ihan törppö ja mä huudan ja raivoan) on ihan kamalia, mutta en todellakaan välty pettämis- tai jättämisuniltakaan. Onneksi näitä ei tule usein. Mutta kyllähän nämä mun jotain pohjimmaisia pelkoja tai epävarmuuksia (aiemmat hylätyksi tulemisen kokemukset) varmasti heijastelevat.

Hylätyksi tuleminen, lennolta myöhästyminen ja hampaat – heh painajaisten perusteella siinäpä mun kolme keskeisintä traumaa.

Mielenkiintoista painajaisteemoissani on mulle itselleni myös se, että painajaisissa harvoin olen äitinä (niin kuin päiväelämässä) vaan niissä käsitellään ikään kuin mun omia sisäisiä asioita.

Millaisia painajaisia te näette? Oliko näissä mun painajaisissa teille muillekin (uni)tuttuja teemoja?

17
Like
1

You Might Also Like

  • Hanna
    12.2.2021 at 12:57

    Mulla usein toistuu myös toi myöhästymisuni, eli olen myöhässä milloin mistäkin ja tiedän etten millään ehdi sinne esim hammaslääkäriin, junaan, jne mutta kauhealla kiireellä sinne yritän päästä. Toinen näihin vahvasti liittyvä on se, että unohdan unessa tavarat esim junaan ja huomaan sen, kun juna on jo lähtenyt, ja sitten hädissäni yritän selvittää mistä löydän ne tavarat taas.
    Tosi usein myös toistuu sellainen uni, että kävelen kaupungilla ja huomaan olevani alasti. Se kamala häpeän tunne, kun yrität peitellä itseäsi ettei kukaan näe ja yrität äkkiä päästä kotiin.
    Lapsena näin todella usein sellaista unta, että olin veden alla ja kuulin ja tiesin, että sellainen tikitys kertoi, että aika loppuu ihan kohta ja en pääse veden alta pintaan ajoissa. Heräsin kuitenkin aina ennen kuin aika loppui. Eli en koskaan nähnyt mitä tapahtui. Tämän unen yhdistän kuolemanpelkoon. En voinut edes ajatella mitä tapahtuu kun kuolee, tuli niin paha ja ahdistava olo. Ja sama tunne tuli, jos ajattelin että mitä avaruudessa on, mihin se loppuu jne.

    • krista
      12.2.2021 at 13:29

      Oooo, mulle ”tuntemattomampia” teemoja, mutta silti fiiliksestä kiinni niin, että taas nousi iho kananlihalle! (heh meillä on myös kylmä :D ) Mä tätä kirjoittaessa muuten mietin, että mitenköhän mulla ei koskaa ole tuota alastomuuspainajaista! Vaan se yökkäri, mutta siinä on varmaan se samanlainen häpeän ja nolouden tunne. Sitä unta tosin nykyään ei tosiaan tule, se oli lapsena. Mutta luultavasti jotain samantyyppistä tunnemaailmaa noissa peilataan!

      Uuuh toi juna lähtee tavaroiden kanssa. Sitäkään en muista nähneeni, hassua! Mutta hyvin pystyin kuvittelemaan unen!

  • Elina M
    12.2.2021 at 13:02

    Mulla sama juttu, en ole koskaan unissa äiti. Itseäni kummastuttaa lisäksi se, että näen todella harvoin unta lapsistani. Jos koskaan. Onkohan muilla äideillä tätä? Minullakin on joitain toistuvia painajaisteemoja, ja muutamalle olen uskoakseni löytänyt selityksen. Mutta tämä, jossa näen painajaista siitä, että en ole valmistunut koulusta, on tosi toistuva uni ja sille en tiedä mitään selitystä. Unessa olen vahingossa (siis todellakin vahingossa!) ollut tunneilta niin paljon pois, etten voi valmistua. Yritän käydä tunneilla ja kun olen yhdellä tunnilla, niin samaan aikaan olen pois toiselta tunnilta. Sitten yhtäkkiä huomaan, että joltain megatärkeiltä ja vaikeilta tunneilta olen ollut kokonaan pois ja ne tunnit, joilla olen yrittänyt epätoivoisesti pelastaa valmistumistani, ovatkin olleet hyödyttömiä. Yleensä painajaisen painajaismaisin kohokohta on juurikin nuo megatärkeät tunnit ja tähän sitten lopuksi herään.

    • krista
      12.2.2021 at 13:33

      Mulla taitaa jonkin verran olla ”perusunissa” lapset (vaikka siis painajaisissa ei juurikaan), mutta ei kuitenkaan lapsiin liittyviä unia ei ehkä ole mullakaan niin paljon kuin voisi päivittäisen arjen puolelta kuvitella. Hah voisikohan tosiaan ajatella niin, että tuota lapsipuolta on päivän puolella niin paljon, että sitä ei tarvitse sieltä pinnan alta kaivella :D

      Apua mulla tuli tuosta mieleen yksi TODELLA toistuva uni, jonka unohdin tästä postauksesta! Hitsi, miten unohdinkin! Mulla ei siis ole ihan samaa kuin sulla, mutta samanhenkinen ehkä: olen siis päättänyt jostain syystä uusia ylioppilaskirjoitukset, ja just kirjoitusten alla tajuan, että en osaakaan enää mitään. Sit on sellainen kauhu, kun sitä uusimispäätöstä ei voi peruuttaa ja nyt ei sitten pääsekään enää kirjoituksista läpi, kun on ihan ”tyhmentynyt”. Tavallaan ihan realistinen uni sinänsä, en todellakaan suosittelisi itselleni vaikka pitkää matikkaa enää tällä nykyaivokapasiteetilla :D

    • Karina
      12.2.2021 at 14:06

      Mulla ihan samat! En koskaan näe lapsista unia vaikka ne on mulla olleet jo 13 vuotta :D, ainakaan että nyt kun muistelen muistamiani unia, ei niissä lapsia ole. Aika jännä. En myöskään ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, vaan niin vaan on. Hmm.
      Ja siis toi että ei ole koulusta valmistunut! Kerran oli silleen että joku mies tuli ovelle ja avattuani kertoi että on huomattu että mä en ole koskaan suorittanut yhtä lukion matikankurssia joka tarkoittaa etten ole valmistunut enkä sitten ole päässyt yliopistoon enkä valmistunut sieltäkään ja olen duuniinkin päässyt tekaistuilla papereilla… Tästä aina herää ihan kylmässä hiessä ja on tooosi onnellinen että se oli unta.

    • Tilia
      12.2.2021 at 16:46

      Äitiysunia olen nähnyt oikeastaan vain raskausaikana, jolloin näin synnyttämisestä unia, mutta muuten ei ole lapset unissa ikinä, ei kyllä puolisokaan eikä meidän nykyinen koti. Ja oikein hyvä niin! Raskaana oli kyllä aivan villit unet muutenkin, ei sellaisia seikkailu-unia ole sen jälkeen eikä sitä ennen ollut.

      • Anna
        12.2.2021 at 21:48

        Nyt palasi mieleen uni jonka näin joskus vähän ennen lapsia. Olin ehkä jo raskaana, mutta en ole ihan varma.
        Synnytin lapsen ja se oli niin pieni että mahtui kämmenelle. Kannoin sitä taskussa ja yritin varjella kaikelta.
        .
        Ehkä unen kaltaiseksi voidaan katsoa myös se kun tein rumpumatkan jonka aikana löysin henkioppaan (en siis usko henkioppaisiin tai muuhun yliluonnolliseen oikeasti, mutta matka omaan alitajuntaan kuitenkin). Silloin olin luultavasti raskaana aika alussa. Makasin maassa ja henkiopas tuli lähemmäs ja lähemmäs ja tiesin että se ottaa lapsen pois. Itkin ja pyysin ettei se ota, mutta se otti hehkuvan punaisen valon pois vatsastani. Seuraavana yönä tuli vuoto.

  • LeenaK
    12.2.2021 at 13:19

    Mä olen usein jossakin ilman rihmakiertämää. Jostain syystä ne ei enää ole edes painajaisia, sitten oon vaan ’no ois kyllä voinut jotain pukea päälle’ ja hieman nolo mutta ei siinä sen kummempaa.

    Kun esikoinen oli vauva, jäin jatkuvasti unia että olin esim. kukinnot itseni ulos tai muuten en päässyt vauvan luokse ja hän itki (tai kerran taisi olla jos tiikeri uhkaamassa).

    Joskus jotain yöksi hiiriä, käärmeitä, toukkia…Ihan muutaman kerran olen nähnyt jotain pettämisjättämispainajaista, ja ne todellakin on painajaisia. Sen sijaan outoja unia, missä mulla onkin neljä lasta (oikeasti siis kolme) ja yhden nimeä en muista näen silloin tällöin, mutta ne on vain kiusallisia. Taistelu-unissa olen useimmiten sankari ja suojelen miestäni. Jännää mistä sekin mahtaa tulla.

    Ai yksi mulla toistuva painajainen on hissi, joka menee jollakin lailla rikki. Lennättää katon läpi, putoaa tai jumittuu. Kyllä.en oikeastikaan.pidä hisseistä ja mietin voiko tämä tulla siitä kun alle 3-vuotiaana juuriin.äidin kanssa hissiin joksikin aikaa.

    Unten maailma on ihmeellinen, ja usein minulle mieluisa, mutta joskus kyllä myös.liian pelottava.

    • krista
      12.2.2021 at 13:36

      Hihi hauska, sä oot siis ollut alasti unissa jo niin usein, että enää se ei edes kauhistuta! :D

      Onpa nää muuten kiinnostavia! Esimerkiksi toi hissiuni on kans hyvin ”käsinkosketeltava”, mutta silti mulla itsellä sitä ei toistu. Hauska myös tuo, että suojelet miestäsi! :) Sulla on joku sisäinen sankariminä!

    • Anna
      12.2.2021 at 21:52

      Ehkä rohkenen kommentoida tähänkin (kuten moneen muuhunkin kommenttiin…) että minä olen todella lukinnut itseni ulos ja lapsi oli sisällä.
      Esikoinen oli flunssassa kotona. Kuopus nukkui terassilla rattaissa. Itkuhälyyttimestä kuului joku ääni ja vedin takin päälle ja menin katsomaan. Kun suljin oven kuului epäilyttävä *klik*. Jep. Lukossa oli.
      Ei kun naapuriin joka etsi lukkosepän numeron (mies töissä melkein tunnin ajomatkan päässä). Sitten vaan itkuhälyyttimellä kerroin esikoiselle (3V) että ovi on lukossa enkä nyt pääse sisään, mutta kohta tulee joku avaamaan. Varmaan joku reilu puoli tuntia meni että lukkoseppä tuli. Lapsi oli rauhassa, mutta tietty oli aika hurja kokemus hänellekin. Onneksi oli se itkuhälyytin päällä että pystyin puhumaan lapselle.

  • LeenaK
    12.2.2021 at 13:21

    Ja vielä! Usein näen unta että olenkin lasteni sisko! Unessa olen ihan hämmentynyt siitä.

    • krista
      12.2.2021 at 13:36

      Oho! Tää kans on jännä! Hitsi alitajunnan ihmeet!

  • Karina
    12.2.2021 at 14:22

    Mulla on toistuvana toi myöhästyminen, ja just niin että koko sen unen ajan on sama tilanne että aikaa sinne lennolle on vaan tunti mutta paljon on tekemättä ja matkakin kentälle kestää kauan jne jne että millään ei ehdi, mutta kovasti koittaa vaan ehtiä. Jännä tosiaan että se tulee tosi monelle samanlaisena. Lennolta/junasta/bussista myöhästyminen on varmaan useimman (disclaimer – ehkä nimenomaan hyvinvoivan länsimaisen) ihmisen pahin pelko ja siksi se tulee niin voimakkaana kun joku asia ahdistaa tai stressaa, en tiiä.
    Sitten on En pääse liikkeelle – mutta sitä on nyt ollut viime vuosina tosi vähän. Nuorempana enemmän. Yleensä se on joku sellanen että yrittä juosta liian isoissa ja raskaissa kumisaappaissa :D
    Yöpaidassa koulussa mulla on muodossa T-paidassa koulussa, ja siis pelkässä T-paidassa, että peppu näkyy. Yritän koko ajan nykiä sitä paitaa siinä alaspäin. Ja nimenomaan koulussa yhä! Vaikka en ole koulussa ollut vuosikymmeniin.
    Sitten on sellanen että olen eksynyt niistä ihmisistä kenen kanssa olen (saattaa olla perhe mutta en ole varma, en kuitenkaan muista nähneeni lapsistani unta just koskaan) ja tiedän että ne on just nurkan takana mut ei sit olekaan kun sinne pääsen. Vähän kun sen myöhästymisunen eri muoto, eli etsin aina vaan ja koko ajan tiedän että kyllä ne on ihan lähellä.
    Ja hei nyt toi Pienet kädet suuri pallo soittaa kelloja! Mulla oli lapsuudessa taas sellanen että mun käsissä oli joku pallo joka vaan laajeni ja laajeni mutta se oli sellanen pehmeä niinkuin Hubbabubba-purukumi, ja yhä mulle tulee Hubbabubbasta tää painajainen mieleen.
    Noita muita mulla ei ole ollut, mutta sen sijaan on sellanen että ikäänkuin hyppään trampoliinilla ja meenkin ihan liian korkealle, silleen oikeen korkealle ja samalla tiedän että huonosti käy jos täältä putoaa – mutta herään ennenkuin niin käy. Muutaman kerran ollut lasten kanssa Rushissa hyppimässä trampoliineilla ja siellä on sellanen megatramppa, jolla saa tosi korkeat pomput, niin sille erehdyin kerran ja se uni tuli aivan elävänä mieleen! En ole uskaltautunut sille trampalle enää sen jälkeen.
    Siitä painajaisesta kerroinkn tuolla yllä että en olekaan ikinä valmistunut koulusta. Ja sitten on vielä ollut muutaman kerran että olen missannut Wanhojen tanssit!! Ihan totta. Aikuisena. Eli kaveri tulee herättämään mut kotoa ja kertoo että tanssit oli jo kaks päivää sitten ja missä mä olin?? :D

  • Nuppunen
    12.2.2021 at 14:32

    Mä näen usein pakenemispainajaisia, joissa yritän paeta milloin mitäkin uhkaa (kerran mua jahtasi Voldemort pyörätuolilla :D). Joskus saatan näissä väsyä pakenemiseen ja mietin, että ”sovitaan ettei se mua nyt löydä täältä”. Jotenkin siis tajuan olevani unessa, mutten kuitenkaan. Nuorempana näin enemmän semmosia verta ja suolenpätkiä -unia, mutta ne on onneksi vähentyneet. Silloin tuntui surkuhupaisalta, kun mies saattoi aamulla herätä tuskissaan johonkin Legot-oli-kaupasta-loppu painajaiseensa ja mä olin just nähny unta vertavaluvista ruumiista :D

  • Krista
    12.2.2021 at 15:11

    Mä näen painajaisia hisseistä ja junista. Hisseistä varsinkin. Oon ollut siellä hissikuilussa jumissa, hissi on heilunut vapaasti pelkän vaijerin turvin, oon joutunut johonkin kerrokseen 3000, on pitänyt pelastaa joku ja vaikka mitä. Usein hissi nousee joko liian nopeasti liian korkeelle tai on muuten epävakaa. Oon nähnyt tosin myös unia joissa hissillä pääsee liikkumaan joka suuntaan ja ne ei oo aina painajaisia :D
    Junissa usein päädyn väärälle asemalle. Liitän ne stressiin ja väsymykseen (esim. vauvavuosi oli paha).
    Lapsena näin toistuvaa unta dinosauruksesta ja se uni meni aina samalla tavalla. Tiesin jopa siinä unessa kuinka se loppuu.
    Noi hissit jos joku selittäs mulle, miksi hissi :D

    • Tilia
      12.2.2021 at 16:41

      Mulla oli lapsena toistuva hissiuni, jossa joku paha ukko jahtasi mua portaissa ja yritin aina painaa ylös tai alas kiireellä hissin nappia ja saada hissin liikkeelle, ennen kuin se ukko ehtii kohdalle ja avaa sen oven. Mietin myös, ehtisinkö hissistä omassa kerroksessa kotiin tai alaoven kautta pakoon ennen sitä ukkoa. En tiedä, mistä tuo uni tuli, koska tosielämässä mitään vastaavaa jahtaamista tai muutakaan ahdistelua ei koskaan tapahtunut, mutta se hissi kyllä jumitti joskus kerrosten väliin.

      Tuo uni ylioppilaskirjoituksista aikuisena on myös tuttu, ja siihen liittyy tuo sama tunne, että en muuten enää osaa näitä asioita, vaikka pitäisi. Alastomuusunia en ole nähnyt, sen sijaan näen nolousunia julkisista vessoista, joissa käymisessä on unessa aina jotain hankaluutta… Lennolta myöhästymisen sijaan myöhästyn yleensä unissa junasta, ja sellainen unityyppi, jossa vain pitäisi päästä (äkkiä) jonnekin, mutta aina tulee jotain esteitä eteen, on mullekin tosi tyypillinen. Useimmiten olen niissä unissa menossa aikuisena entiseen lapsuudenkotiini, mutta ensin pitäisi ne esteet selvittää enkä ikinä pääse perille asti ennen heräämistä, joskus sentään ulko-ovelle asti. Näissä unissa miljöö ja vastaan tulevat ongelmat aina vähän vaihtuvat, mutta teema on sama.

  • Jenni
    12.2.2021 at 16:06

    Lukiossa ja intensiivisen teatteriharrastuksen aikoihin heräsin usein sellaiseen paniikkiin että ”apua mun pitää olla jossain!!”
    Siis ihan kuin se tunne kun on juuri nukahtamassa ja havahtuu putoamisen tunteeseen. Mutta hätkähdin vaan ”pitäis olla jossain mutta en oo” paniikkiin :D

  • P
    12.2.2021 at 16:49

    Apua! Myös mä näen myöhästymispainajaisia ja nimenomaan sellaisia että oon myöhästymässä lennolta ja kello on jo niin paljon etten tule mitenkään ehtimään. Usein oon silloin kotipaikkakunnalla josta olen kotoisin. Lisäksi on semmoisia unia että oon myöhästymässä koulusta. Ehkä koskaan en oo myöhästynyt unissani töistä. Sit toinen aihe on jättämisunet silleen että nykyinen mieheni on jättänyt mut.

    Ehkä erikoisin on unohtamisunet joissa oon unohtanut ottaa säännöllisessä käytössä olevat lääkkeeni ja herään ihan kauhun vallassa. Vaikka tosiasiassa lääkkeiden unohtaminen ei mikään maailmanloppu olekaan. Myös semmoisia unia näen toistamiseen että oon lähtenyt reissuun ja olen unohtanut ottaa mukaan jotain tärkeää esim. juuri lääkkeeni.

  • Em
    12.2.2021 at 17:18

    Hampaat tippuu tai murenee liittyy kai vanhenemisen pelkoon. Ne unet mulla loppuivat ekaan raskauteen.

    Vakiohko uni mulla on ollut miehen katoaminen. Olen huomannut unen tulevan ovulaation ja menkkojen välillä, kun kroppa jo tietää, että en ole raskaana. Näitäkään en ole enää toisen lapsen jälkeen nähnyt.

    Lukion kokeista näin myös pitkään unia, mutta ne loppuivat väitöksen jälkeen.

  • Anna
    12.2.2021 at 18:18

    Aika vähän näen nykyään painajaisia, mutta kun mietin pitkin elämää niin toistuvia teemoja on muutamia. Tuo yöpaidassa/alushoususillaan kouluun/töihin on yksi.
    Sitten on putoaminen ja pomppaaminen unet. Eli hyppään ja pomppaankin korkealle kuin superpallo niin että mahasta sieppaa. Tai putoan jostain jonka jälkeen tulee sellainen kolme-neljä kertaa puidenlatvojen yli yltävä loikka jota en vaan voi hallita. Tulkitsen näiden unien liittyvän lievään korkeanpaikan kammoon. Se tunne vatsanpohjassa on kamala vaikka yleensä näissä unissa ei varsinaista hätää ole. Kokemus (unessa) on silti kauhistuttava.
    Yksi on sellainen missä putoan tai liu’un veteen. Lautta tai laituri kallistuu niin että valun veteen. En pelkää vettä ainakaan niin että tiedostaisin sen (paitsi jos tiedän että alla on tosi syvä kohta joka jostain syystä vähän hirvittää).
    Muistan että ihan tosi pienenä lapsena (reilusti alle kouluikäisenä) näin joka ilta puolinukuksissa saman painajaisen. Siinä olimme kävelyllä. Äiti edellä työntäen veljen vaunuja, isi seuraavana ja minä perässä. Kun ylitimme Kolkin siltaa Vähässäkyrössä sillan kaiteessa oli reikä ja minä putosin jokeen. Muistan aina herättyäni kuvitelleeni että isi hyppää jokeen ja pelastaa minut tai että osaan uida ja pelastun. Tavallaan jatkoin unelle onnellisen lopun. Tuo uni on yksi varhaisimpia lapsuusmuistojani.
    Nuo että yrittää juosta, mutta ei pääse eteenpäin ovat myös tuttuja. Yleensä minulla niihin ei liity tuulta tai mitään vastaavaa vaan yksinkertaisesti kompuroin tai lihakset eivät vaan pysty liikuttamaan minua nopeammin.
    Sotaunia näen välillä. Joskus oikeasta sodasta ja joskus esim. Sauronin örkkijoukoista. Nämä unet eivät yleensä koskaan ole painajaisia vaan tunnelma on enemmän utelias ja jännittynyt kuin pelokas.

    • Anna
      12.2.2021 at 21:58

      Piti siitä karheudesta vielä mainita että itse jotenkin tunnistan tuon tavallaan. Minulla lapsena tuli kuumeisena sellaisia unia (tai unikuvia kun suljin silmäni vaikka en ollut edes täysin unessa) missä joku iso ja sykkivä ja jotenkin todella ikävän oloinen möykky vaan paisuu ja paisuu ja tulee ihan naamalle ja tukahduttaa. Kuin joku sisäelin. Sydän tms, mutta kirkkaan punainen ja himmeästi itsevalaiseva tai tosi tasaisesti ulkoa päin valaistu. Samalla kämmenissä oli erikoinen karhea tunne. Kuin koiran kuivat anturat, mutta röpelö vähän suurempaa. Todella ahdistavia tunnemuistoja. Onneksi näitä ei ole enää ollut pitkään aikaan.

    • Anna
      12.2.2021 at 22:03

      Äh, vielä yksi viesti xD
      Nimittäin parantavasta unesta.
      Minä pelkäsin lapsena karhuja. Karhut ja tulipalo olivat aiheet joita pelkäsin niin paljon että se melkein haittasi elämää. Sitten näin unen jossa olin kuivalla joenuomalla ja siinä oli joku vanha äijä. Unessa luokseni tuli karhu ja silitin sitä. Sen jälkeen nuo järjettömät karhupelot loppuivat.
      Paitsi että erehdyin joskus katsomaan Hopeanuolet, jonka jälkeen karhupelot palasivat vähäksi aikaa. Mutta ei enää oikeiden karhujen pelko vaan niiden piirrettyjen hirviöiden.

  • Liisa
    12.2.2021 at 19:30

    Rakastan muistella unia ja kaivaa niistä sanomaa. Niin jänniä seikkailuja. Kyllä sieltä symbolisia merkityksiä löytyy taustalta, peruspelkoja, mutta tosiaan oman tilanteen mukaan löysästi tulkittuna. Hampaat voi symboloida omaa voimaa ja sen menetyksen pelkoa.
    Just olin ison teatterin lavalla mukana ja spottivalossa osoitettiin kaikelle kansalle, että kato mitä mulla on vain pitkä yöpaita päällä eikä muita vaatteita. Nolotti. Tyypillinen häpeäuni.
    Kurssilla tai koulussa yritän käydä, mutta en löydä oikeita luokkahuoneita, tulen myöhässä ja panikoin siitä, etten osaa enkä tajua mitään.
    Hissit! Aina ne hiton hissit. Ne on omituisia, kulkee nykäyksin, ajaakin sivuttain talon kattokerroksessa jotain kiskoja jonnekin. Hisseissä aina ahdistaa vaikka niissä olisi tuttuja mukana. Alas ja ylös meno voi symboloida siirtymistä alitajunnan ja tietoisen minän välillä henkisesti, mutta en tiedä miksi nämä ahdistushissit aina.
    Putoilevat lentokoneet. Tämä oli nuoruuden toistuva vaiva. Siinä kai pelätään elämän kulissien romahtamista ja elmänhallinnan haasteita, kun rysähtelee koneet alas. Joko katson vierestä kauhuissani tai olen kyydissä kun se viistää maata. Nykyään korkeintaan hymähdän, että jaa, taasko tässä pudotaan taivaalta, hohhoijaa.
    Junapainajaiset oli lapsena yleisiä, seisoin ihan pikajunan vieressä jylyssä ja yritin säilyä hengissä. Ei tapahdu enää koskaan tällaista.
    Eksyn risteilyaluksilla ja laivojen käytävillä ja rapuissa enkä löydä hyttiini takaisin ja muutkin vaan sekoilee ja laukku on unohtunut jonnekin.
    Pakkaaminen kiireessä: pitää lähteä tästä kämpästä, hotellista tai laivalta ja vähän äkkiä, mutta kaapit on aivan täyttä mun kamaa ja sälää ja tarvikkeita ja tärkeitä asiota, eihän mulla laukut riitä näiden kaikkien pakkaamiseen lyhyeessä ajassa. Kauhea roinakasa ja mitään ei voi jättää jälkeen.
    Autolla ajo, auto reistailee, en näe mitään ratin takaa, penkki on ihan alhaalla, ajan sokkona, auto on täynnä lunta, auto onkin parkkeerattu tuntemattomaan kaupunkiin enkä löydä sitä enää parkkipaikalta… Auton ajo on ehkä symbolina autonomiaa, oman elämän hallintaa ja suunnan valitsemista itsenäisesti.
    On outoja tilanteita ja pelottavia luonnonvomia, muta kännykällä en saa yhteyttä mieheen enkä isään enkä kehenkään. Puhelin ei tomi, näppäimet ei näppäile.
    Jännä nuo pallopainajaiset eli mullakin oli ”pienenä lapsena kuumetaudissa abstrakti painajainen”, näyttää olevan yleistä. Mulla siinä oli sellainen ilmapatjaan käytettävä kuminen puolipallo-pumppu ja se oli vaan jotenkin iso ja ahdistava ja haisi kumilta ja itkin.

  • Ainu
    12.2.2021 at 20:02

    Erilaiset kuumeumet on mun mielestä aina olleet kiinnostavia!

    Oma kuumeuneni liittyy eri kokoisiin hiekanjyviin, jotka kiertävät kumilenkissä ympyrää, ympäri ympäri ja pitävät sellaista rihisevää kiertäessään – ja mä (tai joku?) on siinä keskellä sitä kumilenkkiä ja mun (tai ei se oikeestaan ole minä, mut joku ihme kumilenkin keskustaolio) pitäis osua ompeluneulalla niihin hiekanjyviin, ja se on tietenkin tosi epätoivoista puuhaa 😃

  • tuutu
    12.2.2021 at 20:19

    Myöhästyminen on mullakin yksi toistuva painajaisaihe, itse myöhästyn näissä unissa töistä tai jostain tapaamisesta. Nää unet taitaakin ilmaantua silloin, kun on joku tärkeä tapaaminen tulossa. :D Ja kaksi muuta kestoaihetta on 1) leuka jää jumiin auki, enkä saa sitä kiinni (pelkään tätä oikeestikin vähän, en uskalla haukotella suu täysin auki, koska leuat napsuu jonkun verran) ja 2) autossa ei toimi jarrut tai ne toimii tosi huonosti.

    • Meg
      13.2.2021 at 15:49

      Mulla on kans usein näitä autoilu-unia jossa jarrut ei toimi. Ne ei oo varsinaisesti painajaisia, vaan saatan ajella puoli yötä mateluvauhtia ympäri jotain tyhjää parkkipaikkaa kun auto ei vaan pysähdy :D

  • Lilja
    12.2.2021 at 20:40

    Myöhästymisunia, että vaan jumittaa joidenkin asioiden äärellä vaikka pitäs rientää.
    Toinen painajaisuni joka välillä toistuu on se että oon raskaana unessa! Ja kauhuissani huomaan että on jo tosi pitkällä se raskaus😂

  • Nro 26
    12.2.2021 at 21:22

    Mä näen ihan todella harvoin painajaisia, en edes muista milloin viimeeksi, tai ehkä ne ei jää mieleen.

    Aiemmin mun unissa mä jäin kyllä tosi usein unissa tavalla tai toisella yksin (liittyen varmastikin lapsuuteen) ja se oli sellaista kurjaa, inhottavaa ja lohdutonta, mutta ei varsinaisesti sellasta kauhu-kauheaa, joten en osannut ajatella niitä painajaisina. Aloin kuitenkin pitää niitä painajaisina sen jälkeen, kun kerran juttelin sun kanssa painajaisista silloin vuosia sitten.

    Jonkun aikaa sen keskustelun jälkeen mä jotenkin tietoisesti päätin että nyt hitto soikoon tämä loppui tähän, ihan epäreilua, että oma pää tekee mulle tällaista! Ja jonkun ajan kuluttua, kun olin tarpeeksi sitä itelleni hokenut, se loppui! Olen enää todella harvoin yksin unissa! Eikä mulla muutenkaan ole unissani kurjaa, vaan yleensä tosi mielenkiintoista. Saatan jopa nähdä todella kannustavia unia, kuten esim. sellasia, missä ihminen, jota arvostan silleen etäämmältä, kertoo miten huippu tyyppi mä oon ja kehystää seinälle mun valikoituja lausahduksia :D :D :D

    Sitten jos nään sellasia painajaisia, jotka on oikeasti kauheita (eikä vain kurjia ja lohduttomia niinkuin noi yksinäisyysunet), niin mä en siis oikeastaan näe sellasia, koska mä herään yleensä heti, jos uni edes vihjaisee olevansa kääntymässä ahdistavaksi. Todella kätevää kyllä :)

  • MMinne
    15.2.2021 at 15:06

    Mulla toistuu kans tämä myöhästymisuni, eikä se liity mitenkään oikeaan elämään. Työaika on liukuva ja vapaa-ajalla on hyvin harvoin mitään jännittäviä kellontarkkoja tapaamisia, jotka uniin voisi tulla. Mä oon niissä unissa usein myös vähän eksyksissä, yritän kiireesti löytää johonkin, jotta ehtisin, mutta sitten pitääkin avata monia ovia ja on pitkiä käytäviä ja rappusia ja taas ovia ja ja..
    _
    Toisinaan unet on myös todella todentuntuisia, menee pitkään aamulla, että pää käsittelee asian. ”Tämä ei ollut totta, tämä oli vain unta.” Hankalia varsinkin, jos kyseessä on just nämä pettämis-jättämis-riita unet puolison kanssa. Ei viitsis edes katsoa toista silmiin aamulla, kun toinen on ollut yöllä aivan karsee mulkero. Tai jos on itse ollut :D Myös seksiunet ns. vääristä tyypeistä on pahoja! Kerran näin yhdestä työkaverista, johon ei kyllä oikeassa elämässä ole pienintäkään kiinnostusta ja joka ikänsä puolesta vois varmaan olla isänikin, mut niin oli jotenkin todellinen, että pari päivää meni vältellen, kun tuli sellainen olo, että apua toi tietää mitä me on tehty! ;)

  • riistahurjastelijamamma
    18.2.2021 at 00:21

    Mun systeri on 3 v nuorempi ja hän oli kasarilla intohimoinen hiekkakakkuleipuri. Näin lapsena sitkeästi unta, että oltiin lähipuistossa ja tsekkailin sen leikkejä hiekkalaatikolla. Yhtäkkiä ollaankin toisin päin ja minä olen jumissa hiekkiksellä ja systeri katsettaan kohottamatta intensiivisesti paukuttaa hiekkakakkuja polulla, josta tullaan puistoon. Ja sieltä polkua pitkin tulee vuodenajan mukaan joko traktori tai lumiaura, mutta vaikka mä kuinka huudan, systeri ei vaan kuule, ja se kone tulee lähemmäs enkä ehdi juosta sinne ja kukaan aikuinenkaan ei huomaa vaikka huudan kuin hullu.

    Kun itse sain lapsia, asuttiin saman kadun varrella. Oli mulle helpotus että puisto oli uusittu ja hiekkalaatikko eri kohdassa. Vaikka muistan, että puistossa oli lapsena kivaa ja mun lapsilla on ollut siellä kivaa, enkä todellisuudessa ole joutunut huolehtimaan tai kantamaan vastuuta systeristä. Siltikin.