3-vuotias ja päärynä

Lähtökohta:
”Mitä on välipalaksi?”
”Päärynää.”

Vaihe 1:
”Minä haluan muffinssia.”

Vaihe 2:
”Minä en halua päärynää.”

Vaihe 3:
(jossa suu kääntyy teatraalisesti alaspäin)
”Mutku mutku mä haluan…”

Vaihe 4:
”Mä en tykkää päärynästä.”

Vaihe 5:
”MUTKU MÄ EN TYKKÄÄ PÄÄRYNÄSTÄ!”

Vaihe 6:
(jossa otetaan asento lattialta vatsallaan maaten)
”ÄÄÄÄÄÄÄ ÄÄÄÄÄÄ ÄÄÄÄÄÄ”

Vaihe 7:
”EI PÄÄRYNÄÄ EN HALUA TYHMÄ ÄITI TYHMÄ PÄÄRYNÄ EN TYKKÄÄ EN HALUA EN OTA PÄÄRYNÄÄ.”

Vaihe 8-12:
(jossa aikuinen edelleen tyynenä kuorii ja pilkkoo päärynää)
”ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ ÄÄÄÄÄ ÄÄÄÄÄ ÄÄÄÄÄÄ.!

Vaihe 13:
(jossa aikuinen laittaa päärynän siskon lautaselle ja sisko alkaa syödä)
”Mäkin haluan päärynää!”

Vaihe 14:
”Laita vähän lisää päärynää!”

Vaihe 15:
”ENEMMÄN ENEMMÄN MÄ HALUAN PALJON PÄÄRYNÄÄ, KOSKA MÄ TYKKÄÄN NIIN PALJON PÄÄRYNÄSTÄ.”

Vaihe 16:
(sanoen siskolle)
”Mullapa on enemmän päärynää kuin sulla.”

Mahdollinen kakkoskierros (siskon kanssa ristikkäishuutona kerien) voisi käynnistyä tästä. Onneksi useimmiten säästymme (kop kop puuta) nykyisin siitä, sillä isosisko toteaa vaan tyynesti:
”Ei se mua haittaa.”

70