Seitsemän viikkoa lähtöön

Vuosi sitten näihin aikoihin oli tehty jo lista poikineen ja viivailtu sieltä ylikin jo vaikka ja mitä tehtyjä juttuja.

Nyt vaan: dam-da-da-dam dam. Ai mikä lähtö? No se on vasta tossa joskus… …syksyllä.

Syy tähän eroon ei kuitenkaan ole siinä, että silloin olisimme olleet jotenkin panikoivampia tai että nyt olisimme rennompia. Vaan ihan siinä, että toisella kerralla lähtö on näköjään selvästi helpompaa. Moni asia on selvitelty jo viime vuonna. Tiedetään, millainen jatkomatkavakuutus pitää ottaa ja miten kulkee rekka Helsingin ja Fugen välillä. Ja että netti ei toimi siellä kuitenkaan, turha yrittää säätää etukäteen.

Isoin helpotus on kuitenkin se, että tällä kertaa emme vuokraa taloamme ”ulkopuoliselle” (heittomerkit siksi, koska ystäviä heistäkin tuli), joten säästymme viimevuotiselta kuukauden talonraivausurakalta. Nyt riittää perussiivous ja muutaman kaapin tyhjennys talviasukkaalle – ja sitä paitsi 95 % vuosi sitten vaatehuoneeseen pakatuista tavaroista on edelleen siellä hyvässä tallessa laatikoissa, haha. Talvea viettämään lähdetään todennäköisesti hyvin pitkälle samoilla kamoilla kuin vuosi sitten.

Lähtöstressin sijaan siis ilmoilla tällä hetkellä on sellainen oikein mukava ”katellaan nyt tässä” -fiilis. On ollut oikein kiva olla nämä puoli vuotta Suomess… tai no kröhöm… …melkein koko aika on ollut ihan kivaa. Tuo postauksessa mainittu paluushokkihan helpotti siis muutama päivä tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen: tasan sillä hetkellä, kun päätimme, että hemmetti: nyt me vaan yritämme järjestää asiat niin, että pääsemme Espanjaan seuraavana talvenakin – vaikka sitä en blogissa silloin ääneen sanonutkaan ennen kuin vasta sitten, kun se oli varmaa.

Myönnän, että olen tehnyt tutkimusmatkoja myös lainalaskurille: paljonko tarvitsisi lisälainaa, jotta voisi ostaa Espanjasta asunnon – ja paljonko siitä saisi vuokraa niinä kuukausina, jolloin emme itse olisi siellä. Ajatus on ehkä ministi utopistinen, mutta jollain tavalla jopa mahdollinen, jos nyt ihan pähkähulluksi heittäytyisi. Mutta sillä tavalla (jos ostaisi riittävän pienen=edullisen asunnon ja saisi sitä tehokkaasti vuokrattua etenkin kesäkuukausina) saattaisi päästä jopa sellaiseen tilanteeseen, että asunto oikeastaan itse ylläpitäisi itseään. Mutta ei sit ehkä kuitenkaan. Vielä ainakaan. Ja onhan siinä tietysti riskinsäkin.

Mutta hassulla tavalla ikävöin kovasti juuri sitä asuntoa, jossa olimme viime talven. Vaikka se oli sinänsä aika tavallinen (kiva) kerrostaloasunto – mutta kun siitä tuli koti. Jännittää, että voimmeko ollenkaan sillä tavalla kotiutua uuteen paikkaan – tai siis monikossa uusiin paikkoihin, koska  asumme tällä kertaa kahdessa eri asunnossa. Kun pätkät per asunto jäävät lyhyemmiksi, ensin 3,5kk ja sitten 2kk, niin tuntuuko se samalla tavalla omalta kodilta…? En haluaisi elää siellä ikään kuin lähtökuopissa koko aikaa, vaan mieluummin asettua asumaan.

Olisi niin kiva palata aina samaan, omaan kotiin.

Ja samaan aikaan sitä koko ajan unelmoi, että voisikohan sitä oikeasti aina tehdä näin…? Suomessa puoli vuotta ja Espanjassa toisen puolikkaan. Ainoa miinusmerkki siinä on se, että no koska me sit seuraavan kerran Thaimaassa käydään, jos aina ollaan vaan talvet Espanjassa, haha.

Haaveita. Haaveita. Kuka sanoo, että haaveiden pitää olla toteuttamiskelpoisia? Mun mielestä on kiva haaveilla (ja intoilla) vähän kaikenlaisesta. Se pitää ajatukset avoinna sille, että on monenlaisia mahdollisuuksia. Saa aikaan illuusion, että ei tässä nyt hei missään arkiputkessa eletä kuules. Vaikka ehkä eletäänkin. Mutta psst, ei sanota sitä omille ajatuksille.

Vuosi kerrallaan siis.

Ja ensi viikonloppuna tehdään kuitenkin jo ”to do” -lista.

39

You Might Also Like

  • Blue Peony
    22.9.2017 at 11:27

    Tuo nettijuttu on kyllä jännä, ilmeisesti vaihtelee paljon riippuen toimittajasta ja monesta epämääräisestä tekijästä. Muutamalla tuttavaperheellä on kakkoskoteja mm. Marbellan ja Malagan alueella, ja nettiyhteys on kuulemma järjestynyt todella kivuttomasti, kun sen aikoinaan hankkivat. Mahdolliset ongelmatkin on kuulemma ratkaistu nopeasti. Ehkä sekin vaikuttaa, että pystyvät hoitamaan asiat espanjaksi eli menee varmasti perille.

    • krista
      22.9.2017 at 11:35

      Oooo kiva kuulla, että se VOI tosiaan järjestyäkin. Haha, ja meidän nettiepisodin lopputuloshan oli vielä hämärämpi kuin se prosessi: kun alettiin lopettaa sitä, selvisi, että MEILLÄ EI OLLUTKAAN NETTIÄ. Eli minkäänlaista merkintää meidän netistä ei löytynyt keneltäkään toimittajalta – mutta niin vaan oltiin saatu se nettipömpeli (keneltäkään ei löytynyt tietoa, että mistä) ja hyvin toimiva yhteys. Ei olla siitä edes kenellekään maksettu, kun kukaan sitä ei meille kuulemma ollut toimittanut eikä monista selvittely-yrityksistä riippumatta saatu keneltäkään tietoa, että mihin meidän pitäisi maksaa ja mitä :D :D :D Mysteeri :D Kauhuskenaariossa vaan kohta on joku espanjalainen ulosotto jossain menossa maksamattomista laskuista, jaiks :D Poliisit vastassa, kun ens kerran mennään maahan :D

      Tulevissa asunnoissa pitäisikin muuten olla netti jo valmiina. Saas nähdä :D

  • Torey
    22.9.2017 at 11:37

    ”Eihän sitä tartte tehdä pitäviä suunnitelmia seuraavalle 25 vuodelle.” Mulle sanottiin just eilen. Ja siis hei, niin totta! Joo kun talon ostaa ja lainapaperit on allekirjotettu niin sitä on tehnyt just sellasen sopimuksen. Mut sit talon myy ja muuttaa muualle ja hei! Suunnitelmat muuttui. Joskus sitä ajatteli, että hei sitä hankkii sen oman talon ja pysyy siinä vanhainkotiin asti, mut eieiei! Nyt on tullut sellanen, hei me asutaan tässä kodissa nyt, mut mistä tietää mitä tulevaisuus tuo. Muutetaanko kaupunkiin kun tytöt on isompia ja hei hankitaanko miehen kanssa kämppä jokirannasta tai keskustasta kun lapset muuttaa omilleen. Mahdollisuuksia ja haaveita, ne on hyviä ja niitä kannattaa olla! :)

    • krista
      22.9.2017 at 11:43

      Kyllä! Mua joskus joku pelotteli (kun olin ostamassa ensimmäistä asuntoani, siellä Punavuoressa) kaikenlaisella: esimerkiksi että ”mitä jos sulla ei olekaan varaa maksaa tätä yksin”. No: SITTEN MYYN SEN POIS ja muutan halvempaan/takaisin vuokralle/kauemmas keskustasta ja ajattelen, että no olenpa ainakin joskus saanut asua siinä. Ja jos en saisi myytyä, niin se olisi sitten ollut sen ajan ongelma, mutta ei sitä kannata etukäteen murehtia (myin sen sit ekalle asunnon katsojalle) vaan elää vaan. Jonkun mielestä tuo on varmasti ihan epärealistista haihattelua, mutta itse aktiivisesti haluan ajatella niin. On ihana ajatella, että elämässä voi totetuttaa monenlaisia (vastakkaisia) haaveitakin – ja sitten taas kaikkien ei tarvitse ollenkaan toteutua, mutta silti jo se haaveilu tekee hyvää!

      • Torey
        23.9.2017 at 12:35

        Asioilla on tapana järjestyä! :)

  • Maukka
    22.9.2017 at 12:47

    Ihan näin kohteliaasti kysäisen, että jos on vuoden ollut tavaroita varastossa niin kannattaisikohan niistä hankkiutua eroon? Jos kerran ovat jo valmiiksi pakattunakin.

    • krista
      22.9.2017 at 12:51

      Kannattais :) Sit vaan tarvitsisi löytää joku henkilö, joka ehtisi laittaa ne myyntiin ja hoitaa koko (massiivisen; kierrätysryhmätoiminta on nykyään ihan av-yv-vapautan -tuskaa) operaation ja jonkun, joka ostais. Haavailen ihmisestä, joka tulisi meille vaatehuoneeseen ”ostoksille” ja ostais kaiken vaan pois :D Roskiin en heitä enkä mihinkään dumppaa muiden ongelmaksi, se on vastoin mun ajatuksia. Siitä mm. täällä: http://www.puutalobaby.fi/ekopaasto-2017/

      • Lilah
        22.9.2017 at 13:51

        Lahjoita. Järjellisestä tavarasta pääsee kyllä sillä tavalla eroon, krääsästä ei. Mutta ei siitä krääsästä myymälläkään pääse, joskus on vaan pakko heittää pois ja harkita seuraavalla kerralla jo hankkiessa paremmin.
        Itse olen näiden kymmenen lapsellisen vuoden aikana aluksi myynyt huutiksessa ja sitten torissa tai nettikirppiksillä, mutta nyt neljän lapsen kanssa poistettavaa on niin paljon, että tuohon ei yksinkertaisesti aika riitä kuin ihan kysytyimpien juttujen kohdalla. Niinpä tuuppaan lahjoitetaan-palstalle ja menee nopeimmalle kotiovelta noutajalle. Ei mitään av-yv-mittaatko-tingitkö-saisko sovituskuvaa. Tai laitan Viroon lähtevään keräykseen ilman tunnontuskia. Lumput lumppukeräykseen vaatekauppoihin. Ja ihan rehelliset roskat roskiin.

        • krista
          22.9.2017 at 13:59

          Juuri nyt ei löydy meidän liian kiireisestä kalenterista aikaa (en tiedä, koska löytyisi) edes sellaiselle ja tosiaan en halua ”dumpata” isompia lahjoitusmääriäkään vaan antaa tarpeesseen tarvitsijalle (mitä teenkin). Mä koen, että mulla on tavaran hankkijana siitä tavarasta vastuu – vaikkapa sitten leikata matonkuteeksi, kutoa matto ja antaa se jollekin (tai laitta itse lattiaan). Niinpä vaatehuoneen ovi pysyy toistaiseksi kiinni ja me teeskennellään, että meillä ei sellaista huonetta olekaan :D Toimii hyvin näin toistaiseksi – joskus sitten saattaa iskeä into/jaksamus johonkin muuhun :)

    • krista
      22.9.2017 at 12:52

      Joskus yritän jonkun hemmetin kypärämyssyn tuolta myydä, käyttämätön hei joo meiltä löytyy, hinta 50 senttiä – ja viestittelen siitä viikon av-varaajan kanssa, mittaan joka hemmetin mitan, jonka jälkeen ”vapautan” :D :D :D AAAAARGH! :D Tuosta tulisikin muuten postaus jo sinänsä, ihan tuskaa :D

  • Heidi
    22.9.2017 at 13:36

    Äitini aina sanoi ”älä suunnittele elämää 2v eteenpäin koska elämä ja suunnitelmat muuttuvat matkan varrella”. Että kiitos, äiti, kun opetit olemaan sponttaaninen vaikka se ei ihan ollut sitä mitä tarkoitit xD Ja tottahan se on, ideat ja elämä muuttuu jatkuvasti vaikka kuinka yrittäisi säätää ja kontrolloida elämää. Parasta on vaan hypätä junaan ja toivoa parasta, ja jos meno ei miellytä, aina voi jäädä pois ja odottaa seuraavaa. Mummoni life quote ;)

    • krista
      22.9.2017 at 13:55

      Tosi hyvät opit sekä äidiltäsi että mummoltasi! <3 Tietysti tavoitteet ovat tosi hyvästä (ja tavallaan unelmat ovatkin tietynlaisia tavoitteita), mutta niiden "vangiksi" ei kannata jäädä! Ne tavoitteet ja unelmat voivat muuttua, se on elämää <3

  • Menni
    23.9.2017 at 00:08

    Haaveilu on ihanaa ja kaikkien ihmeellisten skenaarioiden pyörittely ! Joskus miehen kanssa yhdessä laskeskeltiin budjettia ratsastustallin pyörittämiseen. Siis aivan kaistapäistä, mut hei ei sitä koskaan tiedä, mitkä skenaariot toteutuukin. Jotkut niitä tallejakin perustaa. Tosin ei me… hahaa

    • krista
      23.9.2017 at 16:12

      Just tämä! Tätä oon itsekin ajatellut: että kyllä aina JOKU perustaa vaikkapa maaseutu-bnb-paikan tai muuttaa koko perheen kanssa Indonesiaan tai tai tai tai… tai vaikka se, kun luin yhdestä pariskunnasta, joka myi kaiken omaisuutensa ja purjehtii vaan tuolla jossain Karibialla vuosikausia. Että kyllä niitä skenaarioita kannattaa pyöritellä; vaikka moni juttu on utopiaa, niin tavallaan aika monta vois kyllä tehdäkin, jos OIKEIN kovasti haluais ja alkais vaan hommiin! :)

  • N
    23.9.2017 at 00:18

    Me ollaan nyt täällä Fugessa. Täällä on ihanan lämmintä. Vuokrattiin kiva kaksio tästä keskustasta läheltä juna-asemaa. Ollaan tässä kuusi viikkoa. Paljon luin teidän perheen kokemuksia ja siks varmaan päädyttiin tänne vaikka thaimaatakin mietittiin. Kyllä sitä rupeaa haaveilemaan kaikenlaista että miten olisi mahdollista toteuttaa pidempi aikaisia jaksoja ulkomailla. Meillä oli mahdollista lähteä koska pystyin vielä ottamaan hoitovapaata. Muuten ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Tuntuu nyt jo ihan kauhealta että ei enää voisi tällaista pidempää irtiottoa ottaa. Tai sit pitäis etsiä töitä täältä Espanjasta. Sekin ois aika hurjaa :D

    • krista
      23.9.2017 at 16:21

      Oiiiii, terkut Fugeen! Varoituksen sananen: meilläkin se lähti ensin kuukaudesta – porttiteoria siis, saatatte löytää sieltä itsenne toistekin :)

      Voi oispa kiva olla siellä joskus silloin lokakuussa, kun täällä alkaa olla jo kalsea, mutta siellä vielä lämmin. Viime vuonna kolme eka viikkoa marraskuussa oli vielä ihan kesää, kun Suomessa tuli jo räntää. Nyt harmillisesti tullaan vasta marraskuun puolivälissä – toisaalta sitten saadaan loppupäästä niitä ”kesäkuukausia” paremmin, kun maalis-huhtikuut on tavallisesti siellä jo niin lämmintä <3 Oh! <3

  • Satsu
    24.9.2017 at 09:11

    No sitä mäkin tulin sanomaan, että siellä on vielä tosi lämmin! Nim. Onnekas on se jonka appivanhemmilla on paikka auringossa 😊

    • krista
      24.9.2017 at 16:34

      Superonnekkaat! Hei jos tuutte nyt samaan aikaan talvella (marraskuun puolivälin ja vapun välissä siis), niin ois kiva treffata vaikka leikkipuistossa joskus!

  • Periaatteen Nainen
    24.9.2017 at 19:33

    Meillä on kyllä Vodafonen netti toiminut kiitettävästi…sen jälkeen kun se saatiin (asentajan kolmannella käynnillä 16 puhelinsoiton, viiden venyneen päivän sekä 1,5 tunnin myymälässä väännön jälkeen :D ).
    Että tervetuloa. Me piipahdellaan Fugessa kerran viikossa puheterapian takia, joten joskus ehkä puistotreffit?

    • krista
      24.9.2017 at 20:00

      Meilläkin toimi sit kyllä ihan moitteetta heti sen kuuden (?) viikon jälkeen, mitä sen asennus kesti :D

      Joo, ehdottomasti puistotreffit! Otetaan tavoitteeksi, että tänä talvena saadaan se järkättyä, kun viime talvena ei treffattu!

      • Periaatteen Nainen
        24.9.2017 at 23:27

        Joo – kas tänä talvena meillä on auto… jonka piti tulla elokuun alussa… mutta joka kuulemma tulee (taas…) ensi viikolla :D . Vien teidät tosi mielelläni myös Gibraltarin kierrokselle, Fugesta tulee tänne suoraan bussi!