Matotettu

rakastan sitä tunnetta, kun saa puhtaat matot lattiaan.

Me ollaan vuosikausia käytetty lähikaupunginosan perinteistä luottopesulaa. He hakevat likaiset matot meiltä kotoa ja toimittavat pestynä takaisin – mahtavaa palvelua ja arjen pientä luksusta. Joskus oli rahapostauksessa kysymys, että mistä pihistän ja mihin panostan; tässäpä hyvä esimerkki palveluista, johon panostan ja maksan mielelläni!

Toisaalta rakastan myös puutalon satavuotiaita lattioita. Vain keittiön (ja ehkä yläkerran?) lattia on jouduttu uusimaan, mutta muualla on vielä mahtavat alkuperäiset lattiat. Viime vuosina kesäaika meillä on siis eletty ilman mattoja ja nautittu paljaiden varpaiden tuntumasta puupinnalla. Okei, ja tikuista myös – ainakin keittiön lattian huolto olisi jo ajankohtainen. Mutta eipä mennä siihen.

Mutta paljaiden lattioiden puolivuotiskauden jälkeen sitten kun viileä aika sitten koittaa, tuntuu kivalta kaivaa putiputipuhtaat mattorullat esiin ja rullailla meidän rakkaat matot puutalon lattioita lämmittämään.

Meidän matot ovat hyvinkin sikinsokinsekamelskaa – ja niitä on kertynyt vuosien ja vuosikymmenten varrelta paljon. On ensinnäkin mun rakas mattoinvestointi (näkyy täällä), joka ei tietty ihan eilen ole tehty, muistaakseni vuonna 2003. Ja sitten on ne villamatot (näkyy täällä), jotka ostettiin silloin, kun Silva oli vauva. Sitten on tuo oranssi superihanuus, jonka ostimme Fuengirolan markkinoilta – haaveilen tuollaisesta samasta isossa koossa, oh! Mutta tyydyn pieneen, koska siitä saan jo sitä ihailla; isomman ostoon kun ei ole tarvetta, koska näitä mattoja tosiaan on riittävästi jo entuudestaan.

Lisäksi on kaksi Kasvihuoneilmiöstä ostettua vihreää Intia-mattoa, joista äitini spontaanisti parahti, että ”mistä sentään olette noin rumat matot saaneet!”. Ja sitten on vielä ihana monipuolinen lajitelma isoäitini eli ämmini ”väävin” aarteita eli räsymattoja. Joissain lehtihaastatteluissa hän aikoinaan kertoi pitkän ikänsä salaisuudeksi mattojen kutomisen – mitä monipuolista liikuntaa! Väävit oli itse tehdyt, muistaakseni äijin eli isoisäni veistämät.

Puutalon talvimatotuksen funtio ei ole pelkästään esteettinen. Ilman mattoja on nimittäin akuutti uhka jäätyä kiinni lattiaan.

Joistain kohdista meidän rossipohjan alta kirjaimellisesti tuulee. Alla on siis kylmä maa/kalliolattiainen tila. Toisaalta, toimiipa ainakin talon tuuletus, hah!

Etenkin silloin, kun meillä oli ryömintäikäisiä täällä laattoita luutuassa, mattokerrostus oli hyvinkin tarpeellista – siitä täällä (voi, mikä vauva siellä!)

Meidän matoilla ei ole oikeastaan vakkaripaikkoja, vaan joka vuosi ne asettuvat vähän fiiliksen mukaan.

Nyt tänä syksynä mulla oli (ehkä mattovalikoiman sikinsokinsekamelskaisuuden innostamana – vai pakottamanana?) myös sikinsokinfiilis. Limittän, lomittain, päällekkäin ja kaikkea iloisesti sekaisin!

Sekoitusfiilis alkoi eteisestä:

…ja jatkui siitä luontevasti kynnyksen yli myös leikkihuoneen iloiseen sekamelskaan:

Meinaan väkisinkin kirjoittaa tähän vastaiskusta valkoisille kodeille, mutta hitto: kyllä te jo tiedätte, ei mun tarvitse sitä tähän kirjoittaa.

Siksi sanon vaan, että eikös ole ihanaa, että jokaisella saa olla ihan omanlaisensa estetiikka!

Mikä matoista on sun lemppari? Itselle esteettisesti tuo oranssi ja tunnearvoltaan nuo räsymatot. Lisäksi tykkään siitä (meille yllättävän) valkoisesta villamatosta, mutta se on nyt jäänyt pelikaanivarastolle eikä päässyt tältä erää lattiaan. Mutta jossain vaiheessa sen voisi lisätä vielä tuota lastenhuoneen fiilistä raikastamaan!

22
Like
2

You Might Also Like

  • Anna
    7.12.2019 at 15:45

    Matot ovat minulle jonkunlainen intohimoasia. Rakastan räsymattoja ja ylipäätään erilaisten mattojen yhdistelemistä puoliharkitsemattomasti. Muovipohjamattoja inhoa, koska olen muutaman katsonut elinikänsä loppuun ja se mureneva muovipohja vaan on jotain ihan kamalaa.
    Minulle yksi ihan ehdoton joulun edellytys on se että saadaan puhtaat ja mäntysuovalta tuoksuvat matot lattioille aatonaattona. Jo lapsena se oli selkeimpiä joulun merkkejä kun äiti toi puhtaat matot lattioille ja viritti yläkerran aulaan kimallusköynnökset kattoon. Siitä alkoi joulun tunnelma. Sama on keväällä kun alkaa olla jo runsaasti valoa ja pahin loska-aika on ohi. Pesen lattiat ja tuon kesän matot ja tunnen että se on jonkinlainen siirtymäriitti vuodenajasta toiseen.
    Meilläkään ei matoilla ole mitään kiveen kirjoitettuja paikkoja. Toki jotkut matot on ostettu jotain tiettyä tarkoitusta varten ja ne helpoiten asettuvat sinne, mutta en koe mitään mielentuskia siitä että siirtäisin maton myös johonkin toiseen paikkaan. Ainut on matto jonka eräs sukulainen teki tyttärelleni lahjaksi. En katso että minulla on oikeutta ilman lapsen lupaa laittaa mattoa muualle kuin lapsen huoneeseen.
    Voi kun joskus omistaisin kangaspuut ja huoneen jossa voisin paukuttaa mattoja. Rakastan sitä hommaa. Tosin en tiedä osaisinko laittaa loimia… Silloin ei myöskään matot koskaan loppuisi kesken :D

    • krista
      9.12.2019 at 09:44

      Uuuuh totta! Mullakin oli kerran ajat-ajat-ajat sitten joku muovipohjainen, joka sitten lopulta mureni :( Muutenkaan sellaiset ei tunnu jotenkin hyvältä idealta näin puutalossa, tuntuu että eihän sen hengitäkään, mitä jos kerää jotain kosteutta sinne alle… Toki eteisessä sellainen ois näppärä, mutta en ole löytänyt mieleistä, kun ne on kaikki vaan harmaita tai vielä harmaampia :) Nyt mennään räsymatoilla eteisessäkin.

      Mäkin haaveilen kangaspuista! <3 Ja paikasta niille :D Mun ultimate-unelma oli joskus, että olisin saanut ne meidän ämmin väävit, olisin taatusti niitä rakastanut, niillä olisi ollut valtava tunnearvo! Ois ihan mahtava kutoa vanhat rikkinäiset vaatteet matoiksi!

  • Torey
    7.12.2019 at 21:21

    Jotenkin matot tekee sellaisen ”kotiolon”. Meillä mentiin kanssa kesä ilman mattoja (eteistä lukuunottamatta) ja jotenkin kesällä se on ok. Paljain jaloin hipsutetaan pihalle ja takasin, ja lattiat on tosi helppo pitää puhtaana ilman mattoja. Mutta syksyllä sitten pestiin lattiat kunnolla ja levitettiin taas puhtaat matot lattioille ja ai että! Kyllä niitä oli ehtinyt jo ikävöidäkin!

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/12/04/ibs-on-paska-kaveri/

    • krista
      9.12.2019 at 09:47

      Niin tekee! <3 Ja musta tuntuu jotenkin, että etenkin kun ne on olleet välillä poissa, ne tuntuvat taas niin kotoisalta ja ihanalta!

  • Anonyymi
    8.12.2019 at 12:29

    Räsymatot on ihanimpia ja itse olen myös mattojen keräilijä. Teidän kotinne on ihana ja uniikki. Valkoisia koteja mahtuu 13 tusinaan. Seinillä Desenion julisteita, tekstejä siellä sun täällä. Leipälaatikossakin lukee BREAD, kun eihän niitä leipiä muuten löydä. Kuinkahan käy, jos ei osaa englantia? 😁

    • Anna
      8.12.2019 at 19:26

      Anteeksi, mutta melkein nauroin ääneen :D Olen niin samaa mieltä. En yhtään siedä niitä seinätekstejä. Tai ylipäätään tuollaisia turhanpäiväisiä tekstejä. Se on eri asia jos ruokatarvikepurkeissa lukee mitä pitävät sisällään tai vessan ovessa on teksti joka ilmaisee että siellä on vessa, mutta kaikki home sweet homet ymssaavat minut kiemurtelemaan. Tekstitapettejakaan en halua (eri asia jos on lehdillä tapetoidut seinät vaikka vessassa).

      Nämä ovat tietty mielipideasioita ja jotkut tykkäävät teksteistä ja saavat niistä voimaa , mutta minä vain tuskankiemurtelua. Joku toinen voi ajatella että koko olkkarin tapetoiminen Vallilan Trolskogenilla (hyvin voimakas kuvio) on ahdistava tai liian levoton tai oranssi futonsohva ihan kaunistus. Minusta molemmat ovat oikein hyvä idea ja varsinkin yhdessä ;)

    • krista
      9.12.2019 at 09:51

      Hihi, mä kirjoitan nyt vähän kieli keskellä suuta, että en loukkaa kenenkään sisustusmakua, mutta… jaan teidän tunteet :D Mutta tosiaan jokaisen maku on ihan yhtä arvokas eli jos joku haluaa kotinsa täyteen englannin kielisiä mietelauseita ja sanoja, niin ihana että on löytänyt oman tyylinsä – eihän meidänkään tyyli miellytä kaikkien silmää :)

  • Puumis
    9.12.2019 at 17:21

    Toi oranssi (tai siis mun silmään enemmän keltainen heh) on munkin lemppari! Kävin pari vuotta takaperin Marokossa ja sieltä löytyy just tuon tyyppisiä mattoja, yleensä lammasta tai vuohta – käsin tehtyjä ja HALPOJA jos tietää, mistä ostaa! Eli ei kun hop vaan road trip Costa del Solilta Marokon puolelle matto-ostoksille? ;) (Oikeesti älä mene, siellä voi mattoilla itsensä konkkaan :D)

    • krista
      9.12.2019 at 17:30

      Mun käsittääkseni nämä on just sieltä Marokosta tuotuja – ja siis varmasti kalliimmalla kuin mitä maksaisi sieltä itse käydä matto-ostoksia tekemällä! Joo mä saattaisin mennä konkkaan matoista ja sellaisist lyhtymallisista lampuista, en ehkä uskalla :)