”Kun lapsemme tuli kaapista”

Tänään minua on koskettanut useampikin video, esimerkiksi tämä 11-vuotiaan äitiyspakkaus – tänäänhän vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää.

Silti haluan jakaa ihan erityisesti juuri tämän seuraavan.

Kun välillä nykymaailmaa seuratessa tuntuu, että ”paskaa paskaa kaikki on paskaa” – tai vaikka Emmi Nuorgamia lainaten (pari päivää siitten täällä netti”keskusteluun” ja Jani Toivolaan liittyen): ”Paska maailma ja sen paskat ihmiset.”

Ja koska tämän Yle Kioskin julkaiseman videon kun katsoo, tulee ensimmäisenä mieleen, että ”hei, kaikki ei olekaan paskaa”.

Tässä maailmassa on myös olemassa näin ihania tarinoita:

Video: Yle Kioski

Videolla Arminin äiti Ani sanoo:
”Aika vahvasti on tullut sellainen fiilis, että jos ei vanhemmat oo oman lapsensa ja nuorensa puolella, niin kuka sitten on. Meidän duunihan se on näyttää sille joka päivä, et me ollaan sen puolella ja sen tukena ja tästä hommasta selvitään hyvin.”

Viisaita sanoja.

Eikä koske ainoastaan Arminin tilanteessa olevia nuoria, vaan ihan joka ikistä lasta ja joka ikistä vanhempaa.

”Meidän duunihan se on näyttää sille joka päivä, et me ollaan sen puolella ja sen tukena.”

Siinäpä yhteen lauseeseen tiivistettynä tämä koko elämän pituinen tärkeä duuni nimeltään vanhemmuus.

54
Like

You Might Also Like

  • kukka
    11.10.2016 at 20:23

    Ihanaa kun tuli jotenkin rakkaudentäyteinen olo <3 tällaista elämän kuuluukin olla, ihan jokaiselle nuorelle,lapselle,aikuiselle. Turvallista ja hyväksyvää.

    • krista
      11.10.2016 at 20:51

      Kyllä, toi oli vaan niin… …lämmin. Oon katsonut varmaan viisi kertaa <3

  • Momo
    11.10.2016 at 22:00

    Voi että, nyyhkyttelen tämän katsottuani. Kohtaan työssäni paljon myös sellaisia lapsia ja nuoria, joilla asiat ei ole kauhean hyvin. Onneksi tällaisia perheitä, pappeja ja yhteisöjä on. Syksyn alakulossa herää taas sellainen lapsen toive, että jospa mullakin aikanaan olisi ollut. Olisi moni asia mennyt niin paljon helpommin.

    Ja siitä tuli mieleen, että olen ihaillen seurannut tapaanne kuvata herkän tytön kasvattamista. Liikutun etenkin kuvista ja videoista, joissa teidän herkkis tanssii ja ottaa tilaa itselleen, niin luottavaisen oloisena.

    • krista
      11.10.2016 at 22:25

      <3 Just tää ajatus: miten tärkeää lapselle on se lähipiiri (ja vähän laajempikin yhteisö), jossa hyväksytään juuri sellaisena kuin on. Mä uskon, että näistä rakentuu just se koko pohja koko tulevalle elämälle <3
      -
      Ja siis oh... Tosi kauniisti sanottu, vilpitön kiitos ihanista sanoistasi. Vau. Oikeasti lämmitti mieltä tosi paljon, kiitos <3

  • Ani
    12.10.2016 at 07:36

    Kiitos :) Oli tosi kauniistisanottu! Kiitos, että jaoit!
    – Arminin äiti, Ani

    • krista
      12.10.2016 at 22:10

      Oi, kiitos viestistäsi! Ja kiitos, että jaoitte tarinanne tuolla videolla – se kosketti ja toivottavasti sai monet ajattelemaan!

      • Ani
        13.10.2016 at 07:53

        Vastaanotto jännitti aika hitosti, niin kuin kaikki vanhemmat voivat varmaan ymmärtää :) Mutta pakko näistä on puhua, varsinkin kun lapset ja nuoret jäävät meillä usein ihan pimentoon transaiheita ja muita sukupuolen moninaisuuden teemoja keskustellessa. Palaute on ollut aivan mielettömän rakastavaa ja ihanaa. Se on tuntunut täällä ytimissä asti!

  • Keinuhevonen
    12.10.2016 at 08:55

    Olipa hyvänmielen video! Pisteet myös kirkon edustajille, kirkko kun usein julkisuudessa näyttäytyy vanhakantaisena ja tuomitsevana esim seksuaalivähemmistöjä kohtaan, haluaisin ja haluan uskoa että toisinkin ajattelevia ja toimivia on ihmisiä on kirkon palkkalistoilla. Juuri näin sen kuuluukin mennä!

    • krista
      12.10.2016 at 22:19

      Mua kans henkilökohtaisesti myös lämmitti tuo kirkko-osuus. Mullahan on itsellä riparimeiningeissä huonompikin kokemus; tai siis oma ripari oli kiva, mutta muutamaa vuotta myöhemmin isosena ollessa, silloin koin vahvasti just sen vanhakantaisuuden ja suvaitsemattomuuden. Pitkään oli kirkkoa kohtaan tosi negatiivinen fiilis, mutta viime vuosien aikana nykykirkko on mun mielestä antanut ihan hurjasti tällaisia hyviä merkkejä erilaisuuden hyväksymisestä ja avarakatseisuudesta. Se on mun mielestä just sitä kristillisyyttä, millaista sen pitäisikin olla <3 Hyvähyvä!

      • Ani
        13.10.2016 at 07:51

        Juu olen kans hyvilläni huomannut, että paljon hyvää on virrannut siellä suunnassa. Koska aina ne nurkkakuntaisimmat puhinat nostetaan julki, ja koska tuollaiset huonot kokemukset voivat olla herkässä paikassa/iässä ) olla niin tehokkaasti satuttavia, haluan tuoda aina hyvät esille, kun suinkin tilaisuus on. Nyt meni kyllä niin nappiin, että poru meinaa tulla edelleen sitä ajatellessa <3

  • Joppe
    15.10.2016 at 20:07

    Kiitos Krista, kun jaoit tämän, ja kiitos Ani Sinulle ja perheellesi, kun kerroitte elämästänne! Lähetin linkin heti monelle läheiselleni eteenpäin.

    • Ani
      17.10.2016 at 08:50

      Kiitos paljon Joppe!