Kauneusv… eiku MITÄ musiikkia?

”Voidaanko me seuraavaksi kuunnella sellaista kauneusvammaista musiikkia?”

????

??????

?????????

”Aaaaaa! Tarkoitatko sä siis KLASSISTA musiikkia?”

Silvalle kävi ikään kuin musiikkikasvatuksellisesti hyvä tsägä, kun hän syntyi Helsinkiin vuonna 2012. Kaikki sinä vuonna syntyneet helsinkiläiset lapset nimittäin kutsuttiin Helsinkin kaupunginorkesterin kummilapsiksi. Ilmoittautumislaput saatiin muistaakseni jo neuvolasta, ja ensimmäin kummilahja oli vauva-aikana tuo klassisen musiikin levy, jota ainakin meillä on kuunneltu paljon.

Sen jälkeen Nalle Nappisilmän erilaisia konsertteja – Satu Sopasen vetäminä – on ollut musiikkitalolla joka kevät ja joka syksy. Ja ihan harmittaa; me ollaan käyty niissä vain kolme tai neljä kertaa. Alkuun vauvavuosihorteisilla aivoillani lippujen hankkiminen tuntui jotenkin ihan ylivoimaiselta tehtävältä, hah! Ja seuraavaksi mulle oli jotenkin epäselvää (toinen vauvahorteisuusvuosi), että saako sinne tulla pikkusisaruksen kanssa vai ei. Mutta nyt olen (kröhöm) ilmeisesti oppinut lukemaan (haha!) ja sen jälkeen ollaan kyllä otettu tavoitteeksi käydä joka kerta! Jos vain Suomessa konserttien aikaan ollaan!

Nuo konsertit ovat olleet ihan huippuihania, ja pelkästään jo koko musiikkitalossa käyminen tietysti pieni elämys. Näitä jatkuu muistaakseni vielä kevääseen 2019 asti.

Konsertit ovat olleet kivasti ikätason huomioivia – tämän uusimman konsertin kohokohta meidän lapsille taisi olla soitinesittelyissä kuullut Ryhmä Hau – ja Oktonautit-tunnusmusiikit. Sekä tietysti tuo lopun osallistava osuus, jossa lapset pääsivät mukaan leikkilaulamaan.

”Popsi popsi porkkanaa!”

Musiikkitalon tapahtumia kannattaa muuten seurailla, vaikka lapsi ei tuohon vuoden 2012 kummilapsiporukkaan kuuluisikaan. Sieltä nimittäin löytyy kyllä aina silloin tällöin kivaa lapsille! Itse bongasimme aiemmin tänä syksynä Musiikkitalon vapaapäivän, jossa oli myös ohjelmaa lapsille. Meidän lasten suosikki oli Piilometsän asukkaiden kiva leikkilauluhetki.

…ja niille kummilasten vanhemmille, jotka reagoivat tähän juttuun lausahduksella ”ajjjjjpaska, mäoonkokonaanunohtanuttän!”: VIELÄ EHTII. Tai ainakin siis jos lippuja on vielä jäljellä, mutta toisaalta meidän kertaan oli saanut vielä samana aamuna lippuja.

Eli tämän syksyn viimeisiä näytöksiä on vielä kolmena päivänä ja useampana kellonaikana, tsekatkaa tarkemmat ajat meileistänne tai Nalle Nappisilmän FB-sivulta :)

Ja sitten keväällä taas uudestaan!
…jos vaan niitä on vielä toukokuussa, kun me ollaan palattu Suomeen – pidetään kovasti peukkuja!

 

PS. Tänään Insta Storyssa pari klippiä vähän erilaista musiikkimeininkiä; se on Kutitus-festareilta Espoosta, avaruusnaamiaisdiskosta! VAU! Ollaanpas me nyt jotenkin yllättävän lastenkulttuurisaktiivisia, hah!

14
Like
3

You Might Also Like

  • Anomuumioriginaali
    9.10.2017 at 11:24

    Uu, enpä ole tajunnut, että teihin saattaisi törmätä näissä. Ehkä uskaltaisin sanoa moi. Roman Schatzin kyllä bongasin kerran yhdestä konsertista, ei hajuakaan, oliko se siellä isänä vai isoisänä vai minä :D

    • krista
      9.10.2017 at 11:30

      No hei lupaa, että tulisit moikkaamaan jos törmättäis! (siellä tai jossain muuallakin) Sanoisit vaan, että mä oon ”anomuumi”, niin mä olisi heti, että ”AI SÄ!!!!”. Mulla tulee aina hyvä mieli, jos joku tulee moikkaamaan – mutta siis erityisen huippua se on mulle, kun joku pitkäaikainen vakkari saa ”kasvot”. Tavallaan täällä mun päästä katsottuna kun se on niin, että mä oon tavallaan ”sokea”: oon voinut jonkun tutun kanssa somejutella pitkään, mutta se on vaan tuollainen värikäs pallura tuossa. Mulle on ihan tosi mahtavaa, kun saan sitten tosiaan ”oikean ihmisen” sinne nimimerkin taakse!

      • Anomuumioriginaali
        9.10.2017 at 17:27

        No mä lupaan. Eli jos en tuu niin sit mä en oo siellä. Salettiin on outoa kun toisista tietää niin vähän. Olis itse asiassa reilumpaa sua kohtaan kertoa jotain, mutta sitten toisaalta ei halua luopua anonymiteetistä (mikä on kyllä mun osalta tekopyhää koska oon anomuumi muuallakin ja reaalielämän ihmiset tunnistaa tasan tarkkaan). Naamatusten ois helpompi sanoakin, itse asiassa.

        Toisaalta ei tulis mieleenkään esim vaihtaa nimimerkkiä joka kerta, koska it just makes you feel special jos vaikka nyt sä sitten kuitenkin tunnistat ja muistat että niin toi tyyppi. :D

  • Devika Rani
    12.10.2017 at 12:37

    Miten epäreilua meille vantaalaisille!! :( Arvaa tarjoaako Vantaa YHTÄÄN MITÄÄN.. No ei.