Joulutunnelmaa etsimässä – ostoskeskuksen katolta

Hei katsokaa – me ollaan palattu jouluksi Suomeen!

suomessa-joulu

Varpaatkin on autenttisesti (tekolumi)sohjossa märkinä ja jäässä!

sohjossa

Joo. Käytiin siis viikonloppuna toisella puolen kaupunkia kauppakeskus Miramarin katolla joulufiilistelemässä. Sinne on rakennettu kokonainen joulumaailma tekolumineen, Frozen-pomppulinnoineen, luistinratoineen ja Joulupukin koteineen.

miramar

Märän sään takia (yöllä oli satanut) pomppulinnameinikimme jäi vähän vajaavaiseksi – voi olla, että käymme uudellaan tässä viikolla vielä joku ilta. Mutta toisaalta ajoituksemme osui myös ihan nappiin: olemme jo oppineet, että espanjalaiset ovat aika ”iltapainotteista” väkeä. Kun menimme paikalle heti avaamisen jälkeen aamulla, vältimme kaikki jonotukset ja pääsimme suoraan Joulupukin juttusille. Paria tuntia myöhemmin paikkaan oli jo massiiviset jonot.

Ja saimme paljon ekstrahuomiota hyväntuuliselta tontulta, joka tanssitti Silvaa (Seela ei lämminnyt hommalle ollenkaan) ympäri kattoaluetta.

tonttu-juttelee

tonttu-tanssii

tanssiva-tonttu

joulu-into

Autenttinen ”Katso, Frozen-pomppulinna!” -hetki.

Joulupukin tapaaminen oli järjestetty tosi kivasti – ainakin tähän hiljaiseen kellonaikaan. Peremmälle tupaan pääsi yksi perhe kerrallaan, joten kohtaaminen Joulupukin kanssa oli sellainen kiva rauhoitettu hetki. Ja asiaan kuului tietysti perhekuva joulupukin kanssa. Tonttu siinä samalla kuvasi ja printtasi pahvikehyksiin. Kuva oli yllätyksekseni maksuton.

joulupukin-tupa
Joulupukkia täällä nyt ainakin on nähty – tämä oli tyttöjen neljäs pukki-tapaaminen. Ennen ensimmäistä kertaa ajattelin, että Seela saattaa vähän vierastaa. Haha, vähänpä tiesin!

”MINÄ HALUAN KAJA-KOIRAN”, on Seela ilmoittanut joka ainoalle pukille heti ensi töikseen.

Seeluska ainakin tietää, mitä haluaa.

Tavallaan yllätyin myös siitä, että Seela hoksasi edes lahjatoiveita pukille esittää. Koska nämä lapsethan siis tietävät, että äiti ja isi ostavat joululahjat – että äiti kävi jo joululahjaostoksilla, ja lahjat jaetaan sitten jouluaattona, kun on joulupukkileikin aika. (täällä parin vuoden takainen, jonkinlaista kuohuntaakin synnyttänyt ostaus aiheesta) Ja lapset tietävät myös, että joulupukki on tavallinen ihminen naamiaisasussaan. Meillä jouluna joulupukkia leikkii isi, ja muu perhe leikkii tonttuja – paitsi Silva, joka haluaa olla pupu.

Mutta silti joulun taika on ehtymätön. Vaikka joku asia on tarinaa, satua tai leikkiä, se on silti ihmeellinen ja taianomainen. Silti ja juuri siksi. Lapsen maailma on maaginen.

29
Like

You Might Also Like

  • Miitu
    19.12.2016 at 14:40

    Mä oon aktiivisesti myyny nyt tuota, että leikkikää isän kanssa joulupukkia. Saattaa mennä läpi. Tai no parempi mennä, koska maksettua pukkiakaan meille ei oo tulossa. Meidän muksut toivoo sujuvasti (omia) lahjoja joulupukilta mutta toisaalta valmistaa itse röykkiöittäin lahjoja muille. Me on toistaiseksi eletty sadussa mukana, mutta haluaisin kyllä rikkoa sitä lisää niin, että lahjan antajat tulisi kiitetyksi.

    Täysin off topic: Seela on kuvissa välissä häkellyttävän samannäköinen kuin meidän nuorempi. Ilmeisesti varmuus omasta tahdosta on samaa luokkaa :)

    • krista
      19.12.2016 at 14:48

      Meillä on tosiaan toiminut ihan mainiosti, ja lapset ovat olleet innoissaan! Ollaan myös aina sitten leikitty yhdessä (”esitetty”) Joulupukki-laulu ja Tip tap. Tosin tänä jouluna ei ole ketään muuta kuin oma perhe, mutta esitettäänpä sitten ihan itse itsellemme :D

      Joo Seelan ilmeet ja eleet kyllä osoittavat sen varmuuden omasta tahdosta :) Muutenhan, vahvatahtoisuudestaan huolimatta, Seeluska on nykyisin ihan päivänsäde-vaiheessa, superhyväntuulinen ja hyvää seuraa suurimman osan ajasta. Harvoin on mitään kiukkuja. Täytyy nyt nauttia tästä ennen seuraavia kehitysvaiheita taas :)

  • MarjaH
    19.12.2016 at 15:18

    Meillä neiti on päättänyt, että joulupukki on totta, vaikka ollaan otettu sama asenne kuin tekin. No, mikäs siinä, saahan sitä leikkiä :)

    • krista
      19.12.2016 at 17:35

      Niinpä, ja leikki on tärkeää! <3 Se on jotenkin mahtava huomata ihan käytännössä (ainakin oman lapsen kohdalta), että satu ja totuus ja leikki ja mielikuvitus ja kaikki ovat niin... ...toisiaan poissulkemattomia. Tai siis meilläkin nuo joulupukit on lasten mielestä ihan joulupukkeja, vaikka niistä on sanottukin, että siellä on tavallinen ihminen alla. Samoin vaikka tyyliin Titi-nallet ovat ihan "oikeita Titi-nalleja", vaikka lapset tietävätkin, että puvun alla on ihminen. Eli voi olla ikään kuin totta ja tarua yhtä aikaa - lasten maailma <3

      • Anmi
        19.12.2016 at 20:44

        Tämä on just se mitä itse yritin silloin pari vuotta sitten jankata <3

        • krista
          19.12.2016 at 20:48

          Hihihi jos en silloin ollut samaa mieltä sun kanssa (ehkä olinkin?), niin nyt ainakin olen :)

        • krista
          19.12.2016 at 20:52

          Hahaa, mun piti ihan etsiä sun kommenttia :D Löysin eri keskustelun yhteydestä, ja ihan samaa mieltä olin näköjään ollut <3

          • Anmi
            19.12.2016 at 22:19

            <3
            Ja vitsit Miramar! Mua jäi niin kesällä harmittamaan kun en pitkän arpomisen jälkeen ostanut 6€ farkkuja. Primarkin lasten 1,50-3,50€ maksaneet pitkähihaiset T-paidat on olleet mieletön positiivinen ylläri. Eivät ole menneet pesuissa miksikään.

          • krista
            20.12.2016 at 09:46

            Hahaa, mun viime postauksen Moana-paidat on just Primarkista. Ne oli vitosen, kun oli varmaan joku ”uusi-prinsessa-lisä” :) Ryhmä Hau -pitkähihaiset kans ostin, ne oli 3,50. Ja farkkuja katselin ohikulkiessa, ajattelin käydä joulun jälkeen sovittelemassa :) Että samoilla hyllyväleillä on selvästi liikuttu :D

  • Jp ja kirppu
    19.12.2016 at 17:02

    ”paitsi Silva, joka tahtoo olla pupu” 😊😊❤❤ Tää oli jotenkin liikuttavan hellytttävää. En tiedä miks.
    Meillä asustaa vaan prinsessa-tonttu Kirppu. Ja sen täystuho pikkuveli nimimerkillä kuusi koristellaan uudestaan 5krt päivässä

    • krista
      19.12.2016 at 17:41

      Joo Silvaa on mietityttänyt, että voiko jouluna olla pupu. Mä vastasin, että totta kai voi. Voi olla ihan, mitä haluaa <3 Se voi olla tonttujen kaveri, joulupupu. Ajattelin jo, että askarrellaan pupunkorva ja töpöhäntä <3
      -
      Meillä Seela oli ennen Samppa-tyttö-vauva, sen jälkeen Kaja-koira, ja nykyisin "uusi prinsessa Moana". :)

  • Anneli
    19.12.2016 at 18:48

    Mithun paita Seelalla?

    • krista
      19.12.2016 at 19:13

      Hihi, ei ole :) Mithu-kilpailu loppui viime viikkoon – hahaha ja itse nyt voin huokaista taas, kun ei tarvitse olla tarkkana koko ajan, että ei lipsahda joku rannerengas tai huivi kuvaan :D

  • Lurre
    19.12.2016 at 19:16

    Niinpä, joulun taika on ehtymätön silti. Niin oli itselläkin pienenä, vaikka tiedettiin joulupukki saduksi. Samaa linjaa jatketaan oman lapsen kanssa :)

    • krista
      19.12.2016 at 20:54

      Joo sama juttu – ja saduissahan ON taikaa <3

    • Tilia
      19.12.2016 at 21:17

      Kyllähän se tietty kuplinta tuli vielä teininäkin mahaan, kun vaari esitti niin tosissaan joulupukkia, että koirakin meni halpaan. Tulis varmaan vieläkin, jos vaari olisi elossa…

      • krista
        20.12.2016 at 10:55

        Ihana muisto <3