Iltasatukirja vs. iltasatukirja

Perheen 5-vuotiaan iltasatukirja:

Perheen 3-vuotiaan iltasatukirja:


Tänä aamuna lapset kirmasivat kohti hoitopaikkaa kädet sivuille siiviksi levitettyinä.
”Titityy! Titityy!”, visersi edellä juokseva lapsi.

Jälkimmäinen ei visertänyt, vaan heilutteli siipiään ihan hiljaa.

Koska hän ei tietysti ollut mikään talitintti, vaan lentävä krokotiili.

71

You Might Also Like

  • Westend Mum
    2.6.2017 at 16:29

    Hahaa, niin se menee! Toisilla on keijukaisia ja tipilintuja, joillain toisilla mörköjä, krokoja tai jotain muuta ;D
    http://westendmum.fi

    • krista
      3.6.2017 at 11:57

      Kyllä – ja sit voi yhtenä päivänä olla keijukaisia ja toisena dinosauruksia. Ja jollain joka päivä krokotiilejä :D

  • Annu
    2.6.2017 at 17:23

    Meillä asuu 3 v dinofani ja iltasatukirjana tietty katsellaan dinojen kuvia ja nauretaan hassuille nimille. Onhan ne tietokirjat toisaalta raakojakin, mutta luulen ettei lapsi siitä kuitenkaan järkyty..Toisaalta meidän perhe katsoo myös avaraluontoa ja siinähän näytetään vielä julmemmin mitä siellä söpöt leijonanpennut ruoaksi naposteltavaa.

    Leikit on tietty samaa luokkaa kuin teillä, yleensä hän on pikkudino tai rex…joskus hän kuoriutuu munasta tai menee illalla munaan nukkumaan…ollaan rooleilla selvitty monista kiperistä tilanteista :D
    T.äitidino

    • krista
      3.6.2017 at 11:59

      Meillä kans Seela on ollut kiinnostunut, että mitä krokotiilit syö, ja ollan vastattu ihan, että ”lihaa”. Tarkempia kysymyksiäkin on tullut, kuten että syökö krokotiilit kissanpentuja :D Auts :D No, syöhän ne varmasti, jos kohdalle sattuis :D

      Meidän krokotiilit on kans leikissä aina kilttejä, vaikka sanovatkin MUR. Mutta usein on krokotiililapsi ja mä olen krokotiiliäiti, sitten muristaan ja halitaan ja möngitään lattialla <3 Seelaan on tehnyt myös vaikutuksen sellainen kohta tuossa kirjassa, jossa krokotiilemot saattavat hellästi hampaillaan rouskuttaa muniaan, että poikaset pääsevät kuoriutumaan <3

      • Annu
        3.6.2017 at 22:52

        Lapset on niin hyväntahtoisia ja viattomia! Aivan huippuja!

        Ois mielenkiintoista tietää että mistä nämä ei niin perinteiset lempparit oikein tulee…Mistä lapsi keksii että, Hei dinot/krokot/käärmeet jne on mahtavia? Jos niitä ei kukaan ole heille mainostanut :)

  • Torey
    2.6.2017 at 18:03

    Meidän pienempi (2v.) on nyt ihan innoissaan Muumien Möröstä. Iltasaduksi haluaa lukea Muumi-satua, jossa Muumipeikko lähtee etsimään Mörköä. Eikä tunnu pahemmin Mörkö pelottavan. Kuulemma vaan ”Möökö kutittaa minua”. :D

    • Sanna
      3.6.2017 at 09:28

      Ihanaa että joku rakastaa Mörkö-raukkaakin. Itse pienenä niin kovin pelkäsin sitä.

    • krista
      3.6.2017 at 12:01

      Ihana, möökö kutittaa <3
      -
      Silva kans aina mörköjutuissa selittää silmät kirkkaina, että "oikeasti se on kiltti, mutta vaan yksinäinen". Ihana, halkean <3 <3 <3

  • Salla
    3.6.2017 at 02:52

    Olin itse pienenä juuri tuollainen. Krokotiilit, dinosaurukset ja kaikki maailman elukat oli maailman paras juttu. Ei nukeissakaan mitään vikaa ollut, mutta kyllä ne lensi nurkkaan kun Avara luonto alkoi. Nykyään olenkin tuleva eläinlääkäri ja kyllä ne krokot yhä on jänniä! Nykyään ehkä enemmänkin luonnossa nähtynä. :D

    • krista
      3.6.2017 at 12:06

      Joel myös <3 Ja mä tiedän, että Joel on tosi ilahtunut, että Seelaa kiinnostavat nämä samat asiat. Tuo krokotiilikirjakin löytyi mummilasta, se on ollut Joelilla lapsena <3
      -
      Seela myös on ehdottoman balleriinainen hörselötyttö myös. Mutta krokotiilit ovat ylitse muiden - ja sen innostuksen hän on ihan itse saanut päähänsä <3 Fugessa Bioparcissa niitä oli, mutta niin oli paljon muitakin eläimiä. Mutta krokotiilit ehdottomasti tekivät vaikutuksen. Ja olihan se tosi hienoa, kun niitä pääsi katselemaan niin läheltä. Tuolla eka kuvassa näkyy se krokotiilien lasiseinä: http://www.puutalobaby.fi/krokotiili/

  • N
    4.6.2017 at 12:16

    Ihana!

    Tässä muuten kirjavinkki äidille: Yaa Gyasi – Matkalla kotiin. Ylistetty sukupolvitarina orjakaupan seurauksista Atlantin molemmilla puolilla. Luin siitä just hesarista ja laitoin lukulistalle kesäks. Totesin et taitaa osua myös sun lempikategoriaan. (Vieläpä oranssi kansi!)
    Hesarin arvostelu löytyy täältä: http://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000005239167.html

  • Heidi
    6.6.2017 at 11:16

    Siskoni oli tuossa iässä hulluna valkohaihin. Kerran kun katsoimme perheen kesken Avara Luontoa, missä yhdessä jaksossa oli juttu valkohaista, muu perhe kauhisteli kun yks niistä repi pienen hylkeen kappaleiksi mutta siskoni hihkaisi ”onpas se söpö!” Nyt jälkeenpäin ajateltuna se on minusta mahtavaa että lapset kiihtyvät myös ”vähemmän satumaisiin” eläimiin, koska pitäähän eläinkunnassakin olla suvaitsevaisuutta ;)