Hieman erilainen best nine

Vuosikatsausten aika.

Olen joistain yhteyksistä ymmärtänyt, että nämä vuosikertomukset ovat joidenkin mielestä tylsintä ehkä mitään. Itselleni kuluneen vuoden läpikäyminen on ollut kuitenkin aina tärkeä osa vuoden kulkua ja jopa oman elämänkaaren ymmärrystä. Niinpä aion – vaikka sitten ihan vain itselleni, jos muita ei kiinnosta – jatkaa tätä perinnettäni. Tällä kertaa kuitenkin ihan vähän eri tavalla kuin ennen; ennenhän olen kuukausi kuukaudelta muistellut, että mitä elämässä oli meneillään.

Tämä postaus lähti liikkeelle siitä, kun tein pari viikkoa sitten Instassa tämän ”top nine” -kuvakollaasin, tykätyimmät kuvat siis. Tältä se näytti:

Hienoja kuvia ja hetkiä! Mutta.

Sain mieleeni, että jos kollaasissa olisi itselleni merkityksellisimmät kuvamuistot, kuvakollaasi näyttäisi jonkin verran erilaiselta. Niinpä aloin selata Instaani ja napsin sieltä talteen vuoden minulle merkityksellisemmät kuvahetket. Ihan tietoisesti pidin siis mielessäni, että en valitse parhaita kuvia – vaan sellaiset kuvahetket, jotka vielä jälkikäteenkin erityisesti sykähdyttävät ja tuntuvat tärkeiltä.

Ja askartelin itse niistä kollaasin. Ja se kollaasi näyttäisi (kuvat aikajärjestyksessä) tältä:

Nämä yhdeksän kuvaa saavat tällä kertaa kertoa meidän vuodesta 2018 – ja niistä hetkistä, jotka itseäni ovat sykähdyttäneet.

Yllä vasemmalla.
Vuorokausi Rondassa helmikuussa 2018. Oli niin superihanaa olla vuorokausi kahdestaan, ja nyt se ensimmäistä kertaa (kiitos isovanhempien vierailun) onnistui täällä Espanjassa. Vuorokaudessa oli samanalaista ”aaaah mä en kestä miten ihanaa” -hokemishehkutusta kuin pari kesää sitten ensimmäinen mökkivuorokausi kahdestaan. Tuntui ihan huikentelevaiselta olla ihan vaan kahdestaan. Enimmäkseen istuimme tuossa mielettömässä maisemassa ja katselimme meditatiivisesti vastapäisen kallioseinän puluja ja turistien ja selfie-keppien viertaa.

Aivan uskomaton, sykähdyttävä vuorokausi.

Yllä keskellä.
Mun söpöläinen, vähän taitaa väsyttää. Hetki ennen päikkäriaikaa siis. Kuva on mun mielestä vaan just sitä, mitä tämä lapsiperhe-elämä joskus on. Kukkaseppele päässä tässä vaiheessa nurinpäin ja mököhuulet törröllään – vähän niin kuin olisi jatkanut bileitä vähän liian lähelle pilkkua.

Yllä oikealla.
Viralliseen top nineen pääsi useampia blogigaalavoittokuvia – ja se oli tieysti hienoa! Mutta kun katselin Insta-kuvavirtaani, kaikkein sykähdyttävin kuva oli kutenkin tämä. Kotiin paluu. Juhlat takana ja olo ihan pöllämystynyt, iloinen tietysti. Mutta gaalahumun rinnalla (en oikein ikinä ole kotonani niissä enkä keksi kenellekään mitään sanottavaa) sain taas vahvan tunteen, että juuri näin olen onnellisimmillani. Omat rakkaat sylissä ja kahvikuppi edessä.

Keskirivissävasemmalla.
Aamuhetki viime lopputalven Espanjan-kodin parvekkeella. Nuo olivat jotenkin niin tähtihetkiä. Oikeastaan jotenkin hassusti huomaan nyt ikävöiväni viime kevättä, se oli hienoa aikaa.

Keskirivissä keskellä.
Tuossa kuvassa on niin paljon! Ensinnäkin se on tietysti kotiin paluu, kotimaahan! Mehän ihan pursusimme kotimaanrakkautta oikeastaan koko kesän ja syksyn. Kaikki Suomessa tuntui niin ihanalta ja tärkeältä, ja olimme niin läpikotaisin onnellisia ollessamme taas puutalokotona. Tässä kuvassa ollaan matkalla siihen ihanuuteen.

Ja sitten toisena (ja tärkeimpänä) se nykyisin jo harvinaiseksi käynyt hetki, että lapsi nukkuu päiväunet sylissä noin. Joskus vauva-aikana päikkärit nukuttiin aina noin, Manducassa tavallisesti. Siinä sitä hytkyteltiin ja ehkä vähän toivottiin, että oispa mulla edes joskus aikaa, että joku ei roikkuisi mussa. Ja sitten ihan pieni hetki myöhemmin sitä tajuaa, miten kiitävänohimeneviä ne ajat olivat! Nyt sylipäikkärit ovat harvinainen luksus. Oliko tämä viimeinen kerta, kun tämä rakas nukkui unensa äidin sylissä tuossa asennossa…? Niisk.

Keskirivissä oikealla.
Tuo uskomaton kesä! Ensimmäistä kertaa varmaan 7-8 vuoteen minäkin uskaltauiduin polskimaan luonnonvesissä (ilman uimakoiraakin). Tuossa kuvassa oltiin ilta-auringossa. Täydellinen hetki täydellisestä mökkireissusta.

Alarivissä vasemmalla.
Käy Muumilaaksoon! Oli jo loppukesä ja kesän viimeisiä lämpimiä viikonloppuja. Hetkestä ja viikonlopusta teki merkityksellisen lasten onni, joka säteili aikuiseenkin. Meillä oli ihan superhieno viikonloppu Naantalissa, tässä kuvassa se oli juuri vasta aluillaan; oltiin tultu muistaakseni perjantai-iltana ja oltiin esimmäistä kertaa kävelemässä satamassa ja katselemassa iltaruoan paikkaa.

Alarivissä keskellä.
Harvinaislaatuinen kuva siinä mielessä, että siinä vilahtaa mulle tärkeitä ihmisiä, jotka tavallisesti eivät juurikaan esiinny blogissa. Sotkamon kirpsakassa syksyssä ollaan ja pelataan polttopalloa koulun pihalla.

Alarivissä oikealla.
Lunta, lunta lunta! Tämä hetki oli ihan supertärkeä sekä lapsille että minulle. Me haettiin yllärinä lapset pulkalla hoidosta kotiin, ja illalla mentiin vielä pulkkamäkeen! Lapset ovat jo pidempään kaipailleet lumileikkejä ja tuntuu ihan superihanalta, että saatiin juuri ennen tämän talven Espanjaan lähtöä minipieni annos niitä. Koko tuo hetki oli sellaista hersyvää kikatusonnellisuutta koko meidän porukalta.

Tässä meidän vuoden kodak-momentit siis, hehe. Vuosi ei ollut niin supervauhdikas kuin jotkut vuodet ovat olleet – joskus kun vauhti on tuntunut siltä, että päätä huimaa. Mutta paljon on mahtunut hyviä hetkiä mukaan ja noita kuvia kun katsoo, tunnen onnellisuutta ja kiitollisuutta tästä kaikesta.

Elämästä ja siitä, mihin kaikkialle se on tuonut ja mitä antanut!

Haluan myös kiittää teitä taas yhdestä vuodesta! Tässä yhteydessä on myös aika tavallista kurkistaa blogin vuoteen – tänä vuonna olen kirjoittanut tänne 257 kirjoitusta. Google Analytics on ollut mulla viime vuosina aika vähällä käytöllä (pidän blogin henkeä tärkeämpänä kuin lukuja), mutta tätä varten klikkasin sen auki ja palautin unohtuneen salasananikin, heh.

Blogia on luettu vuonna 2018 huikeat 1 829 139 sivun verran. MILJOONA KAHDEKSANSATAATUHATTA, ihan hullua, mun pää ei riitä sitä tajuamaan. Lukijoita on ollut tänä vuonna 186 350 ihmisen verran. Osa tietysti tulee ja menee tai käy vain lukemassa jotain juttua – mutta noin 20 % aina on teitä (minulle tärkeimpiä) vakkareita, jotka ovat mukana pitkään ja säännöllisesti – eli arviolta 37 000 ihanan ihmisen verran.

Mä arvostan ihan valtavasti, että kaikki nämä vuodet te olette kulkeneet meidän perheen kanssa, ja tosi moni teistä tuntuu ihan tutuilta jo. Täällä blogissa on ihana henki ja se on minulle ihan hurjan tärkeää; se on oikeastaan juuri se syy, miksi jo kohta seitsemän vuotta olen tätä blogia kirjoittanut.

Okei nyt herkistyn. Ihan sydämestä lähtevä vilpitön kiitos siis. Kiitos, kun olette olleet meidän tässäkin vuodessa mukana <3

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Aiempia vuosia (vau, miten paljon näitä on! kääk, mitä nostalgiaa!) täällä:
Vuosi 2017 kuvina.
Vuosi 2016 kuvina.
Vuosi 2015 kuvina.
Vuosi 2014 kuvina.
Vuosi 2013 kuvina.
Vuosi 2012 kuvina.

24
Like
3

You Might Also Like

  • Ribis
    31.12.2018 at 11:30

    Kiitos itsellesi! Aurinkoista vuoden viimeistä päivää ja upeaa uutta vuotta koko teidän perheelle!

    • krista
      31.12.2018 at 11:33

      Eiku kiitos ITSELLESI <3 <3 <3 <3 Ihana, että olet ollut näin pitkään täällä mukana <3
      -
      Mukavaa uutta vuotta myös teille, ja vuonna 2019 jatketaan taas eloa ja oloa! <3

  • Riika A
    31.12.2018 at 12:31

    Kiitos itsellesi! Kiva on ollut lukea tätä blogia lukea (siis häh oikeesti!?) jo melkein 7 vuoden ajan. Mäkin olen roikkunut mukana jo ihan sieltä alkuajoilta, vaikka harvoin on tullut kommentoitua (ja Lilyn puolella käytin jotain toista nimimerkkiäkin).

    Innostuin muuten tässä taannoin oman esikoisraskauteni (jee! vihdoin!) myötä lukemaan uudestaan noita blogin ihan ensimmäisiä kirjoituksia. Ja niitähän on tullut sitten vähän niinkuin vahingossa luettua jo tänne asti: http://www.puutalobaby.fi/puutalon-kestolelusuosikki-pahvipalikat/

    Ihanaa tulevaa vuotta teille!

    • krista
      31.12.2018 at 16:03

      Kiitos sinulle! <3 Niin huikeaa, että ihan teitä ekojakin on täällä edelleen - pitkä matka ollaan tultu yhdessä <3
      -
      ...ja siis ennen kaikkea: ONNITTELUT! <3 <3 <3 Ihania uutisia, onnea! Koska olisi pikkuisen arvioitu tulemaan maailmaan? <3
      -
      PS: Nuo pahvipalikat ovat kestosuosikki edelleen! Espanjassa ne eivät ole olleet mukana, mutta heti Suomeen palatessa on aina innolla löydetty ne kaapista :) Kuvissakin taisi näkyä just ennen Espanjaan lähtöäkin :)
      -
      Ihanaa tulevaa vuotta teidänkin kasvavalle perheelle, ja hyvää odotusaikaa! <3

      • Riika A
        31.12.2018 at 17:45

        Kiitos! <3 Elokuussa vasta pitäisi pikkuisen tulla maailmaan, eli vielä on tässä paljon matkaa (ja paljon riskejä) ennen sitä. Asiasta tietääkin vasta ihan muutama läheinen, mutta päätinpä sitten kuitenkin kertoa asian Internetille. :D

        • krista
          31.12.2018 at 17:47

          Eiku ihan tälleen salaisesti mulle vaan :) Ihan valtavasti hyviä asioita ja hyvää vointia sulle raskauteen, loppukesän vauva <3

          • Riika A
            31.12.2018 at 19:05

            Joo, koko nimi näkyy onneksi vain sulle, eli olen ainakin puolianonyymi. :)

          • krista
            1.1.2019 at 12:01

            <3 <3 <3

  • Katri
    31.12.2018 at 12:34

    Onhan tuo nyt hurjaa! Siis täällä mun kanssa käy 37 000 muutakin päivittäin/viikoittain o.O

    Kiitos ideasta, minäkin menen tekemään oman topnine-koosteeni <3

    • krista
      31.12.2018 at 16:08

      Hups itse asiassa tuolla tavalla laskettuna tulee hieman liioteltua, ei ihan 37 000 teitä päivässä/viikossa ole, sillä osa käy vaikka kerran viikossa tai harvemmin, eli luku silleen ”leviää” :) Mutta on teitä silti paljon, tai silleen mun mielestä just sopivasti <3 <3 <3
      -
      Tuo topninen itse tekeminen oli kivaa! Kun poimin kuvia, ensin niitä tuli 16 kpl. Sit piti karsia yhdeksään, se oli se vaikein osuus :)

  • Mansikka
    31.12.2018 at 20:56

    Kiitos sinulle, kun pidät vuodesta toiseen tätä niin monin tavoin antoisaa ja positiivisuutta huokuvaa blogiasi! <3 Sitä on joka kerta ilo lukea :)

    Hyvää uutta vuotta sinulle ja koko teidän perheelle! <3

    • krista
      1.1.2019 at 12:02

      Kiitos itsellesi, kun olet mukana ja kommentoit! <3 <3 <3 Te "tutut" ootte huipputärkeitä blogin hengen kannalta ja myös mulle henkilökohtaisesti; teille mä ikään kuin ajattelen kirjoittavani ja teidän siellä ruudun toisella puolen olo on se mun motivaatio <3 Hyvää uutta vuotta! <3 <3 <3

      • Mansikka
        2.1.2019 at 21:49

        Kiitos! <3 <3 <3

  • Tiina
    31.12.2018 at 23:17

    Kiitos itsellesi,ja teille,että olette! ❤
    Minä alotin lukemaan tätä blogia joskus vuoden 2013 syksyllä esikoisen ollessa vatsassa kasvamassa.❤ Hurjaa kyytiä luinkin alusta siihen hetkeen postaukset,jäin kerralla lujaa koukkuun!
    Olen tosi huono kommentoimaan,vaikka mieli tekisi,mutta olen minä muutaman kommentin saanut aikaiseksi tässä vuosien varrella.😅
    Ihanaa uuttavuotta teidän perheelle!❤
    Ja ai niin,pitääkin muistaa huomenna aloittaa lukemaan Silvan ja Seelan blogia meidän Miira tytölle! 😊

    • krista
      1.1.2019 at 12:07

      Viiden vuoden yhteinen taival jo, ihan mahtavaa! <3 Kiitos, kun olet ollut kaikki nämä vuodet - ja hei onpa IHANA nimi teidän tytöllä, tosi kaunis! <3 Onko teidän Miira siis suunnilleen Seelan ikäinen nyt; tai ehkä ihan vähän vanhempi? <3
      -
      Ihanaa uutta vuotta! Ja kommentoi ihmeessä toistekin :) Mutta jos se ei tunnu luontevalta, niin sekin on ihan ok :) Suuri osa lukijoista on just sellaisia "hiljaisia" ja itse asiassa mä itsekin nykyisin olen muihin blogeihin lähinnä sellainen hiljainen lukija :)
      -
      Terkut vielä Silvalta ja Seelalta Miiralle, että tervetuloa lukemaan meidän blogia! Tytöt eivät ole kuulemma vielä keksineet, että mitä kirjoittavat seuraavaksi, joska ovat jo käyttäneet kaikki maailman sanat :D Tuttu fiilis bloggaajalle :D :D :D No, eivätköhän pian inspiroidu :)

      • Tiina
        2.1.2019 at 20:52

        Muistanko oikein että teidän tytöt on syntyneet 10.04? Miira syntyi 02.04,että ei Seelalla ja Miiralla ainakaan montaa päivää ikäeroa ole!😊 Ja hei,Seela on kanssa todella ihana nimi!!❤ Mies ei vaan suostunut jättämään sitä korvan taakse..😭😂

        • krista
          7.1.2019 at 12:51

          No vielä lähempänä toisiaan ovat syntymäpäivät, eli 4.4. on syntynyt Seela :) Kahden päivän ikäero vaan! :)

  • Veema
    1.1.2019 at 13:07

    Ihania hetkiä ja kuvia. Itse aloitin lukeman blogiasi joskus 6 vuotta sitten. Sain 7 vuotta sitten elämääni miehen ja sen miehen silloin pari vuotiaan tytön. Joka on siis nykyään aivan mun oma lapsi myös, kuopuksen tavoin. Mutta silloin kaipasin vertaistukea lapsiperhe-elämään ja aloin lukea perheblogeja, myös tätä. 🤗 kiitos kivasta blogista! Ja ihanaa vuotta 2019 teille.

    • krista
      7.1.2019 at 12:57

      Kiitos ihanasta viestistä! <3 Ja kuusi vuotta jo meilläkin yhteistä virtuaalimatkaa, aivan huikeaa! Tämä on mulle itselleni niin valtavan tärkeää, että täällä yksin kirjoittaessa voi ajatella kirjoittavansa "tutuille", jotka "tuntevat" jo pitkältä ajalta. Niin kuin tuossa sanoinkin, niin se on blogin pitämisen isoin motivaatio - kiitos siis! <3
      -
      Ja ihanaa vuotta 2019 myös sinne! <3

  • sssansan
    6.1.2019 at 11:15

    Kiitos sulle tästä blogista :) Vaikka mä oon paljon sua nuorempi ja ihan eri elämäntilanteessa, niin silti oon lukenut sun blogia jo useamman vuoden. (muistaakseni niiltä ajoilta, kun Seela oli ihan pieni?) Joku mua vaan miellyttää sun tyylissä, oot sillä tavalla rehellinen että kerrot välillä ihan ronskisti kuinka asiat menee pieleen ja ärsyttää jne. Mut silti sieltä alta aina näkyy sellainen onnellisuus ja positiivisuus, ja jotenkin tuot uskoa siihen, että lapsiperhe-elämä voi olla tosi ihanaa, vaikkei se pelkkää ruusuilla tanssimista olisikaan :D

    • krista
      7.1.2019 at 13:00

      KIITOS! <3 <3 <3 Tää kuulostaa ehkä oudolta, mutta jollain hassulla tavalla mä koen sellaista sisäistä onnistumisen tunnetta, kun kirjoitat näin - tai siis sellaista, että tunnen onnistuneeni kertomaan just sitä, mitä perhe-elämästä haluan kertoa: että välillä tökkii ja väsyttää, mutta kaiken alla on se iso onni ja rakkaus <3 Oot selvästi onnistunut tavoittamaan sen fiiliksen, jota itsekin koen <3
      -
      Kiitos kun olet mukana ja kommentoit, olet ihania vakkareita! <3

  • Maari
    6.1.2019 at 20:40

    Kiitos sinulle taas yhdestä uudesta vuodesta, milloin olen saanut elämääni paljon ajateltavaa ja hauskoja, rentouttavia ja koskettaviakin hetkiä blogiasi lukien. Olen juuri sellainen hiljainen lukija. Olen ollut mukana lukemassa lähes alusta asti, mutta kommentoinut ihan muutaman kerran vaan. Nyt tuli sellainen olo että kiitokseksi pitää jättää kommentti. 😊 minun tytöt on myös 6v. ja 4v. sekä lisäksi kaksi nuorempaa. :) olen tässä kiireisessä elämäntilanteessa jättänyt oikeastaan melkein kaikkien muiden blogien lukemisen, mutta tänne palaan aina uudestaan ja uudestaan. Olet niin taitava kirjoittaja Ja sinulla on ihailtava asenne tätä blogia kohtaa. Kiva kun olet jatkanut omalla rehellisellä tyylilläsi. Hyvää vuotta 2019!

    • krista
      7.1.2019 at 13:04

      Apua miten ihania kommentteja täällä, kiitos!!!! <3 <3 <3 Niin kauniisti kirjoitettu, mä ihan herkistyn <3 Niin ihana kuulla, että olet ollut pitkän matkan mukana - ja siis tosiaankaan EI HAITTAA, jos kokee osakseen luontevimmin "hiljaisena lukijana" olemisen. Itse asiassa niin mäkin olen hiljainen lukija nykyään monelle seuraamalleni blogille, kun enää ei riitä aika niin aktiivisesti keskustella kuin vielä joskus vaikkapa yhden lapsen äitiyslomalla.
      -
      Kiitos ihanista sanoistasi, ja KIITOS kun olet ollut näin pitkän matkan mukana! Ihanaa vuotta 2019 ja pysy jatkossakin mukana <3 Terkut lapsille; aina tällaisissa tulee mieleen (kun samanikäiset lapset kuin miellä ja lisäksi nuorempia), että oih pitäisikö meilläkin vielä olla pienempiä joukon jatkona <3