Äitipää

Luin tänään hyvän ystävän lähettämän Facebook-viestin, jossa hän ehdotti Lintsi-treffejä. Kesäkuun kuudes päivä. Jaa, kalenterin mukaan se olisi sopinut minulle oikein hyvin.

Muutama viikko sitten revin Vietnamista ostetusta päiväkalenterista reippaan ripeästi sivuja, kunnes olin mielestäni oikeassa kohdassa: sunnuntai 24. kesäkuuta. Jesh. Hämmennys oli suuri, kun myöhemmin huomasin Hesarin väittävän, että olikin vasta 16. kesäkuuta. Ja lauantai.

Nyt on ilmeisesti EDELLEEN 24. päivä.

Äitipää. Minulta ei kannata odottaa juuri mitään juuri nyt. Ainakaan mitään järkevää. Pät.

Kii.

Onneksi hankittiin perhekalenteri – sen ansiosta on toistaiseksi muistettu edes Silvan neuvola- ja lääkäriajat. Kalenteri näyttää kesäkuuta.

Tekstiviestit jäävät vastaamatta, sähköpostit lukematta. Lauseet katkeavat kesken. Blogin kirjoittamiseen löydän monesti aikaa, mutta esimerkiksi muutaman päivän takaisin keskusteluihin en sitten välttämättä enää muistakaan vastata. Varsinkin silloin, kun luen kommentteja kännykältä (mukavaa imetysviidettä), saatan kikatella, tyrskähdellä ja repeillä jollekin lukijan hauskalle kertomukselle. Ja sitten unohtaa kokonaan vastata. Se harmittaa.

Siispä kollektiivinen anteeksipyyntö sekä normielämän ystäviltä sekä nettikavereilta. Anteeksi. Tykkään edelleen teistä kaikista. Minulla on äitipää.

4
Like

You Might Also Like

  • AuriElina
    4.7.2012 at 21:32

    Tuttuja fiiliksiä. Ei auta kuin suhtautua huumorilla siinä vaiheessa, kun kaukosäädin löytyy pitkällisen etsinnän jälkeen jääkaapista, tohvelit lehtikorista ja lompakko hoitolaukun siitä taskusta, jossa säilytetään vaippoja… :D 

  • Peanut
    5.7.2012 at 12:48

    Aah, ihanaa että muillakin näin. Mä hukkaan säännöllisesti puhelimeni aamukoomassa ja löydän sen sitten nukkumaanmennessä sohvatyynyjen välistä, pyykkikorista tai jostain muusta yhtä loogisesta paikasta täynnä vastaamattomia viestejä ja puheluita. Eikä niihin enää sit yöllä kehtaa vastata… Eikä seuraavana päivänä enää muista.

    Heh, mä luen blogipostauksia aina yöllä (ja kyllä päivälläkin) imetyksen ohessa, en varmaan pysyis hereillä muuten jos en räpläis puhelinta samalla. Ainakaan vielä ei ole poitsu protestoinut sitä, ettei hän saa ruokaillessaan äidin jakamatonta huomiota. :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    5.7.2012 at 20:34

    Täällä samaa havaittavissa. Mulla on kännykkä AINA hukassa. se saattaa lojua missä milloinkin ja jopa muutaman päivän akku tyhjänä, ennenkö muistan edes alkaa etsimään sitä. Hella on myös jäänyt päälle monta kertaa, rakas mieheni sitten kääntää ne nollille ennenkö syttyy mikään palamaan. Ikävää on myös se, että laskumuistutuksia on alkanut tulemaan, kun ei muista maksaa niitä…
    kissa raukat saattavat myös nähdä nälkää koko päivän, ennenkö sitten illalla mies tulee töistä ja ruokkii ne.
    kauankohan tätä kestää, lapseni on kuitenkin jo kohta 10kk ja on nukkunut täysiä öitä jo monta kuukautta…

  • Susca
    14.9.2012 at 00:06

    voi apua… :D mitähän mä unohdan mihinkin/löydän mistäkin sit ku masuasukki tulee maailmaan?!? miten hajamielinen ihmisestä voi ylipäätään tulla, jos se normaalistikin löytää vessapaperia jääkaapista, puhelimen kahvikaapista jne… :o :P