Jaksamista arkeen psykologien tuella (sisältää arvonnan!)

Kaupallinen yhteistyö: FamilyBoost

Tämän vuoden alussa sain yhteydenoton perhepsykologi Heidi Livingstonilta. Hän ja toinen psykologi Julia Pöyhönen olivat perustaneet uudenlaisen lapsiperheille suunnatun psykologipalvelun nimeltään FamilyBoost. Palvelu kaipasi pilottiasiakkaita, ja minua pyydettiin mukaan testaamaan ja antamaan palautetta.

Ensin epäröin.

Olimme juuri silloin Espanjassa, ja heidän VoimaBoosti-kurssinsa oli alkamassa helmikuussa – ja se kestäisi kahdeksan viikkoa. Jotta siitä saisi parhaan hyödyn irti, kurssiin pitäisi tietysti sitoutua ja tehdä siihen kuuluvia tehtäviä ja harjoituksia.

Maaliskuu 2017.

Henkinen vaakapuntarointi heilui siinä edestakaisin: olisiko minulla aikaa, tuntuisiko se raskaalta? Toisaalta oman jaksamisen kasvattaminen ja tuen saaminen kuulosti juuri siltä, mitä siinä(kin) hetkessä halusin ja tarvitsin. Olisinko valmis panostamaan vähän, jotta saisin mahdollisesti tosi paljon? Pakettiin kuului myös psykologien tuki koko kurssin ajan. Okei. Vau. Kyllä, lähden mukaan!

…ja tässä kokemuksiani!
(ja postauksen lopussa arvonta, jossa palkintona ilmainen osallistuminen tälle samalle kurssille!)

Huhtikuu 2017.

FamilyBoostilla on siis tarjolla useita erilaisia verkkokurssikokonaisuuksia. TaaperoBoosti on suunnattu taaperoikäisen vanhemmalle. TaitoBoosti lisää vanhemmuuden taitoja. TunneBoosti vahvistaa lapsen tunnetaitoja. Ja itse osallistuin VoimaBoostiin, joka keskittyy vanhemman omiin tarpeisiin – ja oman hyvinvoinnin kautta tietysti koko perheen hyvinvointiin. Vaikka näkökulma tässä olikin vanhempien omien voimavarojen ruokkimisessa, tältä kurssilta sai kyllä valtavasti apuja myös ihan perhearjen tilanteisiin. Heräsi paljon ajatuksia ja syntyi useita konkreettisia ahaa-elämyksiä!

Kurssi kesti siis kahdeksan viikkoa – ja myönnän, että Suomeen-muuton aikana väsähdin (viidennen kurssiviikon tietämillä) ja kurssi jäi minulta kesken. Suomeen-paluuangstin taituttua aloitin kuitenkin koko homman alusta; materiaali on käytössä puolen vuoden ajan. Ja tällä kertaa kävin koko kurssin ja keskityin tehtäviin – ja sain siitä irti todella paljon.

Se oli sen arvoista, ja olen niiii-iiiin iloinen, että en luovuttanut kokonaan vaan aloitin reippaasti uudestaan.

Kahdeksan viikon aikana heräsi tosiaan paljon ajatuksia, ja moni kurssilta mukaan tarttunut ajatus on varmasti ”uinut” tänne blogipostauksiin asti, vähän niin kuin vahingossa siis. Mutta näin jälkikäteen jos nostaisin tuosta kokonaisuudesta itselleni kolme keskeisimmin luihinjaytimiiniskenyttä havaintoa, ne olisivat (erittäin tiivistettynä) nämä:

Toukokuu 2017.

1. Myönteisen vahvistaminen

Tämä on pyörinyt mielessäni tässä viime vuosina muutenkin: omaan ajatteluun VOI vaikuttaa. Lyhyesti kurssilla oppimani meni jotenkin näin: Ajatteluumme vaikuttaa kielteinen vinoutuma, joka on evoluution myötä ikään kuin ohjelmoitu ihmisen ajatuksiin. Pitää nähdä ympäriltään uhat, jotta pysyy hengissä. Mutta ihmismielessä vahvistuvat ne asiat, joita ajatellaan eniten. Niinpä harjoittelemalla voi opettaa oman mielensä myönteisiin ajatuskulkuihin, jotka vahvistavat omaa hyvinvointia ja onnellisuutta – ja antavat hyvän pohjan myös mahdollisista kriiseistä selviämiseen.

Myönteisen vahvistamista käytiin läpi omassa ajattelussa, kasvatuskeinona (jea!) sekä parisuhteessa ja muissa ihmissuhteissa. Kurssilla tehtiin myös tähän liittyvä tehtävä – se oli yksi parhaista ja itselleni hyödyllisimmistä tämän kurssin tehtävistä.

2. Aikuisen tunnesäätely

Aaaaaaa niin supertärkeää asiaa! Lapsella tunnetilat ryöpsähtelevät ja se kuuluu tunteiden hallintaa opetellessa tietysti asiaan – aikuinen on se, jonka pitäisi kasvatusoppaiden mukaan olla zen, viilipytty ja mitänäitänytonkaan-pylväspyhmiys. Mutta mitä, jos juuri se maailman rakkain lapsi saa ne (tavallisesti rauhallisen) aikuisenkin tunnetilat koetukselle. ”Päätin olla tänään kärsivällinen, mutta sitten hermostuinkin ja raivosin lapselleni niin kuin 2-vuotias! Mikä minuun taas meni?” on kurssilla opitun mukaan yksi tyypillisistä vanhemmalle syyllisyyttä tuottavista asioista.

Aikuisten tunteiden säätelyyn liittyvä tieto, siihen liittyvät harjoitukset ja tunteidensäätelyniksit olivat niin niin niin olennaisia, ja itse koin ne tosi hyödyllisiksi. Olen itse asiassa käyttänyt muutamia harjoituksia myös nukahtamiseen ja yöllä heräillessä rentoutumiseen niin, että stressiasiat eivät saisi mielestä tilaa ja pitäisi hereillä.

3. Mikromanageeraus

Tämä ahaa-elämys iski tasan siihen hetkeen. ”Ota sormi pois nenästä! Pue reippaasti! Älä keiku! Nyt kunnolla! Ole paikoillasi! Ota haarukalla! Pyyhi paperiin, ei hihaan!” Hmm.

Yritäpä itse asettaa itsesi lapsen asemaan selllaiseen tilanteeseen, jossa joku toinen ihminen koko ajan korjaisi ja huomauttelisi kaikesta….? Tai ajattele, että juuri nyt ulkopuolinen katselisi sinua ja huomauttelisi kaikesta näkemästään…? Katson nyt itseäni tässä työpöydän äärellä ja saarnaan mukamas jonkun muun suulla: ”Istu suorassa, älä niiskuta vaan niistä nenäsi, vie käytetyt astiat aina pois, siivoa nyt pöytäsi, kamala sotku, onko pakko naputtaa näppäimistöä noin kovalla äänellä, älä keiku vaan istu kunnolla nyt, kaivoitko sä just silmiäsi, miksi sä räpellät silmää, lopeta heti”. Kurssilla sanottua: kovinkaan moni aikuinen ei kestäisi tällaista mikromanageerausta hymyssä suin. Jatkuva huomauttelu vie myös vanhemmilta energiaa ja luo kireää ilmapiiriä koko perheeseen.

Allekirjoitan. Ja todellakin tunnistan nyt tuon termin: mikromanageeraus. Siitä tuli kurssilla hyviä esimerkkejä ja taustaa.

Kesäkuu 2017.

Myönnän olevani itse persoonaltani vähän sellainen, että ihan kaikissa tilanteissa en ole maailman hedelmällisintä maaperää ulkopuolelta tuleville neuvoille. Väitän, että aika monia lasten kasvatukseen liittyviä asioita olen pohdiskellut itsekin, ja sitten jos joku tulee siihen ulkopuolelta ”opettamaan”, saattaa minulta helposti irrota spontaani vastareaktio: ”luuletko, että en muka olisi tätä jo ajatellut”. Tämäkin puoli ennen kurssia itseäni vähän arvelutti – ärysyyntyisinkö neuvoista (”mitä ne muka mun tilanteesta tietää”), vaan saisinko jotain irti…?

Rehellisesti voin todeta, että minua ei ärsyttänyt kurssin aikana kertaakaan – itse asiassa en edes muistanut, että voisin ärsyyntyä. Se on varmasti näiden psykologien ammattitaitoa: että miten pystyy kertomaan asioille ja ilmiöille psykologista taustaa, ja antamaan myös neuvoja ilman, että ”tulee kenenkään tontille päsmäröimään”. Vinkit ja niksit tulivat jotenkin niin ihanan pehmeästi, että niistä ihan automaattisesti alkoi vaan imeä asioita itselleen, soveltaa ja kokeilla. Monissa asioissa jo pelkät ahaa-elämykset tekivät vaikutuksen, ja jaoin useita kurssilla oppimiani asioita Joelillekin. Esimerkiksi tuosta mikromanageerauksesta keskusteltiin meillä tänä kesänä pitkät pätkät: herättiin huomaamaan, miten meillä on tapana toimia – ja jo se pelkästään tuo (toivottavasti) moniin asioihin positiivista muutosta.

Heinäkuu 2017.

Kaiken kaikkiaan tällainen kurssi tosiaan vaatii jonkin verran kävijältään, jos siitä haluaa saada täyden hyödyn irti. Aikaa menee pari tuntia viikossa kurssiaineiston läpikäymiseen (tekstiä ja videoita) ja tehtäviin. Osa tehtävistä tehdään niin, että joka päivä kirjataan joitain asioita ylös.

Mutta nyt kurssin (toisella yrittämällä kokonaan) käyneenä voin sanoa, että se ajankäyttö on kyllä hyödyllisesti käytettyä aikaa, joka vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Tekisin kyllä uudelleen! Lisäksi ihan luksusta on tuo, että kurssin kautta saa perhepsykologien tuen ja keskusteluyhteyden koko kurssin ajaksi.

VoimaBoostin kävijäkyselystä on saatu aika vaikuttavat tulokset: 100 % vastaajista koki, että kurssi oli todella hyödyllinen ja lisäsi vanhempana jaksamista. 100 % vastaajista koki, että VoimaBoosti paransi koko perheen ilmapiiriä. 100 % vastaajista suosittelisi The FamilyBoostia kavereilleen.

Näihin sataan prosenttiin on helppo yhtyä; suosittelen minäkin!

Elokuu 2017.

Perhepsykologien tuesta puheen ollen: Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen lupasivat vastata nyt myös lukijoiden kysymyksiin tähän aihepiiriin liittyen! Jos siis jokin vanhemmuuteen liittyvä asia askarruttaa ja haluat siihen vastauksen ammattilaiselta, nyt on erittäin hyvä sauma kysyä! Heidi ja Julia valitsevat kaikista esitetyistä kysymyksistä vähintäänkin viisi, ja vastaavat niihin täällä blogissa viikon kuluttua. Kysymyksiä voi lähettää ma 4.9. klo 12 asti. Voit myös hihkua ”tämä asia kiinnostaa minuakin!” -kommentteja toisten kirjoittamiin kysymyksiin, niin huomaamme, että mihin asioihin teitä erityisesti kiinnostaisi saada vastaus psykologeilta.

Lisäksi kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden/kysymyksiä esittäneiden kesken arvotaan ilmainen osallistuminen VoimaBoosti-kurssille (arvo 99e). Sama aikataulu siis tässä: arvonta on käynnissä ma 4.9. klo 12 asti!

Kysykää siis ihmeessä perhepsykologeilta! Tässä tilaisuus!

…ja muistakaa panostaa omaan hyvinvointiinne. Se hyödyttää koko perhettä <3

27
Like
5

You Might Also Like

  • Venla
    30.8.2017 at 14:13

    Haa kuulostaa jännältä, positiivisessa mielessä siis. Kysyisin, että soveltuvatko esim Voimaboostiopit myös perhe-eloon teinien kanssa? Ja siihen, miten tosiaan toisaalta ottaa sitä tilaa itselleen ja parisuhteelle, toisaalta taas sopeutua siihen, kun lapset aikuistuvat ja lentävät pesästä? Esikoinen lähdössä vaihtoon ja meitsi täällä pillittää, vaikka niin iloinen ja ylpeä olenkin…

    • krista
      30.8.2017 at 14:20

      Hetkinen, minunpas pitää ihan miettiä – niin fiksautunut sitä itse on tähän leikki-ikäisnäkökulmaan… :) Mutta joo, kyllä! Paljon siinä oli juuri sellaista oman hyvinvoinnin rakentamiseen liittyvää asiaa; kaiveltiin juuria siihen, miksi itse on vanhempana sellainen kuin on, miten siihen voisi vaikuttaa jne… Tietysti osa oli suunnattu pienempien lasten vanhemmille (kuten lasten univaikeudet), mutta suurin osa taisi olla kaikenikäisten vanhemmille sopivaa!

      Psykologit ovat varmasti myös tässä kuulolla eli varmaan he voisivat myös vastata tähän, että mitä suosittelisivat teinien kanssa eloon! :) Ja oi, vaihto-oppilaksi jo!

    • Heidi / FamilyBoost
      30.8.2017 at 14:43

      Moikka,
      Vastaan tähän pikaisesti, että VoimaBoosti on tosiaan tarkoitettu ihan kaikenikäisten lasten vanhemmille! Kurssilla ei paneuduta mihinkään lapsen ikä- tai kehitysvaiheeseen spesifisti, vaan teksti ja tehtävät ovat enemmän vanhemman hyvinvointiin liittyviä. Ensi vuoden puolella valikoimiimme on tulossa myös ihan teini-ikäisten vanhemmille suunnattu kurssi!
      -Heidi FamilyBoostista

      • krista
        30.8.2017 at 14:44

        Kiitos Heidi nopeasta vastauksesta! :)

    • Milla
      31.8.2017 at 21:23

      Tämä aihepiiri kiinnostaa minuakin, ja mukana arvonnassa :)

  • Karoliinan
    30.8.2017 at 14:18

    Osallistun arvontaan. En nyt keksi kysymystä.. ehkä myöhemmin tulee vielä mieleen.. :)

    • krista
      30.8.2017 at 14:21

      Näinkin voi osallistua :) Ja heitä kysymystä myöhemmin, jos siltä tuntuu – tai komppaa jonkun muu kysymystä, jos joku sulle sopiva tulee tässä jatkokeskustelussa esiin! :)

  • Naks
    30.8.2017 at 14:26

    Ooo, tää kuulostaa niin hyvältä! Vauvan ja uhmaikäisen kanssa on todellakin oma jaksaminen kortilla.

    • krista
      30.8.2017 at 14:30

      Joo tää OLI hyvä; ja just pystyi jotenkin paneutumaan omiin käyttäytymismalleihin hankalissa tilanteissa ja opetella rakentavia toimintamalleja ja saada niihin tukea ja ja ja… …joo suosittelen :) Lisäksi tähän kuuluu muuten suljettu keskusteluryhmä, jossa voi vertaistukikeskustella muiden kurssilaisten kanssa, psykologit ovat mukana näissäkin keskusteluissa!

  • Tiiana
    30.8.2017 at 14:46

    Mulla on itselläni surkea hermorakenne ja vaikka se lasten myötä onkin parantunut niin kyllä 9-vuotias jo osaa huomauttaa koska äitiä kiristää vähän turhan paljon. Työelämän YT-neuvottelut, miehen pitkät työpäivät toisaalla, päiväkodin ja koulun ja harrastusten ja kaiken arkielämän aikatauluttaminen yhden ehdittäväksi vie voimat jo syksyn alkumetreillä. Voimaantumista todellakin kaivattaisiin ja kipeästi.

  • Heispi
    30.8.2017 at 14:51

    Huippua! Osallistun! Oon nyt kolmen pojan äitinä kahlannut toimivaa perhettä, viisas lapsesi ja peaceful parent happy siblingsiä ja teoria tasolla tiedän miten pitää toimia. Käytäntö ei aina ole yhtä hyvä 😬 eniten mulle varmaan toimis tällainen, että muistuttelee koko ajan (just tehtävien muodossa) miten se oman tunnetilan rajoittaminen on oleellista.

  • Esec
    30.8.2017 at 14:56

    Miten saisi sellaiset ”pakolliset asiat” sujumaan ilman nahistelua eli uhmaikäisen kanssa hammaspesu ja lähdöt ja 8-vuotiaan kanssa omaan harrastukseen liittyvien luistimien kuivumaan laittaminen ja läksyt. Kiitos!

    Osallistun myös arvontaan!

    • Aino
      30.8.2017 at 16:59

      Meillä on 2 vuotias uhmaaja.. Eli samoja vinkkejä vailla eri ikäiselle.

      Ja osallistun mielelläni arvontaan, liittyisin mielelläni noiden 100% joukkoon :D

    • Stina
      30.8.2017 at 20:31

      Sama täällä. Meillä vauva+uhmaikäinen -kombo ja uhmaajan kanssa syöminen, pukeminen, nukkumaanmeno, päiväkotiin/päiväkodista käveleminen ja ylipäänsä minkä tahansa suorittaminen on koko ajan vähän nihkeää. Onko kyse vain siitä että lapsi ei vielä taivu aikuisen rytmiin ja ratkaisua olisi haettava aikuisen omasta asenteesta, vai voisiko nihkeyttä voidella jotenkin muutoin kuin uhkailu, kiristys, lahjonta -metodilla, mikä pidemmän päälle ei tunnu oikealta ja on aika raskasta.

      Miksi tuntuu, että oma maalaisjärki ei aina riitä lapsenkasvatukseen?

      Kiitos, tämä kuulostaa ihan mahtavalta. Osallistun todellakin arvontaan!

  • Heispi
    30.8.2017 at 14:57

    Mä oon hyvin vahvasti lempeä kasvattaja ja uskon siihen, onko tää samaa ajatusmaailmaa?

    • krista
      30.8.2017 at 15:56

      Mitä nyt sun ajatuksia täällä blogissa käytyjen keskusteluiden myötä ”tunnen”, niin sanoisin että on :) Juuri tuo myönteisen näkeminen (myös omassa lapsessa) oli keskeistä, ja ainakaan omalta osaltani ei tullut mitään ”arvoristiriitoja” oman ajattelun kanssa :) Jos näin nyt ihan kärjistän, niin tää on nimenomaan ihmisen psykologiaan ja nykytietämykseen perustuvaa lempeää, ymmärtävää ja ihmiskeskeistä ajattelua, ei sellaista ”koirakoulutuspohjaista-näin-saat-lapsesi-kuriin” -meininkiä (joka siis itselläni nostaisi karvat heti pystyyn) ollenkaan :) Empaattista! Se oli se sana, mitä hain :) Psykologit oli jotenkin tosi empaattisia, kuuluu varmasti asiantuntemukseen :)

      • Heispi
        31.8.2017 at 14:36

        No niin mä aattelin, kun sä kerran tykkääsit tästä 😊Hieno juttu!
        Nyt vielä pitäis voittaa 😂

  • Oliver
    30.8.2017 at 15:07

    Ei kysymystä tässä kohtaa, mutta osallistun arvontaan.

  • Slasal
    30.8.2017 at 15:13

    Tämä tulisi niin tarpeeseen. Työelämä vie mehut täysin ja nyt kun on kipeiden kaksosten kanssa kotona, tulee valitettavasti räyhättyä niin että hävettää.

  • Tulip
    30.8.2017 at 15:16

    Osallistun! Kotona ihana, rakas ja kovin uhmakas 2-vuotias, ja vauva tulossa. Äidin hermot välillä melko koetuksella, tällaisesta voisi olla itsellenikin apua!

  • Lilah
    30.8.2017 at 15:22

    VoimaBoosti kiinnostaa myös. Ai miksi? No neljä lasta, asiantuntijatyö ja reissutyömies. Pitääkö perustella lisää? Tosin hieman epäröin millä ajalla niitä tehtäviä tekisin… Meidän arjessa suurin pulmani on varmaan tällä hetkellä riittää kaikille neljälle, joista nuorimmalla on vielä ihan pienen tarpeet ja vanhin taas kaipaisi aikaa ja tukea murrosiän myllerryksiin. Omat toimintatavat lasten kanssa on varmaan aika vakiintuneita eikä niitä enää niin helposti tule itse kyseenalaistettua kuin ensimmäisten lasten ollessa pieniä.

  • Elkku
    30.8.2017 at 15:34

    Osallistun arvontaan.
    Käytännön vinkit siirtymätilanteisiin vois olla kysymykseni.

  • Anna
    30.8.2017 at 15:47

    Osallistun arvontaan, tahtotaapero ja uhmaikäinen kombo saattaa repimään hiuksiaan!

    • Anna
      30.8.2017 at 15:48

      Tulipas loistava lause, siis saattaa äidinkin välillä repimään hiuksiaan :)

  • Vaeltajatar
    30.8.2017 at 16:03

    Osallistun todellakin! Yksi 5v ADHD vie ”vähän” voimia joten buustille olisi tarvetta. Tämä kurssi siis varmaan sopii myös erityisten vanhemmille?

    • krista
      30.8.2017 at 16:10

      Joo kyllä, aivan varmasti sopii!

    • Julia/FamilyBoost
      30.8.2017 at 17:24

      Moi Vaeltajatar! Niin kuin Krista jo sanoikin, kyllä hyvin sopii! :)

  • Milja
    30.8.2017 at 16:05

    Tää kiinnostais, uhmaikäinen, vauva ja opiskelut tekee sellasen yhdistelmän että ei olis haittaa!

  • Rebecka
    30.8.2017 at 16:28

    En osallistu arvontaan koska lapsia ei perheessämme vielä ole, mutta tuli mieleeni että vastaava kurssi parisuhteeseen keskittyen (oli lapsia tai ei) olisi ihan mahtava. ParisuhdeBoosti? Ehkä sellaista jo jossakin tarjotaankin, en ole ottanut selvää. Haluaisin itse mennä puolisoni kanssa ihan perinteiseen pariterapiaan, mutta puoliso kokee toistaiseksi ajatuksen tosi työlääksi (ja kalliiksi) joten emme ole edenneet asian suhteen. Tällaisesta ohjatusta verkkokurssista me molemmat saattaisimme motivoitua.

    • krista
      30.8.2017 at 16:36

      Tosi hyvä ajatus! Tällainen olisi todellakin sellainen oikeasti ”matalan kynnyksen juttu” ja verraten tosi edullinen siihen verrattuna, että ihan yksityiselle psykologille lähtisi. Tässä VoimaBoostissa oli myös parisuhteeseen liittyviä asioita ja tehtäviä (ja ne oli tosi hyviä), ja niistä voisi vaan syventää… Ja just sellaisellekin ihmisille, joilla ei välttämättä tarvitse edes mitään akuuttia parisuhdeongelmaa olla (niin kuin tämäkin on ihan tavallisille perheille), vaan jotka vaan haluavat vahvistaa sitä yhteen hiileen pelaamista ja suhteen syvyyttä! Joooo-o, tosi hyvä ajatus! Idea kantautuu täten varmasti Heidin ja Julian korviin myös! :) Ovatkohan tällaista jo suunnitelleet…?

      • Katri
        30.8.2017 at 17:46

        Eikös Väestöliitolla ole ”nettipariterapiaa”? Näin ainakin muistelen.

    • Julia/FamilyBoost
      30.8.2017 at 17:22

      Kiitos ehdotuksesta Rebecka! Olemme tällaista kurssiaihetta pyöritelleet mielessä aina silloin tällöin. Pidämme tämän ehdotuksen mielessä ja jos kiinnostusta ParisuhdeBoostille tuntuisi löytyvän, voisimme toki lähteä miettimään sen toteutusta!

      • Maarit
        30.8.2017 at 23:09

        Tällainen parisuhdeboosti-juttu olisi ihan loistava! Sellainen todellakin kiinnostaisi. En ole missään törmännyt vastaavaan. Eli siis ihan tavallisille pareille ilman suuria parisuhdekriisejä. Ja nämä perheboostit kiinnostaa myös, eli arvonnassa mukana!

    • Naks
      30.8.2017 at 19:23

      Väestöliiton sivuilla on ihan maksuton parisuhdekurssi, en tiedä osuuko teidän tarpeisiin – ei oo toki suoranaisesti ohjattu, ilmainen kun on: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/nettikurssit/tunnekeskeinen-parisuhdekurssi/

  • Suzie Q
    30.8.2017 at 16:38

    Mukana arvonnassa! ”Kysymyksenä” tämmöinen, että meidän 5v esikoinen on aina rakastanut roolileikkejä (esim. kauppa, ravintola, lääkäri, konsertti jne) johon kaipaa aina leikkikaveria, mieluiten aikuista. Tämä on aivan pohjaton syyllistymisen suo meille vanhemmille, koska ei me tietenkään voida eikä haluta koko ajan leikkiä hänen kanssaan. Mikä on tarpeeksi? Kuinka usein lapselle ”voi” sanoa että ei, en leiki sun kanssa? Pikkusisko 3v leikkii tyytyväisenä itsekseen barbi- ym leikkejä.

    • Vyyhti
      30.8.2017 at 20:04

      Mielikuvitusrikkaan ja seuraa kaipaavan ainokaisen äitinä tämä kiinnostaa minuakin. Tiedostan, että leikki on lapselle tärkeä asia ja sitä kautta hän käsittelee mm. uusia tilanteita ja jännittäviä asioita, joten yritän jaksaa leikkiä edes jonkin verran. Mutta kun niin paljon mieluummin tekisin jotakin ihan muuta! Tykkään askarrella, piirrellä, lukea, rakennella ja pelata ja toki me näitä asioita teemmekin, mutta jos lapsi saisi päättää niin luultavasti vain leikkisimme ja leikkisimme.

    • krista
      30.8.2017 at 20:09

      Tää on muuten tosi hyvä kysymys, tai siis tämä on joskus kummitellut mun mielessä myös! Meillä lapset leikkivät niin tehokkaasti keskenään, että aikuista ei enää siihen kovin edes kysellä (paitsi yleisöksi esityksiin ja syömään keittiöleikkiin). Ja jos kysytään varsinaiseen leikki-leikkiin, helposti tulee itsellä vastattua, että ”leikkikää lapset te, äiti tekee mitä-sitten-tekeekin”. Tämä joskus mietityttää; että pitäisikö leikkiä enemmän…? Yhdessäoloa on kyllä paljon: lukemista ja kaikenlaista puuhastelua – harvoin kuitenkin nykyään tulee leikittyä lasten kanssa… Ja se joskus mietityttää – että pitäisikö…

    • Anna X
      30.8.2017 at 21:05

      Sama! Ja myös: missä määrin roolin voi antaa jäädä päälle, kun toinen olis hahmo X lähes 24/7… Osallistun!

      • Marika
        2.9.2017 at 23:07

        Sama täälläkin mietityttää. Meillä kanssa lasten kanssa puuhaillaan paljon, mutta leikkiminen on aikuiselle hankalaa. Miten innostaa itsensä siihen?

  • Piia
    30.8.2017 at 16:47

    Tämä äiti kyllä tarvisi voimabuustia.Ja nimen omaan omaan jaksamiseen tukea.

  • Sumonen
    30.8.2017 at 16:51

    Oi toi TunneBoost kutkuttelis kanssa, mutta kuulostaisi että VoimaBoostistakin saisi niiii-iiin paljon itselleen. Mahtavaa kun tämmösiä juttuja tarjoillaan perheille!

  • Maari
    30.8.2017 at 17:19

    Ai että tää ois tarpeellinen! Olen kolmen lapsen äiti, ja toisen lapsen syntymän jälkeisistä ajoista asti ollut huolissani omasta käyttäytymisestä. Siis huutamisesta lapsille. Olen työskennellyt tämän asian kans aktiivisemmin viime aikoina, mutta tuntuu että tarvitsisin jotain asiantuntevaa boostia nyt kipeästi! Toisaalta olen huomannut että koen huonoa omaatuntoa aika herkästi, ja en osaa olla itselleni aina riittävän armollinen. Toisaalta luulen, että itsekseni tässä asiassa vaan vellon syvässä suossa… pieniin asioihin/tehtäviin kerralla keskittymällä ehkä saisi enemmän positiivisia kokemukisa ja ne sitten ruokkisivat toinen toisiaan. Tosiaan tällaisen kurssin voitto olisi älyttömän suuri asia minulle! Todella ajankohtaista.

    • Anna X
      30.8.2017 at 21:07

      Komppaan tässäkin 100%

  • Maitoviiksi
    30.8.2017 at 17:32

    Osallistun arvontaan! Meillä painitaan taapero/uhma/ruuhkavuodetdilemman parissa, välillä tosi kovilla tuntuu olevan päivien jälkeen.

  • Maryo
    30.8.2017 at 17:50

    Minä tarvitsisin vinkkejä omaan jaksamiseeni :D koen kyllä olevani hyvä äiti, mutta ehkä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen jää liiaksi taka-alalle. Minulla on jopa kysymys ja tämä liittyy siihen, kun esikoinen aloitti koulun. Se palautti mieleeni omat koulumuistoni, jotka pääsääntöisesti ovat hyvät, mutta minut on torjuttu toisten lasten toimesta muutamaan kertaan ja se on jättänyt jälkeen ajoittaisen epäluottamuksen toisia kohtaan. En ehkä luota siihen, että joku haluaa olla ystäväni. En siis päästä liian lähelle ja tämä kummittelee mielessä, kun seuraan lapseni toverisuhteita. En todellakaan halua, että oma kokemukseni jotenkin vaikuttaisi lapseni kokemuksiin saati määrittäisi niitä kauttani mitenkään. Osaankohan selittää itseäni?:D Ehkäpä siis kaipaan vinkkejä, kuinka päästä yli tuosta koulumuistosta, jottei se salavaivihkaa vaikuttaisi lapseeni :)

  • 1 2 3 4