Elämäni yökkijänä

Oletko koskaan kuullut julkisesta vessasta tukahdutettua, yskäksi naamioitua yökkimistä? Kopista poistuu henkilö, jonka silmät vuotavat, naama on punainen ja joka ”tyhjäoksentelee” ilmaan holtittomasti. Yrittää siinä ehkä hymyillä anteeksipyytävästi.

Se olen minä.

Sarjassamme outoja kiusallisia vaivoja: minulla on yliherkkä oksennusrefleksi, joka reagoi erityisesti erilaisiin… …inhimillisiin tuoksahduksiin.

Julkiset vessat ovat aina olleet minulle tuskaa. Festarielämäaikaan ex-poikaystävä kuittaili aina, että tietää, missä bajamajassa Krista on. Sieltä kuuluu YÖK! YÖK! HUUTOYÖKKKK! Yleensä (aina kun vaan pystyi) kävin mieluummin puskassa kuin bajamajassa. Ulkohuusseihin en edes yritä.

Vaiva ei missään nimessä ole sataprosenttinen: välillä supersiistissä vessassa pärjäilen ihan kohtuullisen hyvin. Aina kuitenkin julkiseen vessaan – ja moneen muuhunkin potentiaalisesti haiskahtavaan paikkaan, vaikkapa metrotunneliin tai hissiin, saatikka METROTUNNELIN HISSIIN, uijuijui apua – meneminen vaatii minulta etukäteen sellaista näkymätöntä henkistä psyykkausta ja syväänhengittelyä. Voin päällisin puolin näyttää normaalilta, mutta pääni sisällä prosessoin sellaista ”sä pystyt siihen! nyt tsempillä vaan! hyvä hyvä!” -mantraa.

Väsyneenä vaiva oikein korostuu. Uhhh muistan eräänkin Tallinnan-ristelyn muutama vuosi sitten, kun olin nukkunut huonosti ennen aikaista lähtöä. Yritin yritin yritin pidättää, mutta lopulta totesin, että ei voi mitään: pakko mennä laivan vessaan. Yritin aina psyykata itseäni ja lähestyä vessajonoa – vain sännätäkseni juosten ja yökkien vessajonosta pois. Ihmiset tietysti tuijottivat ihmeissään, ja ystävä odotteli kahvilassa, että mihin se hävisi… Lopulta kiersin koko laivan, kerros kerrokselta, ja yritin vessa toisensa jälkeen psyykata ja lähestyä.

Lopulta varmaan viidennellä jonotusyrittämällä löytyi vessa, johon pystyin psyykkaamaan itseni menemään sisään. Ja sielläkin toki yökin, mutta sentään pystyin menemään.

Hei. Olen Krista ja olen Yökkäilijä.
(kuva vuoden takaa, nyt syksy ei vielä noin pitkällä)

Tämä varmasti kuulostaa kummalliselta ja sitä onkin – ja ennen kaikkea se on mulle noloa.

Olen oikeasti muutamia kertoja joutunut leikkipuistossakin käymään huhuilemassa, että ”hei onkohan joltain teistä unohtunut tyhjentää lapsen potta käytön jälkeen”. Koska mä yksinkertaisesti en ole voinut mennä vessaan, jossa on tyhjentämätön potta seisseenä. Oma lapsi huutaa pissahätää vieressä, apua auttakaa! Ja siis ihan typerää: luulisi, että näin äiti-ihmisenä pissapotta olisi ihan maailman luonnollisin asia. Ja niinhän se onkin, mutta… …se on vaan se haju (tai jopa vaan ajatus hajusta) ja sen aiheuttama hallitsematon refleksi.

Eikä se siis ole välttämättä edes vain sitä, että mä yökkäilen. Mä välillä ihan oksennan. Se vaan tulee. YÖÖÖÖRGH. Tosi kivaa. Pokkana julkiseen vessaan, hallitsematon YÖÖÖÖRGH vessanpönttöön (yleensä se sentään osuu pönttöön tai lavuaariin) ja sitten pissalle. Voin vaan kuvitella, mitä viereisissä veskikopeissa kuvitellaan.

Tosi-tosi väsyneenä yökkäilen aamuisin kotonakin. Hampaiden pesulla usein, ja muutenkin.

Jepjep. That’s my life.

Julkiset vessat ovat tosiaan pahimpia, mutta tosiaan lähes samalle tasolle yltävät esimerkiksi metrotunnelit ja hissit. Voikohan tätä ääneen myöntääkään: joskus saman refleksin saavat aikaan myös märkä/kakkavaippaiset taaperot tai puklanneet imeväiset. Ihan kamalaa yökätä jonkun ihanalle ja suloiselle lapselle. Se tuntuu itsestänikin niin pahalle! Mutta minkäs teet.

Toinen lapsista on selvästi perinyt minulta tämän herkän hajuaistin. Joel puolestaan ei haista yhtään mitään.

Onnekas, sanoisin.

38
Like
3

You Might Also Like

  • Katariina
    15.10.2018 at 10:46

    Omg, mä luulin olevani ainoa! Sama ongelma on siis täällä ja se on ihan kamalaa. En muista aina olleeni näin herkkä, mutta esikoisen raskausaikana (13v sitten) joku hajugeeni aktivoitui. Siitä pitäen on yökkäily on ollut osa elämää. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Se hävettää kamalasti juuri niissä tilanteissa, joissa muut katsovat hämmentyneinä ja itse kyökkii voimatta sille mitään. Tämä rajoittaa myös ammatinvalintaa, sillä en voisi kuvitellakaan mitään työtä, missä pitäisi olla minkään pepunpesun tms. kanssa tekemisissä. Huikea rispekti niille, jotka siihen pystyvät. Lisäksi mulle tuottaa päivittäin, tai pikemminkin aamuittain, ongelmia niinkin normaali juttu kuin hampaidenpesu. Illalla on helpompaa, mutta aamulla takahampaiden peseminen yököttää ihan kamalasti… Tsemppiä sinne ja kiitos tämän jakamisesta!

    • krista
      15.10.2018 at 11:15

      Oh mahtavaa, että jollain sama! Tai siis ei tietysti YHTÄÄN mahtavaa sinänsä – kurja vaiva – mutta joskus oon just ajatellut, että oonko mä ainoa tällainen outo. Mulla on sama ollut ihan lapsesta asti, muistan pidättäneeni pitkiä bussimatkoja tyylin Kuusamosta Helsinkiin, kun en VOINUT mennä vessaan. Lapsena en voinut mennä vessaan usein kylässäkään, tai yökin sielläkin. Koulupäivän aikana en koskaan käynyt vessassa muuten kuin kuukautisten aikaan, kun oli ihan pakko. Kaverit saattoi käydä veskissä ja mä jäin jonnekin kauemmas seisoskelemaan.

      Aikuisiällä vaivan on saanut jotenkin kuriin niin, että se ei ns. normaalielämää juurikaan haittaa – tyyliin työpaikoilla oon pystynyt psyykkaamaan työpaikan vessan ”omaksi vessaksi” niin, että siellä oon pystynyt käymään ihan normaalisti. Mutta sit just väsyneenä meinaa joskus mennä tosi hankalaksi, kun kaikki yökkäyttää, kotonakin! Tää yhdistyy myös herkkään hajuaistiin (haistan HETI jos jääkaapissa on vaikka jotain vanhenevaa) ja ehkä osittain sekin sen voi aiheuttaa. Moni toki varmasti on ”herkkänenäinen” myös ilman, että oksentelee hajuista. Oisinpa minäkin!

  • Kuppikakku
    15.10.2018 at 11:10

    Tiedän niiiiin tuon ongelman, vähän eri variaatioilla mutta kuitenkin. Tarpeeksi kiusallista vaikka ei olisi edes julkisella paikalla. Mulla ei niinkään haju mutta jos näkyy jotain epäilyttävää – ja se voi olla vaikka kahvikuppiin lentänyt hyönteinen! Niin YÖÖÖRRRGGHHH… puhumattakaan sitten jostain tosi ällöttävästä (epämääräinen ”kikkare” vessan lattialla, joka jälkeenpäin osoittautuu vaatteesta irronneeksi nukaksi, kelvannee tähän). Huoh.

    • krista
      15.10.2018 at 11:18

      Joo tai kahvikupista puheen ollen: kahvissa joku lilluva ”roipe”, vaikka olisikin normaalia! Yöööörrgh! Mun variaatiossa hyönteinen puolestaan ei aiheuta yökkäyksiä, mutta jutut vessan lattialla kyllä! Ja usein ei tarvita edes sitä ”kikkaretta” tai märkää läikkää vessan lattialla, pelkkä mielessä välähtävä ajatus sen mahdollisuudesta riittää yökkäykseen!

      Kommentti tuli ilmeisesti jotenkin viiveellä? Ei käynyt edes roskaviesteissä tällä kertaa, ilmeisesti jotenkin hidastelee vaan. Poistan tuon tuplan alta!

  • Liiolii
    15.10.2018 at 11:17

    Niin samaistun! Välttelen yleisiä vessoja viimeiseen asti. Lisäksi nieluni on herkkä kosketukselle. Hammaslääkäri on ihan silkkaa kauhua, ei pelkästään mahdollisen kivun takia, vaan yökkörefleksin. Jokusen kerran on tullut oksu pelkästään takahampaita harjatessa.

    • krista
      15.10.2018 at 11:21

      Uhhhh joo ymmärrän tuon nieluherkkyydenkin yökkörefleksin kannalta, vaikka itse en siitä kärsi niin pahasti – toki esimerkiksi muottien ottaminen yökkäytti hammasremontin aikana, mutta se kai oli tavallisia vaivoja, mutta ei noita ”perushammaslääkärivaivoja” ole mulla. Mutta jotenkin selvästi ”tunnen”, että joo just samasta yökkörefleksistä on kyse!

      Paitsi kerran mut tähystettiin niin, että piti niellä se hemmetin kamera. Ai hitto mä itkin ja yökin, se oli jotain ihan järkyttävää.

      • Kao kao
        15.10.2018 at 18:02

        Mä oksennan normaalista hammastahnasta, kun se vaahtoaa liikaa (käytän Yotuelia).
        Tähystyksen jälkeen lääkäri kysyi jotenkin halveksivasti, et ei se ole noin kamalaa. Mä siis itkin ja yökkäilin koko toimitiksen ajanm kun sekaannuksen takia jäi esilääkitys saamatta. Mut oli se 🙈

  • Sofia
    15.10.2018 at 11:20

    Mulla on kans tosi tarkka hajuaisti, joten aika paljon tulee yökkäiltyä. Kaikissa raskauksissa on ollut voimakkaan pahoinvoinnin lisäksi ekstrapahoinvointi hajuista… Tää on kyllä noloa ja joskus ihmiset tuntuu pitävän ihan hulluna kun he eivät haista samaa :D Eivätkä tajua että esimerkiksi maidon keittäminen saa aikaan hillitöntä yökkimistä.

    • krista
      15.10.2018 at 11:23

      Joo mulla kans on ollut raskauksissa ihan holtitonta se yökkiminen! Sörnäisten metroasema oli jotain ihan painajaista, ja bussimatkat töihin…

  • Puumis
    15.10.2018 at 11:48

    Siis tämä on miksi mä en ole koskaan halunnut lapsia. Mulla ei niinkään yökkimisreaktiota ole, mutta semmoinen atavistinen oksennuksen pelko (ei toki oman, mutta toisten – ja tähän lasketaan myös vauvojen puklut mukaan). Ja just noi yökkimisäänet jo saa mun mahan kiertymään ympäri, jos esim. kuulen tuommoisen ruokaillessa, se ruokailu loppuu laakista siihen. Mun mies yökki kanssa hampaita pestessä – tästä saatiin monet riidat aikaan kun se ei muistanut aina sulkea ovea, etten mä olisi kuullut sitä. Toisaalta taas koiran ripulit ja oksentelut ei saa mussa mitään reaktiota aikaan, voin tyyliin syödä voikkaria samalla kun siivoan niitä :D
    Mutta siis – miten sä sit handlasit/handlaat sun omien lasten vaipanvaihdot, oksennustaudit ym..? Respect!

    • krista
      15.10.2018 at 14:48

      Mä luulen, että mulla on mennyt omien lasten kanssa samaan tapaan kuin sulla koiran kanssa :) Eikä mulla oman kissan oksennuksetkaan yökkäyttäneet aikoinaan, eikä edes pissalaatikon haju! Mutta eri ois toisten ihmisten kissojen/koirien kanssa. Eli jotenkin oudosti se ”oma” ei sitten (AINA) herätä niin voimakasta tunnetta. Paitsi kyllä mä välillä yökkäilen sitäkin, mutta en niin paljon kuin yökkäilisin muiden kuin omien lasten kanssa. Pienempien vauvojen kanssa varmaan hormoneilla iso osuus asiaan, että miksi se ei tuntunut yhtään yököttävältä.

  • sarvis
    15.10.2018 at 12:10

    Mullakin hajugeeni aktivoitui esikoisen raskausaikana 2013 ja toimii edelleen, nykyinen raskaus toki lisäsi vaan kierroksia. Olen töissä terveyskeskuksessa, jossa pahoja ihimilliseen elämään kuuluvia hajuja tulee vastaan päivittäin. On tosi noloa yökkiä tyhjää vedet silmissä potilaan vieressä. :(

    • krista
      15.10.2018 at 14:49

      Uhhuh oi mä niin ymmärrän! Muakin asiakkaana joskus nolottaa, jos yökin vaikka terveyskeskuksessa ollessani :( Mutta just henkilökunnalla vielä paljon enemmän paineita säilyttää ”yökkäyspokerinaama”!

  • Hanna
    15.10.2018 at 12:25

    Mulla on sama ongelma lievempänä versiona. Siistit julkiset vessat on täysin ok, metrotunnelit ja -hissit ei oikeastaan koskaan. Niissä yökkään lähes aina. Mutta mulle pahinta on oksentava ihminen. En kestä sitä ollenkaan, vaan välittömästi tulee itselläkin ylös refleksinomaisesti.

    • krista
      15.10.2018 at 14:51

      Tää oksennuksille yökkäily onkin näin kommenttien perusteella yllättävän yleistä! Jännä, kun mulla puolestaan se ei ole NIIN voimakas. Vähän se muakin yökkäyttää, mutta ei läheskään niin paljon kuin moni muu haju! Selvää yökkäysvariaatiota siis meidän yökkäilijöiden välilläkin :)

  • Pinsku
    15.10.2018 at 12:30

    Hassua mutta mulla on käynyt lasten myötä just toisinpäin. Eli ennen lapsia mulla oli megatarkka hajuaisti. Se aiheutti mulle just tuota yökkimistä ja oksentamista varsinkin aamuisin. Olen mm. haistanut yhdestä asunnosta homeen jota mieheni ei haistanut. Se olisi ollut just hyvä asunto meille ja vähän kinattiin miehen kanssa kun en sen hajun takia halunnut tarjota siitä asunnosta yhtään mitään eikä sitten tarjottukkaan. Vähän ajan kuluttua kävikin ilmi tuon talonyhtiön ongelmat ilmanvaihdon suhteen ja sinne tehtiin todella isot rempat. Eli mun hajuaisti pelasti meidän tilanteessa siis tuossa asuntokaupassa ettei ostettu sitä!
    Esikoista kun odotin, luin normaaleista raskausajan muutoksista ja kun listalla oli herkistynyt hajuaisti, tajusin että hei mullahan nimenomaan ei ole enää niin tarkka hajuaisti. Eikä se outoa kyllä palannut enää koskaan (esikoinen nyt 6v.)

    • krista
      15.10.2018 at 16:14

      Jännä juttu! Mutta joskus nämä voi tosiaan olla nurinkurisia! Esimerkki nurinkurisesta raskausmuutoksesta mulla sellainen (tietysti positiivinen!), että normaalisti kun sanotaan, että raskaus/imetysaikana hiukset ohenee ja lähtee, niin mulla puolestaan ensimmäisen raskauden jälkeen hiusten ”maksimipituus” on kasvanut valtavasti! Ennen ei kasvanut tietyn pisteen jälkeen vaan alkoi hapertua samaa vauhtia, ja sitä oli jatkunut siis piiiitkään. Mutta hormonien myötä yhtäkkiä huomasinkin, että hupsis tämä on muuttunut. Hormonit/tiesmikä vaikuttava on kyllä jännä juttu!

  • Minna
    15.10.2018 at 12:56

    Siis todellakin on yliaktiivinen hajuaisti ja lisäksi musta on tullut ihan neuroottinen siisteyden suhteen.
    Kerran sairastuin anoppilassa oksennustautiin, ja ennen ekaa oksennusta oli pakko pestä vessanpönttö ja vessan lattia.
    Vaipoissa kulkevan taaperon kanssa oli ihan kauheeta, ja nyt vauvan kanssa tekee myös tiukkaa. Julkisilla paikoilla en käy vessassa tai vaippaa vaihtamassa, ellei ole aivan pakko.
    Ainakin meidän vanhempi lapsi on perinyt samat ominaisuudet. Oksensi 3-vuotiaana naapurin pihalle, kun naapurin tytölle sattui kakkavahinko kahluualtaaseen, ja yökkäilee edelleen asiaa muistellessaan. Hän ei myöskään koskaan ole voinut käydä potalla, vaan ainoastaan pöntöllä koska yökkäiltäis muuten yhdessä…
    Raskausajat toki pahensi entisestään tätä mun ongelmaa. Pikkasen noloa välillä…

    • krista
      15.10.2018 at 16:17

      Voi ei sitä tunnetta, kun iskee oksutauti ja tajuaa, että pitää oksentaa (pahimmilaan nojata) pesemättömään pönttöön. Mulla tulee osa itkuhuutoa siitä :(

      Ja ai hitsi mullakin on tuo, että ei tarvitse kuin kertoa jotain juttua (jo lapsena mullakin tämä), niin alkaa yökkäily. Hassuna esimerkkinä äsken (oon väsynyt tänään, kun nukuin huonosti viime yönä) Joel kysyi, että otanko vielä kupin kahvia. Mä yritin vastata, että en voi ottaa tai mulla alkaa yökkäyttää (heh samoin ehkä näiden ajattelu tässä kommenttikentässä tekee yökkäyttävän olon), mutta en edes pystynyt vastaamaan, kun aloin yökkäilemään. ”Okei, et ehkä ota”, Joel vastasi mun puolesta :D On tää kyllä aikamoista :D

      • Sanjay
        15.10.2018 at 20:25

        En oo ikinä ollut raskaana, mutta omaan kans herkän yökkäysrefleksin. Koiria on kaks, vanhemman koiran kakat ja oksut yökkäyttää jostai syystä vähemmän ku nuoremman. Mut auta armias jos veljen koiran jätteitä yritän kerätä, heti yökkäyttää.
        Mulla pahin on ehkä yskiminen, kun aina seuraa yökkiminen.
        Ja nyt yökkäyttää yökkimisestä lukeminen, ku tuntee jo sen yökkäyksen tulevan 😂
        Töissä on yleisiä vessoja, ne on ok kunhan ei haise.

  • Stea
    15.10.2018 at 13:04

    Entä oksennukset, roskikset tai viemärit? Miehellä on tuo sama vaiva ja lisäksi mainitsemani hajut. Odottelen lasten oksennustautia, kun olen itse poissa. ;)

    • krista
      15.10.2018 at 16:20

      Mulla ei mikään näistä ole NIIN paha kuin nuo vessat/hissit/metrot. No jos vaikka hississä on oksennusta tai haisee oksennus, se on MEGAYRJÖ mullekin. Mutta vaikka lasten oksentamana se ei tunnu ihan niin pahalta. Roskiksen haista herkästi (ja viemärin), mutta en niihin niin voimakkaasti yökkäile, varmaan silleen… …normaalimmin. Eli että se ei ole niin voimakas se reaktio mulla niissä!

  • Naks
    15.10.2018 at 13:09

    Mun esikoinen on tämmönen! 3-vuotias siis, yökkäilee joskus ulkonakin kun ”oja haisee pahalle” tms. Isältään perinyt, minä ja kuopus ei hajuhaitoista juuri välitetä… Mies ja esikoinen ovat muiltakin aisteiltaan jotenkin herkempiä, tosi tarkkoja ruoan koostumuksesta ja pienistäkin äänistä ja ties mistä.

    • krista
      15.10.2018 at 16:21

      Jonkinlainen jännä herkkyystaipumus tässä täytyy kyllä olla! Mä olin tosiaan yökkäysherkkä lapsenakin. Multa eteenpäin lapseen siirtynyt herkyys on enemmänkin HUUTOA hajuille kuin yökkäilyä hänellä, mutta kuitenkin reagoi voimakkaasti hajuihin. Vauvana myös ääniin, edelleen esimerkiksi vaatteideen puristavuuteen ym.

    • Sanjay
      15.10.2018 at 20:29

      Vau. En ikinä oo aatellu, että vois olla yhteydessä. Mulla on hajuherkkyyttä itellä ja sen lisäks just tuo ruoan koostumusasia. Mun pitää hulluna tsempata itteäni esmes jauheliharuokien kanssa. Mun painajainen ois syödä lusikallinen pelkkää paistettua jauhelihaa, yhhh. Ei kärsi olla yhtään mitään nitkeää tai rusahtavaa siinä, samantien yökkäily alkaa ja se ei lopu. 😣 Pienestä asti oon ne erotellu, aina kuullut siitä että miks erottelen jauhelihan.. ja just äänet, vaikee keskittyä jos jotain ääntä kuuluu. Koirien huulten maiskutus ehkä pahin, menee heti keskittyminen jos lutkuttavat jotaki😅

  • Teas
    15.10.2018 at 14:39

    Nousi kyllä heti sellainen ihmetys mieleen, että miten olet selvinnyt Intiassa asumisesta ja reppureissailusta? Niiden vessojen, että hajujen että joka paikassa pyörivien ulosteiden suhteen, varmaan ollut kurja taipumus matkalla?

    • krista
      15.10.2018 at 14:54

      No sanos muuta! Kyllä mä yökin sielläkin, etenkin pahimmissa paikoissa ja alkuun – mutta silti Suomessa yökin enemmän kuin varmaan siellä koskaan! Se on varmaan vähän sama kuin että Suomessa tuntuisi, että saisi HEPULIN jos näkisi torakan, mutta jossain ”torakkaympäristössä” se ei tunnukaan niin pahalta. Ikään kuin pää laittaa sen asian mittakaavaan ja kun on niiii-iiiin paljon p*aa ympärillä kuin Intiassa, niin sit se pää vaan sopeutuu jotenkin siihen… Ehkä…? Mutta kyllä mä siis sielläkin yökin :D Mä tykkäsin siellä niistä lattiareikävessoista eniten, kun se p*a oli vaan lattiassa eikä (yleensä) muualla, pöntölliset vessat oli pahempia. …ja nyt mua alkaa yökkäyttää koko ajatus :D :D :D

      Täällä muuten koottuja vessakokemuksia aiemmin: http://www.puutalobaby.fi/maailman-vessoja/

  • Elmeri
    15.10.2018 at 16:02

    Mä oon täysin oksennuskammoinen, pahinta on se ääni. Pelkästään tämän jutun lukeminen sai aikaan huonon olon kun kuvittelen tota yökkimistä. Mä olen siis se, joka sinkoaa sieltä vessajonosta tai kopista ulos naama valkoisena kun joku kakoo vieressä. En ollut koskaan ajatellutkaan, että toisilla se refleksi on noin herkkä. Mä kun pidätän sitä vielä silloinkin kun ei enää kannattaisi. Toivottavasti ei törmätä samoissa vessoissa ;)

    • krista
      15.10.2018 at 16:25

      Apua eli kun mä yökin hajua siinä yhdessä kopissa, niin sä säntäät ulos oksentamaan mun oksennusääntä! Voi apua, me oltais kamala pari yhdessä julkisessa vessassa :D :D :D

  • sssansan
    15.10.2018 at 19:22

    Mä olen herkkänenäinen ja mies joskus sanonut että mulla on superhajuaisti :D Mutta yökkäily ei onneksi ole tuttua mulle! Vaikka haistan pahat hajut herkästi niin pystyn kuitenkin sietämään niitä jossain määrin :D (jos on oikein paha haju niin hengitän suun kautta niin etten haista – oon joskus tehnyt hoitotyötä niin siellä se oli kyllä pakollinen taito!)

  • Saara
    15.10.2018 at 20:13

    Joo! Yksi kamalimpia hajuja on kastemadot! Tää vaan korostui mulla raskausaikana, ilmeisesti pysyvästi. Sateen jälkeen edelleen vähintään yökkäilen, tai sitten ihan oksennan jonnekin tien laitaan.. Noloa todellakin :/
    Vessat, kalan paistaminen, märkä koira, pershiki, oman lapsen pyllyn pyyhkiminen, huhhuh.

  • Erika
    15.10.2018 at 20:55

    Minulla on aivan sama ongelma! Nuorena vaihto-oppilaana ollessani matkustin etelä-Amerikassa bussilla 33 tuntia enkä käynyt vessassa kertaakaan koko bussimatkan aikana, en vaan pystynyt. Nyt aikuisena joissain tilanteissa on aivan pakko, mutta mielummin minäkin valitsen puskan kuin julkisen vessan. Ja sama ongelma pätee minulla myös siihen jos joku oksentaa, alan saman tien oksentamaan itsekin. Sekä siihen jos joku kuvailee jotain todella ällöttävää asiaa, niin oksennus on taattu.

  • Jonna
    15.10.2018 at 21:11

    Olin aikoinaan lapsenvahtina kahdelle maailman ihanimmalle tytölle, joista toinen kävi vielä potalla. Se oli uhan kamalaa. Jouduin oikeasti huijaamaan tytöille, että mulla on jatkuva yskä, koska aina pottaa tyhjentäessä rupesin yökkimään. Toivottavasti nää 3 ja 6-vuotiaat uskoi sen eivätkä saaneet mitään traumoja.

    Lopulta vain opetin sen pottaa käyttäneen käyttämään vessanpönttöä.

  • Sara
    15.10.2018 at 22:00

    Samaistun! Kaiken lisäksi olen ammatiltani puhallinsoittaja, vietän ja olen siis viettänyt elämästäni suurimman osan tuo ”työväline” suussani, ja yleensä yökköysrefleksi ei sentään ulotu soittamiseen, mutta toista oli molemmissa raskauksissa…

    Vinkki: älä ikinä tee samaa virhettä kuin minä, ja mene voice massage hierontaan. Siinä hierotaan kasvojen lihaksistoa (hyödyllistä esim ammatikseen ääntään käyttäville, laulajille) pääosin SUUN KAUTTA!!! Ja lisäksi ulkopuolelta kaulalta ja kurkulta. Ughhhhhhhh vieläkin puistattaa…

  • Piupali
    15.10.2018 at 23:46

    Mulle vielä yleisiä vessoja pahempia yökkäyskohtauksia aiheuttaa ruokalat. Ja ne ruokaloiden astiantyhjennysosastot, voi herranen aika. Aika hemmetin monta kertaa olen silmät vetisinä yökkinyt koulu-urani aikana astioita palauttaessa – ne likaiset astiat ja biojätteet. 🤢

  • Paula
    16.10.2018 at 12:41

    Mulla on aina ollu herkkä hajuaisti mut tää yökkiminen alko ekassa raskaudessa. Mulla ei kyllä ikinä tuu oikeesti oksennus (onneks) ja nenästä kiinni pitäminen auttaa esim. pahanhajusissa vessoissa. Oksennus on mulle pahin mahdollinen haju ja oon kiitollinen siitä et kukaan meidän perheessä ei oo hirveen mahatautitaipuvainen (kopkop puuta)!

  • Minka
    16.10.2018 at 21:03

    Kuulostaa tutulta!

    Itse pystyn kyllä hyvin käymään ”tavallisissa” normaalikuntoisissa vessoissa, itselle pahinta on oksennusten haju (todellakin myös omien lasten!) ja esimerkiksi sellainen spurguhaju, vanha viina yms. cocktail. Tämä on oikeasti tosi noloa esimerkiksi kaupan kassajonossa, jos siihen perään tulee tällainen kadun mies ja itse pidättelee oksennuksen nousua kurkkuun…

    Raskausaikoina tilanne on erityisen paha, en pysty edelleenkään ruokkimaan kaloja ilman yökkimistä (akvaario tuli taloon juuri kun pahoinvointi pahimmillaan ja edelleen yököttää vuosien jälkeenkin se kalan ruuan haju).

    Ja Sörnäisten asema…Mä jouduin kerran raskaana ollessa oksentamaan siellä roskikseeen kun en ehtinyt ajoissa ulos. Että silleen.

  • Tilia
    17.10.2018 at 08:18

    Täälläkin yksi tarkkanenäinen, mutta en yökkäile tai oksentele hajuille kuitenkaan. Kierrän kyllä kaikki metroaseman hissit niin kaukaa kuin mahdollista, mutta myös kaikki parfyymiosastot. Ulkohuussit eivät ole minulle ongelma, ja nykyäänhän ne kompostoivat versiot on jopa ihan miellyttäviä ja suhteellisen hajuttomia oikein hoidettuina. Omien pikkulasten eritteet olen kestänyt hyvin, kai ne hormonit jotenkin tekevät sen, että oman vauvan puklu ei ällötä vaikka naapurin vauvan ällöttäisi.

    Sen sijaan lähes joka päivä takahampaita harjatessa yökin, ja lääkärin on tosi vaikea kurkkuun katsoa, kun meinaan heti oksentaa päälle. Yliherkkyyttä on kyllä mulla myös silmissä – en voisi piilareita ajatellakaan, kun jo tavallisen silmätipan silmään saaminen vaatii ihan mielettömiä ponnisteluja.

  • 1 2