Monthly Archives

lokakuu 2013

    Kuka opetti lapseni sanomaan ”pulla”?

    Tapahtui tänä aamuna aamupalapöydässä.

    Silva jo nykersi kauraleipäänsä (ja voitta! voitta! lue: Ingmariinia), ja minä puuhailin valmiiksi loppuaamupalaa: Silvalle pikapuuroa (mikropuuroa meillä ei ole tehty tämän jälkeen) ja itselleni leipää, chaita ja kivennäisvettä (perus).

    Bannii! Bannii! Silva alkoi vaatia.
    Okei, saat banaaniakin. Ja sitten:
    PULLAA!

    Ai mitä, kulta – mitä sä oikein haluat?
    – PULLAA! PULLAA!
    – Syö kulta leipää ja banaania, äiti tekee aamupalan loppuun. Haluatko vettä?

    *******

    Pullaa? Kuka on opettanut lapsemme sanomaan ”pullaa”?

    Meillä kotona ei syödä pullaa juuri koskaan – ehkä kerran kahdessa kuukaudessa vieraiden kanssa, jos he sattuvat sellaista mukanaan tuomaan. Viime viikolla mummilan sunnuntailounaalla oli kyllä kahvin kanssa pullaa, ja Silva näki Joelin sellaista syövän:
    – Leippää, Silva silloin totesi.

    *******

    Niinhän sitä kaikissa neuvolaohjeissa sanotaan, että lapsen on hyvä oppia syömään niitä ruokia, joita perheessä muutenkin syödään. Makeiden herkkujen osalta tämä on meillä luultavasti harvinaisen helppoa – meillä ei niitä syödä, joten emme ole nähneet mitään syytä niitä tieten tahtoen Silvallekaan antaa.

    Ja makean syömättömyys meillä ei johdu mistään moraalisista syistä; me ei vaan yksinkertaisesti tykätä siitä.

    *******

    Olin näin kummallinen jo lapsena. Tätä tarinaa minulle jaksetaan aina toistaa: hoitotätini oli leiponut pullaa, ja muut lapset innoissaan herkuttelivat tuoreella pullalla ja maidolla. Minä olin istunut aivan hiljaa ja vaisuna (harvinaista kyllä) pöydän päässä.
    Lopulta olin noussut paikaltani ja mennyt salaa supattamaan hoitotädin korvaan:
    – Voisinko mä saada sitä ruisleipää?

    Karkkia en suostunut syömään lapsena ollenkaan. Muistan itsekin ihan hyvin, miten 5-vuotiaana sain joulupukilta suklaata. Kaikki kilvan kehuivat, miten hyvää se on. Maistoin reippaasti – ja säntäsin sylkemään suklaat mummilan vessanpönttöön. Huuhtelin suuta vedellä loppujouluaaton. Hyi, hyi, hyi miten pahaa!

    Ala-asteella kavereiden esimerkistä puoliväkisin opettelin syömään hedelmäkarkkeja. Mahdollisimman mietoja. Purkkaa opin syömään ystävän painostuksesta (että minullakin olisi sitten salaa purkka suussa koulutunnilla) viidennellä luokalla. Salmiakkia opin syömään vasta aikuisiällä. Lakritsia en syö vieläkään.

    Kokonaisen wienerin pystyin syömään ensimmäistä kertaa 23-vuotiaana. Senaikaisen poikaystävän mielestä se oli jotenkin pohjattoman huvittavaa. Suklaakakkua en voisi kuvitella laittavani suuhuni vieläkään – en haarukallistakaan, yih.

    Joel ei ole makeiden herkkujen suhteen ihan yhtä kummajainen kuin minä: kun vaikka kylässä tarjotaan jotain, kyllä Joel sitä syö. Mutta jostain syystä parinvalinnassa meillä on käynyt tällainen jännä yhteensattuma, että Joelkaan ei mitenkään erityisesti makeasta tykkää. Eli kun minä en sitä syö, ei senkään sitä tule syötyä. Paitsi karkkia joskus harvoin.

    *******

    Mutta nyt: pullaa?

    Jatkoin aamupalan tekemistä hieman ihmetellen. Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun Silva on oppinut jonkun sanan, mitä me ei kuvitella itse käyttäneemme. Esimerkiksi eilen illalla Silva osoitteli yöpaidassani olevaa kitaraa soittavan Hello Kittyn (kröhöm – kyllä) kuvaa.
    – Kissa. Soitta.
    – Joo, kissa soittaa. Mitä se kissa soittaa?
    Olin ihan varma, että vastaus olisi ”bassoa”. Silvan muskarissa soitettiin viime viikolla bassoa, ja siitä on puhuttu meillä siitä lähtien.
    – Kitta-aaa, Silva vastasi.
    Täh? Mistä se ton tiesi?

    Laitoin Silvan eteen puurolautasen, annoin sille käteen oman lusikan, ja toisella lusikalla pujautin täyden kuorman puuroa aukinaisena ammottavaan suuhun.
    – Puull(o)aaa, Silva totesi tyytyväisenä.

    Voi, miten tyhmä tyhmä äiti.

     

    Pullaa.

  • Tuleeko tytölle vai pojalle?

    Heh heh, takaisin vakiaiheiden äärelle – varmasti muistattekin, että olen useammankin kerran sellaisella ärsyytymisensekaisella ihmetyksellä kirjoittanut lastenvaatteiden ”sukupuolittamisesta” , ainakin mm. täällä ja täällä. Tämä tarina sen sijaan pääsi eilen ihan Ylen uutisiin asti.…

  • Reissuoptimismia

    Voi osuipa juuri sopivaan saumaan tämän jutun bongaaminen! Juttu Kotivinkissä 18/9.10.2013; teksti: Pauliina Karru; kuvat Pauliina Karru ja Ville Palonen   Tämä lokakuun Kotivinkki on ilmestynyt jo muutama viikko sitten, mutta luin…

  • Operaatio ”huone kerrallaan”, osa 3: keittiö

    Operaatio ”huone kerrallaan” jatkuu! Puutalon keittiön siivoamisessa (ja ennen kaikkea kuvaamisessa) olikin sitten sellainen haaste, että huone pysyy siistinä arviolta sadasosasekunnin. Jos juuri silloin ei ole kuvausvalo, niin tilanne on täysin…

  • Syysshoppailusyntini

    Miten onnistuu ostosten minimoiminen, kierrätetyn suosiminen ja muutenkin yleinen taloudellinen hoitovapaaniukkailu…? No pysymällä poissa niistä kaupoista, hemmetti vie! Mutta sitten, kun niihin päätyy menemään, niin… Huokaus. Niin kuin tämän päivän aiemmassa…

  • Ihana rauha

    On ihan luksusta, kun saa Sotkamon-mummin viikoksi kylään – se tietää äidille vapaata monista arkirutiineista ja hyvällä tsägällä pidempiä aamu-unia. Tällä kertaa ämmin mukana tuli myös syyslomaansa viettänyt 14-vuotias siskontyttö, jonka kanssa…

  • ”Mikki?”

    Viime viikolla oltiin poikkeuksellisesti ukin autossa: minä ja Silva takapenkillä, ukki ajamassa ja Joel edessä. Tavallisesti autoillessa minä ajan, Silva on etupenkillä ja Joel takana. Silva katseli minua ihmeissään.”Nyt ollaan ukin…

  • Punapää

    Pakko myöntää, että muut kauneudenhoitorutiinini ovat romahtaneet lapsen saamisen myötä. Mutta on yksi juttu, josta en ole luopunut kaikesta säästölinjailusta huolimattakaan: luottokampaajalla käyminen 8-10 viikon välein. Mun identiteetille tukka on se…

  • Raskaana olevan ruokavalio…

    …näyttää tällä hetkellä suunnilleen tältä: Mitä vähemmän maistuu oikealle ruoalle, sen parempi.   Ensimmäisellä raskaudella neuvolasta saatiin piii-iiitkä lista vältettävistä ruoka-aineista – sitä sitten tietysti asiankuuluvalla hartaudella opiskeltiin. Aika pian totesin, että…