Villejä lupiineja ja toinenkin syvällinen sanoitus

”Tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja.”

Kuka voi olla lauleskelematta (tai edes hyräilemättä) tuota biisiä aina lupiineja nähdessään? En minä ainakaan! Tuo ihana ihana ihana kamala vieraslaji. Villit lupiinit, joiden kauneuden ihailu on nykytiedon mukaan lähes syntistä!

Eilen illalla matkalla Sotkamoon pysähdyimme pienten sivuteiden varikkoalueilla eväitä syömässä – ja villejä lupiineja laulelemassa. Ja koska en muistanut biisin sanoja tuota yhtä lausahdusta enempää, laitettiin ihan kännykästä J. Karjalainen soimaan.

”Tajusin vasta nyt noiden sanojen ironian”, Joel totesi, kun jatkoimme jo ajomatkaa.
”????!!!”
”Että tie, jonka varrella kasvaa villejä lupiineja – kun niitähän kasvaa ihan kaikkialla.”
”Ai? Niin joo, totta.”

”Tällaiset on kyllä aika hienoja. Että voi kuulla jotain laulua vaikka kuinka monta kertaa, ja sitten jokin asia niistä sanoista avautuu ihan uudella tavalla.”
”Hmmm… joo-o.”
”Esimerkiksi Leonard Cohenilla ja Nick Cavella on paljon sellaisia, joiss…”
”HEI MÄKIN TIEDÄN YHDEN HYVÄN ESIMERKIN!!!!”, minä innostun vihdoinkin mukaan.

”Tää! Tää! Tiedäksä tän?”
(alan laulaa)

”Varjoisassa kuusikossa ketunhäntä kainalossa,
kettu teki taikinan, suolaisen ja makean.
Leipoi siitä leivän pienen kera rouskun kärpässienen.
Tarjolle sen vei,
itse syönyt ei.”

”???!????!?”

”NO SE KETTU MYRKYTTÄÄ NE!!!!”

Hahaa. Mähän siis tajusin tän vasta muskarissa Seelan ollessa taapero. Joku äiti supatti laulun jälkeen, että mitä se ”ketunhäntä kainalossa” tässä yhteydessä tarkoittaa – että leipooko se oikeasti muille kärpässienipiirakkaa – ja muut äidit nyökyttelivät hiljaa, että juu-u, taitaapa tarkoittaa.

Mä en ollut ikinä ajatellut sitä niin! Ja olin kuitenkin jo monta vuotta sitä muskareissa lauleskellut, Silvan vauvamuskareissakin. Mutta laulellut vaan silleen diipa-daapa-daapa-daa, enkä yhtään ajatellut sanoja.

Mutta kyllä, ”ketunhäntä kainalossa”.

Vähän niin kuin ”juoksee pikku hiiroset ruohonkorsissa, kohta siel on kymmenen hiirenpoikasta”. Että aikamoinen juoksuaika.

 

 

PS. Terveiset Sotkamosta! Perillä ollaan ja täällä on KUUMA!

19

You Might Also Like

  • Elina
    17.6.2020 at 13:50

    Oi, yksi mun suosikkibiisi ja vasta muutama vuosi sitten todella kuuntelin, mitä siinä lauletaan:
    suuret punaiset ruusut
    on joku tuonut huoneeseen
    vielä olen kovin väsynyt mies,
    vaivun uneen uudelleen
    ja sä tulet mua vastaan,
    tartut käteeni
    tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja

    Että ei siinä tarinassa olla enää ehkä kuin muistoissa juuri sillä tietyllä tiellä, jonka varrella kasvoi lupiineja?

    • krista
      18.6.2020 at 14:01

      Apua, ihan nousi ihokarvat pystyyn <3 <3 <3 Aivan itkettävän kaunis sanoitus, sain ihan mielikuvan tästä tilanteesta silmiini <3

  • Satu // Life with Satu
    17.6.2020 at 14:26

    Joskus tuntuu että etenkin lasten lauluissa löytyy noita mitä erikoisempoia sanoituksia joita alkaa sitten miettimään vasta aikuisena. Hepokattimaantiellä poikittain laulussa hepokatilla on lapsihalvaus… siis polio. Odotan vähän kauhullakin keksiikö lapsi kysyä missään vaiheessa mikä on lapsihalvaus…

    • 6veen ja 2veen äiti
      18.6.2020 at 00:02

      Oma henkilökohtainen suosikkini erikoisista sanoituksista on wanha lastenlaulu Kissaäidin perhe (esit.Ragni Malmsten, löytyy juutuubista). ”…joskus peiliin katsellen vain näki äitikissa päässään harmaan haivenen ja posken uurtehissa. Niin ne perheenäidin huolet vievät kauneudesta puolet, mutta sellaista on aina tämä elämä!”

      • krista
        18.6.2020 at 14:05

        Oi tuo ei ollutkaan mulle tuttu! Mutta siis aika osuva sanoitus, mulla tuntuu usein just tuolta :D

    • krista
      18.6.2020 at 14:02

      Apua :D Niinhän siinä tosiaan sanotaan, että oli raukalla lapsihalvaus :D :D :D Siksiköhän se oli jäänyt siihen maantielle poikittain, kun oli kuolemaisillaan polioon, OMG :D

  • Anna
    17.6.2020 at 22:39

    Minä kuulun muuten niihin jotka eivät voi katsoakaan lupiineja ilman että päässä alkaa joku motkottaa pienellä… No tosi isolla äänellä että vieraslaji joka dumppaa maahan hirveästi ravinteita ja kaikki kissankellota ja apilat jne. kuolee ja kohta on pelkkiä lupiineja joista edes kimalaiset ei saa kunnolla ravintoa ja sitten ne kaikki kuolee ja jos kaikki kimalaiset kuol ME KUOLLAAN KAIKKI!!! Että silleen :D Olen muutaman ihmisen saanut ihan hermostumaan kun yritin yhden kaverin syntymäpäivien kunniaksi lanseerata poimi lupiineja-päivän ja halusin työpaikan takapihalta mennä kirkemään kaikki lupiinit pois. kukaan ei uskonut kun sanoin että ne tukahduttaa muut kasvit :(

    Laulunsanoja kuuntelen usein aika tarkkaan, mutta toisaalta minulle sanoilla on aina ollut iso merkitys ihan arkipuheessakin, joten se ei liene yllätys. Mutta se mikä oli yllätys että Unkarin matkalla sain kuulla että suurin osa heidän lastenlauluistaan kätkee aikuissisältöä joka avautuu lapsille vasta joskus isompana.
    Samalla reissulla he laulelivat oman maansa rivoja lauluja ja sitten kun kysyivät eikö meillä ole mitään niin laulettiin kuorossa mm Leevareiden Sopivasti lihavaa ja kun selitettiin sanoitukset olivat ihan järkyttyneitä :D Tiedä sitten onko tämä kunniaksi vai häpeäksi meille xD

    • krista
      18.6.2020 at 14:10

      Hahaa, tää taitaa oll nyt useilla, Instan puolellakin tämä tuli! Onko nyt niin, että tieto lupiinin vieraslajiudesta on jyrännyt J. Karjalaisen klassikon :D

      Joo aika sopimattomia lauluja sitä on tullut lapsena (okei ja vähän aikuisenakin) loiloteltua! Tuo Sopivasti lihava (siis hitto miten törkeää: sinä typerä olla saat, kanamainen hölmä nainen, sun turha on luulla mun tahtovan kuulla jotain järkevää) ja siis sitten tämä törkeyksien Suomi-klassikko Raptorin Oi beibi. Hitto että sitä laulettiin! Toki mä olin jotain 13-14 jo silloin, mutta silti. En voi tähän edes kirjoittaa sitä törkeintä kohtaa, se ”pienenä eno…” Siis ihan kamalaa!

      • Tilia
        18.6.2020 at 15:03

        Lasten tykästyttyä JVG:n räppiin jokunen vuosi sitten me vanhemmat tietty innoissaan alettiin soittaa nuoruusmuistoja juutuubista, että olipa ennenkin sellainen suosittu bändi kuin Raptori. Juu ei ihan hirveän pitään sisä sitten iltapalapöydässä muksuille soitettu, kun iski SENSUURI!

        Mutta mitä tulee kansanlaulujemme iloluonteisuuteen, niin niistä jätettiin rivoimmat pois jo keräysvaiheessa 1800-luvulla ja painotettiin kaihoisia, siveellisiä lauluja, koska tuolloin piti saada Suomi-kuvaa syntymään kansallisromanttisessa hengessä eikä siihen eläimellinen himo tietenkään hyvin sopinut eikä sellaisia lauluja olisi voinut lapsilla kansakoulussa laulattaa.

      • Cookie-
        19.6.2020 at 21:12

        Tähän voisin todeta että samainen mieheni joka noita tonttikauppoja kettulaulussa tekee lauleskeli pienenä ”purjeveneistä”, …mahtava peräsin ja pulleat purjeet…: D

      • Anna
        21.6.2020 at 23:23

        Ai että :D Melkein (mutta vaan melkein) pitäisi kaivaa Raptori jostain ja kuunnella vähän. Alkoi heti soida päässä kun mainiotsit.
        Minä lauleskelin lapsena Leevareiden toteemipaalua ja suutuin kun äiti kielsi xD

  • Anomuumioriginaali
    18.6.2020 at 08:09

    Ihmisten lyriikoidenkuuntelemattomuus on välillä aivan uskomatonta. Veli pudistelee päätään vieläkin, kun joutui kaveripariskunnan häissä soittamaan sisäänmenomusiikkina Faith No Moren Easyn. Joo, ihanan rento ja aurinkoinen fiilis kappaleessa, easy like Sunday morning ja silleen. Ja sitten katsomme hieman säkeistön sanoja:

    Know it sounds funny but, I just can’t stand the pain
    Girl, I’m leaving you tomorrow
    Seems to me girl you know I’ve done all I can
    You see I begged, stole, and I borrowed (yeah)

    Et silleen. Itse en kävelisi tuon soidessa alttarille edes instrumentaalina.

    • krista
      18.6.2020 at 14:13

      Apua :D Joo en ehkä ihan häämusiikiksi laittaisi minäkään :D Mutta kai siitä jotenkin merkitykset irtoaa, itsekin saatan sunnuntaiaamun raukeudessa hyräillä tuota – mutta vaan sitä yhtä kohtaa sanoilla, loput hyräillen :D

  • Cookie-
    18.6.2020 at 08:46

    Meille tuo kettu-laulu tullut siskon lasten kautta kuultuna ja meidän versio on hieman mukavampi: …viereen kannon, kärpässienen tarjolle sen vei…

    Mies kyllä aina jatkaa että myrkytti muut eläimet ja myi metsät ja tilalle rakennettiin kauppakeskuksen tai parkkipaikka tai muuta hyvin oleellista 😅

    • krista
      18.6.2020 at 14:14

      Hahaa, mahtavaa, sun mies silti näki tuossa jotain suhmurointia! Vaikka siis tää versio ei sanokaan sitä noin suoraan. Mutta tosiaan jos on ”ketunhäntä kainalossa”, niin kyllä siinä jotain hämäriä tonttikauppoja vähintäänkin on takana :D Että joo mä oon kyllä ihan samaa mieltä kuin sun mies :D Vähänkö hihitin tuolle kauppakeskukselle tai parkkipaikalle, osuvaa tekstinanalyysia hei! :D