Viikkoraha lapsille – vai ei?

Perjantai, viikkorahapäivä! Lapset huutaa: jee!

(hiljaisuus)

Uusi yritys. Lapset huutaa: JEE?

(hiljaisuus)

Jee? Huhuu? Jeee….?

Ei huuda, kukaan ei noteeraa millään tavalla. Tai korkeintaan mumisee leikkien välistä: ”Ai? Kiva.”

Tarina lähtee alusta.

Olimme siis jo pidempään pohtineet, että lasten olisi kiva alkaa luontevasti opetella rahankäyttöä ja -arvoa. Vähän sellaista, että mikä maksaa mitäkin. Mitä tarkoittaa, jos rahan käyttää heti (sitä ei sen jälkeen ole) ja mitä tarkoittaa, jos sitä säästää (voi ostaa jotain isompaa).

Viikkorahahommia siis.

Lopullinen alkusysäys tapahtui vajaa vuosi sitten Espanjassa. Toinen lapsista pyydettiin lavalle flamenco-esityksessä, ja hän asiaankuuluvasti tietysti hurmasi yleisön. Esityksen päätteeksi joku ihana katsoja halusi välttämättä palkita lapsen ja antoi hänelle huikeat kuusi euroa. Oho, RAHAA! Lapsi halusi jakaa palkkansa siskon kanssa: kolme euroa per nenä.

Näille tärkeiltä tuntuville pesämunille ostettiin omat pörröiset pikkukukkarot.

Kun tämän kolmen euron käyttöä sitten pohdittiin yhdessä lasten kanssa (ne kolikot ovat muuten edelleen käyttämättä niissä kukkaroissa), totesimme sivutuotteena, että nyt voisi olla hyvä sauma aloittaa rahankäytön opettelu myös viikkorahan kautta. Päätimme siis ottaa käyttöön viikkorahasysteemin, ja homma startattiin Suomeen tullessa maaliskuun puolivälissä.

Mutta miten? Pitäisikö rahan olla jotenkin vastikkeellista, esimerkiksi palkkiota kotitöistä? Ja mikä olisi tällaiselle 6-8 -vuotiaalle sopiva summa?

Vastikkeellisuudesta on olemassa kahta leiriä; itselleni luontevammalta tuntuu se, että viikkoraha ei ole vastikkkeellinen. Kotityöt kuuluvat perheen arkeen muutenkin ja niitä tehdään yhteisen mukavuuden eteen, ei rahan takia. Sitä paitsi lapset ovat hyvinkin aktiivisia siivoajia, en halua ”rikkoa” sitä rahalla.

Okei, siivomisesta he saavat palkkioksi siivousvideon eli palkkio toki siinäkin tulee. Mutta muotoillaan nyt näin päin: koska videopalkkio on meillä vakiintunut, ei tuntunut järkevältä sotkea sitä rahapalkkaan.

Vastikkeetonta siis, se sopii meille.

Ja sopiva summa…? No, kaksi euroa viikossa per nenä tuntui ihan vaan näppituntumalla sopivalta aloitusviikkorahalta 6- ja 8-vuotiaille.

Tadaa, kysymykset ratkaistu! Ja sitten vaan loistavaan toteutukseen, kohti taitavaa taloudellista tulevaisuutta!

Kuinkas sitten kävikään? Noooh…

Kaksi euroa, neljä euroa, kuusi euroa, kahdeksan euroa… Oho, tämä summahan kasvaa valtavalla vauhdilla! Korona-aikaan raha ei siis ollut kolikkoina (koska kaikki maksetaan netissä numeroina), vaan laitoimme keittiön seinälle aanelosen ja uusi kakkoskolikko piirrettiin perjantaisin siihen virtuaalirahana.

Lopulta summa alkoi olla sellaisella tasolla, että… keppihevoset!

No kivaa, lapset siis ostivat joskus alkukesästä viikkorahallaan keppihevoset. Jipii!

Kesällä lapset intoilivat muutenkin viikottaisen rahatulvan loputtomia mahdollisuuksia: ostaiskos seuraavaksi nukelle turvaistuimen? Mitäs barbiet maksavatkaan…? Lelukuvastot kuhisivat kuumina.

Siinä vaiheessa jo alkoi vähän epäilyttää. Tämä vastuullisen rahankäytön opetteluhan pikemminkin herätti ostohuuman!

No mutta. Keppareiden jälkeen taas uudestaan säästämään. Kaksi euroa, neljä euroa, kuusi euroa, kahdeksan euroa… MITEN TÄTÄ RAHAA ON NIIN PALJON! Taas tuli shoppailun aika: toinen osti alkusyksystä ötökkätyttöjen auton ja toinen ”miniraasun” eli sellaisen scruffaluvs-takkuotuksen.

Jatkuu. Kaksi euroa, neljä euroa, kuusi euroa, kahdeksan euroa… Kertyy vaan, kertyy ja kertyy ja kertyy! Mitä ihmettä tapahtuukaan? Meillä ei siis ole tapana ”muutenvaanostella” leluja, mutta nyt yhtäkkiä lapsilla olisikin rahaa vaikka ja mihin! Eihän tämän pitänyt näin mennä!

Koska juuri näille lapsille oli siis luontevaa selvästikin säästää sitä rahaa eikä käyttää sitä viikoittain vaikka karkkipusseihin, näistä viikkorahoista kertyy valtavalla vauhdilla rahaa leluihin, joita me oikeastaan ei edes tarvita. Tämä talo muutenkin on täynnä leluja. Eikä siis niitä ekstraleluja ostettaisi tai edes kaivattaisi, jos viikkorahasysteemiä ei olisi lanseerattu.

Hup-sis.

Tällä hetkellä lapsilla on viikkorahaa taas kertynyt 42 euroa per nenä, eikä sitä ole edes neljään viikkoon lisätty taulukkoon, koska lapset ovat jo menettäneet koko asiaan kiinnostuksensa. Mutta rahaa olisi siis jo (TAAS) 50 euroa per lapsi – ja veikkaan, että silti joinain viikkoina ollaan unohdettu piirtää paperille virtuaalikakkoset.

En siis ole yhtään varma, että tämä oli jotenkin fiksu homma.

Nooh. Tuossa muutama päivä sitten me puhuttiin, että mitä sillä rahalla voisi oikein tehdä.

”Senhän voi antaa vaikka hyväntekeväisyyteen”, minä heitin.
”VOIKO?”, lapsi kysyi silmät ihastuksesta ammollaan.
”No totta kai voi! Mihin sä haluaisit antaa?”
”Joillekin eläimille!”, lapsi vastasi.

No okei, tämähän kuulostaa hyvältä! Toinen lapsi kuitenkin vähän pohti, että jos ei kuitenkaan ihan kaikkea antaisi, vaikka puolet…?

Toinen lapsi puolestaan aikoo säästää sata euroa ja sitten antaa sen hyväntekeväisyyteen eläimille.

Vau. Okei jotain on ehkä tehty kasvatuksessa oikein, vai onko se vain noiden lasten luonnetta – en tiedä.

Tosin heti seuraavana päivänä lapsi pohti, että säästää rahaa ja ostaa oman kameran.

Mutta kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että en ole ihan varma tästä viikkorahahommasta. Musta tuntuu, että meille se ei nyt toiminut, koska rahaa tosiaan vaan kertyi ja kertyi, enkä mä halua lasten oppivan sellaista ”ostaa ostamisen vuoksi, kun rahaa kerran on” -ajatustakaan.

Säästäminen tietysti on hienoa – munhan pitäisi olla iloinen, että lapsilla sitä rahaa säästyy! – mutta jos sen palkinto on sitten ostaminen, jota lapsi ei oikeastaan edes kaipaa, niin…? Homma menee kyllä jotenkin hassusti nyt. En mä tosiaan ostamisen intoa nyt halua opettaa, jos tavaran ostaminen ei muuten tunnu juurikaan kiinnostavan.

Vai olisiko viikkorahan pitänyt olla pienempi, euro tai 50 senttiä? Toisaalta saavutetuista eduista on kyllä nyt vähän hankala tinkiä, ha.

Ehkä koko viikkorahahomma voisi mennä vaan tauolle parempia aikoja odottelemaan. Toisaalta ”mä lopetan sun viikkorahan” ois aika karu tokaisu etenkin nyt, kun lapset säästävät rahaa eläimille. (vai kameraan?) Että ehkä ei sitäkään.

Miten teillä muilla: onko teillä viikkorahaa käytössä, minkä ikäiselle, ja miten teillä homma toimii?

Onko kenelläkään muulle tullut tällaista kummallista ”ongelmaa” kuin meille?

33

You Might Also Like

  • Tilia
    5.2.2021 at 10:11

    Meillä on ollut kuukausiraha 20 e käytössä, lapset vähän isompia kuin teidän. Kotihommat kuuluu ikään kuin siihen pakettiin, mutta niitä ei ole määritelty tarkemmin, vaan ”kaikki, mitä käsketään”. Hyvistä koulusuorituksista voi tulla ekstraa ja pöllöilyistä (Wilma: myöhästymiset, läksyjen laiminlyönti yms.) miinusta vanhemman harkinnan mukaan. Nuorempi on ostanut rahoilla etupäässä askartelutarvikkeita ja herkkuja, vanhempi herkkuja ja nyt saatuaan tietokoneen siihen kaikkea lisätarviketta ja pelejä, joihin tietty 20 e kuussa on jatkuvasti liian vähän… Toinen lapsi on myös ostanut puhelimen osaksi omilla rahoillaan, kun me vanhemmat emme olleet valmiita ihan niin kallista puhelinta ostamaan. Molemmat myös ostivat pienet joululahjat omilla rahoilla toisilleen ja meille vanhemmille. Aiemmin meillä oli viikkoraha, mutta siinä kävi niin, että kun se summa oli pienempi, niin se meni aina pelkkään karkkiin kokonaan eikä kumpikaan jaksanut säästää sitä mihinkään isompaan. Kuukausirahan kanssa ovat harkitsevampia ja tietty sekin auttaa, että korona-aikana ei kauppareissulle pääse kuin hyvästä syystä mukaan.

    • krista
      5.2.2021 at 15:11

      Kuukausiraha voisikin olla parempi ja etenkin just vähän isommille lapsille! Ja ehkä just tuolleen isompiin ostoihin tuo voisi olla. Meillä tää ei ole vielä oikein toiminut, koska sellaisia ei ehkä vielä tämänikäisellä (tai ainakaan näillä meidän lapsilla) ole, ja jotkut ulkoiluvaatteet tms. tulee tietysti vanhempien kukkarosta… Ehkäpä kuukausi/viikkorahan aika olisikin sitten vähän myöhemmin, ei vielä tässä iässä. Vaikka tavallaan hyvä ajatus meillä oli siinä, että oppisi vähän rahan käyttöä…

  • Elina
    5.2.2021 at 10:31

    Meillä on 5- ja 8-vuotiailla kuukausiraha käytössä ja lapset ovat ostaneet rahoilla esimerkiksi elokuvia netistä ja Super Mario-pelin Nintendolle, mutta myös sijoittaneet osakkeisiiin :D Esikoinen aikoo kuulemma säästää ja ostaa sitten oman talon aikuisena ja keskimmäinen säästää oikeaan yksisarviseen :P

    • krista
      5.2.2021 at 15:13

      Osakkeisiin, vau! :D Hih tässä oiskin aikamoista, jos alkaisi treenata lapsista jo tässä iässä sijoittajia :D (tosin ehkä vaatisi sen, että itse niistä jotain tietäisi, hehe) Ensimmäistä sijoitusasuntoa säästämään hei! :D

      Yksisarviseen säästäminen on kans aika hyvä säästökohde <3 <3 <3

    • Tilia
      7.2.2021 at 20:32

      Yksi sukulaistyttö uhosi jo 4-vuotiaana, että ostaa itselleen hevosen. Säästi ihan kaikki viikkorahat siihen tuosta iästä lähtien. Kukaan ei raaskinut sanoa, että ne oikeat hevoset on aika kalliita ja hevosen pitäminen varsinkin. Nyt tämä neiti on 20 vuotta ja hänellä on kolmas oma hevonen menossa, opettaa ratsastusta muillekin!

      • krista
        8.2.2021 at 08:57

        VAU <3 <3 <3

  • Oliver
    5.2.2021 at 10:39

    Ei olla otettu käyttöön viikkorahaa meidän 8-vuotiaalle. Pääsyy ehkä se että en ole vaan jaksanut ajatella asiaa, mutta ehkä siellä taustalla on just toi että en joka tapauksessa halua että lapsi ostelee mitään turhaa (leluja tai karkkia). Jos ostos on tarpeellinen niin yhtä hyvin sitten vanhemmat voi ostaa sen. Itselläni ei myöskään ollut lapsena eikä nuorena viikkorahaa.

    • krista
      5.2.2021 at 15:22

      No siis näinhän se menee – just jos jotain oikeasti tarvitsee, niin vanhemmat voi ostaa ja ”ylimääräisiä ostoksia” ei ole järkevä ostaa muutenkaan. Mä tosiaan jotenkin ajattelin, että juu juu juu tässähän sitä kasvatuksellisesti opetetaan säästämään, mutta lapset näköjään osasi sen valmiiksi jo :D

      Mullakaan ei muuten lapsena ollut viikkorahaa. Sit yläasteella/lukiossa sain koearvosanojeni mukaan ”palkkioita”. Se onkin sitten pitkä tarina erikseen :)

  • Karina
    5.2.2021 at 11:36

    Meillä aina välillä lapset muistuttelee että viikkoraha olis kiva, mutta meistä neljästä kukaan ei ole koskaan muistanut sitä joka viikko, eli saattaa mennä jopa kuukausia että viikkorahaa ei saa (en edes muista kuinka paljon sen piti olla). Nykyään kun isommalla on oma pankkikortti omaan tiliin käytössä, niin sinne laitetaan kuukausittain pieni summa jota saa käyttää aivan oman harkinnan mukaan. Pikkuveli taasen, en tiiä koska sille uskaltaa pankkikortin antaa (vai kypsyisikö se yläasteikään mennessä sen verran). Taas löytyi takin taskusta karkkipapereita joita se siellä piilottelee (ei muistanut asiaa kun pyysi mua hakemaan puhelimensa taskustaan – hah! Busted!) kun on säästöpossurahoilla ostanut… Mutta siis näitä rahoja kertyy lähinnä sukulaisten joulu-synttäri-koulun loppuminen tms lahjoista ja ne riittää sitten koko vuoden hankintoihin. Poika ostelee pleikkariin lahjakortteja jotta voi ostaa hahmoille uusia ”skinejä” – aivan turha ostos, mutta ollaan annettu ostaa muutama vuodessa kun ei se muuhun käytä rahaa (paitsi nyt niihin karkkeihin, hah).
    Poika on kyllä enemmän kiinnostunut merkkivaatteista kun tytär, niin jos hän haluaa jotkut kalliit lenkkarit tai hupparin, niin ollaan nyt pari kertaa tehty niin, että vanhemmat maksaa tiettyyn summaan asti, joka me oltais valmiit uusista lenkkareista maksamaan, ja sitten jos pojalla varaa, niin se laittaa sen ylimääräisen mitä tarttee jostain hienoista Air Jordaneista maksaa. Ajattelin että tän otan nyt käyttöön ja poika saa itse sitten päättää että ottaako jotkut tavis-adidakset vai onko pakko saada ne 160 euroa maksavat. Opettaisko se jotain?
    Rahan ”vastineeksi” odotan lapsilta ihan normaalia perheeseen kuuluvaa toimintaa eli omien huoneiden siivousta, roskien vientiä, tiskikoneen tyhjennystä jne mutta rahalla en myöskään ole uhkaillut kun tosiaan sitä säännöllistä tulovirtaa ei ole.

    • krista
      5.2.2021 at 18:13

      Meillä ei ole lapsilla vielä edes omia tilejä, jaiks. On siis pitänyt pitkään hankkia, toissa syksynä se oli aktiivisesti mielessä. Omien pankkien sivuillakin jo katselin. Mutta (seli seli) tiliä avaamassa olisi pitänyt olla lapsi mukana ja aika oli jotenkin kortilla, sitten tuli Espanjaan lähtö ja sit korona ja ja ja… Nojoo, seli seli, ei siis ole lapsilla vielä edes omia tilejä :D

      Merkkitietoisuuteen saa kyllä varmasti rahaa uppomaan, jaiks. (kop kop puuta, meidän lapsilla ainoa merkkitietoisuusmerkki on Reima, haha) Mutta tuossa voisi olla kyllä oikeasti pointtinsa, että tuollaiset jutut voisi sitten itse kustantaa omalla kukkarollaan. Ehkä sit avautuu, että mitä maksaa joku kallis merkki vs. että rahalla saisi vaikka kameran. Tai ehkä ei, en tiedä :D En ole vielä teinien maailmassa ollenkaan sisällä, ja omassa teini-iässä Levikset oli kuitenkin aika ”kesyä”, kai. Tai tarkemmin ajateltuna 100 % varmasti mun oma äitikin on pähkäillyt, että hitsi kun Koillis-Citystä saisi hyvät farkut ja lapsi kelpuuttaa vain viisnollaykköset :D

      • Karina
        5.2.2021 at 18:39

        No siis meillä merkkitietoinen on nimenomaan tuo 10v joka aloitti 9veenä! Teiniä ei vois vähempää kiinnostaa. Mutta käsittääkseni noi riippuu ihan koulusta/luokasta/kaveripiiristä/tubettajista joita seuraa/jne. Fila-hupparista väännettiin pitkään, kun poika olisi mielellään maksanut erotuksen, mutta sillä oli jo vaikka kuinka monta hupparia ja se isompi koko oli loppu. Onneksi päädyttiin siihen että hankitaan seuraavana vuonna jos vielä kiinnostaa…. eikä kiinnostanut! Ehkä siellä pääkopassa jotain liikkuu…

      • Karina
        5.2.2021 at 18:52

        Ai niin ja siis tarkennuksena tuohon merkkihimoon, kun paljon näkee juttua että merkkivaatetietoisuus tulee kotoa – meillä ei kyllä tule :D Mulla tai miehellä ei ole yhtäkään nuorison tietämää merkkivaatetta ja lenkkaritkin usein jotain Asicseja, joka ei ole noiden mielestä merkki ollenkaan. Poitsu on kysellyt että miksi mä en käytä Guccia…. noooooh…. siihen on monta syytä! :D Nykyään ne tulee ehdottomasti tubettajilta, ja jos lapsi ei itse katso, niin koulukaverit katsoo ja tuo tiedon sitten muidenkin ulottuville. Kyllä ne viisnollaykköset oli ihan eri sfääreissä sillon aikoinaan. Ihanku muistelisin että ne maksoi jonku 500 markkaa? Oisko voinu olla niin kalliit?

  • Hansu
    5.2.2021 at 12:17

    Hei, Meillä 8v:llä karkkipäivä. Hän on kyllä itse puhellut että haluaisi siirtyä viikko rahaan. Meillä on teineillä kk raha. Vanhimmalla vähän enemmän. Toinen säästää ja toinen tuhlaa. Kotityöt tehdään. Jokaisella on tiskivuorot ja siivoavat oman huoneensa.

    • krista
      5.2.2021 at 18:22

      Hei tästä tuli mieleen, että jännä, että lapsissa varmaan aika nuorenakin alkaa tulla esiin säästäväisyys/tuhlaavaisuus -ominaisuudet. Mä olin lapsena sellainen, että hillosin kaiken mulle tulevan rahan ja mulla oli ainakin omasta mielestä (lapsen mittakaava varmasti vääristää) tosi isojakin summia tilillä. Ja samanlainen ”hilloamispiirre” on kyllä näkyvissä edelleen. Lapsettomaan aikaan tuhlailin, mutta silloin mulla oli tulojakin ja koko ajan oli kuitenkin hanskassa ikään kuin se, että mitä pystyy shoppailemaan – vaikka shoppailikin paljon enemmän kuin olisi ollut tavaran puolesta järkevää…

      Tällainen aiheesta eksyminen, sori :) Mutta tuli mieleen tuosta, että toinen säästää ja toinen tuhlaa. Voisikoha tää olla myös persoonakysymys, joillekin esimerkiksi säästäminen on helpompaa kuin toisille ihan jo ”synnynnäisesti”… Jos ajattelee, että perheen sisällä kuitenkin olisi ollut samanlainen rahankäyttö, ja sisarukset on kuitenkin erilaisia rahankäytössään…

  • Ainu
    5.2.2021 at 12:21

    Meillä taidettiin aloittaa viikkorahan maksaminen kun vanhempi lapsista oli 9 tai 10 ja itse pyysi viikkorahaa. Nuorempi (nyt 6) ei siis saa viikkorahaa eikä ihme kyllä ikinä pyydä sitä vaikka isompi saa, ja yleensä kaikesta tällaisesta (tai siis pienemmästäkin) ”epätasa-arvosta” tulee tietenkin kaamea vääntö. Luulen että raha ei ole vielä hänelle vielä millään tasolla kiinnostava, joten odotellaan kunnes joko a) pyytää tai b) on suunnilleen yhtä vanha kuin esikoinen aikanaan.
    Karkkipäivän karkit, muut herkut, lelut, halaukset ja sylit toki on edelleen jaettava tasan tarkasti ja yksitellen laskettuna :)

    Mulla ei siis ole toimivaa ratkaisua teille, sorry. Mutta ehkä, jos lapset eivät rahaa kaipaa, niin voisiko teeman vaan jättää hetkeksi sivuun, ja palata aiheeseen jos/kun ottavat sen itse puheeksi? En tiedä toimiiko teillä mutta meillä olen joskus huomannut, että aikuisena sitä voi helposti tehdä itselleen tavallaan turhia ongelmia, kun miettii ja pohtii ja analysoi :) Joskus on toiminut että antaa vaan ajan kulua ja katselee hetken tuntuuko koko aihe lapsista lainkaan tärkeältä. Jos tuntuu niin sitten siihen voi palata uusin voimin 😃

    • krista
      5.2.2021 at 18:25

      Heh joo siis ongelma oli ehdottomasti tuolla heittomerkeissä, eli ei tämä mikään oikea ongelma ole. Siis hah sellainen, että hullun lailla pähkäilisin, että mitä tehdä – jännä havainto vaan, että tällainen periaattessa fiksu ja yleisesti hyväksi (?) ajateltu ”opetan lapsille rahankäyttöä” -kuvio ei meidän tapauksessa tuntunutkaan toimivan. Mut joo, mä luulen että meidän ”ratkaisu” tosiaan on tuo ns. sivuun laittaminen. Ei noita viikkorahojakaan ole tosiaan kuukauteen kirjattu eikä tänäänkään (viikkorahapäivä) kukaan varmasti kysele, että hei laitetaankos viikkorahaa :)

      Mä luulen, että meidän lapset on just tuolla ”raha ei ole millään tasolla kiinnostava” -tasolla. Kannattaisi meidänkin varmaan just odotella rauhassa sitä, että lapsella itsellään on jonkinlainen herkkyyskausi rahaan liittyviin asioihin.

  • Ananasa
    5.2.2021 at 12:21

    Meillä ei ole 7-vuotiaalla viikkorahaa, eikä olla siitä koskaan edes keskusteltu. Sen sijaan lapsi ansaitsee itse rahansa keräämällä panttipulloja ja -tölkkejä, jo niistä hänelle kertyy sen verran rahaa, että hän pystyy ostamaan kaikkea turhaa… (Turhaa siinä mielessä, että hän jaksaa leikkiä sillä uudella asialla ehkä pari kertaa, ja sitten alkaa taas seuraavan tavaran tavoittelu… Todella turhauttavaa aikuisen näkökulmasta!)

  • Mari
    5.2.2021 at 12:36

    Meillä 5-vuotiaalla ei ole viikkorahaa, mutta saa ”palkkaa” kun auttaa normaali kotitöiden lisäksi (ripustaa pyykkejä, tekee lumitöitä yms). Hänelle me ollaan opetettu, että rahaa voi joko käyttää heti johonkin pieneen, säästää johonkin isompaan, lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai ”sijoittaa”, jolloin vanhemmat antavat x ajan jälkeen summalle korkoa. Tällä hetkellä hän säästää omaan puhelimeen ja kuulemma ylimenevä summa lahjoitetaan vähävaraisille lapsille <3 :)
    Uskon kyllä, että otetaan viikoraha tulevaisuudessa käyttöön, mutta varmaan vasta ulkopuolisen paineen kautta, eli kun kaverit saa semmosen edun myös. Tällähetkellä se olisi turhaa, kun on tottunut, että rahan eteen pitää tehdä "töitä" ja ymmärtää, ettei vanhemmillekaan se tule tekemättä mitään :D (sääli haha)

  • Elina M
    5.2.2021 at 12:47

    Esikoinen on ekalla eikä hänellä ole vielä viikkorahaa. Minullekaan ei tunnu luontevalta, että rahaa saisi kotitöistä. En kyllä tiedä, mitä vastaan sitä rahaa sitten saisi. Ihan vaan muuten vaan? Meidän molemmat lapset tykkää auttaa kotitöissä ja jotenkin tuntuisi kummalta yhtäkkiä maksaa siitä. En ole aikaisemmin oikeastaan ajatellut asiaa, mutta jotkut kirjoittavat täällä kuukausirahasta ja mielestäni se voisi kuulostaa meille sopivalta. Viikko menee niin nopeasti eikä meidän ekaluokkalaisella todellakaan ole vielä ostettavaa viikoittain. Verrattuna siihen, että lapsi ei ole ”koskaan” saanut rahaa, voisi viikoittainen rahantulo kääntyä meillä samoin kuin teillä: himoon ostella kun rahaa on ja viikon päästä sitä tulee taas lisää. Kuukausirahan myötä täytyisi oikeasti jo vähän miettiä, miten rahaa käyttää jotta saa sen riittämään kuukaudeksi. Tosin onko tuo vielä liian epämääräistä ekaluokkalaiselle? Ei hän käy koskaan yksinään kaupassa. Lapselle on kyllä kertynyt omaan rahapussukkaan jo ihan hyvä summa rahaa, lähinnä isovanhemmilta saatuna. Ja hammaskeijulta, jolta monesti saa setelirahan, kun pienempää ei ole siihen hätään. Joo tiedän, aikamoista.. Lapsi välillä ottaa pussukan mukaan esim lähikauppaan ja ostaa jotain pientä, kuten värityskirjan itselleen ja pikkusiskolleen (haluaa itse aivan ehdottomasti ostaa myös siskolle). Joskus, jos hän haluaa aivan tosi tosi kovasti jotain uutta lelua (sillä tavalla, että siitä on puhuttu about viikkotolkulla), sovimme että hän ostaa sen itse tai ainakin maksaa jonkunlaisen osuuden. Aika harvoin kyllä tätäkään tapahtuu, muutaman kerran vuodessa. Eli aikalailla on vielä mietinnässä meilläkin. Kiva, kun kirjoitit tästä aiheesta. Mielenkiinnolla seuraan kommentteja, miten muilla menee.

  • Leena
    5.2.2021 at 16:54

    Hauska tilanne. Minusta paljonkin on mennyt oikein, kun on halu jakaa siskon kanssa ja halu auttaa muita.

    Haittaako tuo, että rahaa kertyy. Ehkä tärkeää on mahdollisuus tehdä itse päätöksiä. Ja tämä tuo luontevan tien rahaan liittyvään keskusteluun. Siihen, miten valintoja kannattaa tehdä. Siihen, että rahaa on hyvä olla säästössä, se kertyy hitaasti. Hyväntekeväisyyteen liittyy monta puolta, niistä voi puhua lapsen ikätason ja ymmärryksen mukaisesti. Nyt olette nostaneet lasten maailmaan mukaan rahan. Se ei ole merkityksetön seikka elämässä. Se ei myöskään liity kaikkeen, eikä ratkaise kaikkea.

  • Laura
    5.2.2021 at 18:34

    Meillä 4,5-veellä ei oo viikkorahaa (tietenkään? 🙈) mutta oma säästöpossu löytyy. Saa sinne pullorahoista kolikot, ja joskus jotain, jos myydään leluja yms, varsinkin jos jostain on ollut vähän vaikea luopua. Ollaan puhuttu yleisesti rahasta, säästämisestä, tavaroiden hankkimisesta jne. Mä myös yritän ajatella niin, että vaikka kaikki, mitä lapsi haluaa, ei olekaan välttämätöntä, on se kuitenkin ihan hyvää säästämisen harjoittelua säästää vaikka leluun. Lapsena säästämisen kohde pitkään toivottu lelu, niin ehkä se sinnikkyys siirtyy sitten aikuisuuteen ja jaksaa silloinkin säästää. .? 😅 Nyt ollaan puhuttu, että jos jaksaa säästää pitkään, voi sitten ostaa sen jonkun tietyn jutun mitä on kovasti ihaillut. Mun lapsi tosin on tyyppiä ”haluan kaiken”, joten meillä tää ajatus toimii ehkä paremmin kuin sellaisten lasten kanssa jotka ei muutenkaan oo kovia haluamaan kaikkea mahdollista 😂 mä oon itse tyyppiä kaikkimullenyt ja säästäminen on ollut tuskaa. Yritän keksiä miten opettaa lasta paremmin 🙈

  • Cherrypepper
    5.2.2021 at 18:51

    Meillä on tokaluokkalaisella myös 2€ viikkoraha, joka aloitettiin joskus 2luokan alettua. Käytiin yhdessä keskustelu tästä rahasta, koska lapsi itse ilmaisi että haluaisi viikkorahaa (koska joku kaverikin sellaista saa). Mä sitten mielessäni mietin sopivan rahasumman, mikä mun mielestä on tokaluokkalaiselle passeli, eli 1-2€/vko. Kysyin lapselta että millaista summaa hän on ajatellut ja haluaako viikottaisena vai kuukausittaisena. Valitsi viikottaisen ja ehdotti 4€. Sanoin sen kuulostavan aika suurelta summalta ja että olin itse ajatellut lähemmäs 1€. Yhteisesti päädyttiin kompromissiin ja valittiin 2€.
    Tämä on lapsen ihan omaa rahaa, jonka hän saa käyttää kuten haluaa, eikä sitä tarvitse ansaita.
    Perus kotityöt eivät myöskään tuo palkkaa (omien vaatteiden pyykkiin vienti, oman roska-astian tyhjennys, omien jälkien siivous yms.), mutta ns.ylimääräisistä asioista voi sovittaessa saada rahaa. Yksi tällainen on että läpikäy parittomien sukkien laatikon ja parittaa sieltä sukat, 1parista saa aina 10centtiä 😂 Harvoin kaipaa lisärahaa niin paljoa että tekisi paljoakaan asioita rahasta, auttaa kotitöissä aika paljon ihan ”palkattakin” 🤷🏼‍♀️
    Hänellä kyllä rahat tuhlautuu suht helposti, koska on käynyt toisinaan kavereiden kanssa yksinkin kaupassa (tosin nyt ei pitkään aikaan, koska 👑).
    Kotona ollessa rahat vaan seisoo ja kertyy, mutta kun pääsee kauppaan mukaan, niin eritavalla innostuu. Epäilen että teilläkin voisi olla eri tilanne jos tytöt pääsisi enemmän ”hypistelemään” (;
    Tosin voi olla persoonallisuus piirrekin. Tiedän lapsen joka 3luokalla oli säästänyt sen verran rahaa että sai ostettua itselleen ihkauuden puhelimen, juuri sellaisen kun vaan halusi! Että ei se välttämättä ole huono asia!

  • Nuppunen
    5.2.2021 at 19:05

    Meillä mennään säästöpossusysteemillä, eli satunnaisesti lapset (5 ja 7) saavat pikkurahaa meiltä tai isovanhemmiltaan ja laittavat sen possuun. Muuten lelut, karkit ym. hankitaan vanhempien rahoilla ja harkinnalla yhdessä neuvotellen. Joskus niissä on ehtoja, esim. viikonloppukarkit saa kun huone on siivottu ja jos jostain alelaarista löytyy lasten lempparileluja, niitä voi käyttää esim. tarrataulukkopalkintoina.

    Muuten ollaan aika avoimia lapsille rahasta, eli kerrotaan esim. että äiti ja isi säästää taloa varten ja se on paljon rahaa. Saatan myös suoraan sanoa, että joku yksittäinen lelu on aivan liian kallis ja kolutaan monesti niitä alelaareja sitten, kun hittilelut siirtyvät poistoon. Se tuntuu suht hyvin opettavan rahan arvoa, hintojen arvioimista ja malttia, ainakin toivoisin näin :D

  • em
    5.2.2021 at 19:56

    Meillä saatiin luokan mukainen markkamäärä kuukaudessa. Eli ekaluokkalainen 10 mk/kk jne. Olin säästäväinen ja myös lahjaksi annettu raha meni enimmäkseen säästöön. Tokaluokkalaisena maksoin suunnillern kaikilla säästöilläni puolet omasta polkupyörästä, 1000 mk.

  • Anna
    5.2.2021 at 20:09

    Kun olin lapsi meillä oli ensin karkkipäivä (koska olimme karkin syöntiin taipuvaisia lapsia). Tämä varmaan joskus siinä ala-asteen alkupuolella. Sen jälkeen sai valita ottaako karkkipäivän karkit mieluummin karkkina vai rahana ja siitä se liukui luontevasti viikkorahaan. Joskus yläasteen aikana viikkoraha vaihtui kuukausirahaan.
    .
    Tuli mieleen tuosta teidän rahajutusta ja hyväntekeväisyydestä että voisihan lapsille jutella että haluaisivatko laittaa osan rahoista esimerkiksi sille teidän kummilapselle. En tiedä mikä teillä on tällä hetkellä lahjoitussumma, mutta jos lompakko kestää niin esimerkiksi niin että jos molemmat laittavat vaikka puoleksi vuodeksi viikkorahansa World Visionille niin vanhemmat maksavat loput että pääsette siihen seuraavaan ”maksuluokkaan” (en oikein keksi mikä se oikea sana olisi kun tarkoitan seuraavaksi suurempaa lahjoitussummaa). Tai joku muu säännöllinen lahjoituskohde. Jos rahaa kertyy eikä se oikein kiinnosta niin tuo voisi olla sellainen hyvä tapa käsitellä asiaa ottamatta rahaa pois.
    Toisaalta ei se minusta haittaakaan että rahaa kertyy. Auttaa ehkä hahmottamaan säästämisestä saatavia hyötyjä siinä kohtaa kun tulee joku isompi hankinta. Mutta jos raha ei vielä kiinnosta tyttöjä niin ehkä ajatus siitä että raha menee suoraan kummilapselle tai vaikka löytöeläintalolle tms. voisi motivoida ja innostaa.
    .
    Luulen että viikkorahalle oikea aika voisi olla vähän ennen kuin lapset alkavat itsenäisesti liikkua kauppojen ja kioskien liepeillä ja ehkä käydä omatoimisesti ostamassa esimerkiksi pieniä herkkuja tms. Sitä ennen jos lapsi tahtoo ostaa jotain mihin tarvitsee rahaa eivätkä vanhemmat ole valmiita sitä ostamaan voisi sopia esimerkiksi jostain vastikkeellisista ylimääräisistä askareista (auton siivous, pakastimen sulatus, kompostin tyhjennys tms. ei jokapäiväiseen arkeen kuuluva) joilla voi ansaita rahaa.
    Siitä olen samaa mieltä että arjen askareista (oman huoneen siivous, pöydän kattaminen, -pyyhintä, tiskikoneen tyhjennys jne.) en ehkä haluaisi tehdä palkallista työtä. Ne hommat tehdään jotta kotona on mukavampi olla. Kuka ne missäkin tekee on perheen oma asia, mutta minä jotenkin ajattelen sen vääristävän mielikuvaa kotitöistä jos niistä saa rahapalkkaa.
    Meillä on eskarilaisella tällä hetkellä yksi askare iltaisin ja se on ruokapöydän pyyhkiminen. Siitä ei tule mitään palkkiota, mutta se on hänen vastuualueensa. Työn jälkeä tai joskus unohtuneita kertoja ei mitenkään sakoteta tai suotta moitita, mutta muistutellaan iltaisin tuosta pienestä askareesta. Lapsi sai itse valita muutamasta vaihtoehdosta minkä homman haluaa vastuulleen ja hän valitsi tämän.
    Molemmat lapset (eskarilainen ja 3V) siivoavat lisäksi iltaisin lelunsa ja muut tavaransa paikoilleen (ellei toisin sovita esimerkiksi jonkun ison junaradan tms. leikin kohdalla mitä on rakennettu pitkään ja nähty vaivaa).

  • A
    5.2.2021 at 21:00

    Meillä tokaluokkalaisella ei ole viikkorahaa (eikä muuten karkkipäivääkään), enkö oikein keksi sille tarvetta just nyt. Lapsella on omaa rahaa (kertyy isovanhemmilta, aiemmin vanhempien ekstrakolikoista–nyt ei tietty oo kun käteisen käyttö on nollassa, vanhojen lelujen myynnistä–sovittu on, että kun myyn hänen vanhoja leluja, niin rahat on lapsen, hammaskeijuista jne) kyllä ja sitä saa käyttää mieluisiin juttuihin. Aiemmin oli enempi käteisenä lapsen rahat, nyt on pääosin korvamerkittynä rahana vanhempien tilillä (koska ei käydä kaupoissa, niin nettiostot menee vanhempien kautta, mutta siis aidon oikeasti meidän vanhempien kuluexcelissä on sarake ”lapsen rahat” jossa pidetään kirjaa siitä mitä lapsen omaa on). Lisäksi lapsella on pari synttäri/joululahjaksi saatua lahjakorttia odottamassa että keksii mitä haluaa (ja toki lapsella on säästötili, minne me vanhemmat ollaan hänen vauva-ajoista asti säästetty hänelle, mutta se ei ole lapsen arkikäytössä olevaa rahaa, eikä hän sen pesämunan suuruudesta tarkemmin tiedä, vaikka tilin olemassaolon tietääkin).

    Aikana ennen koronaa lapsi sai ottaa omia rahojaan aina silloin tällöin kohtuullisen määrän mukaansa ja ostaa mitä halusi. Näistä oikeasti seurasi aika monta itkuparkua Prisman leluosastolla (joko rahaa oli mukana liian vähän siihen mitä lapsi oikeasti halusi tai sitten ei löytynyt mitään kivaa ja lapselle tuli ”pakko ostaa ees jotain fiilis”. Nyt kun ei olla kaupoissa käyty, niin haluamiset on aika pieniä ja fiksuja (toki lapsi on myös yli vuoden isompi kuin viimeksi live-ostosreissulla). Lapsi on omilla rahoillaan ostanut mm. Elinan ja Sofian kirjan, tusseja ja aktiivisuusrannekkeen. Nämä ostokset on olleet aika harkittuja ja sitten yhdessä on etsitty netistä sopiva ostospaikka (ts. äiti etsii edullisimman ostospaikan). Legorobotti oli pitkään lapsen säästökohde, mutta sen toiveen toteutimme hänellä joululahjana (ei tosin lego-robotti, vaan paaaljon edullisempi clementonin vastaava, mutta koottava ja ohjelmoitava robotti oli erittäin pop, merkistä riippumatta). Nyt seuraava kohde on sisustusvalot lapsen uuteen huoneeseen ja sekin on musta oikein liikkis ja kiva toive.

    Syy miksi meillä ei ole viikkorahaa on lähinnä se, että kun lapsi ei vielä itsenäisesti kulje ja käy kaupoilla, on vaikea nähdä hänellä tarvetta säännölliselle tulolle. Toinen on käteisen puute (siis fyysinen puute, raha on nykyään virtuaalista, joten käteisen rahan hankkiminen lapselle kävisi työstä ;)). Meidän pankissa lapsi voi saada Visa Electronin 10-vuotiaana, joten voi olla, että silloin avataan lapselle käyttötili, jonne tulee säännöllisesti jotain rahaa. Ehkäpä.

    Omassa lapsuudessa perheessä oli käytössä ensin viikkoraha ja sitten myöhemmin kuukausiraha. Niillä rahoilla sitten piti omat leviksensä ostaa (koska ei vanhemmilla turhia rahoja ollut). Isommalle lapselle varmasti jonkinlainen käyttöraha on hyvä olla olemassa (itsellä on muistikuva, että jo ala-asteella käytiin huoltsikalta ostamassa irtiksiä ja yläasteella notkuttiin leipomossa ja sit niitä irtiksiä tietty), eli siihen aikaan on selvästi käyttörahaa ollut.

  • Anne
    5.2.2021 at 21:16

    Meillä avattiin lasten syntymien jälkeen heille omat tilit ja rahastot, jonne siirtyy automattisesti tililtä jokainen kuukausi 20e. Laitetaan kerran vuodessa koko summa eli 240e tilille, niin ei tarvitse muistaa sitä erikseen joka kuukausi laittaa. Mukavasti kerkiää summa kasvaa korkojen kera 18 ikävuoteen mennessä 😄

    • Anna
      5.2.2021 at 22:18

      Meillä on kanssa suunnitelmissa ottaa lapsille joku matalan riskin rahasto tilien tilalle/rinnalle. Sinne kun on isovanhempien lahjoitusten myötä kertynyt kohtalaisesti rahaa ja sen makuuttaminen matalakorkoisella tilillä tuntuu haaskaukselta.

  • Aamuruuhka
    5.2.2021 at 22:40

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Tuli kuin tilauksesta :D Meillä on just mietitty viikkorahahommia 5-vuotiaan kanssa. Aluksi mietin, että alan maksaa pieniä summia (20 snt tms) tiskikoneen tyhjennyksistä ynnä muusta, lähinnä siksi, että tämä voisi innostaa lasta matematiikan ja laskemisen pariin. Luovuin kuitenkin tästä ajatuksesta, koska lapsi tykkää jo nyt tyhjentää tiskikonetta, ja ulkoinen palkitseminen voisi syödä tätä intoa. No, sitten ollaan mietitty myös viikkorahaa, jotta pääsisi opettelemaan rahan arvoa ja rahan käyttöä.

    Meillä on kuitenkin tosi samanlainen tilanne kuin teillä, että uutta tavaraa ostetaan tosi harvoin. Muutenkin meillä on kotona sellainen itse tekemisen mentaliteetti, esim. lähes kaikki lapsen vaatteet on mun ompelemia ja lelut puolisoni tekemiä. Eli mitä lapsi sitten tosiaan ostaisi ja miksi? Kun käydään kaupassa, niin lapsi ei lähes koskaan ala pyytää mitään. Tuntuu, että meni monta vuotta ennen kuin lapsi edes tajusi, että kaupoissa myydään leluja, ja että niitä voi oikeasti ostaa eivätkä ne ole siellä vain koristeena :D Niin luultavasti meille kävisi hyvin samalla tavalla, että antamalla lapselle rahaa me vain lietsottaisiin sitä ostamista ja oikein istutettaisiin lapseen se ajatus, että ”rahalla saa vaikka mitä”.

    Usein toitotetaan sitä, että lapselle tulee opettaa jo varhain rahan arvoa. Pitääkö? Mä mietin, että onko tämä vain meidän kapitalistisen yhteiskuntamme viesti. Koska rahan arvon ymmärtäminenhän on lopulta sitä, että alkaa nähdä rahan arvokkaana ja tavoiteltavana (tai lähinnä materian, jota rahalla saa). Koska näin ei ole meillä vielä käynyt, niin ehkä en halua lasta siihen ehdoin tahdoin opettaakaan. Musta on ihanaa, että jos lapsi toivoo jotain uutta juttua, hän tulee kysymään meiltä vanhemmilta, että voitaisiinko me tehdä sellainen. Ja sitten mietitään yhdessä, miten se onnistuisi. Lapsi on tähän mennessä saanut rahaa välillä isomummoltaan, yleensä 20 euron setelin. Se raha unohtuu päivässä ja jää aina vaan mun lompakkoon pyörimään, eikä sitä lopulta käytetä oikein mihinkään. Koska meillä ei siis selvästikään ole vielä kiinnostusta rahaan, niin palaan asiaan sitten kun aloite tulee lapselta, ehkäpä kouluiässä.

    Ihanaa, että teillä lapset pohtivat tuota hyväntekeväisyyttä <3 Kun säästäminen sujuu noin hyvin, niin ehkä tilille säästäminen kannattaisi? :)

  • Meena
    5.2.2021 at 22:50

    Lapset 6- ja 9-vuotiaita. Säästöpossut ja sinne voivat laittaa kolikoita, joita satunnaisesti saavat vanhemmilta. Ei olla jaksettu työstää viikkoraha-asiaa. Tuntuisi, että pitäisi olla jotenkin systemaattinen sen kanssa. Ostetaan mitä tarvitsee. Lisäksi molemmilla on omat tilit, jonne menee 50 e kuukaudessa ja aika ajoittain kipataan nämä Nordnetin kautta esimerkiksi rahastoihin. On kyllä käynyt mielessä, että rahankäytöä pitäisi opettaa. Mutta laiskana se jää varmaan siihen aikaan, kun se tulee enemmän esille lapselta itseltään. Puhutaan kyllä rahasta, siitä mitä sillä voi tehdä ja miten sitä kertyy ja miten se kiertää.

  • Lilja
    6.2.2021 at 09:44

    Meillä ei oo viikkorahasysteemiä kun tuntuu että ne käteiset makaa vaan lompakoissa. Kotityöt kuuluvat kaikille lapsille mutta niistä ei erikseen saa ”palkkaa”. Lapsilla on rahastot ja omat tilit. Yhden lapsen kummisetä avas myös rahaston kummitytölleen🙂. Tililtä voi sitten tarvittaessa tehdä hankintoja jos on toivetta ja tarvetta johonkin. Nyt keskimmäinen haluaisi led-valot huoneeseensa, ne saa itse maksaa😊

  • 1 2