Valikoivaa siivousneuroottisuutta

Käsi ylös, kuka uskoo: jotkut lähipiiristäni todennäköisesti pitävät minua lähes neuroottisen siistinä.

Vastakkaista todistusaineistoa mm. täällä ja täällä. Ja tietysti täällä meillä kotona juuri nyt.

Noooh, kerron nyt sitten vähän enemmän henkilökohtaisista siisteysneurooseistani. Ehkä sitten nousee enemmän käsiä.

*******

Ensin tarvitaan tietysti taustateoria. No, siitä mainitsinkin kommenttiketjussa eilen: mielestäni sotkuisuus ja likaisuus ovat kaksi ihan eri asiaa. Toinen mieleeni fiksautunut eronteko on ulkolika vs. sisälika. Lisäksi on vielä toisten ihmisten lika, esimerkiksi siis muuttojen yhteydessä edellisten asukkaiden jättämät elämänjäljet.

Perusajatukseni menee siis näin: minua ei haittaa, että kotona tavarat ovat sekaisin, pyykit lattialla läjissä (eiku: lajiteltuina) tai että napero sottaa syödessään. Se on vähän niin kuin puhdasta sotkua. Mutta joidenkin tiettyjen lika-asioiden suhteen…

Joel käyttää tästä nimitystä Kristan kosher.

Tee-se-itse -kosherini perusperiaatteet menevät jokseenkin näin:

1. Ei ulkolisää sisälle!

1A. Meillä otetaan aina kengät pois eteisessä. Tarkoitan siis, että aina. Oikeasti: aina. Ei niin, että ”ääh just mä sain nämä vaikeastinyöritettävät kengät jalkaani ja lapsella tulee kuuma ja nyt mä huomaan, että kännykkä on unohtunut tuohon kahden metrin päähän keittiönpöydälle”. Ei. Hanki j*mankauta sitten helpommat kengät. Aina.

Vieraiden lompsiessa kengät jalassa peremmälle haukon henkeäni. Tilanteesta ja vieraiden tuttuudesta riippuu, sanonko mitään vai ajattelenko vaan.

1B. Käsien pesu! Aina sisälle tultaessa, etenkin jos on matkustanut julkisilla tai käynyt kaupassa – silloin ehkä myös desinfiointi. Työelämässä myös työpaikalle päästyäni (juna/bussi/ratikka/metromatkan jälkeen) kävin aina pesemässä kädet ennen kuin aloin näpytellä näppäimistöäni. Väitän, että näiden tapojen käyttöönoton jälkeen (ja kun työpaikalle ilmestyi desinfiointipumppupulloja sikainfluenssaepidemian varalta) olen pysynyt huipputerveenä.

Ai niin, ja myös käsilaukussa on minikokoinen desinfiointipullo.

1C. Sisävaatteet! Kotivaatteet osittain myös siksi, etteivät paremmat vaatteet nuhjaannu. Ja mukavuussyistä. Mutta myös siksi, että en halua istua omalla sohvallani samoilla farkuilla, joilla olen juuri istunut pissa-kakka-mikälie-erite-sporanpenkeillä.

1D. Sukkaneuroosi. Okei, nyt alkaa mennä ihan pimeäksi. Rakastan puhtaita sukkia. Joel valittaa, että täällä on mun sukkia kaikkialla. Mutku. Laitan eri sukat kenkiin ulos lähtiessäni. Ja vaihdan taas kotisukat sisään tullessani. Sukattomaan aikaan käyn huuhtelemassa jalkani, kun tulen sisään – ja vedän puhtaisiin jalkoihin puhtaat sukat. Ah.

(välihuomautus: tiedän, että tämä lähestyy neuroottista)

Ja toisena olennaisena:

2. Keittiöhygienia

2A. Tiskiallasfobia. Ei ei ei astioita pitkäksi ajaksi tiskialtaaseen lillumaan – eikä ainakaan oteta sieltä enää astioita käyttöön. Likaiset astiat pesukoneeseen (saa toki liota tiskialtaassa hetken) ja tiskikone pyörimään joka ilta. Jos (kun) meillä näkee likaisia astioita ympäri kämppää pyörimässä, ne ovat aina sen päivän astioita. Ne keräään rutiinilla koneeseen aina päivän päätteeksi.

2B. Tiskirättifobia. Yääääääääk! Likarätti, joka pahimmillaan lilluu siellä tiskialtaassa (ks. fobia 2A) ja jolla likaa siirretään paikasta toiseen. Painajainen.

Me ei siis omisteta tiskirättejä vaan käytämme epäekologisesti talouspaperia kaikkeen.
”Tämä on talouspaperi. Se on sen niminen siksi, että meidän talous perustuu sille”, kuulin kerran Joelin selittävän.

2C. Tiskiharja. Se ei ole yäääääk, koska se roikkuu kuivauskaapin alla. Sitä ei ikinä jätetä lojumaan tiskialtaaseen. Tai no siis keittiötä käyttäneet vieraat joskus jättävät ja minä yritän kulkea ystävällisesti (mutta henkeä haukkoen) perässä kertomassa kotitalouskosher-sääntöjäni.

Kissan kupille on oma tiskiharjansa. Joskus oli oma tiskiharja myös paistinpannuille/liharuoille, mutta siitä olen jotenkin ihan itsestään oppinut eroon.

Ai niin, ja Joelilta opin tämän: tiskiharjan voi silloin tällöin pyöräytää astianpesukoneessa!

2D. Muuta keittiöstä

Lattioilla olleita (erityisesti kaupan/julkisten lattioilla olleita) ruokakasseja/käsilaukkuja ei nostella ruokapöydille/ruoanlaittoon vartuille pöydille.

Lasipintainen pöytä on helppo pitää puhtaana eikä ruokatahroja tarvitse pelätä.

Puinen iso leikkuulauta on – mutta se on vain hämäystä: sen päälle nostetaan aina muovinen leikkuulauta. Leikkuulautoja taitaa olla peräti 5 kpl, jolloin sen voi laittaa pesukoneeseen fiiliksen mukaan ja napata laatikosta uuden.

*******

Tsihihih mä oon ihan varma, että näitä oli vielä useampikin – nooh, ne pompsahtelevat varmasti mieleen tässä vähitellen.

Jepjep. Kun noudattaa omaa henkilökohtaista kotikosheriaan, voi sitten rauhassa olla oma sotkuinen itsensä. Eikä kukaan tähän taloon astuva uskoisi, että täällä asuu näin älyttömän siisti ihminen. :)

 

Okei: nyt saa sitten haukkua minua hulluksi neurootikoksi.
…tai vaihtoehtoisesti kertoa omista
(järkevistä tai järjettömistä) siivousneurooseistaan :)

2

You Might Also Like

  • aihio
    29.5.2013 at 13:19

    Oon niin samaa koulukuntaa ainakin sisälika/ulkolika sääntöjen suhteen. Inhottavinta maailmassa on se, kun puoliso työpäivän jälkeen heittää ulkotakkinsa sänglle (vaikka naulakkoon on lyhyempi matka) ja kömpii päikkäreille lakanoiden väliin FARKUT JALASSA! yäk. ja tietysti kaikki ne päivän mittaan housuihin kertyneet hiekanjyvät, ruuanmurut ja muut epämääräisyydet päätyy aina mun puolelle sänkyä. Se siis ihan tahallaan lakasee ne kädellään mun puolelle. Mur! Haaveilen siitä päivästä kun se keksii kotivaatteet.

    • murina
      29.5.2013 at 13:22

      mä pakotan miehen aina HETI suihkuun kun tulee töistä… juuri sen takia, että seuraavaksi se aina hakeutuu päikkäreille…

    • Kristaliina
      29.5.2013 at 18:00

      Juu ei farkut jalassa sänkyyyyyyyn! :) Hei houkuttele sun miehes kokeilemaan jotain supermukavia kotilökäreitä (Joel esim. käyttää sellaisia kietaistavia kalastajanhousuja; ovat vieläpä mun silmään ainakin hyvännäköisetkin), luulis ettei farkut ole kovin mukavatkaan, jos vähemmäkiristäväkin vaihtoehto on :)

      Tshih Joelilla muuten puolestaan on ”housut pois kerran päivässä” -sääntö: jos se tulee kotiin ja ehtii vaihtaa kotipökät jalkaan, on turha houkutella sitä lähtemään enää ruokakauppaan – etenkään talvella. ”Mutku mä otin jo housut pois.” :)

      • Iksu
        30.5.2013 at 13:22

        Mulla on sama kuin Joelilla, en suostu lähtemään enää uudestaan ulos (esim. kauppaan) jos olen juuri vaihtanut kotivaatteet päälle. Ärsyttävää pukea ja riisua edestakaisin! Tosin nyt kun on ulkoilutusta vaativa lapsi, niin on ollut pakko joustaa…

        Mä olen vessansiivousneurootikko, totaalisesti. Imuroin myös pari-kolme kertaa viikossa, koska en kestä muruja jalkapohjissa. Haiseva tiskirätti – yök yök yök. Enkä voi sietää että likaiset astiat lilluvat tiskialtaassa odottamassa! En kestä niitä lilluvan limaisia ruuantähteitä, mieluummin vaikka sitten tiskipöydällä odottamssa koneesen menoa. Muutoin meillä näyttääkin samalta kuin sun edellisessä postauksessa.

      • aihio
        30.5.2013 at 22:50

        Pitäis varmaan ostaa sille vaikka vuosipäivälahjaks jotkut hyvät olohousut, ei kehtais olla käyttämättä.

        Mäkin pyrin siihen että niistä kotivaatteista pitää vaihtaa pois mahdollisimman harvoin päivän aikana, mikä ainakin talvella on joskus johtanu siihen että lähikauppaan mennessä kiskasen collegehaalarin päälle vaan takin, kengät jalkaan ja ovesta ulos. Eihän kukaan nää sen pitkän takin alta et päällä on haalarit eikä kollarihousut :D

  • Mammara
    29.5.2013 at 13:20

    Mä oon luultavasti sitten myös yhtä neuroottinen! Mulla on samat, paitsi noi kenkä- ja sukkajutut! Rättikin kyllä löytyy, mutta sitä vaihdetaan tiuhaan, ja sillä saa pyyhkiä vain keittiötason pintoja. Mekin ollaan ihan kreisejä talouspaperituhlareita! Ensin talouspaperilla läiskymät ja lika pois, sitten vasta rätillä! :D 

    • Kristaliina
      29.5.2013 at 18:05

      Hih tuplarätitystä :)

  • Kummelikopplan
    29.5.2013 at 13:27

    Neuroottinenko, no etkä ole!

    Kaikki muut paitsi sukkapykälän allekirjoitan :D Ja kyllä joskus hipsin pari metriä sisällä kengät jalassa, mutta vain jos tiedän että niiden pohjat ovat varmasti siistit ja kuivat. Rattaiden pyörillä on suojat kun sitä kärrätään eteine-parveke väliä!

    • Kristaliina
      29.5.2013 at 18:09

      Mä kans harkisin noiden pyöräsuojien hankkimista, mutta sitten todettiin, että tuskin tarvitaan – rattaat nostetaan kyllä sisään yöksi, mutta eteiseen ja sellaiselle kuramatolle. Hiekkaa niistä kyllä kantautuu eteiseen silti…

  • Jonnaa
    29.5.2013 at 13:28

    Tässä perheessä asustaa kaksi lasta ja iso koira.joten meillä on aina enemmän ja vähemmän kaikki paikat järjestyksessä…täällä hallitsee järjestelmällinen epä järjestys aina.mutta itse myös erotan sotkuisen ja likaisen toistaan.likaista ei ole…alku aikoina mies ihmetteli tarviiko lakanat ja pyyhkeet vaihtaa viikon välein,miksi imuroidaan monta kertaa viikossa,miks saan lähes hermoromahduksen jos likaiset astiat keittössä jää sinne yön yli.miksi tiskirätti uusitaan viikon välein…ja monen monta muutakin outoa juttua..luojalle kiitos näihin tapoihin hän tottui nopeasti.omassa laukussa myös kulkee käsi desi ja vaatteet vaihdetaan kum kotiin tullaan jostakin.

    • Kristaliina
      29.5.2013 at 18:14

      Ai niin, mä unohdin kans mainita tuosta pyyhkeiden vaihdosta: käsipyyhkeet meillä vaihdetaan kans usein.

      Hih joo mun on pakko myöntää kans, että meillä nämä kotitalouskosher-jutut tulivat kans multa. Mutta Joel kyllä omaksui ne täysin kivuttomasti, kun vaan perustelin, että miksi mikäkin. Hih kun näillä tietysti on niin hyvät perusteet.

      (totuus: Joel luultavasti vaan on supertyytyväinen, että mä olen yhtä ”tavaratputoaakäsistä”-sotkuinen kuin sekin – meillä ei kuule urputusta lattialla lojuvista vaatteista :) )

      • ekoemo
        30.5.2013 at 15:01

        Minikommentti käsipyyhkeisiin/talouspaperiin: jos haluaa olla ekompi, voi vanhoista lakanoista ommella/ompeluttaa käsipyyhelappusia. Helsingissä on muutamassa päiväkodissa korvattu kertakäyttöiset käsipyyhkeet sellaisilla. Lapset ja luonto tykkää! Eivät vie kauheasti tilaa pyykkikoneessakaan. Ja niitä voi tehdä eri värisiä (ja värjätä Dylonilla, jos sattuu sellaisesta tykkäämään..)!

  • Liisa
    29.5.2013 at 13:31

    Minusta alkoi juuri tuntua, että meillä ollaan ihan sikoja. :D Mutta suurin osa kyllä kuulostaa omaan siisteyskorvaani ihan normaaleilta ja ymmärettäviltä.

    Yhteistä on mm. käsien pesu kaupungilta tullessa. Monesti se likavesi onkin aika harmaata, joten kyllä ne kädet vaat likaantuu esim. juuri kauppareissulla. Tuohon desinfiointiin en ole oikein halunnut lähteä (paitsi Ilon ollessa ihan pienipieni). Uskon, että sillä tavalla luodaan vain superbakteereja.

    Päinvastaista on ainakin se, että meillä suositaan puisia leikkuulautoja muovisten kustannuksella, koska kuulemma ne muoviset ovat bakteeripesiä (vaikka pesisi kuumalla ohjelmalla astianpesukoneessa?!) kun taas puu on jossain määrin antibakteerinen. Olen yrittänyt etsiä meille lasisia leikkuulautoja, mutta toistaiseksi tuloksetta.

    Itsellenikin varmaan muodostuisi enemmän siisteysneurooseja, ellei niitä tasoittaisi miehen paljon väljempi siisteyskäsitys. Omien bussinpenkkihousujen poisvaihtaminen ennen kotisohvaa vähän vesittyy, kun toinen kuitenkin nuohoaa joka paikan ties missä vetimissä.

    Siitä yritän pitää kiinni kynsin hampain, että lakanoihin ei mennä pyörimään bussinpenkkihousuissa ja viemään sinne kaikkia kaupungin pölyjä.

    • Kristaliina
      29.5.2013 at 18:18

      Aaaa, mulle tuo muovisten leikkuulautojen likaisuus on ihan uutta! Mä oon kuvitellut, että pesukoneessahan ne puhdistuu. Kun taas puisia ei voi koneeseen laittaa – ja kun rehellisiä ollaan, turha kuvitella että minä/Joel tulisi niitä käsinkään pesseeksi :) Ai niitä vois olla lasisiakin?

      Joo, ja meilläkin muuten vähän vesittyy kesäisin tuo kengät pois -juttu, kun Joel kävelee pihalla usein avojaloin. Asia ratkeaa sillä, että yritän olla ajattelematta asiaa :D

      • sukkahoususankari
        29.5.2013 at 19:43

        KÄSITTÄÄKSENI muovisiin leikkuulautoihin tulee helposti veitsestä viiltojälkiä jolloin niihin jää muhimaan bakteereja ja muuta ällöä..

        Voi hitsi kun mies ei ole kotona, niin en voi häneltä kysyä. Hän on sanonut että oikein hoidettu puinen leikkuulauta on hygieenisempi mutta en oo ihan varma miksi!

        • Liisa
          29.5.2013 at 22:28

          No kun se puu on antibakteerinen.

          Usein ajatellaan, että muovi tai kaakeli ovat tiiviin pinnan ansiosta hygienisempiä ja helpompia pitää puhtaana kuin puupinnat. Käsitys on tutkimuksissa todettu vääräksi.

          Saksan elintarviketekniikan instituutin mukaan mäntypuulla on antibakteerisia ominaisuuksia. Tulos selvisi vertailtaessa puista ja muovista leikkuulautaa. Puisen leikkuulaudan pinnalla bakteerit kuolivat nopeammin kuin muovisen leikkuulaudan pinnalla. Saman ajan jälkeen puisen leikkuulaudan pinnalta havaittiin 15 prosenttia vähemmän bakteereita kuin muovilaudasta. Männyn sydänpuusta valmistetun leikkuulaudan pinnalla bakteerien määrä oli puolet pienempi muovilautaan verrattuna. Lähde: Holz-Zentralblatt 19.3.2001

          http://customers.evianet.fi/woodfocus/index.php?woodfocusid=2&vr=630&anonymous=nobody

          Käsittääkseni tuo pätee muihinkin puihin kuin mäntyyn. Muovilaudan ongelma on tosiaan ne naarmut, joihin pöpöt jää asumaan forevör. Puulaudan naarmuihin ei.

          • Laurakaisa (Ei varmistettu)
            29.5.2013 at 23:27

            Meillä testattiin tämä sama kotona kerran puolison harkkatyön osana ja jostain syystä Saksan elintarviketekniikan instituutin tutkimustulokset heittivät häränpyllyä. Vanha ja naarmuinen puinen leikkuulauta versus vanha ja naarmuinen Ikean muovinen leikkuulauta testattiin sellaisella elintarvikehygieniamittarilla, missä sitä testi”mattoa” painetaan pintaa vasten ja sitten viljelystä luetaan tulos. Puisen pinnalla eli paljon enemmän pöpöjä kuin säännöllisen epäsäännöllisesti tiskikoneessa pestävän muovisen.

            Mutta tuo nyt oli vain yksi otos yhden perheeen kahdesta leikkuulaudasta. Mielenkiintoinen silti, kun meilläkin oli ennakko-oletus se, että puun pinnalla ei bakteerit elä samalla tavalla kuin muovin.

      • Joonas (Ei varmistettu)
        30.5.2013 at 09:28

        Tuossa aiheeseen liittyvä artikkeli: http://www.news.wisc.edu/releases/1107.html
        Puisen leikkuulaudan huuhtelu heti käytön jälkeen ei ole iso vaiva.

  • johhhanna (Ei varmistettu)
    29.5.2013 at 13:36

    Meillä taidetaan tehdä kaikki mitä te ette tee.
    Kauppakassit nostetaan pöydälle, ostokset saa niin kivasti siitä jääkaappiin.
    Tosin nyt tuli sellanen öllö fiilis kun rupes oikeen miettimään, miten paljon likaa se kauppakassi kerkee kerätä koti-kauppa-koti matkalla.
    Tiskirätit on kovassa käytössä, joskin aika usein niitä vaihdellaan (ja nekin kestää muutaman kerran astianpesukoneen)
    Meillä ollaan samoilla vaatteilla ulkona ja sisällä. Lompsitaan myös kengät jalassa pitkin taloa jos jotain unohtui sisälle ja se pitää hakea.
    Kädet meillä pestään aina ulkoilun jälkeen.

    Mutta, miulla on taas sitten muita ”neurooseja”, mitkä saattaa mieheni välillä hulluuden partaalla.
    1) elokuvat on genrejärjestyksessä, ei tämä vielä mitään, mutta kun ne menee myös värin mukaan.
    Todella ärsyttävä tapa (ja välillä myös stressaava) mutta en pääse siitä eroon. On kauheeta jos punainen kotelo on vaalean vieressä… ei ei ei.. Siksi meille ei enää juurikaan osteta uusia elokuvia kun vanhat on niin hyvässä järjestyksessä, etten suvaitse uuden tulla pilaamaan sitä :D
    2) vaatteet laitetaan kuivumaan niin että samalla rivillä on yhtä vaatetta.Ei siis niin että on housua ja paitaa ja sukkaa sikinsokin.
    3) astiakaappi, se pirun astiakaappi.. Astioita pitää olla tasaluku, lasit toisella ja mukit toisella puolella. Syvät ja matalat erikseen. Jos lautasissa on kuvioita, niin lautaset asetellaan kaappiin niin, että kuviot on kaikki samassa linjassa.

    Tuo viimonen on sellainen, mitä huomaan tekeväno välillä (huomaamattani) vieraisilla. Kyllä on noloa kun kaverit ihmettelee mihin olen kadonnut, niin siellä minä olen järjestelemässä astiakaappia.

    • Mindeka
      29.5.2013 at 14:51

      Jes, hyvin samantyyppisiä neurooseja!

      Astiakaappi on ehkä pahin -Ja kyllä, myös minä salakavalasti järjestelen myös muiden kotona laseja (ja työpaikalla!) suoriin riveihin. Kaikki samanlaiset lasit ja mukit on oltava järjestyksessä.

      Vaatteet kuivatan niin, että ”tässä on puolison vaatteet, tässä lapsen vaatteet ja tässä minun vaatteeni”. Jokaisen vaatteet siis selkeästi erillään toisista. (Koneessa ne kuitenkin on kaikki samaa aikaa.) Vauva-aikaan en voinut pestä selkäkakkavaatteta samassa koneessa muiden pyykkien kanssa. Kakkapyykki pyöri aina itsekseen.

      Kädet pestään aina kotiin tullessamme, ja käsidesiä käytetään Kristaliina täälläkin (kulkee myös laukussa mukana).

      Kaukosäätimet, kirjat, lehdet, juuri tulleet postit ja muut vastaavat, ovat tasaisissa pinoissa/ riveissä, tietyillä paikoillaan. Joskus kun on tulossa vieraita, saatan keskittyä näiden asetteluun, vaikka ketään tuskin kiinnostaa, miten kirjamme ovat hyllyssä tai onko kaukosäätimet nyt varmasti samassa linjassa, suorassa.

      Kalusteet ja matot ovat aina suorassa linjassa seiniä vasten. Nojatuoli ei siis voi olla meillä kulmaan tai keskemmälle huonetta asetettuna, vaan se on seinää vasten, ja suorassa linjassa seinien kanssa. En ymmärrä sisustusta, jossa sohva/hylly ei ole seinää vasten, vaan se on jotenkin keskellä huonetta -Ja ehkä vielä jopa vinossakin. IIK.

      Vatsatautiepidemian aikaan, klorittia kuluu paljon. Pesen kaikki pinnat, ovenkahvat jne sillä ja kädet pestään saippualla kahdesti, samalla kertaa. Myös työkaverini ovat saaneet huomata tämän, sillä klorit kulkeutuu myös työpaikalle mukaan, jos joku sieltä sairastuu ko. tautiin. HEH.

      Näitä todella riittää. Enempää en kuitenkaan kerro, etten leimaudu aivan hulluksi ;)

       

       

       

      • Kristaliina
        29.5.2013 at 18:44

        Mindeka hih sulla on vielä tällainen mahtava järjestelyneuroosiulottuvuus – toi tosiaan puuttuu multa ihan kokonaan :D

        Selkäkakkavaatteet meilläkin aina erikseen. Ehdottomasti. Myös pyllypyyhkeet pestään eri koneessa kuin esim. ruokailuun tarkoitetut harsot.

      • Tuulie
        30.5.2013 at 14:09

        Näistä kaikista tulee itsekin neuroottiseksi (tosin olen sitä jo monessa asiassa valmiiksi…). Meillä ei kertakaikkiaan saa sohvaa seinän viereen ja nyt oli pakko hiippailla katsomaan onko se nyt edes suorassa linjassa lähimpään seinään ja mattoon nähden. Onneksi parketin saumoista voi tarkistaa linjauksen! ;)

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        31.5.2013 at 16:15

        Mä en taas ymmärrä sisustustapaa, jossa kaikki huonekalut kulkevat pitkin seiniä ja huoneen keskellä on ammottava aukko. :) Siis pienessä kämpässä ei usein ole muita mahdollisuuksia sijoitella huonekaluja, mutta ihan oikeasti, jos olisi vaikka ylellinen 50 neliön olohuone-ruokasali, niin sijoittelisitko kaikki huonekalut edelleen seiniä vasten? Vai voisiko olla niin, että sohvaryhmä ja kahvipöytä pääsisivät keskelle olohuonetta, irti seinistä, samoin esimerkiksi iso ruokailuryhmä tuoleineen ja valaisimineen keskelle ruokailutilaa niin, että sen ympäri pääsisi kulkemaan ja tarjoilemaan ruokaa ja kattamaan pöytää kätevästi?

        Ihan siis uteliaisuudesta kysyn, koska usein juuri huonekalujen tunkeminen seinien viereen luo minusta ahtaan ja kolkon vaikutelman, vaikka keskellä jäisikin tilaa.

        • Mindeka
          31.5.2013 at 20:38

          Sohvapöydän voisin laittaa keskelle olohuonetta, kunhan se olisi samassa linjassa (seinää vasten olevan) sohvan kanssa ja matto riittäisi pöydän joka puolelle yhtä paljon.

          Ruokailuryhmä ei toki ole kiinni seinässä, mutta sen täytyy olla (ja onkin) suorakaiteen muotoinen (ei pyöreä!) ja aivan tarkasti linjattu seinien ja maton kanssa.

          Tavaraa ei saa olla myöskään tasoilla, pöydillä/ kirjahyllyn päällä, vaan mieluiten melkein kaikki piilossa laatikoissa. Muutamia poikkeuksia on, mm. poikani kuva, kynttilänjalat (oltava pareittain tai toimivassa sommitelmassa) tai vaikkapa leikkokukat ruokapöydällä (keskellä).

          Nämä neuroosithan ei ole mielipideasioita (sisiustuksesta tms.), vaan selittämättömiä, pakonomaisia tuntemuksia, joten ajatteluni tuskin tästä (ilman terapiaa) muuttuu

          ;)

          • Kristaliina
            31.5.2013 at 23:03

            Tästä aiheesta bloggaus (ja kuvia!), Mindeka! :)

            Nää ihmisten omat pikkuneuroosit on jotenkin tosi kiehtovia :)

          • Mindeka
            1.6.2013 at 10:13

            Näin mä eilen vähän mietinkin! Hullun maine mulla jo tuttujen keskuudessa onkin, joten miksei sitten blogiulottuvuudessakin ;) Heh.

            Samalla voisin hakea sponsoria siihen terapiaan!!

      • S-S
        1.6.2013 at 15:39

        Herranjestas, ja mä en ole tiennyt näistä sun neurooseista mitään!

        On sulla mahtanut olla pää pyörällä meillä käydessä, meillä kun ehkä mikään ei ole ikinä suorassa linjassa minkään kanssa :D 

    • Vierailija (Ei varmistettu)
      29.5.2013 at 15:39

      Hih, mä en taas ymmärrä tota että tiskirätti pannaan tiskikoneeseen? Siellähän se vaan lilluu. Jos tiskirätti pitää koneessa pestä, niin eikö pyykikone olisi oikea osoite? Musta tiskirätti menee roskiin heti kun on käytetyn oloinen (ja huuhdellaan kunnolla joka käytön jälkeen ja laitetaan väljästi kraanan päälle kuivumaan).

      • ~menninkäinen~ (Ei varmistettu)
        29.5.2013 at 17:34

        Meilläkotona ooetettiin että tiskirätin saa hyvin puhtaaksi keittämällä :)

        • Kristaliina
          29.5.2013 at 18:29

          AI SAMASSA KATTILASSA KUIN RUOAT YYYYH! :D

          Tsihihi eli tuo mun huuto oli vitsi :) Hei hyvä niksi, ja varmasti ekologisempaa kuin talouspaperin haaskaus – mutta totta toinen puoli tuossa mun huudossa, eli mä varaisin tälle kyllä ihan oman kattilan :)

          • JuttaElisabet (Ei varmistettu)
            30.5.2013 at 14:02

            Sairaalafyysikoksi ennen opiskellut kaveri opetti, että tiskiräin voi kastella kohtuu märäksi ja tämän jälkeen mikrottaa täydellä teholla pari minuuttia, niin bakteerit kuolee. Tässä taloudessa käytetään Kiertin (antibakteerisia) bambuisia tiskirättejä, jotka pestään 60-90 asteessa tilanteen mukaan about viikon välein, mutta joskus kyllä siinä välissä vielä mikrotan rätin.

      • Kristaliina
        29.5.2013 at 18:41

        Joo, mäkin ehkä laittaisin pyykkikoneeseen jos laittaisin :) Jos meillä esim. pyyhitään pölyjä (ha! ehkä kerran vuodessa), pölyrätit pestään käytön jälkeen just pyykkikoneessa… Tai heitetään roskiin, jos niistä tulee superkökköisiä. (niin kuin tulee, koska kröhöm niitä pölyjä pyyhitään tosiaan sen kerran vuodessa :D)

      • johhhanna (Ei varmistettu)
        30.5.2013 at 12:28

        mmmh, piti siis kirjottaa pesukone, ei astianpesukone :D

    • Kristaliina
      29.5.2013 at 18:27

      Tsihihi johhhanna, nää sun on ihan mahtavia :D Mulla taas ei tulisi mieleenkään tuollaiset koodaukset (paisi pyykkiä pestessä – silloin lajittelen tarkasti), mutta se just tekee näistä kaikista kommenteista niin kiinnostavaa lukea. Me ihmiset ollaan aika kiehtovia otuksia omine pienine (ja aika suloisine) kummallisuuksinemme <3

      • Liisa
        29.5.2013 at 22:42

        Lukekaa ja järkyttykää: minä lajittelen pyykit vain ja ainoastaan pesulämpötilan ja värin perusteella, en tahrojen laadun mukaan. Enkä myöskään ole erotellut harsoja käytössä sen perusteella, onko se ennen edellistä pesua koskettanut (vauvan) pyllyä vai naamaa. Jos on kestovaippapyykkiä koneellisen joukossa, laitan esipesun ja erikoishuuhtelun. Mutta kaikki menee samassa. Irtokakat on toki huuhdeltu vaipoista ja vaatteista, ja pahimmat pesuaineet luutuista (kyllä, nekin on siellä!). Kun myös ulosteperäiset bakteerit kerran kuolee 60 asteessa, en näe syytä erotella.

        JA käytän keittiössä uudelleen ja uudelleen pestäviä luutuja. (Antibakteerista bambua.)

        :D Sanoinhan, että meillä ollaan ihan sikoja.

        • ekoemo
          30.5.2013 at 15:03

          näin meilläkin. pesukone laulaa silti 2xpäivässä, joten se kävisi taukoamatta (enkä ehtisi imettää/vaihtaa vaippoja/nukkua..) jos lajittelisin tahran laadun mukaan. tietty vois ostaa enemmän vaippoja/vaatteita, mutta näilläkin pärjää.

  • Hosuli
    29.5.2013 at 13:43

    Hahahaa, mahtava! Siivoustottumukset on niin kiinnostavia. Allekirjoitan noista tosi monta, vaikken ole ihan yhtä tarkka kaikissa mainituissa kohdissa.

    Ennen boheemi kaaos oli enemmän ok, mutta nykyään en siedä epäjärjestystäkään, PAITSI lehtien, kirjojen yms. luettavien asioiden suhteen. Niitähän nyt kuuluu olla siellä täällä. Järjestyksen suhteen vielä paaaaljon neuroottisempi puoliso on eri mieltä.

    Lika on tietysti paljon pahempaa kuin sotku. Minulle tulee helposti ihottumaa, joten esim. lattialle kerrankin pudonneet huivit ja (kasvo)pyyhkeet heitän yleensä suoraan pyykkiin, etten tunkisi naamaani bakteereita. Samoin pipoja, hanskoja ja muita ulkovaatteita pesen usein. Eikä kasvopyyhkeisiin saa tietenkään kuivata käsiä.

    Eilen kysyin puolisoltani, miksi kasvopyyhe oli pyykkikopassa ja käsipyyhe yhä naulakossa. ”Kuivasin siihen vahingossa kädet”, hän sanoi nolona. Voi raukkaa, mitä joutuu kestämään. :D Onneksi olemme molemmat supersiistejä, vähän eri painotuksin vain. Nipotusta puolin ja toisin, ah. <3

    Muuton jälkeen pitää tietysti jynssätä koko asunto mahdollisimman tarkasti. Muiden lika on pahinta. Mm. tästä syystä valitsen mieluummin suht uuden tai vasta remontoidun asunnon. Hirmu vanhasta asunnosta sitä muiden likaa ei välttämättä saa pois, heh.

    • Kristaliina
      29.5.2013 at 18:52

      Samaa mieltä, näitä on tosi kiinnostava lukea!

      Joo, samoin meillä: jos pyyhe tipahtaa lattialle, se menee pesuun. Ja ton kasvopyyheasian oon ratkaissut niin, että meillä on yläkerran kylppärissä mun kasvopyyhe erikseen, kokonaan eri paikassa kuin muut pyyhkeet. Eipä tarvitse vahtia, että pyyhkiikö joku väärään :)

      Muutot tosiaan aiheuttaa kyllä jynssäämistä! Tai no meillä ei oikestaan muualla niin pahasti kuin keittiössä. Nyt puutaloon muuttaessahan meillä oli vanha keittiö, jonka kaappien elämänryöniä (ihan normaalia mutta vuosikymmenten varrella kertynyttä likaa) ei enää ollut mahdollista puhdistaa millään jynssäyksillä, eikä kokonaiseen keittiöremonttiin haluttu vielä alkaa. Niinpä näppäränä tyttönä vetäisin kaikki keittiön kaappien hyllyt (ja seinät kaappien sisäpuolelta) sellaisella dc-fix-kontaktimuovilla. Ja olipa ihana laittaa omat astiat ihan putipuhtaille hyllyille!

  • -Jenni- (Ei varmistettu)
    29.5.2013 at 13:59

    Ihanaa!!! Mäkin haluan olla tollainen! :)

    • Kristaliina
      29.5.2013 at 18:53

      Hihii, on joo aika näppärää valita omat neuroosinsa ja pysyä niissä – ja muilta osin voi sitten olla huolettoman sotkuinen :D

  • MinEna
    29.5.2013 at 14:03

    Ei neuroosia havaittavissa, paitsi ehkä toi sukkajuttu ;) Täällä ihan samaa harrastetaan, tosin ulkolika juttu on vähän haastava noidedn karvakuonojen kanssa.

  • Marjooo (Ei varmistettu)
    29.5.2013 at 14:07

    Haha! Ihan paras! Ja allekirjoitan kaikki! :D Tuohon käsien pesuun liittyen… talvella julkisissa kulkiessani kosken aina tankoihin ja nappuloihin vain käsineet kädessä. Nyt kesällä minulla on oikeasti vaikeuksia tarttua paljaalla kädellä tankoon tai painaa nappulaa… samoin ovenkahvoja yritän välttää viimeiseen asti. Jos joudun näihin koskemaan, niin pidän huolen, etten koske esim. omiin kasvoihin jne. ennen kuin olen päässyt pesemään kädet.

    Voihan neuroosi! :D Mutta itse olen myös aina ollut todella terve ;)

    • Mindeka
      29.5.2013 at 14:53

      Sama juttu! Kyynärpäillä saa ovet auki helposti, tai sitten vedän hihan kämmenen suojaksi :D

      • Marjooo (Ei varmistettu)
        29.5.2013 at 19:25

        Joo, kumpikin tekniikka täällä myös käytössä! :D

    • Kristaliina
      29.5.2013 at 19:27

      Joo sama myös täällä! Talvella hanskat kädessä julkisissa :) Ja kesällä hätätilassa mä painan nappulaa tuolla… öööh no tuolla sormen keskinivelellä (mikä hemmetti se oikein on? hih no tuo ”sormen polvi” siis) enkä sormenpäällä :)

      Voihan neuroosi tosiaan! :D

      • Mindeka
        29.5.2013 at 21:10

        Sormen polvella painelen minäkin, hyvin useasti. Varsinkin näin kesällä ja kerrostalomme hississä, aina.

        :D

      • S-S
        1.6.2013 at 15:46

        Hahaa! Hissinappuloihin _ei kosketa_ sormenpäällä, ikinä.

        Samoin mä olen vähän neuroottinen julkisten vessojen käyttäjä… Kun olen pessyt kädet, suljen hanan käsipyyhkeen avulla, tai jollei sitä ole saatavilla, kyynärpäällä. Vessan oven ja lukon avaaminen menee usein vähän kinkkiseksi yhdistelmällä vaunut/vauva + kauppakasseja jne, mutta siihen lukkoon ja kahvaan en kerta kaikkiaan suostu koskemaan enää kädet pestyäni. Maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka ei pese käsiään vessakäynnillä, että ällöttää. 

        • Heispi (Ei varmistettu)
          26.3.2015 at 10:28

          Pakko kommentoida, että tämähän ei ole mitenkään neuroottista, vaan järkevää! Esim norovirus voi elää täysin kuivassa (vaikka vessan oven kahvassa) jopa 12 vuorokautta tartuntakelpoisena!
          Ja aina pestään kädet, kun tullaan kotiin! Pelkkä desinfiointi ei tapa just noroa tai rotaa riittävästi!

    • Kristaliina
      29.5.2013 at 19:28

      Ai niin ja monen oven voi yrittää työntää auki myös jalalla :D