Vuoden ja (kohta) kolmen kuukauden ikäinen taapero on aikamoinen vipeltäjä. Tänään hän heti herätessään osoitteli äidin kännykkää ja moshasi päällään. Tanssimaan hei pitäisi päästä, aamubileet heti pyjamassa!
Ja mitä vähemmäksi ne käyvät, sen riipivänrakkaudenpakahduttavalta ne tuntuvat: tissikädet!
Vuosi sitten me sylipäikkäröitiin harva se päivä. Ha, näyttääpä tuo fraasi hassulta kirjoitettuna. Harvase päivä? Harvasepäivä? Harva se päivä, hassua.
Hörppään kahvia, takaisin asiaan.
Niin siis sylipäikkäröitiin. Läheisyyttä on taaperon kanssa totta kai tässä vaiheessa ihan valtavasti – joo niin kaiket yötkin nukutaan ihan kiinni – mutta ehkä sitä kahden lapsen jo kasvettua koululaisiksi ymmärtää niin riipivästi, miten nopeasti aika kuluu.
Miten nopeasti loppuvat nämä tissikäsihetket!
Muistan, kun Joel joskus aikoinaan ähisi, että kaikista t-paidoista on kaulukset repsahtaneet, kun taaperot venyttivät niitä kättä iholle kurkottaen. Kyllä, tissikäsihetket koskevat myös toista vanhempaa. Eipä ole kuulunut ähinää tällä kerralla.
Venytä, muru, venytä vaikka kaikki meidän talon t-paidat! Ole aina mun iholla tässä!
Vielä on tissikäsivuosia jäljellä, vielä tulee tissikäsipäiviä.
Vai: pysy aina tissikätenä, ja lintuna.
Meillä on isoista lapsista monta valokuvaa ajatuksella ”pliis ota musta äkkiä kuva, kun tämä nukahti tähän mun syliin – nämä saattavat olla viimeiset sylipäikkärit!”
Rakkaus on aina syvää, vahvaa ja kaiken läpäisevää, kaikenikäisiä kohtaan.
Mutta mikä tässä tissikäsivaiheessa onkin se, mikä saa sydämen lähes pakahtumaan rakkaudesta. Yöllä taaperoparka on aivan hikipää, kun minä ajaudun nukkumaan nenä kiinni hänen päänahassaan. Haluan hengittää sinun hiuksiasi, pieni rakas!
Venyykö teillä paitojen kaula-aukot?
39
Reetta
19.9.2023 at 11:30Mä kuulu mietin just tätä tissikäsijuttua! Kaksi vanhempaa lasta oli kovia tissittelijöitä ja käsi hakeutui kaula-aukosta sisään usein! Nyt kolmas vauva ja imetys ei sujunutkaan. Hän on vielä pieni, mutta olen itkenyt monet itkun menetetyistä hetkistä mm. tissikäsistä 💔 aika näyttää, että liittyykö tämä nimenomaan imetykseen. Ehkä hän tulee kaivautumaan kainaloihin 🙈
krista
19.9.2023 at 11:43Oih! Mutta hei uskon, että jos ei tissikäsi niin jokin muu läheisyyden symbolinen ele teille tulee – se voi olla ihan joku erilainen ihanuus, vaikka tosiaan kainalo! Ja ehkä sitten voi ajatella, että voi onneksi pääsi kokemaan JUST SEN tavan läheisyyttä <3 En tiedä, mutta saattaisihan ehkä tissikäsi tulla myös ilman imetystä...? Sehän on silleen lämmin ihon kolo joka tapauksessa. Niin kuin kainalokin :)
Sanjana
19.9.2023 at 12:37Ah. Meillä ei ollut tissikäsiä, kun imetys ei onnistunut. Esikoinen on nyt 1v 4kk, ja mä suren sylipäikkäreitä. Harvoin enää malttaa nukahtaa mahan päälle kainaloon sohvalle nukkumaan, jossa pienempänä usein päikkärit nukkui 🥺
Mutta meillä vielä eri, kun on ollut kokoajan toiveita vielä toisesta, jota just saatiin tietää odottavamme. ♥️
Saa nähdä, onko sieltä millainen tyyppi tulossa, ja mikä läheisyyden tapa hänen kanssa sit se rakkain.😍
Anna
19.9.2023 at 20:36Onnea <3 Hassua, että ihan vieraan ihmisen toteutumaan alkanut vauvahaave ilahduttikin tällä tavalla :)
Sanjana
19.9.2023 at 22:33Hih, kiitos 🥰
krista
20.9.2023 at 18:02Oiiiii, onnea ihan valtavasti! 💗 Teillä tuleekin sitten samantyyppinen ikäero kuin meidän kahdella ekalla – ja täytyy sanoa, että meidän tapauksessa se on just ollut parasta ikinä mitään 😍
–
Me kans on luovuttu sylipäikkäreistä, niisk! Vaunussa tulee vaan niin paremmat unet nykyään 😅
Sanjana
22.9.2023 at 13:56Kiitos 🥰 toivotaan, että ikäero ois meilläkin toimiva!
Meillä ei vaunuissakaan enää suostuta, mut onneks sängyssään nukkuu hyvin 😄
Sisi
19.9.2023 at 13:38Voi kyllä venyy! Esikoisen kanssa en muista tätä ilmiötä juurikaan olleen (vaikka yhtä lailla imetin häntäkin, tosin lopetti omasta halustaan nuorempana kuin tämä toinen), mutta tämä nykyinen 2-vuotias olisi tissikätenä mieluiten koko ajan. On liikuttavaa, miten selvästi hakee tissistä turvaa esimerkiksi silloin, kun sosiaalinen tilanne jännittää – no myös vähän kiusallista toki välillä. Ja se taas ei ole niin kivaa, kun roikkuu, vääntää ja kynsii paidan sisällä esimerkiksi yliväsyneenä tai jossain muussa hepulissa, kun itse yritän vaikka saada sille vaatteita päälle. Mutta liikkiksen puolelle kuitenkin kallistuu vaaka kokonaisuudessaan.
krista
20.9.2023 at 18:04Haha siis joo mä muistan aikoinaan, että mustakin tuntui jossain kohdassa jopa kiusalliselta se kaula-aukossa roikkuminen julkisella paikalla 🙃 Nyt en luultavasti ole enää kiusaantunut: niisk kun sen kerran menetti ja nyt sai uudestaan, niin on silleen ”roiku roiku roiku vaan” -fiilis 😅 Pidätän oikeuden muuttaa mielipidettä, jos hän vielä useamman vuoden jälkeenkin roikkuu 🙃
Nadja
19.9.2023 at 16:29Oman henkilökohtaisen kokemuksen mukaan kuopuksen tissikäsi pysyy edelleen – ”taaperon” jo ollessa 6v :D Imetys loppui 1v3kk iässä. Luultavasti liittyy myös muistoihin imetyksestä – kuopus kun ollut melkoinen ”tissuttelija” heti alusta – imetys tunnin välein. Lopetus meni sovussa koko perheen yöunien takaamiseksi – mutta! Tissikäsi on ja pysyy, eteenkin kun syliin pääsee tai saunassa. Onneksi ei enää julkisilla paikoilla :D Pä painuu rinnalle ja samalla sanoo: ”äidin tissistä tuli joskus maitoa” <3 Makeat muistot ja turva kai – jokaiselle omat <3 Melko 11v isoveli on toista maata – lopetti maidon syömisen itse 6-kuisena, eikä mamman tissit sen jälkeen kiinnosti sen kummempaa. Kainaloon sen sijaan tulee joka päivä, edelleen <3
Ihme, miten eri tavalla jakautuvat samat geenit <3
krista
20.9.2023 at 18:07Oi mitkä muistelot, ihana 💗 Mäkin uskon, että se on joku alitajuinen turva/lohtu/väsymysfiilis, joka sen käden saa sinne hakeutumaan 😍 Mutta tosiaan kaikilla sitä ei varmaan tulekaan! Hakee sit läheisyyden jollain toisella tavalla 😍
Tonttu
19.9.2023 at 20:04Tosi mielenkiintoista! Minusta imetys oli ihan mukavaa vauvan ollessa pieni, mutta jossain kohtaa (ehkä vähän ennen puolta vuotta?) siitä alkoi tulemaan hieman raskasta. Minulle oli ahdistava ajatus, että lapsi alkaisi jossain vaiheessa vaatimaan imetystä muutenkin kuin itkulla, suorastaan pelkäsin että niin käy! Tavoitteena oli imettää tunnollisesti vuosi, mutta yöimetyksen loppumisen myötä tyrehtyi maidon tulo kokonaan jo vähän sitä ennen. Lopulta se oli helpotus. Tuntui helpottavalta saada keho itselle kokonaan takaisin. Minusta on siis tosi mielenkiintoista, tavallaan lohdullistakin, että toisille se minun kauhukuvani on ihanaa:) Kaikki muu lapsen läheisyyden pyytely on minustakin kyllä parasta, ja suren jo sitä päivää kun lapsi ei enää tule syliin! Mietin että vaikuttiko nämä omat fiilikset siihen että maitoa ei enää tullut TAI heikko heruminen imetyksen epämukavaksi kokemiseen. Jos elimistö yritti vihjailla että ”ei täältä tule riittävästi ravintoa, keksi parempia tapoja ruokkia lapsesi” :D
krista
20.9.2023 at 18:10Mä veikkaan, että ihmiset ja sanoin myös imetykset on erilaisia. Joskus se tuntuu hyvältä ja oikealta, joskus taas ei. Mulla oli molempien isojen kanssa 1,5 vuoden kohdalla sellainen fiilis, että nyt on aika lopettaa. Oli siihen syynsäkin: ekan kohdalla seuraava raskaus, jolloin imetys alkoi tuntua fyysisesti ikävältä. Ja tokan kohdalla se oli lähestyvä leukaleikkaus, joka sai lopettamaan. Nyt kolmannen kohdalla voi hyvin olla, että jatkuu pidempäänkin. Mutta täytyy katsoa lapsen ja myös äidin tarpeiden mukaan.
Anna
19.9.2023 at 20:43Meillä on imetetty kaikki kolmea, mutta tämä ilmiä on minulle ihan vieras.
Esikoinen oli pikaruokailija. Hän söi paljon, nopeasti, intensiivisesti ja kovaäänisesti niellen ja sitten käänsi huomionsa muihin juttuihin.
Keskimmäinen taas oli huonompi syömään jo vauvasta asti. Tuntui, ettei ruokailu ollut hänelle mitenkään erikoisen tärkeää. Hän jäi tuijottelemaan ihan muuta, unohtui vaan pötköttämään tisi suussa ilman imemistä tai pienimmästäkin risahduksesta käänsi päänsä. Ja oikeastaan hän on edelleen ruokapöydässä vähän samanlainen. Lapsi, joka eläisi syömällä pelkkää salaattijuustoa, avokaadoa ja makaroonia ketsupilla jos annettaisiin.
Kolmas on myös ihan omanlaisensa. Hänelle tissi on selvästi läheisyyttä ja turvaa ihan eri tavalla kuin isommille. Hän syö nopeasti, mutta häiriintyy herkemmin kuin esikoinen. Hän jää mielellään hengailemaan tissille ja joskus yöllä herätessä pitää hirveän huudon. Kun kaivan tissin esille, hän hipaisee sitä huulillaan ja nukahtaa. Ehkä hänestä tulee meidän ensimmäinen tissikäsittelijä (kuulostaa joltain virkaihmiseltä puku päällä jossain toimistossa käsittelemässä tissiasioita xD).
krista
20.9.2023 at 18:13Jännä, että tosiaan lapset on noin erilaisia! Mä muuten joskus ajattelin tätä: meillä ei nimittäin yksikään lapsista ole ollut sellainen tuntikausia tankkaaja. Ihan jo vastasyntyneenä imetykset oli hyvinkin lyhyitä: ruokailu ja seis. Kun aina kuulee niitä, että koko päivä tai ilta menee rinnalla. Mutta tosiaan lapset on ihan älyttömän erilaisia jo tässäkin, jännä ajatella että noin pieninä heillä on jo omat preferenssinsä 😍