Kaikenlaisia kaikkivoipuuskuvitelmia. Olimme viime viikonloppuna kangaskaupassa kaivelemassa palalaareja Barbien-vaateprojekteja varten, kun minä sain päähäni erästä kangasta hypistellessäni, että hei minäpäs ommellasurautan lapselle hameen!
Enkä mitä tahansa hametta, vaan sellaisen Kawaii-fanille sopivan koulutyttömäisen vekkihameen. Joo joo, ei voi olla rakettitiedettä!
Huomautettakoon, että olen viimeksi ommellut kokonaisen vaatteen (lue: ommellut muutakin kuin leggareiden ratkenneita haaruksia) muistaakseni yläasteen käsityön tunnilla.
Tämä kuva on spoileri: tällainen tuli.
Hommiin sitten, klik klik googleen.
Äääh, ei oikein löytynyt järkeviä kaavoja. Mutta Youtubesta löytyi useampiakin ohjevideoita. Eli kannettava pöydälle, sakset käteen ja video pyörimään.
Tähän kohtaan sitten kerrottakoon, että en varsinaisesti suosittele just sitä videota. Videon tekijä nimittäin antoi alkuun tarkat mitat, myöhemmin sovitti hametta ja totesi, että se on aivan liian pieni – ja joutui purkamaan kaksi vekkiä. Eikä silti ollut korjannut videota! Niinpä jos olisi tehnyt tasan videon mukaan, olisi itsekin törmännyt samaan virheeseen!
Haha, onneksi olin jo siinä vaiheessa sooloillut. Tuon kohdan jälkeen suljin lopullisesti videon ja sovelsin loput itse.
Se oli muuten yllättävän yksinkertaista – ja nopeaa! Tekaisin hameen kahdessa päivässä taaperon päiväunien ja muiden taaperonhoitovastuuvapaiden aikana. Jos olisin tehnyt homman ilman keskeytyksiä, se olisi varmaan ollut vain parin tunnin homma!
Ja hitsi, miten innostavan palkitsevaa se oli! Hameen valmistuttua hihkuin, että mä ompelen koko maailman!
Tässäpä mahdollisimman selkeä (haha) ja helppo ohje vekkihameen tekoon:
(ja kaikki sormet ristissä, että en tee nyt itsekin tässä virheitä)
1. Mittaa ja leikkaa 2 kpl sopivia kangaskappaleita eli hameen etu- ja takakappaleet. Sitä varten mittaa vyötärönympärys ja toive, kuinka pitkän hameesta haluat. Itse päätin vyötärönympärykseksi 66 cm; ajattelin, että teen tarkoituksella leveämmän vyötäröstä ja laitan sisään kuminauhan – niin on lapsen kasvaessa helppo leventää vyötäröä! Ja 66cm vyötärönympärys tarkoittaa siis, että etupuoli 33 cm ja takapuoli 33 cm. Vekkejä varten tarvitsee tietysti paaaaaljon kangasta – mun matikalla kolminkertaisen määrän. Niinpä leikkasin kaksi kappaletta, joissa molemmissa oli 99 cm verran kangasta plus saumavarat. Hameen pituudeksi ajattelin 36 cm. Eli rautalangasta: 2 kpl kangaspalasta, joiden mitat oli 99cm x 36 cm.
2. Ompele siksakit kaikkien sivujen reunaan.
3. Ompele hameen alareuna: käännä kahdesti (ensin siksak piiloon ja sitten toinen käännös) ja suora ommel.
4. Sitten vekkeihin! Tein 4 cm kokoiset vekit, haha katsoin että olisi melkein jaollinen neljällä, vekkejä tuli siis 8 kpl per kappale. Tein vekit niin, että merkkasin (saumavarasta alkaen) ensin kankaaseen merkit 4 cm välein. Sitten otin ensimmäisestä merkistä (ei reuna vaan ekat 4 cm reunasta) kiinni, vedin sen toisen merkin yli ja kolmannen merkin kohdalle. Nuppineula kiinni, siinä on vekki. Sitten otin taas kolmannen merkin jälkeisestä merkistä kiinni, yhden yli, ja seuraavaan kiinni nuppineulalla. Ja niin edelleen, molemmille kappaleille.
HUOM. Tarkista tässä vaiheessa, että kappaleiden leveys on sen verran kuin pitää (eli mulla se noin 33 cm) eikä se ole kaventunut liikaa. Jos se ei ihan ole, niin vekkejä voi (mun mielestä) vähän fuskata niin, että sitä ”piiloon jäävää” osuutta vähän pienentää kaikkialta. Tuskin se sieltä näkyy!
5. Ompele saumat vekkien päälle. Sitten ompelin mahdollisimman siistit suorat saumat aina vekin päälle. (ks. kuva yllä) Sauman pituuden voi päättää itse; mä tein noin 10 cm saumat, koska se osui kivasti kankaassa olleeseen mustaan raitaan.
Tadaa, näyttää jo vekkihameelta!
6. Ompele kappaleet kiinni toisiinsa yhdestä reunasta. (siltä puolelta, johon ei tule vestkaria) Oikeat puolet siis vastakkain ja suora sauma.
7. Leikkaa vyötärökappale. Se on kaksinkertainen, eli sen leveys pitää olla 2 x toivottu vyötärökappaleen leveys plus saumavarat. Pituus puolestaan vyötärönympärys plus muutama sentti napinlävelle plus saumavarat. Itse leikkasin muistaakseni 105 cm x 10 cm.
8. Ompele siksakit kaikkiin vyötärökappaleen reunoihin.
9. Kiinnitä vyötärökappale hameen vyötäröön nuppineulalla oikeat puolet vastakkain, alkaen tasan takakappaleen reunasta. (Tällöin ylimääräinen jää etukappaleeseen lipareeksi, johon tulee nappi – ja lipare osoittaa silloin taakse päin). Ompele suora sauma.
Jätä sitten vyötärö odottelemaan ja siirry vetskarin pariin. Jaiks vetoketjun aika siis – mikä mahtava sauma epäonnistua tässä vaiheessa, haha. Ohjeevideossa vetskari muuten meni ylös asti, mutta tässä vaiheessa olin tosiaan jo sulkenut ohjeen ja muutenkin halusin, että hameessa on vetskarin lisäksi myös nappi. En nimittäin omissakaan vaatteissa tykkää siitä, jos vetskarin yläosa painaa ihoon. Nappi on parempi.
10. Mittaa vetoketjun paikka ja merkkaa sen alin kohta kankaaseen. Ompele hameen sivusauma umpeen alareunasta siihen merkkiin asti.
11. Kiinitä vetoketju sille jääneeseen paikkaan. Ei varmasti mennyt yhtään oikeaoppisesti (en jaksanut katsoa ohjetta mistään), mutta itse vaan ompelin ensin toisen puolen kiinni, sitten toisen. Vetskari tuli, haha.
12. Jos haluat kuminauhan vyötärökappaleeseen sisään, nyt on sopiva aika pujottaa se sisään ja ommella kiinni muutamasta kohdasta. Itse tein niin, että hameen koko etukappale jäi sileäksi ja kaikki rypytys jäi pepun päälle
13. Mallaile sopiva pituus sille lipareelle, johon nappi tulee. Itse tein vaan silleen, että leikkasin sopivaksi, työnsin päät sisään ja tein sauman ulospäon.
14. Hmmm miten se napinläpi tehtiinkään…? Onneksi ompelukoneessa on napinläpitoiminto, sillä suristelin aukon reunat, leikkasin reiän, ja napin kiinnitin oikeaan kohtaan.
OMG VALMIS!!!!
No, en malttanut vielä lopettaa, vaan ompelin (lapsen ideoimana) vielä jämäkankaasta ison rusetin, jonka kiinnitin hameen etuosaan.
Ja ei, en silittänyt. Joku toinen saattaisi silittää, mutta meillä ei sellaista harrasteta.
Aijaijaijai voinko vielä hehkuttaa, miten älyttömän palkitsevaa tällainen käsillä tekeminen oli! Leijuin koko illan sellaisessa onnenkuplassa: mä osasin!!! Kaiken järjen mukaan mun ei ois pitänyt osata (en tosiaan ole ommellut peruskoulun jälkeen), mutta osasin kuin osasinkin, ja näin hieno tuli!
Joo. Niin se vaan on. Mä ompelen koko maailman!!!
PS. Tällaista ruutukangasta oli muuten älyttömän helppo leikata ja ommella, kun kaikkialla oli suorat ruudut merkkinä. Myös kangas sattui sellaista helposti ommeltavaa; varmaan silläkin oli osuutta tähän onnistumisen iloon. Jea!
41
Lilah
22.9.2023 at 11:44Jee, olet löytänyt ompelemisen ilon! Ja valinnut juuri hyvän kankaan vähemmän ompelevalle, kuten itsekin totesit. Meilläkin onneksi vielä kelpaa äidin tekemät jutut. Käsillä (koneella) tekeminen on niin koukuttavaa. (Kunnes sitten jokin menee pahasti pieleen ja päätän etten vähän aikaan ompele mitään :-D ) Jostain se innostus aina löytyy uudelleen. Sen olen viimein oppinut, että klo 24 jälkeen ei kannata ommella koska harmittaa purkaa niitä tuotoksia seuraavana aamuna.
krista
22.9.2023 at 11:49Joo tää oli kyllä (heh sattumalta) tosi hyvä kangasvalinta, kun tuli kerralla siistiä saumaa, ei sörttäillyt ja niin edelleen. Palkitsevaa, ja tosiaan ihan ÄLYTTÖMÄN koukuttavaa! Ja siis niiii-iiiin paljon nopeammin tulosta kuin neulomisessa! Tosin neulomista voi tehdä samalla muun asian kanssa, tähän taas pitää keskittyä. Toisaalta se keskittyminen oli kans kivaa ja ”palauttavaa”, kun sai/piti pitää ajatukset just siinä, mitä tekee :)
A
22.9.2023 at 13:00Tosi kiva hame! Ja ei se ompelu tosiaan rakettitiedettä oo, rohkeesti kokeilemalle pääsee pitkälle. Mä oon aikanaan ommellut paaaaljon (vanhojentanssipukuni, ylppärijuhliin mekon ja jakun itselle ja äidille, takkeja, iltapukuja), vaan nykyään oon ihan sairaan laiska ja ei huvita ja pääosin tyydyn tekemään farkkujen lyhennyksiä pakon edessä. Nyt ois työlistalla lapselle mekko pormestarin itsenäisyyspäiväjuhliin (ja ompelinkin ihanalla kaavalla testimekon, mutta kaava olikin ihan susi ja prosessi ihan syvältä ja lapsi vihasi lopputulosta :D) ja ei oikeasti yhtään hotsittaisi (vaan eipä oo kaupoissa lapsen speksejä vastaavia mekkojakaan, joten pakko ehkä tsempata).
—
Oman lapsen kanssa oon huomannut erityisen hyvin, että kokeilemalla oppii käsitöissä ja kun tulee tenkkapoo, niin YouTube auttaa. Nimittäin löysin lapsen huoneesta hänen aloittaman lapasen (omg). Hänelle ei oo kukaan opettanut miten tehdään suljettua neuletta 5 puikolla (oikea ja nurja silmukka ollaan katsottu yhdessä) saati, että miten tehdään peukalo jne. Pikkuisen on jämäkkää kun hän neuloo 7 veljestä 2,5 puikolla, mutta tulipahan tästä inspis hankkia hänelle kunnon välineet (ts. oikean kokoiset puikot seuraavaan projektiin). Pitäisi myös antaa lapsen koskea vapaammin mun ompelukoneeseen, en tiiä miksi nihkeilen, kun lapsi osaa kyllä ja toisaalta en sitä itse käytä, niin onko siitä tyhjänpanttinakaan (joo ja sen lisäksi ettei ompelu innosta, niin eihän tässä ehdi kun alkaa neulomiskausi :D).
A
24.9.2023 at 14:24Pitää tulla vielä kiittämään ompeluinspiraatiosta. Kaivoin kaavakirjasta toisen mekkokaavan ja ajatuksella, että kun ei siitä kuitenkaan tuu sopiva, niin teen tän mahdollisimman nopeesti ja surautin lapselle kaapista löytyneestä jämäkankaan palasta testiversion nro kaksi (enkä ees vaihtanut lankoja, joten valkoiseen kankaaseen harmaat langat), ompelin yläosan kasaan (en ees huolitellut) ja mitä sanoi lapsi sovitettaessa. Tämä on kiva, saanko tämän topiksi? ”Ihanko tosi, kun tämä on ommeltu tälleen huonosti ja langatkin on harmaat”. Kuulemma oli kiva, joten tämän jälkeen improvisoin, että miten testikappaleesta syntyi huoliteltu toppi. Kiva kun tuli pitkästä aikaa tykätty ompelus :)