Lukemista syyslomalle – kirjavinkit meidän perheenjäseniltä!

Tämä julkaisu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen Kustannusyhdistys / Lukuloma kanssa.

Syysloma lähestyy! Ja mun keskeisin menovinkki: matkustakaa koko perheen voimin kirjojen maailmaan. Tässä meidän perheeltä paljon kirjavinkkejä – ja lopussa myös arvonta, hyvällä kirjapalkinnolla luonnollisesti!

Mutta miten sitten lähteä lisäämään lukemista syyslomaohjelmaan? Jos vaikka lukeminen ei vielä ole perheessä vakiintuneena tapana?

No, mun idea ois tässä: Jokaiselle perheenjäsenelle voisi varata vähintään yhden kirjan lomalukemiseksi. Kirjan voisi valita just sen perheenjäsenen mieltymysten ja kiinnostuksenkohteiden mukaan.

Kirjan lukemisen jälkeen jokainen voisi sitten kertoa muille perheenjäsenelle lukemastaan. Tai lapsi, jolle on luettu ääneen, voisi kertoa kirjasta vaikka sisarukselle, toiselle vanhemmalle, isovanhemmille tai kummeille. Hei, tai vaikka pieni kirja-arvostelu! Jokainen voisi tehdä pienen (ihan vaan suullisesti kerrotun) oman kirja-arvostelun vastaamalla vaikka tällaisiin kysymyksiin: Mistä kirja kertoi? Mikä kirjassa oli erityisen kivaa? Kenelle sitä suosittelisit? Millaisia kuvia siinä oli?

Ooooo, joo! Miltäs kuulostaisi? Siitä saisi hyvin sellaista arjen kirjakeskustelua perheeseen! Voisiko sen ottaa vaikka tavaksi, keskustelunaiheeksi iltapalapöytään?

Kirjapino romahti, kun nojasin siihen – reunassa kuvaajan varpaat.

Mutta mitä lukea? Se ikuinen (ihana ja joskus myös ihanasti piinaava) kysymys!

Täällä vinkkasin kepeät 50 (!!!) lempikirjaani, ja muita mun lukemia kirjoja löytyy syöttämällä blogin hakukenttään sana ”kirjat”. Mutta onhan meillä myös kolme muuta perheenjäsentä – ja kolme ihan erilaista lukijaa.

Niinpä kysyin jokaiselta meidän perheestä: Mitä kirjoja suosittelisit syyslomalukemiseksi? Jokainen sai valita kolme kirjaa ja kertoa niistä omin sanoin. Olin aika ylpeä, miten hienosti lapsetkin osasivat!

Tässä siis meidän perheen kirjavinkit syyslomalle!

Kristan kirjavinkit

Omat kirjavinkkini valitsin ajatuksella ”jos et vielä ole näitä huippukirjoja lukenut, nyt on hyvä hetki”. Eli nämä eivät ole mitään uutuuksia, vaan pikemminkin omia kaikkien aikojen suosikkejani, jotka ovat jättäneet minuun lähtemättömän vaikutuksen, tavalla tai toisella.

Ja jättävät varmasti sinuunkin, melkein voin luvata! Tässä tulee:

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa. (käännös: Sari Karhulahti) Adichiellä on paljon huikeita kirjoja – voin suositella niistä jokaista – mutta tämä 60-luvun Nigeriaan sijoittuva kirja on niistä oma suosikkini.

Jos haluat, että kirja saa sinut toisaalta vapisemaan ja haukkomaan henkeä, mutta toisaalta myös liikuttumaan ja löytämään kurjuudestakin uskoa parempaan huomiseen, niin ota tämä kirja lukuun syyslomalla.

Kirjan välistä muuten löytyi kirjanmerkkinäni toiminut lentolipun kanta. Se paljasti, että olen lukenut tämän kirjan vuonna 2010 Tansaniassa.

Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat. (käännös: Katariina Kaila) Hosseinilta pitää ehdottomasti olla joku kirja kaikilla mun listoilla! Mietin, minkä kirjan valitsen syyslomasuositukseksi – se olisi voinut olla myös Leijapoika tai Tuhat loistavaa aurinkoa – mutta päädyin tähän näistä (ehkä?) vähiten tunnetuun.

Tämän tarinan siivin pääset mm. 50-luvun Afganistaniin. Hyvää matkaa? Heh. Mutta siis Hosseini on aivan käsittämättömän hyvä tarinankertoja, joka todella saa kliseisesti sanottuna historian eloon, ihmiskohtaloiden kautta. Ja ei todellakaan tarvitse pelätä, että hänen kertomuksensa olisivat jotenkin puisevia, vaikka niistä samalla historiaa ja poliittisia olosuhteita oppiikin.

Tähän kun tarttuu, ei voi lopettaa lukemista.

Sofi Oksanen: Puhdistus. Halusin nostaa juuri tämän kirjan mukaan suosituksiin: veikkaan, että vaikka se on monelle varmasti nimenä ihan tutun-tuttu, kuitenkin joltain se on voinut jäädä lukemattakin. Ehkä tämä voi toimia jollekulle sellaisena ”ai niin, tän mä oon aina halunnut lukea!” -muistutuksena.

Koska tämä todellakin kannattaa lukea.

Tässä kirjassa minulle itselleni erityistä oli se, miten upean tarinan lisäksi se myös valaisee Viron lähihistoria – tavallisten pienten ihmisten kokemusten kautta. Just the way I like it. Tavallisesti tosiaan nuo ”mun” kirjat kuitenkin sijoittuvat esimerkiksi Aasiaan ja Afrikkaan, ja tällaisia lähemmäs sijoittuvia saman skenen kirjoja on ollut hankalampi löytää. Mutta tässä sellainen sitten on! Ja Sofi Oksasen tarinankerronta tässä kirjassa mun mielestä yltää ihan samalle tasolle kuin kahdessa aiemmassa suosittelemassani kirjassa.

Ja se on kuulkaas aika paljon sanottu se.

Joelin kirjavinkit

Seuraavaksi annan näppäimistön Joelille – hmmm, mitäköhän tästä seuraa…? Joelin kirjoittamana seuraavat kirjasuositukset:

William Gibson: Pattern Recognition (Hahmontunnistus). Gibson on tieteiskirjallisuuden tärkeimpiä suunnannäyttäjiä, mutta tämä 2003 ilmestynyt romaani ei ole varsinaisesti scifiä. Se sijoittuu kirjoitusajankohtansa nykypäivään ja on juoneltaan ensisijaisesti trilleri, joskin Gibsonille tyypillisesti se kiertää lajityypin kaikkein ilmeisimpiä aiheita ja henkilötyyppejä. Kyse ei ole rikostutkinnasta tai sotilastiedustelusta, vaan anonyymien nettivideoiden jäljittämisestä ja yhtiöiden brändi-identiteetin kanssa vehkeilystä, eikä päähenkilö ole kovapintainen toimintasankari, vaan varautunut ja herkkä markkinointikonsultti.

Gibsonilla on mahtava taito tarttua mieleenpainuviin konkreettisiin yksityiskohtiin henkilöhahmojensa näkökulmasta. Tämä romaani käsittelee hyvin tarkkanäköisesti 2000-luvun alun internetiä sekä WTC-iskujen jälkimaininkeja.

Cormac McCarthy: Blood Meridian or The Evening Redness in the West (Veren ääriin). On kourallinen kirjailijoita, joissa on minulle se hankaluus, että alan väkisin silloin tällöin lukemaan heidän kirjojaan ääneen kielen herkullisuuden vuoksi. McCarthy on yksi näistä kirjailijoista. Erityisesti tämän kirjan kohdalla kuulostan kyllä silloin aivan mielipuolelta, niin raa’an väkivaltaisesta ja miltei psykoottisen pidättelemättömästä kerronnasta on kyse.

McCarthyn useimpien kirjojen tapaan Blood Meridian sijoittuu enimmäkseen Yhdysvaltain ja Meksikon rajamaille, tässä tapauksessa 1800-luvulle villeimmän villin lännen aikaan. Olisi kuitenkin vaikea kuvitella teosta, joka olisi vähemmän linjassa elokuvista tutun villin lännen mytologian kanssa.

Tämä kannattaa lukea, jos haluaa maistella aivan omanlaistaan kieltä, samaan aikaan hätkähdyttävän korkealentoista ja ennennäkemättömän karua. McCarthy ei esimerkiksi tunnu uskovan juuri muihin välimerkkeihin kuin pisteeseen ja harvakseltaan pilkkuun, eikä suostu oikeinkirjoituksen nimissäkään käyttämään edes heittomerkkiä, kun ilmankin pärjää. Tai jos haluaa tarttua historialliseen romaaniin, joka ylittää fantasiakirjallisuuden fantastisuudessa ja kauhukirjallisuuden hirviömäisyydessä.

Eiji Yoshikawa: Musashi. Tämä järkäle on vanhanaikainen, kyseenalaistamattoman poikamainen seikkailuromaani, sukellus 1600-luvun alun Japaniin kaikkine liukuovineen, kimonoineen ja seppukuineen. Se on myös viihdyttävä fiktiivinen kuvaus Miyamoto Musashista ja Takuan Sohosta, kahdesta historiallisesta henkilöstä, joiden kirjoittamia teoksia luetaan edelleen oppaina maallikon hengellisyyteen, elämänfilosofiaan ja ties mihin yritysmaailman menestysuskoon. (Ne voikin hotkaista tämän romaanin lukujen välissä kontekstia tarjoavana lisukkeena.)

Kirja tarjoaa samalla sivusilmäyksen kirjoittamisajankohtansa ajatusmaailmaan: se julkaistiin alun perin osissa 1935-1939, eli Japanin imperialismin kiihkeimpinä vuosina juuri ennen toista maailmansotaa. On kiinnostavaa tarkastella sen välittämää käsitystä miehekkyydestä, velvollisuudesta ja kunniasta sen tiedon valossa, että muutamaa vuotta myöhemmin sen lukijakunta teki kamikaze-iskuja näiden arvojen nimissä.

Ja seuraavaksi lasten kirjoihin, eli puheenvuoro perheen seuraavalle lukijasukupolvelle:

Tokaluokkalaisen kirjavinkit

8-vuotias suosittelee (omin sanoin) syyslomalukemisiksi näitä:

Pip Bird: Yrmeä yksisarvinen. (käännös: Susanna Sjöman) Yrmeä yksisarvinen kertoo tytöstä nimeltä Mira, joka pääsee yksisarviskouluun ja saa parhaaksi ystäväkseen yksisarvis-Tepon. Teppo on laiska, pullea ja rakastaa donitseja. Mira kuitenkin onnistuu ystävystymään Tepon kanssa.

Suosittelen tätä kirjaa sellaisille, jotka pitävät huumorista ja yksisarvisista. Kirjasta parasta oli se, että siinä oli niin paljon hauskoja juttuja. Luin sen ääneen pikkusiskolle.

Kirjassa on tarkasti piirrettyjä kuvia. Ne ovat kuitenkin musta-valko-harmaita.

Jutta Tynkkynen: Etsivätoimisto Mysteeri ja kultainen miekka. Tämä kirja on jännittävä salapoliisitarina. Kirjassa salapoliisi Roosa saa kirjeenvaihtokaveriltaan kirjeen ja luulee sen olevan salakoodattu avunpyyntö. Tarinassa selvitetään sitä, että mihin Kultainen miekka on kadonnut ja kuka sen varasti.

Tykkään hyvin paljon salapoliisitarinoista, varsinkin jännistä. Ne ovat kivoja siksi, koska niissä tulee semmoinen olo, että on itse mukana tarinassa.

Kirjassa ei ole ollenkaan kuvia, mutta se on silti hyvä. Siinä on kuitenkin etsiväkokeita, joissa on ohjeet, ja sinun pitää ratkaista esimerkiksi erilaisia sokkeloita ja ongelmia.

Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja Ujo Elmeri. Tämä on hauska kirja. Rauha kirjoittaa lehteen jutun ujoista nuorista ja pääsee televisoon. Televisiohaastattelija pyytää, että Rauha majoittaisi ujon nuoren omaan kotiinsa. Ristoa se ei kuitenkaan miellytä.

Suosittelen tätä kirjaa sellaisille, jotka pitävät värikkäistä kuvista ja hauskoista tarinoista. Tykkään muutenkin hyvin paljon Risto Räppääjä -kirjoista ja suosittelen, että tekin lukisitte niitä. Vaikka kaikki.

Eskarilaisen kirjavinkit

Sitten eskarilaisen kirjamieltymyksiin! Mainittakoon vielä, että lapsi halusi myös kertoa itseään pienemmille lapsille, että Pikku toukka paksulainen on tosi hyvä kirja. Tässä muutkin 6-vuotiaan itse valitsemat ja kertomat kirjavinkit:

Jani Kaaro ja Väinö Heinonen: Evoluuti0. Tämä kirja on tosi kiinnostava sellaisille, joka tykkää eläimistä ja haluaa tutkia niitä. Tää on tosi hyvä niille, suosittelen.

Kirja kertoo, miten jotkut eläimet on syntyneet  ja mistä maailma on syntynyt. Kirjan alussa on vähän on uskomuksia eli myyttejä, joita jotkut kertoo toisilleen siitä, miten maailma on syntynyt – ihan höpsösti.

Värikkäitä ja hauskoja kuvia tässä on myös. Minulle on jäänyt tästä mieleen myös, että jos kaikki olisivat samanlaisia, niin ketään ei tunnistaisi.

Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja kana. Tämä kirja on hauska ja tosi tosi tosi tosi hassu. Heinähattu on isosisko ja Vilttitossu on pikkusisko, joka ehkä ihan pikkusen kiukuttelee.

Tässäkin on hauskoja ja värikkäitä kuvia ja mä tykkään katsella niitä. Äiti on lukenut tän meille iltasaduksi, samoin kerhossa on luettu tämä.

Tästä voisi tykätä joku 6-vuotias lapsi ja luulisin, että isommatkin. Me ollaan kuunneltu Heinähattua ja Vilttitossua paljon myös äänikirjoina.

Lumiukko ja lumikoira, perustuu Raymond Briggsin satuhahmoihin. Tämä on ehkä tunnelmallinen ja talveen liittyvä kirja. Me ollaan katsottu tämä ihan sama tarina jouluna telkkarista. Tämä on Lumiukko ja lumikoira, ei se pelkkä Lumiukko.

Kirja kertoo pojasta, joka haluaa oman koiran ja tekee sen lumesta. Sitten se koira herää eloon. Se kirjoittaa joulupukille kirjeen ja se saa siitä elävän koiran, joka tulee sisälle.

Mä tykkään lukea tätä etenkin joulun alla ja äiti kertoo, että jouluun on kaksi kuukautta.

Löytyisikö näistä teillekin mieleisiä?

Jos ei vielä löytynyt, niin kuulkaas täältä pesee lisää!

Lukuloman nettisivuilta löytyy kirjavinkkejä aikuisille täältä, nuorille täältä ja lapsille täältä.

Tuolta lasten listalta me itsekin muuten varattiin kirjastosta syyslomalukemiseksi just tuo Yrmeä yksisarvinen (luettu jo) sekä Etsiväkaksikko: Operaatio Auringonlasku (se on tokaluokkalaisella just kesken), Mestarietsivä Peppunen (sekin luettu) ja vielä tuo Täältä tullaan, lemmikit (tätä pihtaillaan, että jäisi luettavaa varsinaiselle lomallekin). Eli tuo lasten lista oli todistettavasti ainakin just meidän perheeseen iskevä listaus!

Lisäksi noilta listoilta pääsee muille listoille, listojen listoja siis! Eli kun vaan lähtee klikkailemaan, niin varmasti löytyy kirjavinkkejä jokaiselle!

Ja sitten kilpailuun, jonka avulla ajattelin kerätä kaikkien yhteiseksi iloksi (ja hyödyksi) vielä lisää kirjavinkkejä teiltä!

Kerro siis kommenttikentässä sun tai sun lapsen kirjasuositus (tai useampi) syysloma varten! Mikä on kirjan nimi, mitä siinä tapahtuu, mikä siinä on hyvää ja kenelle sitä suosittelet?

Kirja saa olla uusi tai vanha, lapsena tai viime aikoina luettu. Neuleohjeista tietokirjoihin, kaikki käy! Ihan spontaani sun suositus siis: mihin kirjaan kannattaa syyslomalla tarttua?

Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan Suomen Kustannusyhdistyksen kokoama kirjapaketti – ja sen sisältöön saa voittaja sitten itse vaikuttaa kertomalla, että millaisista kirjoista itse tai perheenjäsen tykkää :) Arvontaan osallistuu jättämällä kommenttinsa to 15.10. klo 16 mennessä.

Kerro siis omat kirjavinkkisi alle!

 

 

PS. Nyt siis vielä ehtii hyvin syyslomaa ajatellen vaikka käväistä kirjastossa tai kirjakaupassa, lainata naapurilta tai vaikka kysäistä Facebookissa kirjavaihtareita. Ainakin meidän alueen FB-ryhmässä usein liikkuu luettuja kirjoja parilla eurolla!

9

You Might Also Like

  • Miikku
    9.10.2020 at 12:59

    Mä oon lukenu nyt semmoista kevyttä hömppää vain. Ei vsuva-ajan väsymyksessä jaksa syventyä muuhun. Mutta kuitenkin tekee mieli lukea. Se rentouttaa. Eilen sain loppuun Anneli Kivelän Katajamäki sarjan uusimman kirjan Tasaista tahtia,Katajamäki. Tuo on ihana sarja. Viaton,helppolukuinen ja aivot narikkaan🙂

  • Hanna Koooo
    9.10.2020 at 16:14

    Voisin suositella vaikkapa Tommi Kinnusen Pinttiä. Kirja kertoo ihan tavallisesta arjesta kaikkine kommelluksineen.

  • Satu
    9.10.2020 at 17:10

    Itse suosittelen Åsa Linderborgin kirjaa ”Minua ei omista kukaan”. Teos kertoo kirjailijan lapsuudesta rakastavan yh-alkoholisti-isän tyttärenä. Elävästi ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu.

  • Anna
    9.10.2020 at 17:21

    Jos vielä ei J.R.R. Tolkienin lastensadut ole tuttuja niin lukusuosituksena Roverandom. Tolkienilla on ihan omanlaisensa tyyli kertoa satuja, mutta minuun se puree ja lapsetkin ovat mielellään kuunnelleet näitä. Ihan pieniltä voi mennä vähän yli, mutta eskarilaisille ja siitä ylöspäin ihan niin pitkälle kuin ihmisen ikää riittää voin suositella.
    Roverandom kertoo pienestä koirasta nimeltään Rover joka erehtyy puremaan velhoa lahkeesta. Tästä suivaantuneena velho muuttaa koiran leluksi. Pienenä lelukoirana Rover joutuu monenmoisiin seikkailuihin kuussa ja jopa meren pohjassa.

    Aikuisten rintamalta nostan esille Wendy Holdenin Äidiksi keskitysleirillä.
    Tositapahtumiin perustuva tarina kolmesta (?) naisesta jotka saivat lapsen keskitysleirillä toisen maailmansodan aikana.
    Kirja joka pistää syvälle ja kovasti. Julma tositarina siitä miten naiset joutuvat paitsi kamppailemaan oman henkensä puolesta myös salailemaan raskauttaa mahdollisimman pitkälle.

    Bonuksena vielä Klassikko. Richard Bachin Lokki Joonatan.
    Kirja ei ole kovin pitkä ja sopii hyvin niillekin jotka eivät jaksa perehtyä monisatasivuisiin romaaneihin, mutta myös pitkien kirjojen ystäville tämä voi topimia hyvänä välipalana kahden pidemmän romaanin välissä. Se pureutuu elämän tarkoitukseen ja jonkin suuremman ja uljaamman tavoitteluun.
    Nuori lokki nimeltään Joonatan haluaa lentää. Muut lokit keskittyvät vain ruokaan ja pesimiseen ja erään valitettavan välikohtauksen johdosta Joonatan karkotetaan laumasta. Tästä alkaa Joonatanin tie kohti sitä mitä hän haluaa olla.

  • Kati
    9.10.2020 at 18:23

    Suosittelen Delia Owensin Suon villi laulu -kirjaa. Jäin kirjan tunnelmaan päiväkausiksi kiinni ja näin mielessäni kirjassa kuvatut maisemat. Vielä viikkoja lukemisen jälkeen kirja pyörii ajoittain mielessäni ja varmasti luen sen vielä joskus uudestaan.

  • Eve
    10.10.2020 at 13:02

    Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat-sarja

    • Anna
      12.10.2020 at 16:10

      Tämä sekä Järjen ja tunteen tarinoita ovat ihania. Jälkimmäinen minulla kesken äänikirjoina ja ensimmäiset hyllyssä.

  • Inkku
    11.10.2020 at 14:32

    Meillä 6- ja 8-vuotiaiden suosikkeja ovat Ella-kirjat. Takuuvarmaa naurua. Tykkäävät näitä myös kuunnella, parhaita mielestäni kirjailijan itsensä lukemina. Kohta 3-vuotiaan suosikkeja ovat Jussi-kirjat ja Miina&Manu. Varsinkin jälkimmäinen on kyllä omasta mielestäni vähän puuduttavaa luettavaa..
    Itse luin juuri Katja Ketun Kätilön. Aika rankka kirja, mutta suosittelen silti. Ikisuosikkeina mulla on Muumi-kirjat, esim. Muumilaakson marraskuu. Lapsetkin jaksavat näitä hyvin kuunnella ja aikuinen saa itse näistä vielä vähän enemmän.

  • Veema
    11.10.2020 at 16:22

    Meidän 3-vuotias suosittaa muun muassa Ruu-kirjoja. Nelosluokkalainen tykkää jo mainituista Soturikissoista. Itse ajattelin seuraavaksi lukea Rutger Bregmanin Hyvän historia, koska sitä minulle on suositeltu. Viimeksi luin itse Panu Rajalan Runebergin elämänkerran, mutta en oikein tykännyt kirjoitustyylistä. Ja lisäksi luin Lucinda Rileyn Auringon sisar ja siitä tykkäsin, kuten aiemmistakin.

  • Riiti
    11.10.2020 at 16:34

    Itse en ole harmikseni aikoihin ehtinyt lukemaan kirjoja, korkeintaan olen jotain askartelukirjoja selaillut. Lapsilta kysyin suosikkeja ja vastaukseksi sain Lasse-Maijan etsivätoimistot ja Sinttu-kirjat. Myös koululaisen rahakirja on kiinnostanut viime aikoina ja lapsilla onkin sen innoittamana säästökampanja omia unelmia varten :)

  • saya
    11.10.2020 at 23:29

    Mä suosittelen Witcher-/Noituri-kirjasarjaa! Juurikin ajankohtainen kun siitä on tehty myös tv-ohjelma (ja myös pelejä jo aiemmin), kannattaa lukea kirjat ennen kuin katsoo sarjaa/pelaa konsolipelejä niin saa tehtyä oman käsityksen hahmoista ja tapahtumista :) todella koukuttavaa fantasiaa, ja uskomatonta miten miekkailusta/tappeluista pystyy kertomaan niin elävästi ja kiinnostavasti :D Tätä voisi suositella pelisuosion myötä myös teinipojille, joita ei välttämättä ole aina niin helppo saada lukemaan!

  • Heya
    12.10.2020 at 00:01

    Kiitos hyvistä vinkeistä kaikille! Tykkään Hosseinin kirjojen tyyppisestä koskettavuudesta, vaikka mies ihmetteleekin että miksi pitää lukea sellaista mikä saa itkemään aivan hulluna. Ja myös mun suosikki on Täällä Pohjantähden alla, se avasi historiaa uudella tavalla koulussaopitun lisäksi. Sarasvatin hiekkaa löytyy hyllystä, mutta en olekaan sitä lukenut vielä. Lapset tykkäävät tietokirjoista, Risto Räppääjistä, Tatusta ja Patusta.

  • Sanna
    12.10.2020 at 19:55

    Mun suosituksiin kuuluu Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe sekä Hararin Sapiens.

    Ja stressinhallintaan Arto Pietikäisen Joustava mieli :)

    Kirjojen lukeminen on kyllä ihanaa!

  • Kvaakkuli
    12.10.2020 at 20:56

    Luin aikaisemmin paljon käännöskirjallisuutta, mutta keväällä aloitin Laila Hirvisaaren kirjojen läpi kahlaamisen. On aivan käsittämättömäntä, miten tarkasti ja mielenkiintoisesti hän kuvaa ihmisten normaalia arkea about sata vuotta sitten. Ja toisaalta, miten hän kuvaa sota-arkea ja kaikkea sitä, mistä ihmiset ovat joutuneet selviämään.
    Toinen historiallinen ihastus on Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat, joissa myös kuvataan tarkasti normaalia ihmisten arkea ja selviytymistä. Niistä ekat osat olivat parempia, mutta viimeisinkin oli hyvä.
    Ja viimeisenä omana suosikkina Mikko Kamulan Metsän kansa-sarja, joka yhdistää historiallisia faktoja suomalaisiin kansanuskomuksiin. Huimia seikkailuja ja yleissivistystä samassa paketissa!

    Lapset taas (ja minä) suosittelevat Risto Räppääjä, Ella-sarjaa, Tatuja ja Patuja sekä Mauri Kunnaksen kirjoja.

  • Ems
    13.10.2020 at 12:53

    Meidän 2,5 -vuotias suosittelisi tällä hetkellä kirja Nok nok nok, eli kirja, jossa pikkutikka opettelee isänsä avustuksella nokkimaan koloja joka paikkaan. Kirjassa on koloja, joiden kautta lapsi tykkää tarkistaa ”nurinperin”, että mikä kolo olikaan kyseessä. Tämän lisäksi hyvä syksykirja on Pienen hiiren suuri sydän, jossa on todella kauniit kuvat (äidin mielestä) ja tarina kertoo ystävyydestä. Lapsen mielestä hauskaa on, kun karhunvatukka tippuu jäniksen koloon ja siilin piikkeihin on tarttunut pähkinä.

    Aikuisen suosittelu lähtee Trent Daltonin ”Poika nielaisee maailmankaikkeuden”. Oli kesän väkevin lukukokemus, jonka tarina tempaisi mukaansa. Tarkemmin en tarinaa viitsi avata, koska on niin polveileva ja yllättävä. Mutta kertoo huono-osaisen alueen väestä ja seuraa pojan elämää. Ja pohjautuu osittain kirjailijan omaan elämään, joka selvisi mulle vasta kirjan luettuani.

  • Tiia
    13.10.2020 at 14:22

    Meidän 6-vuotiaan ekaluokkalaisen suosikit tällä hetkellä ovat Harry Potterit (jatkuva keskustelu myös siitä, milloin me vanhemmat annetaan hälle lupa lukea se kolmas, kun on vedetty raja kahteen ekaan..) ja sitten hän juuri sai loppuun Vuokko Hurmeen Huimaa-sarjan kolmannen osan. Kiepaus, Kaipaus ja Keikaus veivät mennessään ja harmittaa kuulemma, kun loppuivat nyt. Nämä on kaikki tällaisia pitkiä, joihin saa todella upota.

    Sitten äitinä suosittelen, aina kun mahdollista, niin kaikille suunnilleen 4-8-vuotiaille Mörkövahtisarjaa. Nämä on todella hienosti kirjoitettuja ja suomalaisen kirjailijan (Tuutikki Tolonen) luomat tämän tyyppiset ovat musta harvinaisia. Kun googlasin, niin jossain näkyi ikäsuosituksena 7+, mutta meillä kuunteli kesällä myös vajaa 4-vuotias nämä. Koska kirjat ovat pitkiä , vaativat ne harjaantumista kuunteluun, mutta jännitys näissä on pääosin sopivaa ja päähenkilöt pienehköjä lapsia. Ja se maailma, mikä näissä on, se on huikea!

    Mun suositukset on sitten keveämpiä. Juuri eilen suosittelin ystävälleni Liane Moriartyn tuotantoa sanoilla ”parempaa hömppää”. Kaik näistä hyviä.

    • krista
      13.10.2020 at 14:51

      Sun viesti oli jostain mystisestä syystä mennyt roskapostikansioon, vapautin sieltä! Joskus tämä roskapostisuodatin on ihan täysi mysteeri :)

  • Enski
    13.10.2020 at 16:07

    Luen hirveen vähän kirjoja, mutta olisi niin ihanaa päästä taas ihan omaan maailmaan hetkeksi lapsiperhearjen keskellä! Twilightit ja Harry Potterit vaan parhaat, ja ne onki kuunneltu ja luettu sitte 1000x läpi. Kokoajan uudestaan ja uudestaan 😅 Mutta yks erilainen ja ihan hyvä kirja on pako pohjoiskoreasta, kertoo miehestä joka pakenee pohjoiskorean leiriltä. Muistaakseni oli vähän karu, mutta ei omaan (herkkään) makuun liian karu ja raaka.

  • Peipponen
    13.10.2020 at 16:17

    Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät on ehdottomasti yksi parhaista kotimaisista kirjoista.

  • Vaeltajatar
    13.10.2020 at 20:02

    Omat tämän hetken suosikkini onkin tässä jo mainittu: Seitsemän sisarta – sarja (voi kun viimeinen osa ilmestyisi pian) ja Syrjästäkatsojan tarinoita. Uutena Tprey Haydenin kirjat erityislapsista.

    Kaksivuotias suosittelee Veera-kirjoja ja perinteisiä Minttu-kirjoja. Suurin suosikki taitaa kuitenkin olla Mauri Kunnaksen Riku, Roope ja Ringo – kirjat.

    Tokaluokkalainen tykkää Harry Pottereista ja muista taikamaailmaan sijoittuvista kirjoista kuten uutuus Pomenia ja Taika-Akatemia.

  • Pampula
    14.10.2020 at 18:23

    Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo. Luin Tuulen varjon viime kesänä ja se oli todella nautittava ja mukaansatempaava lukukokemus. Kirja sijoittuu 1800-luvun lopun Barcelonaan. Mukana on historiaa, kirjojen lumoavaa maailmaa, jännitystä, romantiikkaa ja ihmiskohtaloita. Kirjan kieli oli mielestäni monipuolista ja oivaltavaa. Huumoriakin löytyy eli sai myös nauraa. Kirjan juoni oli kaukana ennalta arvattavasta.

  • Marika
    14.10.2020 at 21:29

    Lapsille klassikot
    – Marikki Katso lunta sataa, Astrid Lindgren. ( oi,löysin omani vuosimallia 1984 joululahja) Silloin taisi olla tapana kirjoittaa milloin saatu..
    – poika 9v Kapteeni Kalsari- kirjasarja
    – Tyttö 9v kaikki Poni- kirjat ( ylläri😂)
    – Risto Räppääjiä lukee molemmat, samoin Lasse Maijan etsivätoimistoja
    – Tatu ja Patu- klassikot toimii vieläkin välillä

    Teini- Anne Frankin päiväkirja

    Aikuisille
    – Lucinda Rileyn kirjasarjaa itselle varattu syyslomaksi

  • 1 2 3