Sairas lapsi – jääkö sisarus kotiin?

Flunssakausi meneillään. Siis just se flunssakausi, joka alkaa elokuun alussa ja loppuu sitten joskus toukokuun puolivälin tienoilla. Ja heh kesäflunssat sit tietty päälle.

Kun lapsi sairastaa, sitä miettii tietysti ensinnäkin sitä, onko lapsi niin kipeä, että jää kokonaan kotiin. Valitteleeko vain kräheää kurkkuaan vai nousiko kuume? Seuraava päätös on se, kumpi jää kotiin sairasta lasta hoitamaan – siitä aiemmin täällä.

Ja kolmantena asiana, jota meillä on välillä puntaroitu: kun yksi lapsi sairastaa, jääkö sisaruskin kotiin?

Näkökulmia asiaan on tietysti monia. Esimerkiksi nämä:

1. Kun vanhempi on joka tapauksessa kotona, ”saako” toinen lapsikin jäädä kodin hellään huomaan?
2. Vai olisiko terveellä lapsella itse asiassa kivempaa ystävien kanssa hoidossa kuin tylsästi kotona kipeän sisaruksen kanssa?
3. Tarttuuko tauti sisarukseen, jos se jää koko päiväksi kotiin?
4. Tarttuuko tauti päiväkodissa, kun toistaiseksi-terve sisarus vie sen mukanaan sinne?

Meilläkin ratkaisut ovat olleet monenlaiset, riippuen tilanteesta ja lapsen kehitysvaiheesta. Meillä on tehty jokseenkin näin:

Jos kyse on esimerkiksi vatsataudista, kaikki perheenjäsenet jäävät kotiin, myös (toistaiseksi) terveet. On nimittäin tosi iso todennäköisyys, että kantaa jo kurjaa tautia, eikä todellakaan halua tartuttaa sitä muihin.

Mutta sitten perusflunssa ei olekaan niin yksinkertainen tämän päätöksen osalta.

Jos lapsi on ollut sellaisessa vaiheessa (lue: nuorempi), että koti houkuttaa enemmän kuin päivähoito, myös terve lapsi (usein se pienempi siis tässä tapauksessa) on jäänyt kotiin sisaruksen flunssan aikaan. Mutta toisaalta näin isompien lasten kanssa lapsi jo usein haluaa päivähoitoon kavereiden meininkeihin – tällöin (jos on kyse perusflunssasta) terve lapsi on ”päästetty” hoitoon, vaikka toinen lapsi olisikin kuumeessa. Samoin eskarista ei olla oltu pois sillä perusteella, että pikkusiskolla on vähän yskää.

Jos flunssa on osunut ”perusterveemmälle” lapselle, välillä toinen lapsi on viety hoitoon ”flunssalta turvaan”. Niin hassulta kuin se kuulostaakin; hoidossa kun niitä räkäneniä tietysti vasta onkin. Mutta kotona koko päivän ollessa se satavarmasti tarttuisi siihen lapseen, jolla muutenkin terveyshaasteita ja flunssat ovat hankalia ja pitkiä.

Jos vanhempien työtilanne on ollut löysempi ja sitä kautta mahdollisuus kivaan yhteispuuhasteluun sairaspäivänä, molemmat lapset ovat saattaneet jäädä kotiin toisen sairastaessa. Silloin ollaan tehty vaikka muovailuvahahommia tai lojuttu hyvällä omatunnolla yökkäreissä koko päivä. Ei tosiaan kuitenkaan nyt eskariaikana.

Jos taas vienti/haku on ollut yhden vanhemman vastuulla (toinen vaikka kiinni palaverissa tms.) niin, että sairasta lasta pitäisi kuljettaa toista viedessä mukana, on terve lapsikin jäänyt mieluummin kotiin. Niin, että sairas lapsi saa sitten levätä ihan kunnolla päivän eikä tarvitse kulkea mukana ympäriinsä.

Toisten tartuttamista mä pidän kaikkein tärkeimpänä juttuna – tai siis sitä, ettei sitä tieten tahtoen tee. Esimerkiksi me mielellään vedetään sairastamiskotipäivät esimerkiksi päivän tai useammankin ”ylipitkiksi” (friikkuna tämä onnistuu, kun ei tarvitse hakea omia sairaslomapäiviä), ettei ihan räkänokkana tarvitse lähteä muita tartuttamaan. Ja jälkitautien välttämiseksikin, toki.

Mutta sitten taas molempien lasten pitämistä kotona aina jonkun perheenjäsenen ollessa flunssassa ehkä minäkin (kaikessa tiukkapipoisuudessani) pidän vähän liioteltuna. Eli ollaan me kyllä siis perusflunssan yhteydessä viety tervettä lasta hoitoon, jos lapsi on sinne erityisesti halunnut tai jos hoidossa on ollut vaikka joku kiva teemapäivä, josta olisi kurja jäädä pois.

Miten teillä?

20
Like
3

You Might Also Like

  • Suvi
    9.10.2018 at 15:54

    Yksi näkökulma jäi huomioimatta, mikä lienee tärkeä erityisesti pienempien lasten vanhemmilla: omat voimavarat! Jos toinen vanhempi valvoo puolet yöstä kipeän lapsen kanssa, ja sitten voisi kenties aamulla tai päivällä nukkua tai ainakin levätä itsekin, on mun mielestä tosi hyvä, jos toinen vanhempi pystyy viemään terveen lapsen päikkyyn. Tahtoikäisen terveen kaksi-kolmevuotiaan kanssa kun ei pahemmin levätä :D

    • krista
      9.10.2018 at 15:56

      Totta! Ihan älyttömän hyvä pointti!

    • Anna
      9.10.2018 at 18:07

      Minustakin hyvä pointti. Myöskin usein sairas lapsi lepää paremmin kun ei ole sisarusta villitsemässä riehuleikkeihin.

  • -paula*
    9.10.2018 at 15:58

    No tämä! Miten sä aina onnistutkin olemaan asian ytimessä! Kahden lapsen päiväkotiarkea eletty vasta reilu kuukausi ja tätä on meillä jo ehditty miettiä ja toteuttaakin monella tavalla. Kyllä siis välillä toinen on ollut hoidossa kun toinen kipeä tai mennyt aiemmin jo tervehdyttyään kun toinen jää vielä toipumaan. Yllätyin itsekin miten tämä asia ei olekaan ihan itsestäänselvä tilanteen ollessa päällä.

    • krista
      9.10.2018 at 16:05

      Joo tämä on jännä, että tätä on joutunut itsekin pohtimaan ja tosiaan päätynyt eri ratkaisuihinkin eri tilanteessa! Jos olisin ”ulkopuolinen” ja vaikka oma itseni lapsettomana, olisin voinut ehkä sanoa, että joo joo totta kai aina molemmat kotona, jos toinen on sairas. Sitten vaan levätään yhdessä ja pusi pusi ja silleen. Mutta yllättäen käytännössä noita ”sovellustapauksia” syntyykin paljon :)

  • Miitu
    9.10.2018 at 16:03

    Hyvin samoilla mennään, tosin pienillä muokkauksilla. Meillä kuljetuskysymys on(ollut) oleellinen, joten sen vuoksi myös terve (yleensä pienempi painos) on jäänyt myös kotiin. Nyt koulun puolella ei oo näitä vielä jouduttu ratkomaan, mut veikkaan, et aika samoilla mennään. Pienemmän sairastaessa esikoinen pääsee kyllä itsekseenkin kouluun, vaikka varmaan harmitteleekin siinä tilanteessa… Meillä on siis aika maksimimittainen ja hankalahko koulumatka, joten aamuisin on usein viety, ettei tarvitse niin aikaisin lähteä tallustamaan koulua kohden. Esikoisen sairastaessa kuopus taas todennäköisesti jää kotiin, koska en halua turhaan sairaana kuljettaa ja noin pientä en taas halua vielä kipeänä jättää yksin kotiin.

    • krista
      9.10.2018 at 16:12

      Koulu tuo kyllä taas uuden ulottuvuuden, kun sieltä ei tosiaan varmaan ”muuten vaan” kannata olla poissa, jos on jotain lievää tautia (perusflunssaa) jollain perheejäsenellä. Ja eskari vähän sama tietty. Ja uih, kipeänä en tosiaan minäkään jättäisi kotiin toisen viennin ajaksi! Mikäköhän se muuten on se ikä, jolloin vanhempi ei saa enää jäädä sairauslomalle kipeää lasta hoitamaan…? Ihan karsea ajatus jättää isompikin lapsi yksin kotiin. Mä hoidaan varmaan about kolmikymppiseksi asti sairaan ”lapsen” sit kotona :D

      • Erika
        9.10.2018 at 18:15

        Myistaakseni 10-vuotiaaksi asti saa jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin. En kyllä edelleenkään jättäisi omaa 11-vuotiasta koko päiväksi sairastamaan yksin, on kuitenkin ihan lapsi vielä. Itsekään en haluaisi sairastaa yksin niin kamala ajatus olisi lapsi jättää yksin ja varsinkin jos jotain lääkettä pitäisi itsenäisesti pystyä ottamaan. Onneksi on isovanhemmat apuna!

        • krista
          9.10.2018 at 18:52

          Mä muistan, miten mä menin lapsena naapurin mummon luo, jos mun äiti oli jo käyttänyt saadut sairauslomapäivät ja jos olin edelleen kipeä. Ihanaa, että pääsin sinne, kun omat isovanhemmat olivat kaukana! Auttavat isovanhemmat ovat kyllä parasta! Mulla on kuitenkin vähän se, että jännitän, että hekin sairastuvat… Mutta etenkin jos on nuoret ja hyväkuntoiset isovanhemmat, niin sitten varmasti tuo mun huolikaan ei ole aiheellinen huoli. Mutta siis ihan parasta <3

        • Anna
          12.10.2018 at 19:49

          Opetusalan työehtosopimukseen tuli vasta muutos, että alle 12-vuotiasta saa jäädä hoitamaan 10-ikärajan sijaan. Todella hyvä muutos!

  • Lanttumaakari keittiössä
    9.10.2018 at 16:12

    Meilläkin on kuvioita järjestetty monella eri tavalla, riippuen lasten iästä, sairaudesta, vanhempien työtilanteesta tai siitä väsymyksestä. Yleisesti ottaen meidän lapset ovat sen verran eläväisiä ja tarvitsevat paljon touhua, että terveen lapsen jättäminen kotiin toisen lapsen sairastaessa on pahin rangaistus ikinä 😄 Etenkin jos nuorempi on ollut kipeä, tarvitsee hän paljon syliä ja huomiota, ja silloin jää terveen lapsen ulkoilut ja muut aktiiviset touhut käytännössä kokonaan hoitamatta. Nyt kun isompi on jo koulussa, ei sieltä voi oikein olla pois kaiken varalta eli pienemmän sairaudesta riippumatta isompi menee kouluun. Isomman sairastaessa voi olla, että pienempi jää pois päikystä, jos tilanne sen muutoin sallii ts. itse olen sairaan lapsen hoitajana (usein puoliso tekee kuitenkin töitä kotoa, vaikka isompi olisi sairaana, joten silloin ei pienempikään jää kotiin koska työnteosta ei tulisi mitään). Jos taas vanhempana olen itse sairaana/flunssassa, aika usein terve lapsi on päiväkodissa ihan omien voimavarojeni vuoksi (paranee nopeammin kun saa levätä).

    • krista
      9.10.2018 at 17:24

      Joo meilläkin käytännössä jos toinen sairastaa ja toinenkin on kotona, on terve lapsikin ”sairauspäivällä”: videoita, äänikirjaa ja rauhallista leikkiä. Vaikuttaa ihan nuutuneelta tervekin! Sellaisessa tapauksessa tuntuu melkein, että ois kivempi saada puuhaa hoidossa. Jossain kehitysvaiheessa lapsi voikin myös terveenä sellaista kotihiireilyä jaksaa, mutta jossain toisessa ”vaiheessa” hyppii kyllä jo seinille tai muuten nuupahtaa niin, että sääliksi jo käy.

      Mutta joo, just tuolleen samaan tapaan tilanteen mukaan mennään meilläkin!

  • Piupali
    9.10.2018 at 16:39

    Aika samat käytännöt. Ja samaa mieltä siitä, että olennaisinta on tuo tartuttamisasia, en itsekään halua että vaikka enterorokkoisen sisarukset tuodaan hoitoon.

    Usein jos on vain flunssaa tai jotain ei-tarttuvaa, on menty aika pitkälti terveen lapsen fiiliksen mukaan. Ja yleensä ovat halunneet päiväkotiin. :)

    Musta yks pointti on myös se, että kipeä lapsi on usein väsynyt. Nukkuu paljon tai ei jaksa muuta kuin katsella videoita. Silloin pystyy samalla tekemään itse myös duunia, joten terveen energisen lapsen vieminen päikkyyn on perusteltua.

    • krista
      9.10.2018 at 17:34

      Joo enterorokko on just paha! Kun sehän voi olla sisaruksella myös oireettomana ja sitten kuitenkin tarttuu muihin – ja esimerkiksi meillä se oli eka kierroksella TOSI paha, Seela oli vauva ja se oli ihan hirveää :( Tarttui iäkkäisiin sukulaisiinkin meillä. Ja se tuli meille juuri ”tartuttajan” välinpitämättömyyden vuoksi, UHH vieläkin suututtaa kun asiaa ajattelen :D

      Tuokin on hyvä pointti: energisen lapsen paikallaanolo saattaa olla tuskaista. Meillä tosin se menee niin, että se tervekin siitä ”passivoituu”, kun laittaa videot päälle. Ei ehkä hyvä sekään. Meillä kans se usein menee niin, että aikuiset joutuvat lasten sairastaessakin naputtamaan tietokonetta. Onneksi on äänikirjat ja videot.

  • Susa
    9.10.2018 at 17:06

    Meillä minulla, eli perheen äidillä, on perussairaus, alentunut vastustuskyky ja flunssat sitkeitä ja pitkiä jälkitautineen. Niinpä siis lähes aina, kun jompi kumpi lapsi sairastuu, äitkin sairastuu ja hoitoon viemiset tai viemättä jättämiset punnitaan kipeän äidin voimavarojen mukaan. Yleensä terve/vain vähän flunssainen lapsi viedään päiväkotiin. Päivä (ja monesti myös ilta perään, kun miehellä vuorotyö) kahden vilkkaan lapsen kanssa itse kipeänä ei todellakaan tee hyvää henkiselle jaksamiselle tai omalle paranemiselle, joten olen tässä asiassa puhtaasti itsekäs. Jos olisin perusterve ja selättäisin taudit normaalisti, voisin olla toista mieltä. Meillä lapsille ei nouse koskaan kuume ja monesti onkin hankalaa arvioida millloin ovat hoitokunnossa ja milloin jäädään kotiin. Vatsatauti on toki poikkeus, se kiertää aina koko perheen ja silloin molemmat lapset jäävät kotiin.

    • krista
      9.10.2018 at 17:38

      Kyllä, perussairaus perheessä muuttaa kyllä tilanteen ja silloin ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin mennä sen mukaan. Mäkin tuossa yhtä alemmassa kommentissa asiaa miniministi avaan, vaikka tää onkin niitä asioita, joilla tavallaan tekisi mieli selittää jotain omia näkemyksiä ja tavallan sitten yksityisyyden takia ei kuitenkaan. Mutta joo, just näin :)

      Ja vaikka sanotkin, että ”puhtaasti itsekäs” niin mun mielestä itsestä huolehtiminen ei edes ole itsekästä! Vaan se on koko perheen etu, että vanhempi (etenkin kun perussairaus) saa toipua. Perussairaudsta vielä: nyt kun on kaksi lasta erilaisilla ”sairastamisalittiuksilla” tajuaa kyllä selvästi, että miten sitä tosiaan ei hoksaisi/ajattelisi/ajattelisi eri tavalla, jos molemmat lapset olisivat sellaisia ”yhdellä yskäisyllä ulos flunssasta” -tyyppejä kuin toinen lapsi on. Mä joskus ihmettelin, että MIKSI lapsen sairastaminen on näin kamalaa ennen kuin alkoi selvitä asia.

      • Susa
        9.10.2018 at 18:14

        Voi, ikävä kuulla että teidänkin perheessä perussairaus ja vielä lapsella. :( Mun pahin pelko on, että jompi kumpi lapsista perii tämän sairauden, nyt jo toisella on ollut siihen voittaavia merkkejä. Mutta toivotaan parasta. Rispektit muuten siitä, että olet pitänyt lapsesi sairausasiat poissa blogista. :) Ehkä sulle itsestäänselvää, mutta kaikissa blogeissa ei näin ole.

        Ymmärrän niin hyvin tuon viimeisen lauseesi. Tai ei niinkään lasten kohdalla, meidän lapset kun ovat toistaiseksi selvinneet flunssista ilman sairaalareissuja. Mutta sitten tämä oma sairaus… Koitapa selittää parikymppiselle huippukunnossa olevalle työkaverille, miksi ”pikku nuha” vaatii yli viikon sairausloman ja miksi oon vielä sen jälkeenkin aivan poikki ja kuin perseeseen ammuttu karhu. Mutta nää on näitä, ei voi odottaakaan ymmärrystä ennen kuin osuu omalle kohdalle. :)

        Tsemppiä ja parempaa vointia teidän syksyyn!

        • krista
          9.10.2018 at 18:54

          Kiitos <3 Ja samoin teille/sulle mahdollisimman tervettä syksyä! <3

  • Sabina
    9.10.2018 at 17:09

    Jos vielä yhden ulottuvuuden asiaan toisi, olisi se päiväkotiryhmissä olevat perussairaudella varustetut leikkikaverit. Esimerkiksi pikkuiset 1-tyypin diabeetikot kärsivät jokaisesta infektiosta verensokerien useamman viikon heittelyllä, vatsataudeista joudutaan tosi herkästi osastolle tiputukseen. Perusflunssa on hankala poisjäämisen suhteen ja sen kanssa varmaan jokainen on vähän lepsumpi, mutta eri rokot ja vatsataudit on ihan ehdottomat eit sisarustenkin osalta, jos tartuntavaara on mahdollinen. Näitä asioita ei vaan osaa ajatellakaan, jos lähipiirissä ei ole ketään esimerkkiä.

    • krista
      9.10.2018 at 17:14

      Kyllä, tämä on tosi tärkeää (tärkeintä!) myös mun mielestä ja olen TÄSMÄLLEEN samalla linjalla, että näitä ei osaa ajatella, jos ei ole perheessä. En tätä blogissa yksityissyyssyistä avaa, mutta meillä toisella lapsella juuri tällainen perussairaus (joka vei osastolle etenkin aikaisemmin sellaisissakin flunssissa, jotka muilta menivät ohi parilla yskäisyllä), joka myös varmasti tekee sen, mitä tuolla postauksen loppupäässä kirjoitan. Tuntuu, että monen on myös hankala ymmärtää, miksi ennen leikkitreffejä me varmistetaan, että ”oottehan terveitä”, etenkin silloin kun lapsi oli pienempi. Nyt on lääkitys, joka vähän helpottaa. Ja että me herkästi perutaan menot.

      Ja samaa mieltä myös siinä, että rokot ja vatsataudit ehdottomat eit.

  • Onneli Winter/onnelin elämää
    9.10.2018 at 17:31

    Ei ole enää pieniä lapsia joten laitan päiväkotinäkemyksen asiaan. Olit monta asiaa ajatellut juurikin järkevästi :) Oksennustaudit perheissä on ehdoton ei päikkyyn…. se tarttuu hyvin ja myös päivähoidon henkilökuntaan (sille ei kumma kyllä tule immuuniksi). Rokkotaudit on myös sellainen että varo aika olisi hyvä pitää kotona (vanhemmissa kun on mahdollisesti myös raskaana olevia…siksipä myös). Muutoin kannattaa järkevästi miettiä että voiko sisarus päivähoidossa olla vai olisiko kiva pitää vaparia. Lasten puolikuntoisina päiväkotiin tuloa en suosittele… kannattaa miettiä että ”olisinko itse tuossa kunnossa töissä 100%”.
    Ja mainostan nyt tässä myös käsien pesua, sitä ei voi koskaan korostaa liikaa <3

    • krista
      9.10.2018 at 17:42

      Kyllä, just samaa mieltä! Ja lapselle kannattaa myös opettaa huolellinen käsien pesu, ettei vaan sutaise hanan alle ja pyyhi pöpökäsiä pahimmillaan yhteiseen pyyhkeeseen…

      Mä kans liputan mahdollisimman pitkien toipumisaikojen puolesta. Vaikka onkin ollut se yksi kuumeeton päivä, silti voi lapsi olla niin räkäinen (tai kuume ei edes nouse) ja kurja, että olisi parempi vaan saaa olla kotona levossa. Ja tosiaan se jälkitautien riski JA kaverin ja henkilökunnan tartuttaminen. Ei ole varmaan sattumaa, että koulujen/päivähoitojen alkaessa syksyllä se flunssakausikin alkaa…

  • Elmeri
    9.10.2018 at 17:48

    Se ikä taitaa olla 12 vuotta (johon asti saa jäädä hoitamaan kotiin).
    Meillä on kaksi perustervettä ydinvoimalan energiamäärällä varustettua lasta. Jos toinen on kipeä, eikä jaksa kuin nukkua tai nuokkua lastenohjelmien äärellä, menee toinen ehdottomasti purkamaan energiansa hoitoon.

    Jos ”sairas” lapsi ei ole noin kipeä eli jaksaa touhuta, usein viedään molemmat hoitoon eli perusflunssassa tarhasta annettu sääntö meille on että pitää olla kuumeeton ja jaksaa päivän toiminnot.

    Tähän vaikuttaa perusterveyden ja vilkkauden lisäksi meillä myös myös vanhempien työt. Vaikka voikin olla kotona hoitamassa, pitää ne työt hoitaa silti etänä, eli käytännössä sairas lapsi sairastaa ja kotiin jäänyt vanhempi näpyttelee konetta. Senkin puolesta on mukavampaa että terve sisarus saa leikkiä normaalisti.

    (Näillä sairauksilla tarkoitan perusflunssia, vatsatauti ja rokot on erikseen.)

    • krista
      9.10.2018 at 18:07

      Kääk 12 vuotta, mua hirvittää tämä jo nyt :D No, toisaalta mulla ei ole nytkään sairauslomapäivämahdollisuutta (yrittäjä) eikä varmaan sittenkään ole, jos en nyt ihan ”oikeaan työelämään” herkeä (hih) eli ehkä mä vaan tälleen yrittäjän omakustanteella hoidan… tai siis teen töitä kun lapset katsoo videoita kuten tähänkin asti :D

      Eli joo meillä sama, kummallakin vanhemmalla: että kun lapsi sairastaa, niin käytännössä se on sitä, että työt silti tehdään. Paitsi jos on joku oksennustauti että tarvitsee ihan ämpärikopparina olla koko ajan vieressä (jolloin vaihdellaan vuoroja) tai sit jos aikuisetkin oksentaa. Apua. Kop kop puuta, ettei ihan heti sellaista tulisi.

  • Tuanni
    9.10.2018 at 17:59

    Sitten vielä vanhemmat, joilla mahdollisuus etätöihin. Isompien sairastaessa siirrän toimiston kotiin eli vain sairas lapsi jää kotiin. Lapsi lepäilee ja puuhaa omiaan ja yrittän tehdä täyden työpäivän keittiön pöydän ääressä (videopalaverit jne).

    Nuorimman 2v. kanssa etäpäivä ei tietty onnistu tai jos useampi lapsi sairastaa yhtäaikaa. Meillä on kolme lasta ja jos kaikki lapset ei ole selvästi kipeänä tai vatsatauti/rokko, niin terveet menevät hoitoon. Poissaolopäiviä tulee muuten äkkiä monta, kun sairastavat vuorotellen. Kun vika tervehtyy ekalla on jo seuraava flunssa päällä.

    • krista
      9.10.2018 at 18:10

      Joo siis meillähän on nimenomaan tämä kans, että kotoa tehdään sitten työt joka tapauksessa, vaikka lapsi/lapset ovatkin kotona. Siinä mielessä melkein helpompi, kun molemmat lapset on kotona, niin leikkivät rauhallista leikkiä yhdessä ja vanhemmat hakkaa koneitaan :) lue: huono omatunto tässä, kun ei ”pysähdy” vaikka lapsiparka sairastaa :)

      Mutta joo ois aika mielenkiintoista, kun ois vaikka kuusi lasta ja kaikki flunssassa vähän vuorotellen ja jos kaikki ois aina kotona toisenkin sisaruksen sairastaessa. Tuntuu, että näin kahden lapsen kanssakin on viikko tervettä, jonka jälkeen kolme viikkoa flunssaa. Lasten määrän kasvaessa kasvaa varmaan flunssapäivätkin, kun ne menevät tietysti vuorotellen ja sit taas uutta putkeen. Oijoijoi.

  • Anna
    9.10.2018 at 18:21

    Voi jälleen kommentoida sekä vuosien päiväkotityön että kahden lapsen vanhemmuuden kautta. Nuorempi tosin ei ole vielä hoidossa, joten se puoli on vähän hatarammassa.
    Tuo tartuttaminen on hyvä mittari. Jos kyseessä on vatsatauti niin ehdottomasti pitäisi pitää kaikki päivähoitoikäiset sisarukset kotona. Samaten jos kyseessä on joku tarttuva rokkotauti. Jos ”terve” sisarus kuitenkin itsekin oireilee lievästi vaikka yskällä tai nuhalla niin että normitapauksessa olisi silti hoitokuntoinenon minusta järkevää tarjota hänellekin lepopäivä kun jokatapauksessa vanhempi on kotona.

    Meillähän on tällä hetkellä se tilanne että isompi sisarus on hoidossa neljänä päivänä viikossa ja näistä päivistä kolme on puolikkaita. Hoito on hänelle paitsi välttämätön energisenä lapsena joka oikeasti tarvitsee ikäistään seuraa ja paljon älyllisiä ja fyysisiäkin haasteita ettei pompi seinille myös tukitoimena puheenkehitykselle. Pienempi on kotona minun kanssani. Enkä ole katsonut asiakseni pitää isompaa kotona jos pienempi on flunssassa. Ensi vuoden aikana kuitenkin palaan työelämään ja joudutaan todella pohtimaan näitä. Luultavasti jos mies jää kotiin hän yrittää myös saada tehtyä vähän töitä kotona siinä sivussa ja silloin lienee helpompaa jos toinen on hoidossa. Mutta luulen että silloin pyritään ainakin siihen että isommallakin olisi lyhyempiä päiviä jos vaan pienempi on siinä kunnossa että jaksaa lähteä hakureissulle. Minun ollessani kotona taas voi helpommin pitää molemmat kotona, mutta keikkatyöläisenä minulle on vaikeampi jäädä kotiin. Toisaalta minulla ei myöskään varmasti ole töitä joka päivä ja hyvällä tuurilla lasten sairastaminen ei aiheuta turhia vapaapäiviä aikuisille. Aika pitkälti siis varmasti toimitaan samoin kuin te että sävelletään tilanteen mukaan. Puheterapiapäivinä ehdottomasti hoitoon, mutta tavallisina päivinä tilanteen mukaan säveltäen.

    • krista
      9.10.2018 at 18:58

      Joo ihan samanlaiset ”linjat” on sullakin kuin miten meillä menee. Ja tosiaan pienessä/lievässä yskässä kun saa sen levon, niin ehkä ei sitten tulekaan sitä isompaa tautia, eli se voi siinäkin mielessä olla terveelle lapselle vaan hyvästä!

      Nämä on kyllä joskus aikamoisia yhtälöitä ja sumplimisia. Ja hauskaa muuten on, että usein just kun tuntuu että arki on hanskassa, joku sairastuu väärällä hetkellä :) Oikeastaan on vaan tottunut siihen, että kaikki suunnitelmat joka tapauksessa heittää moneen kertaan häränpyllyä. Sit vaan tilanteen mukaan ja ”sävelletään” on just hyvä verbi tähän :)

  • Liisa
    9.10.2018 at 21:04

    Meillä sisarukset jäi päiväkoti-ikäisinä molemmat kotiin vaikka toinen oli vain flunssainen. Tosin monta kertaa molemmat olivat flunssaisia samaan aikaan, että rauhallisista kotipäivistä hyötyivät molemmat. Perusterveet muksut, molemmat rauhallisia tapauksia. Eikä vanhemmalla töitä etänä. Sairaspäivänä videoita, kirjoja, rakentelua, hoivaa, pelejä, askartelua ja pötköttelyä. Eskarista ja koulusta sitten eivät ole olleet pois terveenä, vaikka sisarus on ollut flunssainen. Rokkotaudit ja oksennustaudit on mielestäni jokaisen viisain sairastaa kotona. Ja ainakin alle kouluikäisten sisarusten pysyä kotona. Ei ole aina helppoa arvioida, että onko lapsi kuumeettomassa lievässä flunssassa ”riittävän kipeä” jäädäkseen kotiin vai ”riittävän terve” hoitoon tai kouluun. Nyt onneksi lapset sen verran isoja, että osaavat itsekin arvioida ja kertoa olosta. Perussairaudet muuttaa aina kuviota, siksi olisi hyvä pyrkiä olla levittämättä tauteja ehdoin tahdoin. Työelämä ei vaan valitettavasti aina ole kovin armollinen poissaoloille.

    • krista
      10.10.2018 at 09:27

      Ai hitsi sait sairastelupäivät kuulostaamaan jopa vähän idyllisiltä <3 Mutta tuotahan se parhaimmillaan on! Jos on "vain sopivasti" sairas ja aikuinen voi olla läsnä (niin kuin kuuluisi olla), auts samalla huono omatuntokin mulla pilkkii, kun usein meillä vaan tehdään töitä ja lapsi makaa vieressä vidoita katsoen... No mutta: tilanteen mukaan on pakko elää, niinhän se vaan on.
      -
      Toi on muuten totta, ei välttämättä ole helppo arvioida. Kuume on hyvä ja helppo merkki, mutta en mä kyllä silti vetäisi yhtäläisyysmerkkejä kuumeetoon lapsi = terve lapsi. Meillä ainakaan. Nytkin meillä on yksi lapsi kotona "vain vähän kröhäisenä", vaikka kuumetta ei ole, mutta katsoin paremmaksi, että hän saa levätä, niin menee kuitenkin loppujen lopuksi tauti nopeammin ohi, ei tule jälkitauteja eikä tartuta muita. Mutta varmasti tosi moni olisi jo tuossa kunnossa vienyt hyvinkin hoitoon, mutta nämä on tietysti sellaisia itsetehtäviä/lapsikohtaisiakin arvioita. Mutta täysterve sisko lähti hoitoon omaan ryhmäänsä.

  • Lilah
    9.10.2018 at 21:55

    Entero tarttuu jo ennen yhdenkään oireita, joten kotona pitäminen on perusteltua juuri niin kauan kuin sairastava lapsi ei ole hoitokuntoinen. Epidemian hän on voinut saada päiväkotiin aikaiseksi jo ennenkuin hoksataan jäädä kotiin. Lisäksi enteroa voi sairastaa ilman yhtäkään rakkulaa, joten oireettoman lapsen kotona pitäminen on aika vaikeasti perusteltavissa tai ainakin on täysin mahdotonta tietää milloin sen kotoilun sitten lopettaisi. Itämisaikakin on vaihteleva, joten ei oikein tiedä koska niitä oireita odottaisi ilmaantuvaksi.

    Meillä on myös monenlaista viritystä ollut kun joku lapsista sairastaa. Tosi harvoin kuitenkin, vuodessa sairaspäiviä on alle 20. Tilapäistä hoitovapaata saa kunnes lapsi täyttää 10v., kunta-alalla nykyään kunnes lapsi täyttää 12v. Meillä esikoinen ei ole 10 täytettyään ollut yhtään sairaana, mutta jonkun etäpäivävirityksen siihen luultavasti koittaisin saada tehtyä jos isovanhemmat ei ehtisi hätiin. Kuumeen kanssa pärjäisi lapsi varmaan itsekseenkin (lapsesta riippuen), mutta esimerkiksi raju mahatauti vaatii mielestäni aikuisen paikalle arvioimaan ettei nestetasapaino romahda kokonaan.

    • krista
      10.10.2018 at 09:33

      Joo noinhan se perustellaan, mutta en SILTI kyllä tuolle perustelulle itse lämpene :) Tuo melkein lähenee jo samaa perustelua (tosin itse asiassa ei lähellekään, mutta samalla perusteella), että ”no sen flunssan voi saada vaikka oven kahvasta”, millä tuodaan selvästi flunssaisia lapsia päivähoitoon. Kyllä mun mielestä kotona silti pitäisi sairastaa tarttumisajan loppuun (entero tarttuu, vaikka kuume onkin jo laskenut). Mutta yleinen ohje on tätä mun mielipidettä vastaan :D

      Voi teitä onnekkaita, kun olette noin vähillä sairasteluilla selvinneet! Meillä mennään (juurikin tämän mainittu-mutta-ei-pidemmin-avattu perussairaudentakia toki) taas siellä toisessa, sairastavaisessa ääripäässä :( Kyllä sitä odottelee, että lasten kasvaessa sairastelu helpottaisi! Toivottavasti niin käy meillekin!

      • Petra
        11.10.2018 at 07:52

        Alkuun pitää kiittää mahtvasta blogista! Olen ollut lukija jo monta vuotta, mutta ikinä en ole kommentoinut.

        Mutta siis tähän enterorokkoon. Meillä oli toisella lapsella enterorokko. Kuumettahan ei lapselle tullut, rakkuloita vain ja lastenlääkäri sanoi, että hoitoon voi viedä, kun on ollut yksi kuumeeton päivä ja yleisvointi lapsella on hyvä. No emme saaneet sairaslomaa, kun ei ollut kuumetta. Pidimme lääkärin ohjetta outona, kun itse olen edelleenkin siinä käsityksessä, että niin kauan kun on rakkuloita, niin tauti tarttuu.
        Pystyimme sitten pienellä kikkailulla, hoitamaan kumpaakin lasta kotona viikon verran. Varmuuden vuoksi toinenkin lapsi oli kotona, kun pelkäsimme että tartuttaa muut lapset päiväkodissa vaikka ei oireillut mitenkään.

        Sitten kävi tietenkin, niin että itsellekin nousi rakkuloita ilman kuumetta ja työterveydestä en saanut sairaslomaa, koska kuumetta ei ollut ja yleisvointi oli hyvä. Tässä vaihessa sitten oli jo pakko mennä töihin, kun poissa ei enää vaan voinut olla. Sitten podin huonoa omaatuntoa siitä, että olen töissä ja lapset hoidossa, kun pelkäsin että lapset tarttuttavat koko päiväkodin ja minä työpaikan :(

        Sitten tuli tietenkin googletettua taudin tarttumisesta ja törmäsin tähän uutiseen parin vuoden takaa:
        https://yle.fi/uutiset/3-7511193
        Hieman tämä edelleenkin kummastututtaa, kun aina on päiväkodissa juurikin näitä lapsia, joille tällaiset taudit voivat olla paljon pahempia kuin perusterveille lapsille.

  • annu
    9.10.2018 at 21:58

    Meidän 5 henkisessä perheessä vatsatauti kestää n.2 viikkoa, mahdoton aika olla kotona ja odottaa että kaikki sairastaneet ja tervehtyneet. Ihannehan olisi että olisi mahdollisuus sairastaa ja levätä ennen kuin palataan kouluun ja töihin, mutta toteutuksena mahdoton…niin ei se ihme ole, että pöpöt leviää ympäriinsä

    • krista
      10.10.2018 at 09:36

      Joo siis jo meilläkin 4-henkisessä perheessä kestää tuon pari viikkoa, yhhyh. Onneksi viime vuonna vältyttiin (KOP KOP PUUTA), mutta toissa vuonna vedettiin sellainen noro, joka oli vielä ”uudelleenilmestyvä” eli pari terveen oloista päivää ja sitten uudestaan. Pari viikkoa siinä tosiaan meni neljän seinän sisällä, onneksi oltiin Espanjassa ja meillä oli kiva iso parveke, jossa leikittiin ja ulkoiltiin. Ja tältä kannalta onneksi on sellaiset työt, etteivät ne ”pakota” menemään vielä liian aikaisin. Kyllä olisi suotavaa, että työpaikoilla annettaisiin reilut sairauslomat noron kanssa, mutta harmi kyllä aina todellisuus ei taida olla ihan sitä :(

  • Lilah
    9.10.2018 at 22:12

    Superterveiden lasten vanhempana tuntuu ihan käsittämättömältä, että leikki-ikäinen sairastaa keskimäärin 10 flunssaa vuodessa ja poissaolopäiviä voi kertyä 100. Ihan sula mahdottomuus olisi asiantuntijatyöstä jossa sijaistamista ei tunneta, olla pois moinen määrä! Saati jos lapsia on useampia. Itse olen monesti todennut, että jos lapset olisivat sairastaneet noin paljon, olisin ehdottomasti jäänyt kotiin heitä hoitamaan tai ainakin hakenut perhepäivähoitoon tai muuhun pienempään ryhmään. Paitsi työnantajalle, lapsellekaan ei ole kiva olla jatkuvasti kipeänä ja päiväkoti on melkoinen tautipesä. Riittävästä karenssista oireiden päätyttyä hyötyisivät kaikki, mutta on aika ymmärrettävää, että mitä enemmän sairauspäiviä kertyy, sinä korkeammaksi nousee kynnys olla kotona vielä päivä lisää ”varmuuden vuoksi”. Käsien pesu päiväkodeissa on valitettavasti aika toivotonta hommaa, koska pisaratartuntoja on pienten kanssa vaikea välttää ja leluja ei saada mitenkään pidettyä tautivapaina.

    • krista
      10.10.2018 at 09:41

      Joo tosiaan meillä mennään just tuolla ”huonommassa päässä” eli tuollainen 100 sairauspäivää kuulostaa meidän kohdalla hyvinkin realistiselta arviolta. Hurjaahan se on :( Ja mäkin oon ajatellut, että hitsi jos olisi ”ulkopuolisella töissä”, olisi kurja koko ajan ilmoitella sairauslomia :( Eli tavallaan onni tämä, että tekee itselleen kotoa käsin – ja sit tietysti huonona puolena se, että kipeänäkin (ja lasten ollessa kipeä) naputtaa töitä täältä ”työpaikalta” eli kotoa. Puolensa ja puolensa. Mutta en kyllä tiedä, miten tämä tautivauhti hoituisi, jos me molemmat Joelin kanssa oltaisiin sellaisessa työssä, missä pitäisi olla aina paikan päällä ja jossa yhden päivän poissaolosta tarvittaisiin jo sairauslomatodistus/etätyö ei mahdollista. Tuntuu ihan mahdottomalta yhtälöltä, tai ainakin raskas sekä perheelle että varmasti työnantajallekin.

      Ja ehkä just siksi(kin) sitä toivoisi, että ihmiset sairastaisivat kunnolla kotona eivätkä lähtisi liian aikaisin työpaikoille/päiväkoteihin. Siksihän se tautibingo tietysti pyörii ja pöpöt kiertävät…

  • Karina
    9.10.2018 at 22:14

    Meillä mentiin just tolleen tilanteen mukaan, mut yleensä molemmat jäi kotiin päiväkotiaikoina. Tyttö varsinkin sen verran ”tasa-arvon” kannattaja (sellanen sisarustasa-arvo että kummallekin kaikkea yhtä paljon ;) ) että halusi itse jäädä kotiin jos pikkuveli kipeänä. Kumpaakin pidettiin myös kotona mahdollisimman pitkään toipilaina kun meillä mahdollisuus siihen oli. Koulu kun alkoi niin asia ihan eri – terve lapsi menee kouluun (uskallanko sanoa… en uskalla… sanon sittenkin – koulun alettua ei kummallakaan ole ollut vatsatautia, eli siis vuosikausiin niin en tiedä miten toimisin siinä tapauksessa. Apua, miten pitäisi??). Tästä on joskus ollut vääntöä mutta kumpikin hyväksyy nyt asian. Me jäädään miehen kanssa jompikumpi etätöihin jos lapset sairastaa, 11-vuotiaan kanssa ei sairaspäivää voi enää ottaakaan, ja en halua enää että mun vanhemmat hoitaa sairaita lapsia tartuntavaaran takia. Kouluikäisen sairaan kanssa riittää että on lähellä ja ruokahuolto toimii, muutenhan he katsovat telkkaria, lukevat, nukkuvat tms. Onneksi iän myötä noi sairastelut on vähentyneet… kop kop kuitenkin :D

    • krista
      10.10.2018 at 09:48

      Ihana sisarustasa-arvo <3 Se on tärkeää! Meilläkin käytiin tänään keskustelu, että onko epäreilua, että toinen jää katsomaan lastentietokonetta (vain vähän kröhää, mutta pidän varalta kotona) ja toinen lähti metsäretkelle. Lähtijä oli sitä mieltä, että on epäreilua, kun toinen pääsee äänisatukirjastolle, kotiin jäävä puolestaan totesi, että kyllä hänkin olisi mieluummin terve ja metsäretkellä <3

  • n
    10.10.2018 at 08:01

    Varhaiskasvatuksesta päivää :) On hyvä jokaisen pohtia, MIKSI se päiväkoti on niin kova tautipesä.

    No tutkittua faktaa minullakaan ei ole, mutta onhan se selvää, että kun tuodaan sairaiden lasten sisaruksia tai puolikuntoisia lapsia päiväkotiin, niin ne taudit vain leviävät leviämästä päästyään, pöpöt vaihtuu jne. ja taas on joku kipeä, ja vain yksi jää kotiin, ja sairastuttaa jonkun toisen lapsen ja siitäkin perheestä vain yksi jää kotiin, ja sisarus menee päiväkotiin tartuttamaan seuraavan… kivasti leviävät sitten myös ryhmästä toiseen ja vaihtarina saa jonkun uuden taudin.

    Siellä päiväkodissa mitä todennäköisimmin on joku lapsi, jolla itsellään tai jonka sisaruksella on jokin perussairaus, ja ”ihan vaan vähän räkäisen Nellin” (jonka vanhemmilla on ne _maailman_tärkeimmät_työt_ joita voi kivasti tehdä kotona kun kipeä lapsi nukkuu) halaus voi viedä viikoksi osastolle. Näitäkin kannattaa pohtia. Ja miksi se flunssa pitkittyy? Pitkittyykö se siksi, että ”ihan vaan vähän räkäinen” viedään päiväkotiin heti välittömästi kun kuumetta ei enää ole? Pysyisivätkö taudit paremmin kurissa, jos jokainen sairastunut _oikeasti_ ehtisi parantua? Ja kun usein puhutaan yhdestä, kahdesta lepopäivästä, kun tauti rauhoittuisi. Päiväkotipäivä on lapselle kuitenkin usein se 7-9 tunnin rutistus ulkoiluineen ja toimintoineen. Voi itse kokeilla pikkuisen toipilaana lähteä metsäretkelle :)

    Ymmärrän itsekin tottakai kahden lapsen äitinä, ettei se ole ihan noin yksinkertaista, ja koululaiset ovat tottakai vielä asia erikseen. Jokainen kuitenkin varmasti hoksaa, että koulussa tartuntavaarakin on huomattavasti pienempi (ei ole leluja, jokaisen henk. koht. tavarat jne.) kuin päiväkodissa. Meillä lapset ovat kipeinä kotona ja niin ovat myös aikuiset. Tietysti jos puhutaan viikon kestäneestä taudista, joka on aivan loppusuoralla ja toinen lapsi oikeasti jo terve, niin hän voi mennä varmasti päiväkotiin. Mutta jos se kuume nousi toiselle edellisenä yönä, niin… niin.

    JA vaikka niin kovin moni vanhempi itselleen haluaa uskotella että lapsella on kivempaa päiväkodissa kun on kavereita ja kaikkea, niin valitettavan usein olen todistanut jos minkälaista ärtymystä, kiukkua ja turhautumista kun lapsi tietää, että toinen lapsi on kotona vanhemman kanssa.

    Usein se oma ”maailman tärkein työ” on omien korvien välissä. Harva meistä on korvaamaton ja harva firma sellainen, joka _oikeasti_ kaatuu jos joku on kuumeisen lapsen kanssa kotona. Jos kaatuu, vaihtaisin työpaikkaa. :)

    • Tilia
      10.10.2018 at 09:37

      Olisi kiva tietää, miten eri tautien tartuntavaara oikeasti vaihtelee koulussa vs. päiväkodissa. Koulussa kuitenkin on helposti satoja lapsia ja päiväkodissa vain kymmeniä. Aivastus levinnee luokassa siinä missä aamupiirilläkin, ryhmät ovat isompia ja sisällä ollaan koulussa suurempi osa päivästä. Toki se helpottanee, että koululainen on osan taudeista jo sairastanut nuorempana ja vastustuskykyäkin on ehtinyt kertyä. Osa on jopa ne kädetkin oppinut pesemään.

    • krista
      10.10.2018 at 09:55

      Oon siis tästä ihan 100 % samaa mieltä: kipeän lapsen paikka on kotona ja niin kuin tuolla sanonkin, meillä pikemminkin vedetään ”pitkiksi” sairastamisajat. Just noista syistä kuin säkin kirjoitat: mäkin oon sitä mieltä, että usein ”pitkittymiset” voi olla just sitä, että ei olla levätty sairauden jälkeen riittävästi – tarttumisista nyt puhumattakaan! Ja ennen mäkin olisin varmaan linjannutkin selkeämmin, että meillä molemmat on kotona, vaikka vain toinen on kipeä. Mutta sitten tosiaan se ”ei niin yksinkertaista” -ulottuuvuus :) Se on mun mielestä jotenkin helpompi linjata, että tyyliin ”kipeänä ollutta pidetään kotona vaikka vielä kaksi ylimääräistä päivää, ettei räkä enää valu” – mutta sitten sisaruksen suhteen ei olekaan mun mielestä niin yksiselitteistä KUN kyse on toisen sisaruksen perusflunssasta tai sen orastuksesta/jälkirippeistä, jolloin moni muu olisi jo hoidossa mutta meillä ollaan kotona. Sitten tulee just tää tilannekohtaisuus.

      Ja oon ihan samaa mieltä myös tuosta: tosi harvan työ oikeasti kaatuu parin päivän poissaolosta, ja sitten niitä ”luovia ratkaisuja” voi monessa työssä tehdä (etäpäivät ym) mutta ei toki läheskään kaikissa.

    • Susa
      10.10.2018 at 21:20

      Entäpä silloin, kun lapsilla on _viikkotolkulla_ flunssaa, joka ei vaan mene ohi sillä normaalilla 2-3 päivän kotona lepäämisellä? Miten pitkään pitäisi jäädä odottamaan? Meillä on molemmat lapset olleet käytännössä koko syyskuun flunssaoireisia (välillä nuhaa, välillä yskää) ja nyt taas on joku virus iskenyt. Kuume ei nouse milloinkaan. Olisiko meidän pitänyt pitää lapset 5 viikkoa poissa päiväkodissa ja olla itse tuo aika joka toinen päivä poissa töistä (vuorotellen toinen vanhempi)?

      • n
        11.10.2018 at 07:52

        Jaa, paha sanoa, mulla ei ole oikeasti koskaan ollut viiden viikon flunssaa eikä lapsillakaan. Hyvin harvalla työlapsellakaan, ja ne joilla on, on ollut sitten jotain muutakin ”ekstraa” esim. juuri perussairaus. Lääkäriin siis suuntaisin. :)

        No mutta vakavasti puhuen, ei tietenkään jokaisesta niiskutuksesta tarvitse jäädä kotiin jos yleisvointi on hyvä ja lapsi jaksaa normaalisti osallistua päiväkodin hommiin. Sanon vanhemmille vanhempainilloissa aina, että sitten voi tulla, kun itse voisit samalla räkämäärällä ulkoilla monta tuntia, osallistua musiikki-, kuvataide- ja/tai liikuntahetkeen ja olla ylipäätään jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa (sis. melutaso). Tällä olemme saaneet vähennettyä mm. sitä, että lapsi tuodaan päiväkotiin aamulla ja eteisessä huokaistaan ”J yski koko yön emmekä kukaan ole nukkunut lainkaan”. Se yön yskinyt ja hänen kanssaan valvonut on jäänyt kotiin lepäämään niinkuin varmasti kaikille on järkevää :)

        • Susa
          11.10.2018 at 17:13

          Kiitos vastauksestasi! Kannattaa muistaa, että perheiden joukossa on aina näitä ei-niin-selviä-tapauksia, ennen kuin lähtee yleistämään ja syyllistämään. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista. :) Toki tuota ohjeistusta mekin noudatamme ja koitamme asettua lapsen asemaan (tosin itse olen perussairaana aina vähintään vähän huonovointinen enkä jaksaisi päiväkodin melutasoa _koskaan_ :D ). Mutta sitten kun on levätty ja todettu, ettei se auta eikä lääkäristäkään ole apua löytynyt, niin jossain vaiheessa on vaan pakko vetää joku raja ja palata normiarkeen ja toivoa että tauti joskus helpottaa.

  • teas
    10.10.2018 at 11:05

    Päiväkodeista jaettavan ohjeistuksen mukaan toipumisajat kotona ovat melko lyhyitä, mikä ihmetyttää kovasti.

    Esim. jaettavassa ohjeessa RS-viruksesta todetaan näin:
    ”Poissaolo voinnin mukaan, ainakin kuumeen ajan.
    Eristämisestä ei ole hyötyä. Tartuttavuus jatkuu
    pienillä lapsilla 1-2 vk, isoilla 3-7 vrk.”

    Ja se todella vie pieniä, etenkin vauvoja jopa tehohoitoon. Edes oireetonta päivää ei vaadita!

    Tai just tosta perusflunssasta todetaan
    ”Poissaolo yleiskunnon mukainen, ainakin kuumeen
    ajan. Ei eristystarvetta”

    Vatsataudin suhteen sentään ilmoitetaan pidettäväksi yksi oireeton päivä.
    ”Poissaolo oireiden ajan + 1 oireeton pv. Epidemia-aikana
    1-2 vrk oireiden päättymisestä. Hyvä käsi- ja WC-hygienia.”

    Ja varmaan sitten liittyy näihin ihme ohjeistuksiin että aina ei lapsesta sairaslomatodistusta saa niin pitkäksi aikaa kuin itse sitä katsoisi tarvittavan. Ei voi vanhemmilta oikein vaatia enempää, jos näitä jaettuja ohjeistuksia noudattavat. Meillä kyllä pidetään kaikista taudeista vähintään se yksi oireeton päivä kotona, tuo on musta ihan törkeää että eilen kuumeillut lapsi voisi läheä seuraavana päivänä päikkyyn tai kouluun.

    Mulla on sellanen duuni että pystyn säveltämään ja olemaan poissa kun lapset sairaana, toki ne työt jää silti tehtäväksi ja sairaspäivä on käytännössä työpäivä kotona. Tuttava vastaavassa tilanteessa joutuu viemään terveet lapset hoitoon, koska ei useamman kanssa saa muuten töitä hoidettua. Työnantaja kun voi velvoittaa etätöihin jos lapsi on sairaana. Harva työ tosiaan on sellainen, että maailma kaatuu mutta onhan näitäkin, esim. erikoiskirurgin varassa on monen ihmisen henki. Joillain sairaaloilla toki on oma systeemi, jossa palkattu hoitaja tulee hoitamaan sairasta lasta kotiin. Ymmärrystä puolin ja toisin, päiväkodissa varhaiskasvattajat on tosi tiukoilla, ja niin ovat monet vanhemmatkin työelämässä.

    • krista
      10.10.2018 at 11:26

      Joo todella lyhyitä toipumisaikoja! (nämä myös taitaa vaihdella päiväkodeittain/ainakin kaupungeittain) Mun mielestä tähän tarvittaisiin jokin ”isompi muutos” ajattelutapaan – voisiko yhteisliike syntyä yhdessä päiväkotien/koulujen ja työntekijöiden (liitot) ja ehkä jokun terveysalan järjestön/asiantuntijatahon kanssa…? Sellainen siis, että muutetaan ajattelu- ja toimintatapaa sairauspäivien osalta. Koska siis noro on hyvä helppo esimerkki tähän: okei työnantaja ”menettää” yhden työntekijän työpanoksen vaikkapa kahden ”ylimääräisen varmuuspäivän” takia. Mutta entä jos työntekijä tuleekin takaisin vielä tartuttavana – sitten pahimmillaan työnantaja menettää koko osaston! Ja perheet > päiväkodit > koulut jne, kun koko osaston työntekijöiden perheenjäsenet oksentaa pönttöön. Luulisi, että rauhassa taudin loppuun asti sairastaminen olisi loppupeleissä kaikkien etu, kun vaan ajattelussa tapahtuisi sellainen ”niksahdus”, että se tulisi sallituksi ja myös toivotuksi!

      Ja kyllä – ja ennen kaikkia ajattelen monesti just päiväkotien/koulujen työntekijöitä, jotka ovat kaikkien mahdollisten pöpöjen pommittamina. Ei ihmekään, että sijaisia tarvitaan paljon! Varmasti siinä vastustuskykykin kasvaa toki.

    • Susa
      11.10.2018 at 17:25

      Niin ja omalla kohdallani kyse ei todellakaan ole siitä, että olisi maailman_tärkein_työ. Se miksi itse en ole heti yhdestä aivastuksesta jäämässä kotiin lapsen kanssa, on se etten vaan yksinkertaisesti itse (jälleen kerran, sairaana ihmisenä) jaksa niitä kotipäiviä. Kahden vilkkaan lapsen kanssa stressitaso nousee helposti, jo valmiiksi uupuneena, ja jos sattumoisin ei vielä ole saanut lapsilta pöpöä, niin sitten sen viimeistään saa. Ja siitä seuraa sellainen 2-5 viikon sairastaminen. Ehkä olen kamala ihminen, mutta juuri nyt minun omatuntoni sallii sen riskin, että mahdollisesti levitän lasteni kautta flunssaa päiväkodissa, jos sillä tavoin saan itselleni edes yhden terveemmän päivän.

  • Puumis
    10.10.2018 at 12:59

    Menee ehkä vähän aiheen vierestä, mutta tuosta tartuttajan ”välinpitämättömyydestä” tuli mieleen eräät synttärijuhlat, joihin mut oli kutsuttu. Kutsuja vielä varmisteli samana päivänä tekstarilla että moneltako olen tulossa, mutta ilmoitti sitten vasta heidän sohvalla istuessani, että ai juu, tuolla kuopuksella on sitten vesirokko. Mä en ole sairastanut vesirokkoa, arvaa tuliko kiire kotiin. Ihmeen kaupalla en sitä saanut… Sama juttu töissä, kollegat tulee töihin silleen ”kaikki kymmenen lasta oksennustaudissa kotona ja itselläkin vähän kuvottava olo mut tulin nyt töihin kummiskin”. Siis ARGH.

    • krista
      10.10.2018 at 13:18

      Aaaaaaaargh! Ja vesirokko vielä kun voi olla aikuiselle tosi paha – eikä norokaan mitään juhlaa. Aaaaargh! Me ollaan vähän sitä toista ääripäätä eli raportoidaan vieraille ennakkoon tyyliin meidän jokainen yskäisy :D Mutta mun mielestä parempi niin, että vierailijat voi sitten itse tehdä sen päätöksen, että ottaako vaikka mahdollisen flunssantartuntariskin vai siirretäänkö suosiolla – molemmat on meidän mielestä yhtä ok.

      • Puumis
        10.10.2018 at 13:50

        Eli siis teille voi turvallisesti tulla kylään. :D Noted ;) Mutta siis noinhan sen pitäisikin mennä..?

        • krista
          10.10.2018 at 14:24

          Haha joo kyllä! Paitsi sitä ei tietenkään voi ennustaa ennakkoon, jos puhkeaa noro kaksi tuntia vieraiden lähdön jälkeen :D No, näin ei ole käynyt, mutta angiinan kanssa kyllä :( No mut joo, aina ei voi kaikkea tietää, mutta silti voi vähän ennakoida!

  • Opeopiskelija
    10.10.2018 at 22:13

    Musiikkikasvatuksen opiskelijana olen välillä tehnyt opintojen ohella töitä muskariopena. No, monethan tuovat todella räkäisetkin lapset muskariin, kun on kerta siitä harrastuksesta sitten maksettu. Kaikki vanhemmat eivät ymmärrä miksi kädet pitää pestä ennen JOKA IKISTÄ TUNTIA, ei siis pelkästään tartuntavaaran vuoksi vaan ihan siksikin että soittimet pysyvät puhtaina, kivempi soittaa kanteletta jonka kielet ei ole lähmässä.

    Ja sitten kun se muskariope sairastuu itse, niin joko tunnit joudutaan perumaan tai tilalle sijainen, ja monet ujot lapsethan menevät täysin lukkoon siitä kun onkin yhtäkkiä ihan vieras opettaja paikalla. Ja sitten vanhemmat tulevat puhelinlinjoja pitkin… Ja kun sairastuu, niin eipä niitä omiakaan opintoja pääse tekemään. Ja moni opiskelija tekee opetustöitä nimenomaan sivutoimisena tuntiopettajana, jolloin ei myöskään saa sairausajalta minkäänlaista palkkaa.

    Ja todellakin ryhmissä on myös niitä perussairaita lapsia, tai lapsen äiti raskaana tai jompi kumpi vanhempi itse perussairas. En siis edelleenkään ymmärrä miksi pakko mennä kipeänä harrastamaan.