Paskiitti is back

Plantaarifaskiitti voi ilmeisesti uusiutua aika helposti.

Pitihän se testata. Tietysti. Parina päivänä kun käveli ohutpohjaisilla läpysköillä lapsia saattelemaan koulutielle, niin empiirisen tutkimuksen tulos oli pian valmis. Kyllä. Se voi uusiutua. Helposti.

Fanfaaripaskiitti, plantaasipaskatti, rakkaalla riesalla on (tässä talossa) monta nimeä.

Sehän siis helpotti – ja kun sanon helpotti, tarkoitan, että loppui – minulta ihan kokonaan joskus viime pääsiäisen aikoihin. Vaiva kesti siis viimeksi lomissa mitattuna syyslomasta pääsiäseeen.

Tuon päättymisen pääsiäisenä muistan siitä, että lomalta palatessa ”unohdin” purkaa sen kassin, jossa jalkatukilerpukat olivat. Muutama kuukausi myöhemmin (joo joo kestokassi edelleen purkamatta) tajusin, että oho, mähän en ole näköjään tarvinnut niitä enää.

Laiskuudesta on hyötyä.

Laiskuus eli lepo taisi olla muutenkin se paras lääke, eli kun olin supistusten takia minimiliikkumisella. Sivutuotteena parantui paskiittikin. ”Hoitomuotona” puolestaan minulla oli koko viime talven ajan käytössä irtopohjalliset: ostin niitä kolmea eri mallia, ja niistä oli paljon apua. Ne pitivät kivut kurissa ja mahdollistivat kävelyn ja hiihtämisen.

Ja tosiaan se kultainen aika sitten lopulta paransi paskiitit.

Kesällä en sitten koko kremppaa muistanutkaan: kävelin täysin kivuitta feikki-crocseilla, crocs-sandaaleilla ja Espanjasta ostetuilla kevyt- mutta paksupohjaisilla kesäkengillä. (näkyy ekassa kuvassa)

Paljasjalkakengät (joita tavallisesti rakastan) jäivät tältä kesältä käyttämättä. Tämä kun on siitä hassu vaiva, että ainakin itselleni pieni kenkien kantakoko ja paksu pehmeä pohja helpottavat kipua.

Mutta tosiaan ihan muutama kilometri ohutpohjaisilla kengillä, niin johan taas paskiitti.

Voi paskiitti!

Ikuisena optimistina ajattelen tietysti heti hyviä puolia. Niitä nimittäin on!

1. Tällä kerralla tiesin heti, mistä on kysymys. Niinpä plantaarifaskiitti ei ehtinyt mennä yhtä kipeäksi kuin viimeksi.

2. Tällä kerralla minulla oli tukipohjalliset jo valmiina (ja jopa löysin ne).

3. Tällä kerralla tiesin heti, että millaisilla kengillä minun kannattaa kävellä ja millaisilla ei.

…joten ikuisena optimistina totean, että tämä paskiitti ei varmaan kestä läheskään niin kauan (6kk) kuin edellinen paskiitti.

Ja käytän Kuomia koko ensi talvenkin, ha.

 

PS. Plantaarifaskiitista siis aiemmin täällä.

23

You Might Also Like

  • Ribis
    6.9.2022 at 17:00

    Se todella uusii helposti, kolmas kierros menossa ja tällä kertaa podettu toukokuusta asti, eikä loppua näy…

    • krista
      6.9.2022 at 17:06

      Noooouh! Tämä saattaa olla sellainen loppuelämänvaiva, että tulee ja menee… Toivottavasti myös menee eikä pysy, jo tuo puolen vuoden paskiitittomuus tuntui kivalta.

  • AnnaX
    6.9.2022 at 20:25

    Oot niin ihanan positiivinen! Kaikkea hyvää teille. Saan iloa blogistasi :)

  • Anu
    6.9.2022 at 21:42

    Minulla oli kuutisen vuotta sitten reilun vuoden verran oikeassa jalassa plantaarifaskiitti. Sain siihen teippausohjeet ja yölastan. Harjoitutin ja venytin ja hieroin ja ja ja, mutta kipu loppui sitten vain yhtäkkiä kuin seinään. Nyt on sitten vasurissa ollut sama vaiva jo reilun vuoden, eikä loppua näy. Nyt en edes jaksa niitä pyyherullajumppia sun muita (on minulla välillä yölasta iltaisin) ja välillä on pienen levon jälkeen infernaalinen kipu, kun lähtee uudelleen liikkeelle, mutta jospa tämä tästä…..joskus….ehkä.

  • Leimuska
    7.9.2022 at 07:05

    Jumppaatko paskiittiasi?

    Sain itse hyvät jumppaohjeet fysioterapeutilta ja viime kierros jäi parin kuukauden pituiseksi. Enkä käyttänyt erikoispohjallisia.