Oli käynnissä sellainen peruselämän perustilanne, että piti lavastaa itkemistä.…
-
-
Ihmisen elämässä tulee vääjäämättä eteen tilanteita, jotka pakottavat priorisoimaan. Saa lapsia. Iskee pandemia. Kaikki maailman perheen vaatteet ovat likaisia ja on aikaa pestä vain kaksi koneellista.…
-
”Ihan mahtavaa!”, minä intoilin. Joel oli lapioimmassa mustikkapöpelikköön tasannetta, johon saataisiin lapsille polskutteluallas.…
-
Kuuman kesäjatkiksen (haha) kolmas osa, olkaa hyvä. Eli siis: julkaisen uudestaan ensimmäisen blogini vuodelta 2005, tervetuloa taas aikamatkalle Intiaan.…
-
Idea sai alkunsa paluumatkalla Sotkamosta (ja lisäpontta se sai kommenttikentässä A:n kanssa jutellessa), kun pysähtelimme huoltoasemien sijaan pienillä ihanilla uimarannoilla. Puoli yhdeksältä illalla vielä polskittiin pienenpienellä autiolla Tilliniemen uimarannalla, olisikohan kunta…
-
Hitsi mulla on varmaan sellainen torjuttu piilevä mielihalu toimia jonain myynti- tai markkinointivalmentajana, kun tasaisin väliajoin mielessä puhisee näitä tällaisia. Mutta siis ihan pakko taas kirjoittaa asiakkaan näkökulmasta tällainen ”ei näin!”…
-
Terkut vaan täältä varovaisuuslandiasta. Eli heti tähän alkuun ne pakolliset disclaimerit, ettei jonkun pää räjähdä. Bloggaajana koen olevani vastuussa blogin parissa räjähtävistä päistä, haha. Eli siis joo, tiedän, että me olemme korona-asioissa…
-
Tiedättekö sen tunteen, kun jollain pienenpienellä uudella jutulla tai yllättävällä uudenlaisella katsantokulmalla saa ihan tuoreen innon päälle johonkin asiaan…?…
-
Tervetuloa takaisin aikamatkalle vuoteen 2005 eli ensimmäiseen blogiini, jonka julkaisen nyt uudestaan. Elettiin aikaa ennen wifiä ja kännykkänettiä – sijaintina hikinen ja ahdas nettikahvila (miksi niitä kutsuttiin kahviloiksi, vaikka ei niistä…
-
Havahduin mökkikeittiöstä kuuluvaan yllättävään kilahdukseen. ”Pling!” Oli ihan pakko mennä katsomaan. Oliko tuo ääni todellakin…? Voiko se olla totta…? Eikä, vau! Totta se vaan on!…