Joelin oranssi paita ilmestyy kulman takaa ja hän rullailee vaunujen kanssa kohti Sotkamon toria. Heti, kun hän näkee meidät, hänen katseensa kirkastuu ja hän alkaa vilkuttaa iloisesti jo sieltä kaukaa. Vilkutamme innolla takaisin.
”Isi! Isi! Nyt isi tulee!”
”Mä menen kertomaan ämmille, että isi tuli!” Continue Reading
Kolmatta vauvaa ajatellessa mieli vaelteli kiireettömissä päivissä, jolloin pesäillään aamusta iltaan ihokontaktissa vauvan kanssa ja ajan kanssa tutustutaan uuteen ihmisenalkuun. Niitä päiviä ei ole vielä koskaan tullut.…
”Jos me yritettäisiin kertoa, miten hyvin tällaiset ajomatkat kolmen lapsen kanssa meillä menee, kukaan ei varmasti edes uskoisi”, Joel totesi jossain Kuopion kohdilla. Voi olla. Ne nimittäin menevät ihan satumaisen hyvin.…
Ykköstärkeä suurella rakkaudella vaalimani kotityö (lue: pyykin pesu) on ollut poikkeuksellisesti Joelin hoidettavana viimeiset kuukaudet: ensin ennenaikaisten supistusten ja sitten sektiokipujen takia. Kun pitkästä aikaa kurkistin pyykkikoreihin, siellä odotti iloinen näky.…
Tänään oli vauvan toinen neuvola-aika. ”Tämän aamupäivän agendalla meillä on neuvolakortin etsiminen”, totesin aamupalaa syödessäni. ”Joskus kolmen vuoden kohdalla neuvolakortin hukkaaminen on ok – mutta näin toisella käynnillä sen hukassa olo…
Välittömästi, kun tulimme laitokselta kotiin uuden vauvan kanssa, vaihdoin kaikki käyttämäni vaatteet imetysvaatteiksi. Kaksi viikkoa myöhemmin tulin ajatelleeksi, että hetkinen – miksi...? Enhän mä edes imetä, pumppaan vaan kotona maitoa pumpusta…
Vauva on nyt (jo!!!) kolme viikkoa ja muutaman päivän vanha, ja laitokselta paluun jälkeen olemme olleet juuri nyt tasan kolme viikkoa kotona. Ahhaha. Paitsi että emme ole olleet. Siitäkin ajasta oltiin…
Ensimmäisenä päivänä Sotkamon torilla ostin marjamyyjältä litran mansikoita, kaksi litraa herneitä sekä yhden rasian hekumallisenmeheviä suomalaisia vadelmia. Toisena päivänä Sotkamon torilla ostin yhden litran herneitä sekä kaksi rasiaa vadelmia.…
Heti ensisilmäyksellä palasin tunteissani kymmenen vuoden takaiseen oksitosiininhuuruiseen Kätilöopiston rauhaan. Siihen hetkeen, kun näimme ensimmäistä kertaa. Olin uuden edessä silloin, tulossa vielä koko äitiys rikkaine tunnekirjoineen.…