Mielenmaisemia on monenlaisia.
Mökkiranta on minulle yksi – eikä tarvitse olla edes mikään tietty (tai oma) mökki, vaan sellainen universaali ”laituri ja järvi” -näkymä riittää. Siihen ajatukset pysähtyvät nauttimaan. Toinen selvä mielenmaisema minulle on sellainen kumpuileva vehreä laaksonäkymä. Näköalat pitkälle, horisontissa erilaisia kukkuloita, maastossa kumpuja ja porrastuksia, teitä ja taloja – ja siellä täällä sypressipuita.
Jokseenkin näin: Continue Reading
Tänään minua ilahdutti tämä: NYT.fi jakoi (ilmeisesti) Seattlessa kuvatun videon ruutuhyppelystä.…
Perhe on repinyt riemua tästä viime aikoina vähän enemmänkin: äiti ottaa asukuvia. lapsi: ”Miksi sä otat kuvia hississä?” minä: ”No kun mä otan kuvan, että mitä mulla on päällä.” puoliso: ”Miksi…
minä: ”Kulta, ottaisitko musta sellaisen kuvan, jossa tää mun mekko pyörähtää silleen ihanasti”? Joel: ”Okei, onnistuu!”…
Menimme laivapuistoon (Parque de Poniente).…
Jesh, nyt sitten äkkiä kalenterit esiin!…
Kaupallinen yhteistyö: P20 Aurinkovoidekelit ovat täällä! Näin omalla näppituntumalla arvioisin, että me suomalaiset olemme nykyisin aika hyviä aurinkosuojatuotteiden käyttäjiä. Etenkin tässä meidän lapsiperheskenessä; olutkuppiloiden terasseilla toki näkee punottavia niskoja ja päälakia…
Tarkoittaako tuo nyt sitten palmua vai kämmentä? Google Translatekaan ei oikein tiedä. Molempia? Puhun nyt kuitenkin palmuista enkä kämmenistä.…
Lauantaiaamuna jän-nit-ti, aamukahvi ei meinannut mennä alas. Puoli yhdeksältä heippa-halasin lapset ja Joelin, ja lähdin kohti Malagan lentokenttää. Suomeen. YKSIN.…