(Onnistuneen) aamulähdön anantomia

Joskus ne myös ihan oikeasti onnistuvat. Ne aamulähdöt siis. Viime lähtöhärdellipostaukseen tuli muutama tosi hyvä vinkki, ja välillä ne aamulähdöt toimivat meilläkin ihan häkellyttävän hyvin – kerrotaanpa siis välillä (heh) niistä onnistumisistakin!

Disclaimer: väitän kyllä, että onnistumisen todennäköisyys on aika random. Riippuu siitä, millaisella tuulella itse kukainenkin herää. Mutta voihan sitä aina kuvitella, että joskus joku oma tekeminenkin vaikuttaa.

Tässä kuvaus meidän onnistuneesta arkiaamusta ja meidän perheen aamujen onnistumisen avaimet.

Reput valmiina lähtöön.

Kello soi tavallisesti meillä 7.15, itse herään usein jo seitsemän pintaan ilman kelloa – ja en siksi, että olisin jo riittävän levännyt vaan sellaisesta nukun-koiranunta-stressiheräämissyystä, hah. Mutta siinä 7.15-7.30 aikoihin alamme siis herätellä lapsia – ulkona ovesta ollaan tavallisesti tasan kello kahdeksan. Vaikka aamut voivat tuntua itsestä joskus loputtoman hitailta, on tuo aikasuoritus itse asiassa näin tarkasteltuna aika hyvä: puolessa tunnissa sängystä jo ulkoilmaan!

1. Hoputuksen välttäminen heti aamusta

Ensimmäinen akuutin kriisin lähde koetaan usein siinä, jos lapsia yritetään ”väkisin” saada vauhtiin suoraan sängystä. Heräämisen pitää olla aikataulusyistä toki aika ripeä, mutta yritämme siinä olla mukamas niin kuin ei valtavaa kiirettä olisikaan. Vähän halataan ja höpötellään, ja sit ”kuka avaa verhot?”, ”kuka on eka veskissä?”, ”hei mitkäs vaatteet sä tänään valitset” -tyyppisesti yritetään motivoida lapset innostumaan itse haluamaan nousta sängystä ja suuntaamaan aamutoimiin. ”Nyt oikeasti HETI ylös sängystä” on tietysti joskus se plan x, mutta sillä on kyllä todella suuri epäonnistumisprosentti.

Mutta on tosiaan erittäin random, että onko joku (jo tässä vaiheessa) känkkäränkkänä vai ei.

2. Vaatteiden valinta itse

Tästä puhuttiin viimeksi kommenteissa – joillain onnistumisen avaimena on vanhempien tekemä vaatevalinta (edellisenä iltana), ja meillä puolestaan tasan toisin päin: jos meillä haluaa saada taistelun heti aamusta käyntiin, niin sen saa yrittämällä tarjota lapselle joitain vaatteita (jotka eivät tietenkään kelpaa). Mutta tässä(kin) suhteessa lapset ovat selvästi erilaisia.

Meidän lapset ovat selviä fiilispukeutujia, eli aamulla lapsi voi haluta pukeutua esimerkiksi kissamaisesti (mustiin) tai pupumaisesti (valkoisiin) tai miten nyt vaan. Aikuinen voi toki tehdä ehdotuksia esimerkiksi mustien leggareiden, mustaraidallisten leggareiden ja harmaiden leggareiden välillä -mutta kissalle ei sit niinku todellakaan tarjota punaisia leggareita hei. Ei kissat ole punaisia, ÄITI! (toruvalla äänellä)

Joten pick your fights -tyyppisesti lapset valitsevat itse aamulla vaattensa. Reunaehdot menevät, että ne täytyy olla tieytysti puhtaista tai puolipuhtaista, ja aikuinen voi myös määrittää, että ”tänään leggareiden pitää olla tuollaiset paksummat ja hihat pitkät”. Mutta kesämekon saa kyllä joskus pukea, jos laittaa alle pitkähihaisen paidan.

3. Aamupala hoidossa

Aijaijai, että siirtyminen tähän helpotti elämää! Tämä käytäntö aloitettiin (muistaakseni) viime keväänä, kun pidensimme vähän hoitopäiviä. Hoidossa syöty aamupala ei lyhennä aamua pelkästään sillä ajalla, mikä yhden leivän nakertamiseen kuluu – vaan se samalla eliminoi myös arviolta 294713 aamukränän riskikohtaa ”lisää voita”:sta olohuoneeseen leikkimään livistämiseseen (ja siitä seuraavaan leikinlopettamiskriisiin) asti.

4. Makuuhuoneesta (kylppärin jälkeen) suoraan eteiseen

Liittyen jonkin verran edelliseen, eli tämäkin ”alanpa tässä leikkimään” -riskien minimointia siis. Meillä tämä riski kasvaa heti, jos lapsi lähtee edes hakemaan omaa hoitoon lähtevää leluansa olkkarista; parempi on, että aikuinen hakee ja lapsi pysyy tiukasti eteisessä eikä aamulla edes käy talon muissa huoneissa.

5. Vaatteet pukemisasennossa eteisessä

Olen hyväksynyt sen, että emme ole ”illalla valmiiksi” -ihmisiä. Sehän on tietysti se yleisin lapsiperheiden aamuvinkki ja toimiva käytäntö; mutta itseäni koko ajatus itseeni kohdistuvana lähinnä vaan ahdistaa. Illalla on omat härdellinsä ja sen jälkeen haluan vain kaatua nukkumaan tai vaihtoehtoisesti valvoa rentoutuen ja huokaista päivästä selviytymistä – eijeijeijeijei en ala siinä etsimään jotain hanskoja ja pipoja aamuksi valmiiksi. Sillä ajalla EN EN EN siivoa (kuten moni tekee) tai siinä iltakymmenen jälkeen tee enää mitään muutakaan ”järkevää”. Mä nukun tai rentoudun, piste. Terveisin arjen anarkisti.

Mutta sitten taas aamulla se toimii meillä.

Jos siis aamun ensimmäiset kohdat siellä kylppäriosastolla ovat menneet sujuvasti, minä pääsen paria minuuttia ennen muuta perhettä alakertaan. Silloin laitan molempien lapsien haalarit valmiiksi lattialle ja siihen viereen ”pukemisasentoon” kaikki tarvittavat vaatteet. Siitä kun lapset tulevat portaita pitkin alakertaan, he tavallaan kävelevät suoraan haalareihinsa eivätkä edes hoksaa, että tässä voisi nyt alkaa tehdä muutakin kuin pukea.

Tervetuloa alakertaan, astu tästä suoraan haalareihisi.

6. Mahdollisimman vähän muistettavaa tavaraa reppuun

Vaihtovaatteet meillä ovat tytöillä hoidossa; lisäksi reppujen pohjilla lojuu kyllä satunnaisia yksittäisiä varan-vara-kappaleita, mutta niitä en sieltä edes mitenkään tarkistele. Hoitoreppuun tarvitsee laittaa aamulla vain unilelu ja se päivän oma vapaavalintainen lelu (mielellään sama kuin edellisenä päivänä), ja lisäksi nyt näillä keleillä laitan sinne vielä molemmille merinovillakerrastot. Hoitoon viedessä sujautan ne repuista haalareiden lahkeisiin tarjolle, jos ulkoilukellonaikaan on sellainen keli, että ne on hyvä laittaa.

Näillä eväin välillä saadaan ihan onnistuneitakin aamuja. Sellaisen jälkeen on olo kyllä ihan… että vau. Jos sekä aamu että hoidosta haku sujuu yhtä hienosti saman päivän aikana, onkin ehkä syytä laittaa lotto sille päivälle vetämään :)

Sattuneista syistä en koskaan lottoa.

Erään (toisenlaisen) aamun aamulähdön anatomia aiemmin täällä.

Eteisemme kipupiste – toisaalta tässä on myös ainekset onnistumiseen eli nuo lokerikot. Mutta käytännössä kaikki on sullottu vaan läjään tuohon päälle ja alemmat lokerot ovat lähes tyhjät. Jostain täytyisi löytää varmaan aikaa tämän järjestämiseen.

 

PS. Hyviä vinkkejä tulikin jo muutama täällä. Esimerkiksi tuo Tilian idea hanskojen ”parittamisesta” pyykkipojalla on tosi hyvä; siihen voisi tosiaan askarrellapaskarrella jonkun kiva jutun! Samoin tuo ”aina muutama ylimääräinen ekstravaate” on käytännön kannalta erittäin toimiva.

Jakakaa ihmeessä muutkin hyvät vinkkinne! Millä eväin teillä saadaan arkiaamut sujumaan?

20

You Might Also Like

  • Heispi
    15.9.2017 at 12:06

    Hyviä vinkkejä! Meillä tärkein on se, että minä pystyn rauhallisena, enkä hermostu. Ja mä laitan valmiiksi vaatteet, ei näitä poikia kiinnosta, mitä päälle laitetaan 😅 ainakaan vielä 😊
    Ja sitten tulee se toiminnoista toimistoon. Minimoidaan leikit ja muut hommat, joihin voi uppoutua. Ja sitten kun ollaan taas myöhässä, mä yritän vaan relata. Mitä sitten. Jos joku ei ymmärrä, että mä kolmen lapsen kanssa tuun vähän myöhässä, niin oma on ongelmansa 😎

    • Heispi
      15.9.2017 at 12:28

      siis toiminnosta toimintoon. ei toimistoon 😂

    • krista
      15.9.2017 at 12:51

      Aaaa tietysti, sehän se tärkein on: että itse pysyy rauhallisena eikä menetä hermojaan! Totta, se ois ehdottomasti pitänyt olla mukana – ja vaikka ihan ekana! Mä keskityin liian ”tekniseen” puoleen selvästi tällä kertaa :) Mutta joo, siinä vaiheessa, kun itsellä alkaa kiehua, on peli aika menetetty – lapset aistii sen välittömästi ja sitten on vaan pelkkää alamäkeä edessä :D Tähän meidän aamulähtöön ei valitettavasti sisälly äidin aamukahvia, se ois kyllä monesti tarpeen. Mutta juon kahvini vasta, kun olen vienyt lapset – muuten lähtö venyisi liikaa. Mutta joo, ilman kahviakin tärkeä yrittää olla mahdollisimman zen :)

  • Tiia
    15.9.2017 at 12:26

    Tämä mun vinkki ei liity pelkästään aamujen helpottamiseen, vaan elämään tahtoikäisen kanssa muutenkin: meillä paras keino alkavien/päällä olevien uhmakohtausten taltuttamisessa kolmevuotiaan kanssa on se, että alan kertoa, miten Ti-Ri Vauvalle vastaavassa tilanteessa on käynyt. Jostain kumman syystä Ti-Ri Vauvasta on tullut kuopukselle sellainen turvahahmo (vaikka ei muuten erityisemmin edes ole missään tärkeässä roolissa), että kun alan jauhaa Ti-Ri Vauvan tekemisistä, niin uhma tyyntyy lähes poikkeuksetta ja yhteistyö alkaa taas sujua. Esim. eilen iltapalalla, kun H oli jo tosi, tosi väsynyt lyhyiksi jääneiden päiväkotiunien takia ja oltiin yhtäkkiä tilanteessa, jossa maailman tärkeintä olisi ollut voidella oma leipä mutta vain uudesta voipaketista otetulla voilla, ja koska ei todellakaan haettu uutta pakettia, sitten kiukuteltiin, että ei halutakaan leipää/halutaan sittenkin jne. Suuret kyynelkarpalot vierivät pitkin 3-vuotiaan poskia, kunnes aloin taas kerran selittää, että arvaapa miten paljon Ti-Ri Vauvaa kerran harmitti nalletalossa, kun ensin Tau Nalle oli saanut voidella sämpylän ja Ti-Ti Nalle näkkärin ja Ti-Ri Vauva olisi halunnut voidella oman paahtoleipänsä, mutta plää plää plää…ja kohta oli taas rauha maassa! :) tämä konsti toimii myös lohdutuksena esim. naarmu- ja jännitystilanteissa.

    • krista
      15.9.2017 at 17:11

      Hei mahtavaa, just tällaisia luovia omia ratkaisuja! Hmm pitäisiköhän meidän keksiä joku krokotiilihahmo ja sille joku tällainen oma juttu…? Ainakin voisi kokeilla! (vaikka usein meillä se protestin volyymi on niin kova, että siihen ei voi paljon päälle puhua kukaan kilometrin säteellä :D )

  • cpop
    15.9.2017 at 12:30

    Miä herään 6, jotta vatsa ehtii heräämään myös (nimim.tapahtui kerran nolojuttu) ja lapsen herätän 6.30 jos ei ole herännyt minun kanssa samaan aikaan, useimmiten on. Lapsi saa rauhassa katsoa piirrettyjä samalla kun vaihdetaan vaatteet, laitetaan tukka ja 7 kun prinsessa sofia loppuu, harjataan hampaat ja puetaan ulkovaatteet ja lähdetään kävelemään/pyöräilemään reilu 1.5km matka päikkyyn jossa aamupala. Talvella kun pukemista on paljon, vien osan tai jopa kaikki (kenkiä lukuunottamatta) vaatteet olohuoneen lattialle pukemisjärjestyksessä päällekäin (leviteltyinä) ja lapsi saa pukea ne piiŕettyjä katsellessa. Vaatteet on illalla valittu valmiiksi lukuunottamatta ulkovaatteita, koska suomi ja suomen sää… Kiire on kaikkein pahin vihollinen kyllä ja kaikkein helpompia on ne aamut kun lapsikin herää 6, vaikka toisin voisi kuvitella. Meillä lapsi kyllä mielellään valitsisi itse vaatteet mutta kun vaatekaappi on makuuhuoneessa jossa isä yhä nukkuu, ei kolisteleminen pimeässä makkarissa aamuisin oikein onnistu. Eipä tässä taida mitään uutta olla. Jostain pitää narista about joka aamu silti (”haluun ottaa mandariinin mukaan päiväkotiin”, ”En jaksa pyöräillä/kävellä/istua rattaissa”, ”En halua että sataa, äiti laita se pois”) ja ainoana toimivana tehosteena vaikeissa lähdöissä on ollut ”siä myöhästyt kohta aamupalalta” :D Ainakin viime aikoina.

    • krista
      15.9.2017 at 17:14

      Hihihi onneksi et kertonut tuota nolojuttua tarkemmin :D Tai hahahahah no joo, ehdin jo kuvitella :D

  • Esec
    15.9.2017 at 13:27

    Kuulostaa hyvältä teidän nopea aamu!

    Nyt kun arki on pyörähtänyt meilläkin käyntiin, niin huomaan käyttäväni aamurauhoittajana/lastenvahtina telkkaria, jotta saan myös itseni työkuntoon. En tykkää tästä yhtään, enkä usko telkkarin aamulla aiheuttavan mitään hyvää… mitenköhän saisi siis itselleen sen vartin ilman telkkaria? Välillä onnistun heräämään ennen pienintä, mutta yleensä hän herää samalla…

    Muuten siis meillä menee näin:
    Klo 7 herätys ja vessat
    Klo 7:10 mikropuuro pöytään ja suuhun
    Itse syön sen 3minuuttia ja alan tekemään molempien lasten eväitä reppuihin valmiiksi
    Klo 7:30hammaspesut
    Klo 7:35 lapsille illalla valmiiksi katsotut vaatteet päälle, hiusten harjaus ja ponnarit
    Klo 7:45 isompi ja usein myös mies lähtee kouluun ja töihin
    Klo 7:45 alkaa siis se aika kun mun pitäis käydä suihkussa/laittaa itseni valmiiks ja pienempi on yksin ja helpottaakseni tätä hetkeä laitan telkkarin päälle
    Klo 8:05 olen valmis ja pakoton telkkarin pois päältä ja kengät jalkaan jne (ei tarvis tapella, ehkä, jos en olis avannu sitä telkkaria!!)
    Klo 8:15 lähdetään!

    Sitten on tietty ne aamut kun mun pitääkin olla aikasemmin jossain ja niistä en uskalla puhuakaan kun ovat niin sähläystä!

    Asutaan siis Wienissä ja siksi eväät kouluun ja päiväkotiin, huoh!

    Ja kilometri-kommentin perään vielä kehut hauskasta blogista! Kiitos!

    • krista
      15.9.2017 at 17:18

      Mä oon sillä linjalla, että kaikki (toimivat) keinot vaan käyttöön silloin, kun täytyy :) Meillä tuota aamua nopeuttaa tietysti se, että useimpina aamuina mun ei tarvitse muuta kuin vetää farkut ja joku paita päälle, en siis mitenkään laitan itseäni ja aamupalankin syön lapset vietyäni töitä käynnistelen. Kotoa työskentelyn etuja. Jos mulla on heti aamulla tapaaminen, yhtälö muuttuu heti vähän hankalammaksi, kun mun pitää (yrittää) laittautua siinä samalla edes vähän :)

      Terkut Wieniin! Meilläkin sit Espanjassa pitää laittaa eväät aina aamuisin ja silloin myös syödään aamupala kotona… Mutta toisaalta sinne mennäänkin vasta ysiin ja yritän myös vähän vähentää töitteni määrää silloin, jotta ei olisi niin kiire alkaa päivän hommiin…

      Kiitos kilometrikommentista (eikä se oikeasti ollut edes pitkä!) ja ennen kaikkea kivasta palautteesta! <3

  • Hellettäkö
    15.9.2017 at 13:34

    Hymyilytti tuossa merinovillakerraston kohdalla… Lapset on kyllä niin erilaisia näissä pukeutumistarpeissa. Meillä mennään vielä ulkoilut yksillä verkkareilla ja yläosaan pitkähihainen t-paita + ohut takki/college. Ja iltapäivisin haetaan poika hoidosta pää märkänä ja valittaa, kun on niin kuuma…

    • A
      15.9.2017 at 14:23

      Sama! Pakkailen päiväkotiin varmuuden vuoksi kaikenlaisia vaatteita, joita tädit sitten kersoille pukevatkin, mutta poikkeuksetta kun tulen hakemaan, niin molemmat ipanat heti kysyvät, että saako ottaa takin pois tai saako vaihtaa verkkarit legginseihin, kun on niin tuhottoman kuuma. Iltaulkoilut kotona menevät huppareilla. Tyttö käyttää vielä lyhythihaisia paitoja tai mekkoja alla, poika sentään useimmiten pitkähihaista t-paitaa.

    • krista
      15.9.2017 at 14:29

      Hihi, meillä myös joskus lasten kaverit leikkii pihalla lyhythihaisissa mekoissa, kun meillä on jo lapsilla kerrastot jo välikerroksena :D Ja mä taas itse muistan lapsena olleeni aina tosi vähissä vaatteissa kavereihin verrattuna – mutta kyllä, tää vaihtelee kyllä tosi paljon lapsikohtaisesti (eikä näköjään aina suoraan periydy), että onko helposti kylmänä vai aina hiki päässä :)

  • Puumis
    15.9.2017 at 14:31

    Puolessa tunnissa pihalle kahden lapsen kanssa..? Respect! Mulla menee 2,5 tuntia ihan itseni kanssa… :D

    • krista
      15.9.2017 at 14:45

      Haha! :D Tuosta mun aamukuvauksesta voi muuten huomata, että tuohon ei ole mahtunut edes ”äidille ripsiväriä” -osuutta :D

  • piia
    15.9.2017 at 19:08

    Time timer (tai vastaava, edullisempia saa kuulemma Clasulta tai HalpaHallista) toimii joillakin. Lapsen on helppo hahmottaa, kuinka paljon aikaa on hoitaa tietyt hommat. Tyyliin ”tässä ajassa pitää olla aamupala syötynä, hampaat pestynä ja vaatteet puettuna” tai ”tämän verran aikaa siihen, että lähdetään”. Toimii myös ”koskamelähdetäänkoskamelähdetään”-hokemiseen ;)

    • krista
      15.9.2017 at 19:10

      Aaa, hei joo jotain munakelloa mä oon joskus ajatellut! Onko tää yhtään saman tyyppinen? Tai no minäpä googlaan :)

  • murina
    15.9.2017 at 20:27

    Niinä päivinä kun hoidossa pitää olla kuudelta (no okei varttia yli), mulla kestää 10-15min et lapsi on sängystä autossa :) mut toki oon ite heränny paaaaaljon aikasemmin ja laittanu kaiken valmiiks niin, että kannan lapsen suoraan kylppäriin (koululainen jää vielä nukkumaan samaan huoneeseen) ja autan vaatteet päälle…

    • murina
      15.9.2017 at 20:29

      Ja näitten aamujen salaisuus on se, että lapsi herää kunnolla vasta autossa :P