Pipo

Lähdöt. Härdellin määrä ei välttämättä ole vakio – koska joskus ulko-ovesta poistuminen tosiaan tapahtuu myös hymyssä suin, kun taas muutaman kerran olen joutunut aamukiireessä roudaamaan totaalihuutavan ihmistaimen väkisin autoon ja turvavöihin. Mutta säätöä ovesta ulos pääsemisessä (etenkin nyt, kun pitää pukea taas muutakin kuin crocsit jalkaan) on ainakin meillä jonkin verran aina.

Aikuinen:
”Pipot, missä pipot?”
”Onko sun hanskat missä?”
”Äiti auttaa siinä haalarissa, odota hetki!”
”Laitoitko sä jo villakerrastot reppuihin?”
”Seelan pipo löytyi, onko kukaan nähnyt Silvan pipoa?”
”Joo se sukka on nyt nurin päin, rakas älä hermostu, äiti auttaa, ihan rauhallisesti vaan.”
”Vau, laitoitko kengät ihan itse? Hieno homma! Saako äiti kääntää ne oikeisiin jalkoihin? Ai ei? No, mennään näin.”
”Missä se Silvan pipo nyt on?”
”Ota vaan kärsivällisesti uusiksi, kyllä sä saat sen hanskan itse.”

(vaihe, jossa aikuisen äänessa alkaa kuulua kireyttä)

”Niin sä hait ne eilen hoidosta, niin sä saat hakea nyt sen Silva piponkin, mä en löydä sitä.”
”Unilelut mukana? Hyvä! ”
”Se Silvan pipo oikeesti, mä oon etsinyt tän läjän nyt monta kertaa läpi.”
”Otatko repun selkään, hyvä, sä voit mennä jo portaille, reipas kulta!”

”…löytyikö se Silvan pipo jo?”
(jo hieman ärtyneenä)

Lapsi iloisesti:
”Tarkoititko tätä minun sormiperuukkia…?”

Ei rakas, en tarkottanut.

40

You Might Also Like

  • Heispi
    13.9.2017 at 15:37

    Samaistun.

    • krista
      13.9.2017 at 15:52

      Pipon etsimiseen vai sormiperuukkiin? :D

  • Elina
    13.9.2017 at 16:30

    Nauroin ääneen sormiperuukille :D

    • krista
      13.9.2017 at 20:23

      Hihihi joo mun täytyy myöntää, että mäkin nauroin silloin tapahtuma-aikaan :D Lapset ja olennaiseen keskittyminen :D

  • Torey
    13.9.2017 at 17:34

    Sormiperuukki! :’D

    Jes! Meiän aamut ei oo tollasia, eli hallitsen ne käsittämättömän hyvin vaikka yksin hoidankin. :D

    Mut just tossa yks aamu unohdin sen repun eteiseen ja tajusin hoitopaikan pihalla asian. Onneksi oli kumpparit jalassa ja kuravaatteet hoidossa. Sanoivat selviävänsä ilman varavaatteita ja näin tekivät. Se unilelu oli mukana kun lapsi sen ite kainalossa kanto. Mut kun ei voi aina muistaa kaikkea!

    Meil tulee pipon kiristys varmaan kuvaan mukaan sitten kun tarvitaan toppavaatteiden lisäksi fleecet jne. Tiedän jo et tod.näk. niistä sit tapellaan. :D

    • krista
      13.9.2017 at 20:26

      Oi, miten sä sen teet? Jaa sun salaisuus! :)

      Meillä kans tuota mukaan muistettavaa ei oikeastaan ole kovin paljon, lähinnä unilelut – vaihtovaatteet (yhteiset) ja kurikset on hoidossa. Mutta tuo eteinen kaipaisi kyllä jotain organisointi, lähinnä on aina just nuo hanskat ja pipot missä sattuu. Hanskojakin on kolme paria samanlaisia (sellaisia halpoja puuvillahanskoja), että jos kuudesta hanskasta edes neljä löytyisi – se toimii aika hyvin. Mutta nyt just Silvan pipo on kyllä hukassa, ehkä se jostain (hoidosta?) vielä ilmestyy…

      • Torey
        13.9.2017 at 20:33

        Meil on eteisessä korit. Mun, miehen ja lasten tavarat omissa. Joskus hilpasen lasten aamupalan aikana alas ja levitän eteiseen valmiiksi omat kasat vaatteita. Ja sit jos onki jääny jotkut hanskat hoitoon, niin sit korista varahanskat mukaan tai kun autolla mennään ni voi mennä ilman. :) Sisävaatteet katson illalla valmiiksi.

        • krista
          13.9.2017 at 20:41

          Hihihi meillä kans on noi korit – mutta tuoreesta Insta-kuvasta näkee, miten hyvin ne meillä toimii – kaikki vaatteet ylimmässä ja alimmat tyhjänä :D :D :D Ehkä noi pitäis vaan järjestää, se vois olla eka steppi! :) Sisävaatteiden valinta on meillä lapsille Erittäin Tärkeä Tehtävä aamuisin, sitä me ei uskalleta tehdä valmiiksi. Mutta se tavallisesti meneekin kyllä aika sujuvasti (lapset saavat siis itse valita sisävaatteet puhtaista/järkevistä vaatteista), mutta sit tuossa ulko-ovella alkaa takkuilla :D Luultavasti se on vaan sitä, että aikuiseen tulee ”lähdetään jo” -fiilis ja lapset ei toimi ihan samalla tavalla vaan vetää liinat tuplasti kiinni sitä mukaa, kun aikuisen tahti yrittää kiihtyä :D

          • Torey
            14.9.2017 at 16:28

            Meillä esikoinen kyllä (ja joskus kuopuskin) haluaa kyllä osallistus siihen vaatteiden valintaan, mut se tehdään jo illalla. :)

            Ja meil on lapsilla korissa vaan ne mitä nyt käytetään. Varastosta ja toisesta korista mä sitten aina sillon tällön kattelen säätä vastaavia ja vaihtelen ja pesen niitä. Kaikkia on useammat ja pipot ja hanskat lapset voi ite valita korista. Ne löytyy kun tytöt tietää että vaatteet siihen koriin myös riisutaan. :)

  • Lilah
    13.9.2017 at 21:25

    Meillä on kaikkea niin monet, että jotkut löytyy aina. Ostan ennemmin viisi euron pipoa kirpparilta kuin yhden uuden. Joka ipanalla on oma koppa ja käyn ne läpi pari kertaa kuussa. Heitän likaisia pyykkiin, vaihdan ohuempiin/paksumpiin/isompiin/ehjiin tarpeen mukaan. Päikyssä on useampi varavaatekerta, joten jos yksi on tullut edellisenä päivänä kotiin, ei haittaa jos ei lisää muista viedä heti seuraavana päivänä. Aika ei siis mene etsimiseen aamuisin mutta ollaan me silti kroonisesti vartti myöhässä tavoiteajasta. Onneksi on liukuva työaika.

  • Tilia
    14.9.2017 at 08:32

    Hanskat kun jokainen – jokainen, myös aikuinen! – opettelee laittamaan tullessaan pyykkipojalla kiinni toisiinsa, niin säästyy paaaljon aikaa vuoden mittaan aamuisin, kun aina on parit valmiina. (Voitte vaikka askarrella-paskarrella ne pyykkipojat kivan näköisiksi tai kirjoitella nimiä niihin, mutta ei ole pakko.) Pipoihin tämä ei toimi, paitsi jos sen pipon laittaisi hanskojen kanssa samaan pyykkipoikaan…

  • A
    14.9.2017 at 08:37

    Meillä sisävaatteet on ehdottomasti valittava illalla, aamulla tehtävä valinta johtaa joko äidin tai lapsen (tai molempien) raivareihin. Nykyään äiti saa valita yleensä, yksivuotiaasta asti vahvoin pukeutumismielipitein varustettu tyttöni on nykyään suurelta osin menettänyt mielenkiinnon vaatevalintoihin. Tää illalla tehtävä vaatevalinta on niin kriittinen aamun onnistumiselle, että se tehdään vaikka lapsi olisi jo sängyssä odottamassa iltasatua (jos siis on aiemmin unohtunut).

    Ulkovaatteille meillä on eteisessä pieni lipasto, jossa on juuri sillä hetkellä käytettävät jutut (tai sit lipaston päällä), eteisen kaapissa on sit lisää asusteita. Pakko pitää aika sotilaallinen järjestys, kun eteisessä ei ole mitenkään ruhtinaallisesti tilaa kolmen hengen perheen(kään) aamuruuhkalle. Mä järjestän eteisen joka päivä päivällisen jälkeen (hah, pääsen laistamaan keittiön siivouksesta!) ja samalla tsekkaan, että märät asusteet menee kuivamaan, likaiset pesukoneeseen jne. Silleen saadaan eteisräjähdys kuriin.

    Mä kasaan lapselle puettavat vaatteet eteisen lattialle (myös niinä aamuina kun mies vie lapsen pk:hon) ja hyvinä aamuina vaatteet senkun sujahtaa päälle. Mut sit on niitä toisia aamuja (erityispiirteenä esim. äidin harvinaisen aikaisin alkava aamupalaveri) jolloin mikään ei suju ja jokainen vaatekappale on vääränlainen tai jotain muuta. Sellaista se vaan on. Onneksi on pitkä hissimatka pyöräkellariin, niin riidat ehditään sopia :)

    Joo ja asusteita meillä on tarkoituksella ns. ”tarpeeksi”. Silti joskus on niin, että päiväkodilla on kolmet hanskat ja kotona vaan huonoja hanskoja. Mutta pääosin löytyy varakappaleen varakappalekin ja päiväkodin lokerossa pyrin pitämään vara-asusteet(kin) jo ihan sen vuoksi että jos aamu-ulkoilussa kastuvat pahasti. Pahin aamutoimien hidaste on meillä se, että löytyy myös hienosteluasusteita, jotka eivät syystä tai toisesta sovi kunnon ulkoiluun, argh (miksi, voi miksi niitä on hankittu…).

  • Sannamarianna
    18.9.2017 at 01:01

    Oma tyttö on vasta 8 kk, mutta sen verran monia lähtöjä on ollut 3-vuotiaan veljenpojan kanssa, että samaistun täysin!

    Sukat… mikä ihme niissä on, että ne on aina huonosti? Ja kengät väärissä jaloissa, ei kuulema haittaa! Tänään käskin pistää sormikkaat, mutta hän pyysi minua laittamaan ne, koska ei itse osannut. Ei onnistunut, kauhea taistelu ja totesin, että lähde sitten ilman (oli ihan lämmin). Kurakintaat kyllä vois laittaa käteen, vaikka niille ei olis tarve.

    Yks aamu nauroin, kun äitinsä laittoi kuvan lattialla istuvasta pojasta – oli käskenyt Aksun laittaa pipon päähän ja hän oli pukenut päälle kaikki löytämänsä, seitsemän pipoa päällekäin. :D