Oi Sophie, oi miksi?

Me tykätään villieläimistä, etenkin kirahveista. Oikein todella-todella tykätään. Tansanian-safarilla juuri kirahvit hätkähdyttivät aina eniten. Miten ne voivatkin olla noin pitkäkaulaisen kummallisia. Korkeita. Hoikkia. Kauniita. Rauhallisia. Esihistoriallisia.

Olimme aivan innoissamme, kun saimme nimiäislahjaksi Sophie-kirahvin – olin sitä itsekin lastentarvikekaupoissa hypistellyt. Ai tää on se kirahvi…

Iik ei kai tuo tiikeri syö näitä kolmea kirahvia?

Mutta hmm. Olen täydellisen trendimerkkiummikko etenkin näissä lastentrendiasioissa, joten esitän kysymyksen: miksi? Sophie on toki ihana, mutta miksi miksi miksi juuri Se esiintyy joka ikisessä vauvablogissa ja -lehdessä? Käsi ylös, kenellä ei ole Sophieta?

Tuntuu, että jokaisella on.

Miksi?

Se on suloinen. No niin on moni muukin lelu.

Se on myrkytön. No niin on moni muukin lelu.

Se on klassikko. Täh? Vauvaklassikko? No just…

Sellainen on monilla julkkiksillakin. No just…

Miksi juuri tämä? Voi minua trendimoukkaäitiä.

Trendilelu poseerasi Joelille.

1

You Might Also Like

  • Ihana imetys (Ei varmistettu)
    31.8.2012 at 09:11

    No ei jostain virtahevosta saa niin hyvää otetta pienillä kätösillä ku kirahvin kaulasta tai jaloista. Eikä lyhyitä jalkoja saa niin hyvin takahampaita kutittelemaan. Siis ikeniä:) That’s why:)

  • Kristaliina
    31.8.2012 at 10:36

    Hehe, tuo Stokken Tripp Trapp -tuoli on kyllä tosi-tosi osuva vertaus! Miks hemmetissä kaikilla on sellainen? :) Ja siis meilläkin! Mä halusin sen, mutta en oikein itsekään osaa selittää, että miksi. Melkein suutuin, kun Joel kokoamisvaiheessa kehtasi arvostella sen mekaniikkaa – jotain että se on kiinni vain puristusvoimalla jotain-jotain-en-ymmärtänyt-mitä. ”Mitä? Sä arvostelet tätä! Tämähän on paras!”

    (ja tähän sitten ne selitykset, että se on laadukas ja monen vuoden hankita jne jne jne.) Mutta mistä ihmeestä tulee joku tällainen vanhempien ihmeellinen konsensus, että joku tuote on paras ja se on kaikilla. Tai jos ei ole (esim. tätä Tripp Trappia) sanotaan, että ”niisk mekin oltais tuo haluttu, mutta kun se oli niin kallis, niin päädyttiin tähän toiseen”. Eihän yksi tuote/merkki VOI olla niin paljon muita parempi, että joka ikinen lapsiperhe haluaa JUST SEN.

    Me vanhemmat taidetaan olla kyllä niin hyvää kohderyhmää markkinoinnille. Me tietysti halutaan omalle lapselle se paras, ja sitten me ostetaan se tuote, mistä on joku sellainen yleinen usko, etä joo, tämä se on se paras. Ja sitten me ollaan tyytyväisiä, että hitsi nyt tuli ostettua se paras (vaikka se maksoikin kolme kertaa enemmän kuin muut). Eikä oikein suvaita vastalauseita, jos joku on sitä mieltä, että no ei toi ”sun paras” nyt itse asiassa sen kummempi ole kuin muutkaan vastaavat tuotteet… :)

    Mä ainakin niii-ii-iin myönnän toimivani noin! Hmm, mitäköhän muita vastaavia kamoja meillä on…?
    Sophie (lahjaksi saatu, mutta olisin kyllä ostanut (tai ainakin HALUNNUT ostaa) samanlaisen itsekin)
    Tripp Trapp newborn-setteineen (halusin!)
    Bugaboon vaunut (halusin! …mutta eivähän nekään mitkään täydelliset ole – hei tonni vaunuista, oikeestsi…)
    Stokken pinnasänky (no tätä puolustelen sillä, että halusin sen ulkonäön perusteella jo ennen kuin tiesin, että Stokke on joku merkki. ja ostin halvalla huuto.netistä. mutta silti)

    Onneksi vaatteiden suhteen meillä todennäköisesti ei ole vaaraa lipsahtaa vauvamerkkisuohon – ollaan molemma kirppislöytöjen ja Prisma-aleostosten kannattajia. Ja jos minä meinaan lipsahtaa, Joel kyllä nopeasi palauttaa mut maan pinnalle kukkarorealismiin…

    ps. Oman Tripp Trappimme ostamisen jälkeen näimme toisessa kaupassa, kun meille tuntematon lapsiperhe pähkäili samanlaisen ostoa – ja Joel tietysti heillekin alkoi selittää siitä huonosta puristusmekaniikasta… Ja minä siinä vaivihkaa nyin Joelia hihasta eteenpäin: ”Hyssh, älä nyt tuota kaikille selitä – tuo tuolihan on kuitenkin se  paras”… :)

     

     

  • Tilia
    31.8.2012 at 10:37

    Ei ole kirahvia täällä eikä Ainuakaan. Mutta sen olen huomannut, että nyt kun äitiyspakkauksessa ei ole enää sitä perinteistä hymynaamahelistintä ja niiden tekeminenkin lopetettiin Suomessa, niin ihmiset ovat alkaneet nostalgiannälässään (?) hamstraamaan niitä kirppiksiltä.

    Keittiön laatikoista löytyy tosiaan monia vauvoille sopivia kauhoja ja kiinnostavia esineitä, mm. mittalusikkasarja on kestohitti. Bonuksena ovat konepestäviä. Kiinnostavuutta lisää vielä se, että vauva näkee välillä aikuisenkin käyttävän niitä -> pian nimittäin pikkuiset huomaavat, että monet lelut ovat tylsiä, koska aikuisia ne ei pitemmän päälle kiinnosta, toisin kuin pastakauhat, joiden taika säilyy; varsinkin jos ne eivät pyöri lattialla joka päivä vaan käyvät välillä laatikossa keräämässä salaperäisyyttä.

    Vauvalle voi muuten kerätä myös oman salaisuuslaatikon, jossa on joitain ekstrakivoja leluja ja kapineita, joilla saa leikkiä vain tosi harvoin – esim. silloin, kun vanhemman pitää soittaa vauvan hereillä ollessa tärkeä puhelu tai saada joku muu pieni rauhallinen hetki itselle. Mutta sitä laatikkoa ei sitten saa jättää pitemmäksi aikaa lattialle, ettei hohto häviä. :)

  • Tilia
    31.8.2012 at 10:50

    Lisään vielä tuosta Trip-trapista, että meillä on ollut sellainen käytössä vain mummolassa ja en todellakaan suostunut ottamaan meille kotiin sitä! Vanhemmissa malleissa se turvakaari on hemmetin huono. Kaari oli liian kapea ja istuin taas liian leveä: vauvaa puristi mahasta ja kuitenkin hän heilui istuimessa sivusuunnassa. Liian ”hyvä” jalkatuki mahdollisti seisomisen ja temppuilun ruokapöydässä sangen varhain perusmallin syöttötuolin ohueen pienaan verrattuna.

    Itse löin varpaani niihin Stokken liian pitkiin ”jalaksiin” tosi, tosi monta kertaa. Pöydän päässä Stokke vie ahtaammassa keittiössä järkyttävästi tilaa. Joten ihan perusmallin syöttötuoleilla (niillä kotimaisilla puisilla, joita on joka ravintolassa lapsille) mentiin kotona molempien lasten kanssa, ja parivuotiaasta alkaen ovat istuneet sitten naapurilta saadulla vanhalla Ikean juniorituolilla, joka on siro ja pienikokoinen Stokkeen verrattuna. Ja kauniimpikin. :) 

     

  • iitu -
    31.8.2012 at 11:24

    Käsi pystyssä! Mut nyt kyllä aloin haluamaan sellaista.

  • MirvaK
    31.8.2012 at 11:45

    Meiltä ei löydy TripTrappiakaan. :D Tällä hetkellä ei löydy mitään syöttötuolia, mutta MÄ HALUAN sellaisen perusmallin, kuten isommillakin muksuilla oli. :D

  • Mindeka
    31.8.2012 at 11:56

    Meillä ei ole TripTrappia! :D Koluttiin kaikki kirppikset ja nettihuutokaupat läpi, että sain sellaisen kotimaisen matalaksi taittuvan syöttötuolin(eteen tulee pöytäosa) , kuten mullakin on lapsuudessa ollut.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    31.8.2012 at 12:21

    Täälläkin käsi nousee ylös! Nyt kyllä vähän kiinnostaa mistä Sohveja voi ostaa? Meillä mennään kans aika paljon kirppis meiningillä vaatteiden ja lelujen osalta. Ihan paras lelu on tähän mennessä ollut anopin kätköistä löytynyt ja miehellä lapsena ollut iso sinapinkeltainen muovinalle jossa on kaikenlaista nappia, nippeliä ja hyrrää. Niitä sellaisia joista lähtee karmea möly. Mutta onpahan kestävä eikä sellaista ihan joka lapsella taida nykypäivänä olla :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    31.8.2012 at 12:37

    Käsi ylös, meilläkin on semmonen taitettava syöttötuoli! Hoksasin nyt vasta että sehän käy isommallekki lapselle myöhemmin kun poistaa siitä turvakaaren. Se istuin osa on niin leveä.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    31.8.2012 at 18:44

    Meiltä löytyy Sophie vain ja ainoastaan siksi että se on pähein purulelu mitä on tullut vastaan. Kaikkeahan siis voi purra ja hinkuttaa niin paljon kuin sielu sietää mutta tuon Sophien materiaali on kuin tehty kutiseville ikenille, ja se pysyy lapsen kädessä tosi hyvin.. kiinnostaakin kauemmin kuin se äitiyspakkauksesta tullut. (Joka kiinnosti lähinnä 4-vuotiasta isosiskoa joka opetteli käyttämään saksia..)

  • PilviF
    31.8.2012 at 21:13

    Ei ole Sohvia meille eksynyt.. Olen lähinnä ihmetellyt, että mikä siinä on niin ihmeellistä.

    Ainu-pupuja on joka paikka täynnä (suurin osa isoveljen valtaamia..pikkusisko sai jopa kaksi, ja kenen sängyssä ne nukkuvatkaan..), jokainen niistä on lahjana saatu. Ja lahjastahan ei saa valittaa (varsinkin kun mummo on ottanut toimekseen hankkia jokaiselle -kolmen vuoden sisällä 6 lapsenlasta- mukulalle oman pikku Ainunsa.

    Eipä ole TrippTrappiakaan, oli unelmia, mutta se hinta. Liian paljon. Tai no, mä löysin sitten kuitenkin paremman (ainakin meidän tarpeisiin/ toiveisiin) -> ..Omassa lapsuudessani meillä oli hieno syöttötuoli. Värikäs ja siitä sai auton ja sit siinä pysty piirtämään/lentämään/ ja vaikka kuperkeikkaamaan.

    Heeei, lapseni. Let mii sii huutonetistä.. Täällä on yks. Viiskymppiä. Putsaamisen ja pehmustevaihdon tarpeessa. Hmm.. viiskymppiä. Mitä? BRIO? (siis tää sama laatuapaketissa-BRIO?) ja niin multipurpose hieno Brio Hokkuspokkus muutti meille ja tää on hyvä!

     

    Joko mää mainostin jonkun hienon Brio-lelun verran? ;)

  • pikkupegasos
    31.8.2012 at 21:35

    Minäkin haaveilin siitä meidän nelikuiselle ikenien rapsuttajalle, mutta sitten rupesikin ärsyttämään tämä kaikilla-pitää-olla-sellainen ajatusmaailma ja päätin etten osta. Vauvan leluihin, vaatteisiin ja tarvikkeisiin liittyy hirveän paljon olettamuksia siitä, mitä kaikkea ja MINKÄ MERKKISTÄ vauvalla pitää olla. Tietyt asiat tekevät muka vauvan elämästä jotenkin parempaa, mutta luulen että ne ovat enemmänkin äitien ja isien ajatuksia. Mutta ei sekään ole huono asia, että vanhemmat tykkäävät vauvan tavaroista ja viihtyvät niiden kanssa kodissaan. :)

  • Liisa
    31.8.2012 at 23:16

    Kiitos PilviF, annoit omalle lapsuuteni syöttötuolille nimen. Alan ehkä metsästää sitä meidän pikkupallerolle. Huutonetissä näyttäiskin olevan yksi, hmm…

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    31.8.2012 at 23:20

    Hahaha, tuo tripptrapp tuoli on aiheuttanuy huvitusta kun kaveri sanoi, että ”mitä järkeä siinä ns. pitkäikäisyydessä on, kuka koululainen tai teini haluaa istua vielä syöttötuolissa?!”
    Kiteytti ajatukseni, vaikka tuoli sopisi kyllä hyvin ruokapöytäämme… Sophieta ei ole, vauva oli jo liian iso kun me Sophie Stockalta bongattiin :)

    -P.

  • Kristaliina
    1.9.2012 at 10:18

    Oijoi nyt mäkin aloin kadehtia tuota Hokus Pokusta – PilviF sanoi avainsanan ”kuperkeikka” ja sai mut heti kuvagooglaamaan :) Vautsi!

    Tsihihi tää juttu toimiikin näköjään myös tavallaan ”käänteisenä myynninedistäjänä”, kun ainakin iitu– ja Vierailija alkoivat (?) sellaista haluamaan… :) Eli joo, kannatetaan: Brion lelupalkinto PilviF:lle ja Sohvi-palkinto mulle! :D Sophieta taitaa saada monista lastentarvikeliikkeistä (Helsingissä Vaunu-aitta, Bebe’s, ja -P. mainitsee Stokkankin) ja monista nettikaupoistakin.

    Tilia, ihana idea tuo salaisuuslaatikko! Täytyypä pistää muistiin ja ottaa meilläkin käyttöön sitten, kun Silva alkaa olla siinä iässä :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    2.9.2012 at 02:17

    Meilläkään ei Sophieta tai edes ainu-pupua. Nyt kun herra vasta vuoden iässä on jostain leluista oikeesti kiinnostunut tosin ne on todella pehmeitä pehmoja, joita on mukava rutistella muut lelut vois melkeen myydä. :D

  • pikkupegasos
    2.9.2012 at 11:51

    Niin ja unohdin kirjoittaa hyvän vinkin ikenien kutinaan. Anna vauvallesi jääkaappikylmä hyvin pesty porkkana. Sillä hän voi rapsutella ikeniään ja imeskellä turvallisesti viilentävää porkkanaa. Porkkanasta hampaaton vauva ei kuitenkaan saa mitään irti, mutta helpottaa oloa.

     

  • PilviF
    4.9.2012 at 15:57

    Kannatetaan :)

    Jos joku noista Hokkuspokkuksista innostui (eikä välttämättä ole intoa fiksailla), niin niitä myydään ainakin ruotsalaisissa nettikaupoissa ihan uutenakin (saa valita pehmusteen ja kuoren värin). Itse sain käytetystä toimivan pelin, vain murto-osan hinnalla, kun putsas huolella ja vaihtoi pehmusteeseen uudet kankaat :)

  • 1 2