Ohut mutta lämmin mohairneule

Olipa muuten naurettavan helpot päättelyt mun tämänkertaisessa villaneuleprojektissa!

Tällainen yhden värin neule – plus lanka, joka aika monessa kohdassa mahdollisti päättelyn jo neuloessa… Haha oli siis pik-ka-sen eri skaalan päättelyprojekti kuin aiemmissa, eli mun vuoden takaisessa revontulineuleessa ja viime syksyn mattoneuleessa.

Ja tällainen siitä uusimmasta neuleesta sitten tuli:

Kahden massiivisen megakuvioneuleprojektin jälkeen halusin puikoilleni jotain ihan muuta.

Ei siksi, että olisin kyllästynyt värikkäisiin kuvioihin – ehei! Eikä edes sen takia, että olisin kaivannut helpompaa tai nopeampaa neulottavaa.

Vaan ihan siksi, että yksi ihminen ehtii käyttää kuitenkin vain aika rajallisen määrän paksuja kirjoneuleita. Mulla on nyt se revontulineule, joka on paksumpi kirjoneule, ja mattoneule vähän sitä ohuempi. Ja molemmat ovat mun silmään aivan ihania, eli sellaista ”teen VIELÄ hienomman” -fiilistä ei ole päässyt syntymään. Kun tekee kerralla täydelliset, ei tarvitse parantaa, haha!

Joten ajattelin ihan käyttötarpeen kannalta. Täällä kotona käytän pitkähihaisena tavallisesti merinovillakerrastoja ja tarvittaessa lisälämmikkeenä vanhoja kashmir-neuleita. Ajattelin, että juuri näille kashmir-neuleille voisi olla vielä kiva yksi lisävaihtoehto: joku kevyt, mutta lämmittävä neule. Ohut, ilmava ja lämmin.

Sitten silmä osui tähän 75 % mohairia, 25 % silkkiä sisältävään Drops Kid-Silk -lankaan sekä tähän ilmaiseen Autumn Days Jumper -ohjeeseen.

Jesh, tässä se on! Sopivasti erilainen kuin aiemmat! Ja paita, jolle tulee varmasti käyttöä.

Enkä mä tietysti ihan täysin ohjeen mukaan pystynyt tekemään tälläkään kertaa. Mulla on sellainen keskinkertainen esteettinen karsastus ainaoikeinneuleelle isolla pinnalla, joten sooloilin ohjeessa (vain!) sen verran, että neuloin tuon kaarrokekuvion jälkeisen suurimman pinta-alan sileänä neuleena. En ainaoikeana, niin kuin ohje olisi neuvonut. Enkä myöskään tehnyt niin piukasti istuvaa neuletta kuin ohjeessa (koska raskaus), vaan suosiolla kokoa isomman.

Pientä harmiakin oli. Nettikuvissa ja vielä kerälläkin väri oli upeanhehkeä curry, mutta kun aloin neuloa…

”NOOOOOOOUH! Tämähän on ihan BEIGE!!!!”

Meinasin jo heittää hanskat puikot tiskiin, enala. En mä halua mitään BEIGEÄ villapaitaa. Mutta jatkoin kuitenkin – heh kun ei muutakaan projektia ollut ja langat oli jo ostettu – ja ei tämä sitten onneksi ihan niin beige ole kuin pelkäsin.

Jossain vaiheessa neule sai työnimen aurinkoneule. Ja aika aurinkoiselta se näyttääkin!

Ai niin, olihan siellä toinenkin harmi! Jostain kumman syystä mulla näissä ”ylhäältä alaspäin” -suuntaan neulottavissa neuleissa helmasta ja hihansuista meinaa tulla välttämättä ihan lörppänät. Tässäkin ohjeessa neuletta piti leventää helmaa kohti. Tottelin kiltisti ohjetta, vaikka pelkäsin pahinta.

No, siitähän tuli ihan sellainen liehuvalörppöhelmainen A-linjainen mekko! Huokaus. En tykännyt yhtään. Tein sitten saman kuin mihin päädyin mattoneuleen kanssa: purin koko helman ja neuloin uusiksi omilla kavennuksilla.

Tällä kertaa purin neuletta jopa rintaan asti, joten aika ison työn tein uusiksi. Sitten vaihdoin pienemmät puikot siihen ja tein omilla aika reiluilla kavennuksilla uusiksi. Ja hihat myös.

Mutta oon tosi tyytyväinen, että tein sen. Nyt nimittäin tuli ihan just sopiva! Maha mahtuu neuleen sisään tällä hetkellä (rv 24) oikein hyvin, ja kasvaessaankin vielä luultavasti pitkään. Mutta silti malli ei ole liikaa ”raskausneule” eli se pysyy käytössä tuleviakin vuosia. Kertakäyttövaatteet kun eivät kiinnosta – kyllä nämä ainakin vähintään sellaiseen 20 vuoden käyttöön ovat tulossa!

Useampikin muuten kyseli neulomisen aikoihin Instassa, että miten näin ”takkuisen” langan neulominen sujuu. Noooh, hieman toki… takkuisesti.

Tai oikeastaan se neulominen ei vielä ollut mitään, mutta purkaminen… Jo tuolla alun kuvio-osassa totesin, että tällä langalla on parempi olla tekemättä virheitä. Silmukat nimittäin takkuuntuvat kiinni toisiinsa välittömästi. Kun silmukka on tehty, se sitten on siinä ja pysyy, haha.

Kuvaavaa on ehkä se, että kun päätin sitten todellakin purkaa sen helman, nappasin siitä puikot pois. Purin silmukka silmukalta ensin etukappaleen sinne rintaan asti (siinä meni monta tuntia, kun tavallisesti purkaminen tapahtuu vaan langasta vetämällä), ja sen jälkeen neuloin koko kappaleen noin puolivälistä alkaen uusiksi.

Ja kun sitten monta viikkoa myöhemmin aloin tehdä takakappaleelle samaa, totesin, että yksikään silmukka ei ollut lähtenyt juoksemaan – ne nököttivät siinä juuri tasan sennäköisinä kuin silloin, kun olin vetänyt puikon siitä pois. Ilman siis mitään apulankaa tai muuta systeemiä! Ja vaikka olin pyöritellyt monta viikkoa neuletta käsissäni toista puolta uudelleenneuloessa.

Että ainakaan tämä neule ei purkaannu kovin helpolla, haha.

Mutta tässä se nyt sitten on, valmiina, tadaa! Aurinkoneule!

Tämän jälkeen on iskenyt pieni henkinen neulomistyhjiö: uusi idea tai innostus ei ole vielä iskenyt. Vauvalle jotain? Joelille jämälankaneulepaita? Kaikkia näitä mun kolmen viimeisen neuleen värejä ja lankoja sekaisin, hmmm….? (Joel ei vielä ole kuullut tästä)

Ehkä joskus hyvä pitää pientä neulomistaukoakin. Vaikka leffan katsominen on kyllä hankalaa, kun ei ole puikoille tekemistä, ha. Äänikirjakin jäi kesken siihen, kun aurinkoneule valmistui!

27

You Might Also Like

  • A
    14.3.2022 at 21:46

    Nätti paita! Mulla on työn alla Dropsin Brushed Alpaca Silk (beige-harmaa värissä) kaarrokepaita tällä ilmaisohjeella https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=10361&cid=11 … vaan saa nähdä milloin valmistuu, jotenkun neulomisinto jäi kun kevätaurinko alkoi paistaa. Mutta tää talvi on ollut mulle neulomistalvi, siis varmaan jotain 15 vuoden tauon jälkeen palasin neulomisen pariin ja oon neulonut sekä itselle että lapselle kaarrokepaidan (Novitan Kaarna) ja se on niin ihana (ohjeen langan sijasta käytin 100% alpakkalankaa), lapsi on myös saanut jämälangoista pipon ja tuubihuivin, pipon voisi toki neuloa nopeana välipalana itsellekin (mutkun ei sitä ny tartte, keväällä mitään pipoa enää pidetä :D) . Aikamoisen urakan oon kyllä tehnyt kun oot jaksanut purkaa, mulla meni hermot kun piti purkaa alle 100 silmukan pätkä tosta omasta pörrölangasta…mun taktiikka on vaan jättää virheet ja pyrkiä korjaamaan damaget lennosta (esim. omassa Kaarna-paidassa jossain kohtaa silmukat hyppäsi L-koon mukaiseksi, vaikka piti olla M, jatkoin sit L-koon mukaan ja päätin että tavoite olikin rennompi koko :D).

    • krista
      15.3.2022 at 09:33

      Haa, me ollaan oltu samalla neulomistaajuudella – jotenkin samanhenkinen malli ja lankakin! Ja ton purkaminen kyllä oli tosiaan aikamoista :D Pisimpään meni muuten siinä, kun purin päätellyn alareunan, se oli ihan ihan mahdoton. Mutta tein sen silti! :D

      Mulla kans on sellainen linja, että pienet virheet kuuluu itsetehtyyn. Tai ainakin MUN itse tekemään :) Jos tuntuu, että häiritsee, niin sitten käyn korjaamassa sillä tavalla, että puran vain muutaman silmukan osaa ikään kuin syvyyssuunnassa – oon kehittänyt itselle sellaisenkin taidon, haha. Mutta jos ei ole sellainen, että osuu heti (omaan) silmään, niin sinne vaan jääköön! Esimerkiksi siinä revontulineuleessa yksi virhe on hyvä merkki siitä, että kumpi puoli on etukappale ja kumpi takakappale. Virhekohta jää taakse kainalonkulmaan, meneepähän paita päälle aina samoin päin :)

      Toi Kaarna on kans ihan SUPERihana!

  • Karina
    15.3.2022 at 09:12

    Ihana! Oot kyllä taitava :) (muuten, mun teini kertoi että hymyilevä hymiö tarkoittaa nykyään sarkastista hymyä, ja sellaista ihan aitoa hymyä tai iloa ei oikein voi laittaa kun kaikki hymiöt on jotain sarkastista. Pitäiskö sopia näin aikuisten kesken että kaikki hymiöt tarkoittaa sitä mitä ne tarkoittaa :D :D ) (pitkän harkinnan jälkeen kuulemma se, jossa on tähtisilmät, vois olla sellanen aito iloinen naama)

    Mikset muuten tee lapsille villapaitoja? Jos syynä on se että ne menee nopeasti pieneksi, niin nythän sulla on seuraava käyttäjä jonossa!

    • krista
      15.3.2022 at 09:49

      Ooo, kiitos! <3 Ja joo siis TODELLAKIN sovitaan hymiöistä noin! Mä en ainakaan edes tästä näppämistötä saa (tietääkseni) muita hymiöitä tähän kommenttipohjaan kuin nämä merkeistä koostuvat. Ja tosi harvoin vastailen kommentteihin kännykältä, kun tää näppis on vaan niin paljon näppärämpi. Nauruhan pitäis kai nykyään olla joku PÄÄKALLO, whaaat. Eijeijeijei, pysytään me aikuiset mielellään näissä :D
      -
      Meidän lapset on tuollaista puuvillatrikoo/college-porukkaa :D Sellaiset "koulupukeutumiseen" tarkoitetut villapaidat jää meillä kroonisesti käyttämättä, viileällä käytössä on merinovillakerrastot ja välikerroksina käyttävät Reiman vetskarillisia paksuja villatakkeja tai vetskarillisia villahaalareita. Ja siis vetskari, koska pukemisnopeus :) Itse tehdyt napilliset jäisi käyttämättä tai sitten niin parille satunnaiskäytölle, että se lähinnä harmittaisi vaan. Toki jos itseneulottuun laittaisi vetskaria (kai sekin on ihan mahdollista), niin sitten... ehkä. Mutta veikkaan, että jäisi vähälle käytölle kuitenkin ja siksi ei oikein innosta lähteä edes kokeilemaan. Siksi teen itselleni, kun itse ainakin voin päättää, että kuinka paljon käytän :D

      • Karina
        16.3.2022 at 11:23

        Toi oli itse asiassa kyllä meilläkin noin kun lapset oli pienempiä, kun rupesin miettimään. Oisin halunnut tyttären pukea ihaniin instagram-worthy vaatteisiin, mekkoihin ja villapaitoihin ja kaulaliinaan(?!?) (meidän lapset on aina vihannut kaulaliinaa – kauluri sen olla pitää) mutta paskat. Trikoota ja vetskaria sen tosiaan piti olla. 11veellä yhä, tai no, hupparit on hänen uniformunsa nyt. Aika vähiin kävi sellaiset tilanteet joissa käytettiin ihanaa itse tehtyä napillista villatakkia sisätiloissa niin että muutkin sen olisivat nähneet kuin minä kotona pukiessa päälle.
        Mutta hei tollanen 14vee on sitten hyvinkin villapaitamyönteinen, että sullekin tulee sitten uutta käyttäjää ehkä muutaman vuoden päästä!
        Mä oon itse aina ihmetellyt että missä niitä ihania lämpimiä esim norjalaisvillapaitoja on tarkoitus käyttää? Sisällä mulle tulee sellasella kuuma (omistan yhden paksun villapaidan, joka on joku 20 vuotta vanha ja käytetty ehkä kolme kertaa) ja välivaatteena ulkoilussa vähän turha joku ihana villis jota kukaan ei nää eikä pääse ihailemaan. Toisaalta oon nähnyt että ihmiset pitää paksuja villapaitoja ihan silleen vaan ulkoiluvaatteena talvella, mutta hmmmm se ei vaan ole mua :D Oon kyllä joskus miettinyt että mä haluisin olla sellanen joka käyttää norjalaisvillapaitaa ulkovaatteena, koska ne on ihania, mutta en sitten vaan osaa. All in all, olen puuvillaneuleihminen. Ja nykyään collegepaitaihminen. Kai se on nyt viidenkympin kynnyksellä tunnustettava, eikä haikailla kirjoneuleiden perään (jotka jäisivät kaappiin).

      • A
        16.3.2022 at 11:39

        Hih, mä ratkaisin tän sillä, että neuloin lapsen (n. 140cm pitkä 9v) paidan reilunkokoisena (naisten xs), joten toivottavasti käyttöikää piisaa useampi vuosi (yritän samalla saada hänet luopumaan 4v:na saamastaan mummon neulomasta villatakista, se kun ns. mahtuu vielä(kin), on niin ainaoikeeta, niin venyy ja paukkuu). Oon yllättynyt kuinka paljon lapsi onkaan pitänyt 100% alpakkaa olevaa paksua neuletta, kun tollainen paksu villapaita on vähän haastava (kouluvaatteeksi pääsi kerran paukkupakkasilla, mutta kotona sitä on käytetty tosi paljon, alpakka on niin pehmoista, että paita on ollut helppo sujauttaa kotona pelkän alustopin päälle). Jos helsingissä ei tuulisi aina, niin kevätulkoiluun paksu neule ois mahtava. Mutta tosiaan meillä käsinneulotut villapaidat ja villatakit on lähinnä kotivaatteina (etenkin edellisessä kodissa (rv. 1940) lämpöä tarttikin, nykykodissa (rv. 1965) on sellainen moderni juttu kuin eristetyt seinät, niin täällä ei oo niin kylmää ees talvella ;)).

      • Anna
        19.3.2022 at 07:27

        Kannatan hymiöiden oikean (oikealla tarkoitan sitä miltä hymiö oikeasti näyttää, vaikka varmasti nuortenkaan tapa ei ole väärä) tarkoituksen käyttöä. Olen myös kuullut näistä nuorten monimutkaisista hymiösäännöistä. Pitää vaan hyväksyä, ettei kaikkeen kulttuuriin voi päästä samalla tavalla sisään xD