Mitä kuuluu, oma terveys?

Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo

Viime talven aikana (siellä Espanjassa siis) ystävämme Google on saanut vastata minulle mm. hakuihin: ”mustelma jaloissa veritulppa”, ”närästys vai sydänkohtaus”, ”verenmyrkytys oireet” sekä totta kai kestosuosikkini eli kuvahaku sanoilla ”ihosyöpä luomi”. Pitäisipä lisätä jo suosikit-kansioon tuo. Myös umpilisäkkeen tulehdus mulla olisi ihan varmasti ollut (itsediagnoosina) viime talven aikana useita kertoja, jos koko umpparia ei oltaisi leikattu pois jo vuonna 2011.


Olen ollut siis kuluneen talven aikana jotenkin erityisen huolissani omasta terveydestäni.

Ja ehkäpä se sellainen yleinen mielessä kytevä huoli on saanut minut kiinnittämään huomiota omiin (pieniinkin) kolotuksiin, ja ajattelemaan ihan tavallisistakin päänsäryistä, että ”apua onkohan mulla aivoverenvuoto”. Vaikka järki sanoo, että olisi vaan pitänyt kuumana päivänä juoda enemmän vettä.

Pilkkivälle terveyshuolelleni on useitakin eri syitä.

Kaksi raskautta ja niiden jälkeinen iso leukaleikkaus ovat selvästi jättäneet jälkensä yleiskuntooni. Ja lisätäänpä päälle vielä kaikki tämä vuosien univelka. Plus se, että lasten vitamiineista kyllä tulee huolehdittua, mutta samaan aikaan omat vitamiinit ehtivät päiväysvanhentua ennen kuin pöydällä pölyttyvän purkin muistaa syödä loppuun.

Vaikka tanssia ja zumbailua rakastan, niihin tulee jatkuvasti taukoja omasta ja lasten sairasteluista johtuen. Ja muista arjen kiireistä tietty. Säännöllisestä liikunnasta ei voi oikein puhua, kun kuntosalikortin käytössä saattaa hyvinkin olla viiden kuukauden taukoja. Sitten kolme käyntikertaa (suurella innolla!) ja taas kuukausi taukoa. Ja niin edelleen.

Omasta terveydestä huolehtiminen vaan jotenkin unohtuu – vaikka samaan aikaan sen kuitenkin tietää tärkeäksi.

Jos ei oman itsensä takia viitsi niin edes siksi, että olisi ihan suotavaa, että noilla lapsilla olisi (mahdollisimman terve) äiti vielä tulevina vuosinakin.

Lisää syitä ja selityksiä.

Vaikka tietysti tunnen olevani ikuisesti nuori ja kaikin puolin iätön, se ajokorttiin painettu vuosiluku silti todistaa, että mä täytän 40 vuotta tasan kuukauden kuluttua. Hupsis. Vaikka en koe asiasta mitään ikäkriisejä (enkä muutenkaan oikein mitään), varmasti se jossain alitajunnassa silti kummittelee: mulla ei ole oikein mitään käsitystä, että mitä mun terveydelle oikein kuuluu.

Muuta kuin se, että tunnen, että vastustuskykyni on aivan surkean huono – olen kipeänä ihan koko ajan. Väsyttää koko ajan ja on voimaton olo. Olen myös työterveyshuollon ulottumattomissa; silloin aikoinaan työelämässä sentään tuli istuttua työterveydenhoitajan luona flunssien yhteydessä ja silloin saattoi jutella muutakin. Nyt on jotenkin terveysasioidensa kanssa ihan… …yksin.

Ja koska en tiedä, luonnollisestikin sitten kuvittelen. Kaikenlaista.

Joel patisti minua lääkäriin jo siellä Espanjassa. Eikä siis siksi, että se luulisi, että mun jalkojen kolotus oikeasti johtuisi veritulpasta eikä siitä, että olen juuri kävellyt reipasta tahtia 8 km enimmäkseen ylämäkeä. Vaan se patisti lääkäriin ihan siksi, että terveystilan kartoitus todennäköisesti veisi pois sitä turhaa huolta. Ja jos jotain löytyisikin (vaikka alhainen hemoglobiini), sille tietäisi tehdä jotain.

En siis edes tiedä omaa hemoglobiiniani; äitini on arvaillut minulle anemiaa ja se voi hyvin olla totta.

Heikkoutta, väsymystä, huimausta ja sydämentykytystä – anemiaa vai kaksi lasta?

”Mutta enhän mä voi mennä vaan lääkäriin ja sanoa, että mulla on ehkä ihosyöpä, veritulppa, sydänsairaus sekä umpisuolentulehdus ilman umpisuolta – nehän leimaa heti ihan luulosairaaksi!”, minä protestoin Joelille.

”No mitä jos et sanois niin”, Joel nauroi.
”Mene vaikka vaan ihan labrakokeisiin, niistä näkee paljon.”

Niin. Joo. Totta.

Niinpä päätin jo silloin Espanjassa ollessani, että hakeudun labrakokeisiin heti Suomeen palattuani. Pelkkä päätös jo helpotti niitä määrittelemättömiä huolia. Ja heti ensimmäisenä Suomessa viettämänäni arkipäivänä (eilen) varasin itselleni ajan verikokeisiin.

Terveystalon Terveyskatsauksen idea vaikuttaisi sopivan ihan nappiin tähän omaan tilanteeseeni – ja kun tämä blogiyhteistyömahdollisuus Terveystalon kanssa tuli eteeni, otin heti hommasta kopin. Just ihan mulle! Bongasin sieltä nimittäin itselleni naisen terveyskatsastukseksi räätälöidyn paketin, jossa tehdään kerralla 17 eri laboratoriotutkimusta. Testeistä näkyisi moni juttu, joka on naisen terveysvaivoista tyypillinen – lisää naisen terveyskatsastuksen sisällöstä ja tutkittavista jutuista täällä. Blogiyhteistyön myötä kirjoitan siis tämän kevään kuluessa, että mitä terveydelleni oikeasti (tutkimusten, ei google-arvailujen) perusteella kuuluu. Jea!

Aloin siis heti maanantaina varaamaan aikaa, ja yllätyksekseni olisin saanut sen vaikka jo samalle päivälle. Valitsin sen kuitenkin keskiviikolle, jolloin olen muutenkin Kampissa kaupungilla – eli siis jo huomiselle! Siitä se sitten lähtee!

Oon niii-iiiin tyytyväinen, että tein tän! Tämä olkoon 40-vuotislahja mulle ihan itselleni. Ja vähän samalla lapsillekin. Ja Joelille. Terveempi (ja mahdollisesti jopa pitkäikäisempi) puoliso ja äiti teille, olkaapa hyvä!

Terveyskatsastuksen käytäntö on ainakin itselleni ihan uudenlainen juttu. Labraan voi siis mennä ihan ilman lääkärin lähetettä, varaamalla ajan. Varasin itse netistä, mutta myös puhelimella voi. Tuloksien valmistumisesta tulee tekstiviesti-ilmoitus, ja sen jälkeen tulokset on luettavissa kirjautumalla sisään Oma Terveys 24/7 -palveluun. Ja – tää on mulle se uusi juttu – sen jälkeen voi ottaa (kirjautuneena tuonne palveluun) chat-yhteyden lääkäriin ja käydä tulokset (ja mahdollisen lisätutkimustarpeen) läpi lääkärin kanssa chattaamalla!

Oi nykyaika! Jännä kokeilla, miten tuollainen homma toimii.

Lapsia meillä tutkitaan jatkuvasti, aikuisia harvemmin :)

Aijaijai, että sitä voikin olla tyytyväinen ihan vaan labra-ajasta. Mulle olisi kai ihan helppo mennä sinänsä lääkäriin, jos olisi kirjaimellisesti pää kainalossa. (Joel sanoo, että et sä menis silloinkaan) Mutta tällaisessa yleisemmässä terveystarkastuksessa en ole käynyt… …raskauksien yhteydessäkään niitä ei tainnut olla?… …kuin työhöntulotarkastuksessa joskus vuosia-vuosia-VUOSIA sitten.

Hehkutin tätä äidilleni (hän täyttää 77 vuotta syksyllä) ja hän totesi, että olisipa tämä hyvä lahjaidea. Taisi olla vinkkiä siinä mukana, laitan ehdottomasti korvan taakse. Mutta ensin tämä 40-vuotislahja mulle itselleni.

Tosi kiinnostava kuulla, että… …miten mä voin :)

Superinnoissani! Vähän jännittääkin! Pitäkää peukkuja!

Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo

PS. Arvatkaa muuten, mitä tein tasan kolme vuotta sitten? JA tasan viisi vuotta sitten myös?

21

You Might Also Like

  • Veera
    4.4.2017 at 11:12

    Et uskokaan kuinka monta kertaa olen itse googlannut nuo samat asiat ja lukuisia muita vaivoja pikkulapsi aikana. Ihanaa kuulla että ei ole ainut ”luulosairairas”. Surullista toisaalta että pienten lasten vanhemmat on fyysisesti ja psyykkisesti niin huonossa kunnossa. Osittain varmasti on sitä peiliin katsomisen varaa ja osittain tilanne vaan on mikä on ja helpottaa lasten kasvaessa. Mun ahdistusta ainakin on helpottanut just tutkimukset omasta terveydentilasta. Se on myös auttanut että joku muu on käskenyt panostamaan unen määrään ja laatuun.

    Parempaa vointia!

    • krista
      4.4.2017 at 11:27

      Hih tulipa muuten ihan yhtä äkkiä mieleen (jostain unohtuneista aivokytköksistä) yksi lausahdus, jota jo-edesmennyt ala-asteen opettajani käytti: ”Kun tieto loppuu, arvailu alkaa.” Sopii myös tähän tilanteeseen – jos oma terveydentila on kartoittamatta, niin saattaa tuollainen luuleminen alkaa. Hienoa, että säkin oot käynyt tutkimuksissa!

      Tämä varmasti kyllä liittyy tähän elämänvaiheeseen. On niin paljon muuta mielessä, ja sitten on univelat, ruuhkavuodet sun muut – ja moni elämäntilanteessa, jossa on tosiaan työterveyshuollon piiristä pois niin kuin minä. On jotenkin vaikea mennä lääkäriin, että ”tutkikaa mut ihan muuten vaan”, jos oireet ovat ”vain” vähän epämääräistä voimattomuutta ym. Mutta omasta terveydestä pitäisi kyllä pitää huolta!

      Kiitos! <3

      • Veera
        4.4.2017 at 12:13

        Mun oma tilanne oli kyllä tosi huono jaksamisen suhteen, kun hakeuduin lääkäriin. Kolmas lapsi oli juuri syntynyt ja ahdistus vöyryi päälle aika pahasti. En suosittele odottamaan huimausta, vapinaa, sydämentykytyksiä, pohjatonta väsymystä, järkyttävää päänsärkyä, purentalihaksiston voimakasta jännitystä, lihasten nykimistä, närästystä, mahaoireita ja loputonta listaa muista oireista. Näille oireilla ei ole siis keksitty muuta kuin liian suuri fyysinen ja psyykkinen kuormitus. Kropan jännitystilat osan oireiden syynä, koska kolme raskautta pienellä aika välillä ja kehon huollon laiminlyönti, Nämä siis kuitenkin yleisiä oireita ylikuormituksessa. Toki jokaisen tulee tutkituttaa itsensä, jos olo ei ole terve. Itse en oikein kuitenkaan heti luottanut siihen että kaikki voisi johtua edellä mainituista. Tarvittiin avuksi myös rutkasti vertaistukea. Nyt kuitenkin olen tehnyt pieniä muutoksia kerrallaan ja voin pikkuhiljaa paremmin.

        Hyvä fysioterapeutti on myös ollut isossa osassa. Hänen kanssaan on käsitelty kropan ongelmia ja harjoiteltu uudelleen hengitystä ja rentoutumista. Tämä on auttanut parempiin uniin, sopiviin jumppa liikkeisiin ja purennan ongelmiin.

        • krista
          4.4.2017 at 14:46

          Ihana kuulla! Ja kyllä – tosiaan ei kannata odottaa ”täysromahdusta” vaan hakeutua lääkäriin/tutkittavaksi jo aikaisemminkin! Miten se onkin niin vaikeaa…? Siis nimenomaan mulle itselleni ainakin. Ehkä se on tää, että joku sellainen kummallinen ”pärjääminen vaikka pää kainalossa” -mentaliteetti on meissä suomalaisissa päällä. Vaikka ei pitäisi olla, vaan terveydestä huolehtiminen on tosiaan itsestään huolehtimista – ja siis TERVEYDESTÄ huolehtimista, ei pelkästään sairauksista.

          Pikkuhiljaa! Minkä ikäinen sulla on nyt nuorin, onko vielä vauva?

          • Veera
            4.4.2017 at 15:23

            Pienin on nyt 1v3kk eli yli vuosi tässä on jo takana paremman elämän etsimistä.

          • krista
            4.4.2017 at 15:31

            <3 Ihanaa, että olet oikealla tiellä - hyvinvointi on tärkeää! <3

  • Koo
    4.4.2017 at 13:15

    Hyvä juttu että meet! Mulle palkkaa saavana toimistotyöläisenä kuuluu firman puolesta kokonaisvaltaisia terveystarkastuksia pyöreinä vuosina (hmmm oiskohan meillä myös 45, 55) ja nelikymppinen tuossa, köh, ”pari” vuotta sitten oli ihan superhieno juttu. Varsinkin sen takia että mä olin ihan superterve! Hoitaja ihan ihmetteli mun kaikkia arvoja kun ne oli reilusti hyvän puolella. Jännä nähdä seuraavassa tarkastuksessa miten on käynyt. Toki liikun paljon ja ruokavaliokin on suht ok (mitä nyt latteaddiktina pitää saada kunnon maitokahvi joka päivä sekä, hups, sen kanssa usein leivos tai croissant) mutta tuli hyvä mieli kun niin kehuttiin. Mies kävi samanmoisessa omma työpaikallaan ja vähän eri suuntaan meni hänellä… Hyvä puoli siinä oli että siitä alkoi oikeasti elämäntapamuutos tuolla mörököllillä jolla on takapuoli juuttunut auton istuimeen tai sohvaan. Grillimakkarakaan ei ole ollut hänelle vieras :D
    Seuraavassa tarkastuksessa oli onneksi asiat paremmin. Kannatan tällaisia kokonaisvaltaisia terveystarkastuksia kaikille vaikka ihan samaan tapaan kun naisille mammografiat (kustannuksiin en ota nyt tässä yhteydessä mitään kantaa).

    • krista
      4.4.2017 at 14:52

      Oi mäkin kyllä toivon, että tulisi ”terveen paperit” kaikilta arvoiltaan! Ihmisen pää on niin jännä; jos tosiaan kuulisi olevansa superterve (esim. ei anemiaa), niin todennäköisesti myös TUNTISI itsensä terveemmäksi :D Väsymystäkin voisi ajatella, että okei oon nukkunut huonosti eikä että ”onkohan tää nyt oire jostakin” :)

      Mahtavaa nuo työpaikan tarkastukset! Itsellänikin olisi varmaan just nelikymppistarkastuksen aika, jos töissä vielä olisin. Työterveyshuolto on kyllä mahtava juttu, sen ymmärtää etenkin näin jälkikäteen, kun sitä ei enää ole. Meillä oli vieläpä sellainen sairauskassa, joka korvasi suurimman osan lääkärinkäynneistä yksityisellä, hammaslääkärit ja kaikki, vau!

      Kustannuksista puhumatta (ja että mistä se olisi sitten pois) mäkin kyllä kannattaisin terveystarkastuksia kaikilla vaikkapa kymmenvuosittain! Mulla tuli just kutsu papaan, se on kyllä just näitä hyviä juttuja! Varmaan terveyttä seuraamalla voisi ennaltaehkäistä monia isompia (ja kalliimpia) juttuja tai ainakin havaita niitä aikaisemmin!

  • MarjaH
    4.4.2017 at 13:28

    Onnea tytöille!

    • krista
      4.4.2017 at 14:52

      Kiitos! <3

  • Tindeka
    4.4.2017 at 14:05

    Oi oi, tässä yhteistyössä kun olisi arvottavana tuo esitelty tuote niin olisi kevyesti mennyt minulla kärkeen ”tämän haluan ehdottomasti voittaa”-kategoriassa :D :D. Ja sivumennen sanoen alkaa muuten itseäkin huvittaa kun miettii, että mihin sen runsaan sata euroa nyt seuraavaksi satsaisi: tähän terveyskatsastukseen vai kansallisoopperan balettiesitykseen. Että menisin sitten mieluummin piikitettäväksi kuin nauttisin ainutlaatuisesta kulttuurielämyksestä, tähän on tultu :D :D :D.

    Tekisi siis tuollainen hyvää itsellekin, väsymys sun muut on kovin tuttuja minunkin elämässäni. Jään mielenkiinnolla odottamaan kokemuksiasi (ja toivottavasti vaikka blogin lukijoilta tai muualta löytyisi lisääkin tarinoita). Olisi kiva kuulla, onko tuosta ollut ihmisille konkreettista hyötyä vai onko enemmän sellaista nice to know -kategoriaa. Ensiksimainittu saisi minutkin satsaamaan tähän rahaa, jäljempi kannustaisi odottamaan työterveyshuollon piiriin kuulumista.

    • krista
      4.4.2017 at 15:19

      Hei tosi hyvä, kun sanoit ääneen tuon arvontatoiveen – mulla on sit hyvä perustella, että ”tämä on herättänyt kiinnostusta ja lukijat ovat toivoneet arvontaa” :) Eli mäpäs ehdotan ehdottomasti eteenpäin! :)

      Hahaa joo ajattelin itsellenikin sellaista tilannetta, että saisin kuulla voittaneeni arvonnassa vapaavalintaisesti vaikkapa lääkärintarkastuksen, oopperaliput tai ravintolaillallisen. Kyllä mä noista sen lääkärintarkastuksen ylivertaisesti valitsisin :D Ainoastaan joku kahden vuoden ilmainen jäsenyys kuntosaliketjuun pystyis kilpailemaan ton kanssa. Tai no ehkä joku muukin, vaikka ulkomaanmatka :D

    • piupali
      4.4.2017 at 16:59

      Sama! Odotin oikein, että olispa lopussa arvonta :D

      • krista
        4.4.2017 at 17:14

        Jesh, toive lähtee täten eteenpäin! :)

  • Laurakaisa
    4.4.2017 at 23:36

    Meillä oli pari vuotta sitten sama tilanne, siis sen pari vuotta minkä meidän lapset ovat teidän lapsia vanhempia. Työterveyslääkäri silloin totesi, kun olin siis ihan todella epätoivoinen siitä jatkuvasta sairastelusta, että kun olin ollut 1,5 vuotta kotona (ja me todellakin oltiin kotona, koska oma jaksaminen ei vaan riittänyt siihen että olisin kauheasti yksin lähtenyt kotoa mihinkään päiväunia nukkumattoman vauvan ja tämän 1,5-vuotiaan isosisaruksen kanssa…) niin kyllä se voi vaikuttaa omaankin vastustuskykyyn – ja lapset nyt vaan kertakaikkiaan sairastelemalla kartuttavat sen vastustuskykynsä tulevaa elämää varten, näkeehän sen jo siitä miten monta flunssaa tilastollisesti alle kouluikäisillä on vuodessa.

    Mutta se lohdutuksen sana tulee tässä: Meillä on nyt eskarilainen ja 5-vuotias, ja me ei olla oltu yhtään päivää tänä talvena poissa töistä, eskarista tai päiväkodista. Ei vaan ihan oikeasti olla. Ei ole iskenyt flunssa, ei noro, ei mikään. Ollaan oltu vaan, terveinä ja normaalisti. Ei ole tarvinnut perua mitään menoja eikä huudella mummoja apuun kun molemmilla on jotain pakollista menoa ja lapset taas kipeinä. Ei ole tarvinnut itse puolikuntoisena rahjustaa kiikuttamassa keskellä yötä yrjöämpäriä kenellekään. Ihan ihmeellistä!!

    Me ollaan syöty syksystä asti yliannostus d-vitamiinia päivässä ja joka päivä maitohappobakteeri-purutabletti. Ihanan kallista, jälkimmäinen siis, mutta en uskalla lopettaakaan kun pelkään että sitten heti taas alkaa se sairastelukierre!

  • possu
    6.4.2017 at 17:37

    Mä muistelisin, että Terveystalolla olisi myös tarjolla seniorikansalaisille omat vastaavat paketit. Lahjavinkki, vinkvink!

    • krista
      7.4.2017 at 08:36

      Joo todellakin! Ja lahjasta tulee hyvää myös antajalle – tai siis mä ainakin toivoisin, että mun äiti kävisi perinpohjaisissa tutkimuksissa :)

  • heidi
    6.4.2017 at 23:45

    oiii! Aivan loistava tuollainen tutkimus! Et sä sattuis saamaan terveystalolta alekoodia lukijoille…? :)

    • krista
      7.4.2017 at 08:23

      Mäpäs yritän neuvotella joko alennusta tai arvontaa – pitäkää peukkuja :)