Kun palasimme viime keväänä Espanjasta, yksi päällimmäisistä ensihuomioistani (täällä) oli se, että suomalaiset pukeutuvat mustaan. Silloin oli vielä käynnissä hyisen kevätkylmät kelit, ja joka ikisellä suomalaisella musta talvitakki päällä.
Tai nojoo, ei ihan ihan joka ikisellä. Meidän senhetkisen otannan mukaan jopa noin kolmella prosentilla oli muuta kuin mustaa.
Talvipoissaolon jälkeen (ja oltua maassa, jossa käytetään reippaasti värejä pukeutumisessa) se tuntui jotenkin sympaattisen huvittavalta. Että hih onpas meillä nyt aika suuri kansallinen yksimielisyys pukeutumistyyliasioista.
Jos ei mistään muusta ole tämä kansa samaa mieltä, niin talvitakin väristä nyt hei nyt ainakin!
Paitsi minä. Arjen hiljainen anarkisti, haha.
Sitten koitti kevätkelit ja kesä, ja suomalaisetkin löysivät taas värit. Mutta nyt kun tuolla syyspimeydessä katselee ympärilleen – oi kyllä. Taas on kaivettu ne mustaakin mustemmat talvipalttoot päälle.
Totta kai sitä ymmärtää, että musta on monen lempiväri, ja mikäs siinä! Mutta kun yhden värin vallitsevuus on näin massiivista, alkaa pakostakin ajatella, että tässä on myös jotain meille kulttuurista. Että kesässä annetaan kyllä värien näkyä, mutta kylmän ja pimeän talven saavuttua verhoudutaan mustaan.
Jonkinlainen suojaväri.
Ja samanaikaisesti se on vähän hassua – luulisi, että juuri pimeään aikaan kaivataan väriä ja piristystä! Puhumattakaan siitä, miten huonosti mustat talvivaatteet tuolla pimeydessä näkyvät.
*lisää tähän se mun heijastinsaarna*
Mun omasta ulkopukeutumisesta on tainnut tulla tälleen vähän puolitiedostamaton vastaisku mustan värin vallitsevuudelle. Huomasin tuossa lämpimämpiä syys/talvikamoja esiin kaivaessani, että mustaa ei taida mulla juurikaan enää ulkovaatteissa olla.
Tällaisissa vaatteissa lähden ulos tällaisella parin asteen pikkupakkasella.
”Tuolla on kylmä” -ilme.
Tuo mun ihana ihana ihana oranssi talvitakki on kolmen vuoden takainen yllärilahja Joelilta, siitä täällä. Joel oli siis nähnyt kadulla jonkun naisen, jolla oli ”mun näköinen” takki (kun mä olin kotona huomannut, että mun aiempi takki oli hajonnut atomeiksi) ja mennyt ihan kysymään, että mistä se on ostettu. Ja tilannut sitten mulle eBaysta samanlaisen.
Ja se on ihana ihana ihana. (Joel siis. Takki myös.)
Pipo on kuusi vuotta sitten ostettu Seppälän outletista eurolla. Se on jotain ihan tekokuitua, mutta niinpä vaan sen on vakiintunut mulle käyttöön, värin ansiosta tietysti. Hanskat on ”ihan ne mun uudet hienot hanskat” eli näköjään neljä vuotta sitten Tallinnan Raatihuoneentorin joulumarkkinoilta ostettu. Ja jalassa Reiman Wetterit, jotka ovat myös palvelleet jo kohta neljä vuotta nekin.
Ja sitten taas märemmällä säällä näytän ulkona jokseenkin tältä.
(paitsi vähän vähemmän hymyilevältä silloin, kun tulee räntää taivaan täydeltä)
Ja tuo takki on ollut ihan paras. Bongasin sen Elloksen sivuilta kaksi vuotta sitten kaupallisen blogiyhteistyön yhteydessä. Áhkká on siis merkki. Ja takki pitää ihanasti veden ja tuulen, oon käyttänyt sitä (niin kuin ootte kuvista varmasti huomanneet) ihan valtavasti.
Kumisaappaat ovat myös yllärilahja Joelilta! Toissa kesänä hukkasin (oi kyllä) edelliset kumisaappaani ja Joel-ajatuksenlukija (siitä täällä) oli salaa tilannut mulle Amazonista nämä maailman hienoimmat kumisaappaat. Näitä en aio hukata!
Pipo ja hanskat on samat kuin aiemmassa kuvassa, samoin muuten tuo laukku, jonka ostin Italiasta Pisasta silloin, kun Silva oli vauva. Vakkarilaukku! Pitäisi muuten käyttää suutarilla, hihnasta alkaa vähän sauma purkautua jo näin seitsemän vuoden käytön päivittäisen jälkeen. Menisikö takuun piikkiin, haha?
Huivikin on näköjään sama; se on pashmina, jonka sain appivanhemmilta tuliaisiksi, joskus ajalla ennen lapsia. Ja farkut! Ne on vanhat myös ja haaruksista moneen kertaan paikatut; mun äiti on hyvä superfarkunhaarojen paikkaaja!
Tällaista ”tyylibloggausta” täällä. Vähän hassu esitellä 2-7 vuotta vanhoja vaatteita toki blogissa (eiks se olisi jotenkin blogimaisempaa esitellä uutta?), mutta niin kuin olen sanonut – vaatteet ne on mullakin päällä ja enimmäkseen jopa joka päivä.
Ja hei huomasitteko – ei yhtään mustaa!
16
Tessa
1.11.2019 at 12:15Hih, hassua. Mä oon aina ajatellut, että suomalaiset nimenomaan käyttävät paljon värikkäitä vaatteita! Kreikassa vaihtoehtoja mustalle on korkeintaan tummansininen. Mutta ei, kyllä sen mustaa olla pitää, muutahan saa näyttämään laihemmalta ja on tyylikäs ja varma valinta.
krista
1.11.2019 at 12:18Haa, hauskaa – ja hauska että mä en Kreikassa juurikaan kiinnittänyt huomiota ihmisten pukeutumiseen! No ehkä siksi, kun me oltiin puolet ajasta siinä resortilla, jossa kreikkalaisilla oli lähinnä työvaatteet ja muut turisteja, hmmm… Mutta edes siellä Symillä en hoksannut! Mutta mielikuvissa aiemmilta saarihyppelyreissuilta tulee tietysti mieleen ne kreikkalaisten ihanien mummeleiden mustat kaavut. Eli kyllä, mustaa. Mutta hei katselepa ympärillesi vaikka tänään suomalaisten talvitakkeja, että onko värikästä :D Ehkä aika… …kreikkalaista!
Tessa
1.11.2019 at 15:23Siis piti olla mustahan saa näyttämään laihemmalta*
Joo ne mummelit käyttää mustaa merkiksi, että ovat leskiä. Jos läheinen perheenjäsen (puoliso tai lapsi, vanhemman takia ei tarvitse) on kuollut, Kreikassa perinteisesti pitää käyttää aina mustaa sen jälkeen.
Mutta muutenkin mustaa käytetään paljon talvella. Kesällä sit saarilla myös valkoista.
Anna
1.11.2019 at 13:25Siitä lähtien kun löysin alennuksesta todella hyvän kevyttoppatakin joka valitettavasti vaan on MUSTA olen etsinyt jonkun muun värisiä kuin mustia tai ihan tummansinisiä tuulipuvunhousuja tai kevyttoppahousuja, mutta ei. Viime viikolla löysin Tokmannilta yhdet viininpunaiset (ei lempiväri, mutta ei ainakaan musta…) mutta niissä S oli liian pieni ja M taas ihan liian iso. Oikeasti en halua pukeutua kokonaan päästä varpaisiin mustaan. Sitten on värikäs pipo, huovi ja käsineet, mutta on se asu silti ihan tosi musta. Mielellään käytän heijastinliiviä tuon asun kanssa aina kun se ede jotenkin on perusteltua koska se tuo lisää väriä. Minä syytän osittain mustan suosimisesta myös kauppoja joiden värivalikoima on ankean rajallinen. Onneksi viileän kesäpäivän/lämpimän syys- tai kevätpäivän takki on sentään keltainen (tämä https://www.varusteleka.fi/fi/product/sarma-windproof-parka/55667).
Paula
1.11.2019 at 14:41Niinpä! Minäkin haluaisin pukeutua pirteän värikkäisiin vaatteisiin kesät talvet, mutta kauppojen värivaihtoehdot naisille on usein musta ja pinkki. Aina sitä pinkkiäkään jaksais
Anna
1.11.2019 at 16:58Varsinkin kun se on minulle inhokkiväri :D
krista
1.11.2019 at 19:52Tää on niin totta – jos haluaa värillistä, niin melkein sitä pitää ihan etsimällä etsiä, jos ei nyt ihan onnenkantamoisella joku tule eteen! Värivalikoima usein musta, harmaa, tummansininen ja sitten vaikka viininpunainen sinä ”villinä vaihtoehtona”. Tai sit tosiaan se pinkki, ja se ei sovi oikein mullekaan. Ja housuissa kyllä tosiaan vielä huonommin, musta ja harmaa ja tummansininen…
–
Anna tuo sun keltainen takki on kyllä i-ha-na! Jos mulla ei jo tuota lilaa takkia ois, niin toi keltainen ois niii-iiin mun! <3
Karina
1.11.2019 at 14:27Mun vaatekaappi on kyllä sun vastakohta :D – mustaa, harmaata (mun ykkösväri), valkoista, ruskeaa ja beigeä. On mulla ”väri”pilkkuina sinistä sitten ja pari vanha roosaa paitaa, jos ne lasketaan väriksi :D
Mua kyllä himottais valkoinen talvitakki, mutta… Kaikki varmaan tietää miksi ei. Kesällä en niin paljon pidä mustaa, mutta sitten on tuo vaalea harmaa, beige, vanha roosa (ja kaksi keltaista paitaa, hahaa). Mun silmiin musta ei kyllä Helsingissä korostu, koska aika monessa suurkaupungissa maailmalla jengi pukeutuu mustiin, kuten myös monet julkkikset. Siinä on paljon myös kyse kankaista ja leikkauksesta – sellainen tasapaksu mattamusta takki yhdistettynä tyyliin verkkarihousuihin on varmasti tylsä, mutta sitten taas joku kiiltävämpikankainen takki, mohair-kaulaliina ja joku musta Samuji-pipo (mulla ei ole noista mitään) plus kauniit housut ja mustat lenkkarit on musta (öööö mun mielestä;)) oikeinkin kiva ja tyylikäs kokonaisuus – paitsi varmaan jos nimenomaan tykkää väreistä :D
Mä vieroksuin tota sun lempiväriä, oranssia, pitkään, mutta sitten uskaltauduin ostamaan muutama vuosi sitten oranssin kotelomekon, ja sain siitä niin paljon kehuja, että muutin värin suhteen mieleni (siis että se ei muka sovi mulle). En mä silti ole jotenkin käyttävaatteita oranssina löytänyt. Pojalle sen sijaan olen ostanut paljon oranssia, koska se tykkää väreistä, ja oranssi sopii sille tosi hyvin.
Karina
1.11.2019 at 15:34Ai niin, piti sanomani! Meidän töissä on paljon intialaisia ja jututin yhtä naista tästä musta-asiasta. Jotenkin bollywood-leffojen perusteella olin ajatellut että intialaiset tykkää pukeutua värikkäästä, mutta meidän toimistolla kaikilla naisillakin on…. mustaa. Siis pukeutuvat tosi suomalaisittain, farkut ja musta t-paita tms. Mä kysyin että voiko siinä olla joku, että sulautuu täällä sitten joukkoon, tai sitten vaan alkaa psykologisesti pukeutua samalla tavalla kun ympäristö tai mitä, mutta hän ei osannut ehkä pukea sanoiksi sitä syytä. Jotenkin että ehkä tykkää mustasta, mutta Intiassa se ei ole niin appropriate ja nyt kun saa, niin pukee. Tosin se sanoi että arkivaatteissa Intiassakin (kaupungeissa) nuoret pukeutuu enemmän mustaan. Sarissa sitten kuulemma musta ei ole sallittu väri ollenkaan. Tummaa sinistä voi olla, mutta mustaa ei.
Tai sitten selitys on se, että niin monet julkkisvaikuttajat pukeutuu (kalliiseen) mustaan, että siitä on tullut haluttava väri. Ollaksesi tyylikäs, pukeudu vaan mustaan ja kaikki ok!
krista
1.11.2019 at 19:58Hihi joo mä varmaan vaan katsoisin tuota sun tyylikkäänmustaksi kuvaamaa kokonaisuutta, että uhhuh, onpa tylsä, kun on vaan pelkkää mustaa :D Mulla ei ole ilmeisesti silleen silmää vivahteille tuossa mielessä. Vaikka sit värisävyille on – vaikka siis värisävynä pitäisi mustaakin pitää :D Mulle se on vaan… …niin tumma, että kaikki väri poistunut :D Mutta tää on just tosiaan se ihmisten erilainen värirakkaussilmä, eli että mikä kenenkin omaan silmään näyttää hyvältä!
–
Tämä muuten saattaa kuulostaa hassulta, mutta mäkään en yhteen aikaan käyttänyt juurikaan oranssia! Se ”iski” mulle vasta joskus ehkä Intia-vapaaehtoistyövuoden aikana, jos oikein muistan. Niin ja parikymppisenähän mulla on ollut vähän sellaista gootahtavaa rokkipukeutumista väreiltää, enimmäkseen mustaa ja sit mausteena lilaa ja viininpunaista. Hankala ehkä uskoa :D
Torey
1.11.2019 at 15:01Mähän ostin pari vuotta sitten itelleni sen kirkkaan oranssin toppatakin, ja mä rakastan sitä! Sitten mulla on keltainen syystakki, ja punainen softshell-takki. Okei, on myös harmaa talvitakki, mutta muuten kyllä suht värikästä. 😄
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/11/01/vasynyt-olemaan-vahva/
krista
1.11.2019 at 20:00Kuulostaa niin ihanalta! Multa puuttuu tuota oranssia lämpimämpi talvitakki, nyt kun en ole vuosikausiin tarvinnut. Mulla on sellainen 20 vuotta vanha keltainen untsikka, joka ois muuten ihana, mutta se on LYHYT. Ei siis peitä edes peppua. Ihan hullua, kylmän talvikelin takinhan pitäisi olla PITKÄ. Mutta täytyy nyt vaan välikerroksilla ja tuolla oranssilla yrittää pärjätä vuodenvaihteeseen asti.
Tilia
1.11.2019 at 16:34Värivalikoimaa on suomalaisissa kaupoissa aika hintsusti talven ulkovaatteissa. Naisille on musta, tummansininen, pinkki ja valkea. Näistä valkea ei ole valkea yhden talven jälkeen ja pinkki esiintyy lähinnä urheiluvaatteissa. Itse käytän mustaa vain hautajaisissa, joten mulla on tummansininen talvitakki. Tykkäisin kyllä enemmän (sini)vihreästä, turkoosista tai viininpunaisesta, mutta näitä ei erityisemmin ole saatavilla.
krista
1.11.2019 at 20:05Joo ihan sama kokemus! Värikästä jos haluaa, niin sitä pitää tosiaan ihan etsimällä etsiä – esimerkiksi tosiaan lähtemällä vieraan naisen perään niin kuin Joel teki tuon oranssin takin kanssa :D Mutta hienosti tehty, en ois ikinä löytänyt tuollaista takkia muuten, ja toi on NIII-IIIIN mun takki :)
–
Varmaan ne tummat värit myy kuitenkin eniten, siksi kaupoissa on eniten niitä. Ja sit niitä ostetaan, kun ne on tarjolla, ja edelleen ajatellaan että tätä sitten suomalaiset haluaa. Joku tummien ulkovaatteiden kierre. Urheiluvaatteissa tosiaan on selvästi enemmän värejä tarjolla!
Onora
1.11.2019 at 18:23Kuten jo muut onkin maininnut, on naisille todella huonosti värejä saatavilla. Mä I N H O A N pinkkiä ja liilaa vaatteissa ja turkoosi imee mun vaaleasta ihosta loputkin värit. Ja mitäs vaihtoehtoja sitä naisten vaatteille onkaan… Asusteissa voi sitten toki tuoda värejä. Pidän luonnonväreistä, jotka pukevat mua parhaiten. Joskus on kyllä mukava käyttää jotain kirkkaita värejä. Olen tosin huomannut, että usein niitäkin on kaupasta vaikea löytää värikkäänä! Onneksi osaan neuloa, joten voin itse vaatettaa itseni ja lähipiirin väreillä.
krista
1.11.2019 at 20:10Kyllä, just näin! Mä muuten ihmettelin tuosta mun lilasta takista, että miten mä oon siihen niin tykästynyt, kun se ei muuten niin välttämättä ole mun värimaailmaa – ja on aika haaleakin, mä tykkään tavallisesti voimakkaamista. Mutta se oli muuten hyvästä takkimallista ainoa ”värikäs” vaihtoehto silloin. Ja jotenkin se sitten just vaikka turkoosin pipon ja hanskojen kanssa toimii aika hyvin – vaikka muuten ei olekaan väriltään niin ”mun” kuin esimerkiksi tuo oranssi talvitakki!
–
Neulomallla ja asusteissa saa kyllä kivasti värejä vaatteisiin! Mulla oli neulomiskausi joskus Silvaa odottaessa ja vähän sitä ennen ja sen jälkeen. Sitten koit söi mun neulomukset :D Sen jälkeen en olekaan neulonut, jäi ehkä traumat :D Mutta koita ei onneksi ole ollut enää viiteen vuoteen, mutta UHH miltä mun villalankakokoelma näytti koi-invaasion jälkeen! :D Mutta joskus voisi taas innostua uudelleen neulomaan!
Anne
1.11.2019 at 22:45Oi, ihana tuo oranssi takki ja ihanasti saatu! <3
Täytyy myöntää, että itse olen juuri se mustiin pukeutuja – takit ovat kyllä mustia myös muina vuodenaikoina. Mukava kuitenkin nähdä muilla vähän piristävämpiä värejä. Jotenkin en vain itse osaa valita tai käyttää sellaisia, vaan päälle valokoituu aina tuttu ja turvallinen musta (tai joku muu tumma sävy).
Anne-Mari
2.11.2019 at 07:24Tunnustan, olen mustiin pukeutuja. Ja varsinkin viimevuosina, kun olen tarvinnut uuden ulkovaatteet olen hankkinut nimenomaan mustaa. Uusi tuulipuvuntakki on sentään tummansininen. Mustan suosimisen takana on nimenomaan sen helppous. Se on niin monikäyttöinen väri ja ajaton. Minulla on ollut valkoinen toppatakki, likaantui kauhean näköiseksi ja siitä oli pakko luopua aiemmin kuin takin käyttövuodet muuten olisivat tulleet vastaan. Nyt minulla on esim musta puolipaksu ihana ulkoilutakki, joka menee hienosti metsäretkellä, mutta on nimenomaan värinsä ja siistin ulkonäkönsä ansiosta täysin sopiva kaupunkitakkikin. Samoin villakangastakki on musta. Sopii siis kuivalla kelillä kaupunkitakiksi, mutta myös tarvittaessa sinne hautajaisiin. Myös yhdisteleminen on helppoa, musta takki sopii kaikkien alaosien kanssa. Väri on myös ajaton. Jos käyttäisin viidettä talvea sitä viininpunaista kevyttoppatakkia, joita on ollut viime vuosina paljon tarjolla, se pistäisi ehkä silmään, ainakin omaan, mutta kun käytän mustaa, se on aina ajankohtainen, eikä toisaalta niin muistettava. Valintani on siis musta, tylsää ehkä, mutta niin käytännöllistä 😊
Enski
2.11.2019 at 10:32Mä niin ihailen noita sun miehen huomionosoituksia! Miten onnistuukaan yllättämään sut noin täydellisillä asioilla, jotka on ihan ku sinä.
Mutta toi värijuttu, mä ite oon niin tylsä pukeutuja että mustat tai tummat lähes aina päällä. Vaihtoehtoisesti valkonen tai harmaa, haha. Päällysvaatteet on sen takia tummia että niihin sit käy kaikki vaatteet. Ja oon huomannu et ostan vahingossa vauvallenikin sellasia, voisko sanoa perus suomalaisia vaatteita. Mustaa valkosta harmaata. Mut silti mulle tuli jotenki ihan hirveen synkkäolo ku kävelin syksyllä jonku lastenvaatekaupan ohi. Oli just tullu syys- ja talvivaatteet ja se tummuus ja synkkyys mikä sieltä huoku, ja mainokset huus uutuuksia. Eikö enää lapsillekaan tehä edes värikkäitä? Tää maailma (vai suomi vaan?) on valitettavasti menny vähän siihen että on vaan aikuisten vaatteita (ja aikuisten musiikki yms) mitä myydään pienimmillekin.
Tilia
4.11.2019 at 10:47Aika aikaa kutakin! Kun oma esikoinen oli vauva, oli just kaikki retrokuosit ja -värit todella suosittuja. Vauvat oli jatkuvassa värikylvyssä, kun nyt taas tuntuu, että vauvanvaatteiden kuosit ei saa erottua yhtään minimalistisista skandinaavisista kodeista, on joko jotain ihan hailakkaa tai synkkiä ja graafisia kuoseja arkkitehtiperheisiin. Ja muistan myös sen, miten silloin esikoisen vauva-aikaan 10 vuoden takaiset käytetyt lastenvaatteet näytti omaan silmään ihan hirveiltä! Varmaan ne Tutan retronorsut näyttää nyt tuoreista äideistä ihan yhtä ummehtuneilta. Muutaman vuosikymmenen päästä niitä taas vinteiltä kaivellaan aarteina. :)
Annm
2.11.2019 at 16:53Jos värikkäitä ja laadukkaita aikuisten ulkoiluvaatteita kaipaa niin kannattaa tsekata R-Collection. Löytyy mm. lämpimiä parkatakkeja useissa upeissa väreissä, samoin anorakkeja ja kevyempiä takkeja. Vaatteista löytyy samat vakiomallit ja värit vaihtuvat kausittain. Olen ollut hirmu tyytyväinen vaatteiden laatuun. Ommellaan Suomessa ja Virossa.
Heya
4.11.2019 at 21:48Kommentoin jo siihen edelliseen bloggaukseen aiheesta, että olen ihan eri mieltä: viime ja tänä talvena ihmisillä täällä Pohjoisessa Suomessa on todella värikkäitä takkeja! Joka päivä pongaan ihania keltaisia, punaisia, oransseja… Itselläkin nuo värit tietysti käytössä 😆
krista
10.11.2019 at 16:50Mä kyllä voin hyvin kuvitella tän! Kerroinkohan siinä aiemmassakin, en ole varma… Aikoinaan kun mä olin jotain 17-vuotias ja tulin käymään pääkaupunkiseudulla, sain VALTAVAN takkitrauman, oi ei pientä mua :D Mulla oli sellainen värikäs laskettelutakki niin kuin kaikilla muillakin – mutta Helsingissäpä kaikilla olikin mustaa ja harmaata, ja sellaisia villakangastakkeja. Tunsin jotenkin itseni niii-iiin urpoksi. Siinä iässä kun piti yrittää olla samanlainen kuin muut (ja samalla protestoida sitä samanlaisuutta vastaan olemalla erilainen kuin muut, hah on ollut teiniys hankalaa). Sit joskus parikymppisenä mulla olikin monta-monta vuotta mustaa, kunnes ”vapautin uudestaan sisäisen väriminäni” :)
–
Tuosta mun kokemuksesta tietty on aikaa, mutta silloin 90-luvun lopussa kyllä ainakin oli niin, että pohjoisessa oli ihmisillä värikkäämmät talvivatteet kuin etelässä. Hassua!
Heya
11.11.2019 at 18:59Tulin työreissulle Helsinkiin. Totta, pelkkiä mustia takkeja. Kuin tylsää!
krista
11.11.2019 at 21:07Eiks ole jännä juttu! Musta on jotenkin helsinkiläisten hiljainen konsesusväri! Täällä on vielä niin pimeääkin, kun ei ole lunta – ja kaikki mustissaan!