Minkä ikäiselle Harry Potter -kirjat sopivat?

Mitä luulette, millainen prosentti lapsia pukeutuu ”pukeudu kirjan hahmoksi” -päivänä Harry Potteriksi? Meillä ainakin oli silloin Harry Potter sekä Hedwig-pöllö.

Mutta vaikka hahmot ovat hahmotasolla olleet pitkään meillä hyvinkin tuttuja, varsinaisten tarinoiden osalta olemme hiukan pihtailleet.

Ensimmäistä Harry Potteriaan (Harry Potter ja Viisasten kivi) lapset alkoivat kuunnella äänikirjana muistaakseni silloin, kun isompi oli juuri mennyt ensimmäiselle luokalle ja pienempi siis viskariin. Sopi muuten aivan mahtavasti Vesa Vierikon ääni siihen lukijaksi, itsekin tempauduin välillä kuuntelemaan.

Kirja oli pitkään huikean kiinnostava: kaikki se kiehtova kuvailu Tylypahkaan matkustamisesta ja asettumisesta.

No. Joskus puolivälissä etenkin viisivuotias teki totaalisen stopin: ei enää. Ekaluokkalainen pääsi paljon pidemmälle, mutta hänkin lopulta jätti äänikirjan kesken, muistaakseni aivan vähän ennen loppuratkaisua.

Noin vuotta myöhemmin isompi lapsi, silloin siis tokaluokkalainen, kuunteli äänikirjan alusta asti itsekseen. Nuorempi lapsi (eskarilainen) edelleen päättäväisesti kieltäytyi edes kokeilemasta.

Ja kun äänikirja ei ollut tokaluokkalaisen mielestä ”yhtään liian jännä”, ajattelin, että olisikohan jo kirjojen aika. Ostin jo omaan kirjahyllyyn valmiiksi kolme ensimmäistä osaa: Harry Potter ja Viisasten kivi, Harry Potter ja salaisuuksien kammio sekä Harry Potter ja Azkabanin vanki.

Ensimmäisen niistä – saman kuin äänikirjana kuunneltu siis – lapsi luki siis innoissaan hotkimalla nyt tokaluokkalaisena.

Mutta entäs sitten, kuinka pitkälle näitä nyt sitten ”uskaltaa” antaa lapsen käsiin…?

Lapset ovat tietysti tosi erilaisia tällaisissa – meillä enemmänkin herkkiksiä, etenkin elokuvien suhteen. Toisaalta tekee mieli jo antaa näitä lapsen hotkittavaksi; toisaalta ei yhtään kiinnosta sellainen skenaario, että koko perheen yöunet menevät vaikkapa painajaisplörinäksi pidemmäksi aikaa.

No, Insta Storyssa tuossa sitten vilautinkin sitä fiilistä, kun lapsi sai vihdoinkin toisen kirjan (Harry Potter ja salaisuuksien kammio) luettavakseen. Oli aika hyppiväinen fiilis! Sitten lapsi hävisikin henkisesti jonnekin Tylypahkaan ja oli seuraavan kerran ihmispuheen tavoitettavissa joskus vajaan kahden vuorokauden kuluttua, kirjan loputtua.

Haha, kuin äitinsä!

En siis itse ole lukenut näitä (hitsi, olisi pitänyt jo aiemmin lukea – kiinnostaa nimittäin kyllä!), joten kirjan jännittävyyden arviointi on tietysti… no, täysi mysteeri.

Kysäisin tätä siinä Insta Storyssa ja sain valtavasti hyvää taustatietoa kirjoista ja juonesta – ja niin häkellyttävän yksimielisen näkemyksen (vain muutama oli eri linjoilla), että sen täytyy jo jotain kertoa. Ja koska vastaus oli niin selvä, niin ajattelin jakaa sen tänne blogin puolellekin.

Ylivoimaisesti suurimman osan mielestä (ehkä jotain 95 % vastanneista) kolme ensimmäistä Harry Potter -kirjaa ovat jännittävyydeltään vielä ihan ok-tasoa sujuvasti lukeville koululaisille. Puhuttiin tällaisesta noin tokaluokkalaisen ikäisestä siis.

Kuulemma kolmannessa kirjassa on kuitenkin jo hyvinkin jännittäviä kohtia. Ja toisessa kirjassa joku kuiskii seinän sisältä, että ”tapan sinut”.

Uiiiiih mitä sanotte – painajaisunimatskua, anyone, haha? Itsekin voisin nähdä tuollaisesta painajaista!

Mutta Instassa saatujen mielipiteiden mukaan neljännestä kirjasta eteenpäin tunnelma muuttuu synkäksi ja ahdistavaksi. Myös kirjan keskeisiä hahmoja alkaa kuolla, ja loput kirjat ovat pitkälti – ymmärsinkö oikein? – sotatilaa velhomaailmassa. Näitä myöhäisempiä kirjoja suositeltiin vasta vähän vanhemmille lapsille, tyyliin 10-12 -vuotiaille.

Tietysti tosi paljon lapsesta riippuen, tähän täytyy lisätä. Jotkut ovat katsoneet jo kaikki leffatkin ennen kouluikää eivätkä ole moksiskaan!

Netissä esimerkiksi kirjastot.fi:n ”kysy kirjastonhoitajalta” -palstalla suositellaan Harry Pottereita vasta noin 10-11 -vuotiaille. Siihen nähden mekin – vaikka kuvittelimme pihtaavamme jännittävyydessä – olemme näköjään jopa vähän ”etuaikaisia”, hassua.

Näin omalta kokemukselta (aineisto: yksi oma lapsi) jännittävyys näissä kahdessa ensimmäisessä oli just siinä ”tokaluokkalaisen liipasinäärirajalla”. On ihan älyttömän kihisyttävän superjännä, mutta kuitenkin kivalla ja kutkuttavalla tavalla jännä.

Yksi yö meillä meni kakkoskirjan jälkeen vähän painajaisten parissa, mutta suurimpia traumoja ei tiettävästi jäänyt.

Ja koskas sitten tuo kolmas…?

Paras kokemus on varmasti heillä onnekkailla, jotka ovat aikoinaan kasvaneet samaa matkaa kuin Harry: yksi odotettu kirja vuodessa, ja aina samalla itsellä yksi vuosi lisää kasvua takana. Lisää kypsyyttä ottaa vastaan ahdistavammatkin tapahtumat.

Mutta hitsi vie miten saada innokas lapsi odottamaan aina vuoden näiden kirjojen välillä, kun ne kirjat kerran olisivat jo saatavilla! Seuraava osa jo tuossa omassa kirjahyllyssä jopa. Ei mitenkään, haha.

Ehkäpä kesällä voisi olla meillä sen kolmososan aika – tai jopa kolmannella luokalla…?

Haha, saas nähdä miten onnistuu. Ehkä hän jo taas ensi viikolla hotkii Potteria ja äiti kohauttelee neuvottomana olkiaan, että sinne meni sekin pihtausyritys.

Millaiset kokemukset ja ajatukset teillä on tästä: minkä ikäiset ovat teillä lukeneet näitä ja minkä ikäisille suosittelisitte?

 

 

PS. Harry Potter -elokuvien ikäraja taitaa olla 12 vuotta, aikuisen kanssa muutamaa vuotta aikaisemmin. Moni näitä kuitenkin katsoo tosiaan jo hyvinkin aikaisin.

Meillä näistä elokuvien suositusikärajoista on pidetty kiinni ja se on ollut helppoa siksi, että lapset eivät jännittäviä elokuvia haluakaan katsella. Ihan ensimmäisestä Potterista olen kyllä jo vähän tokaluokkalaiselle vihjannut, että haluaako hän tässä joskus katsella sitä yhdessä – mutta ei kuulemma halua.

Kirjat toistaiseksi siis riittävät meillä! Kirjassa jännitys on varmasti paremmin itse hallittavissa; ei vyöry visuaaliset kuvat silmille niin kuin elokuvassa.

12
Like
4

You Might Also Like

  • Eppu
    20.4.2021 at 13:22

    Meiltä löytyy jokainen osa, omia aarteitani :D nyt luen 6 & 8-vuotiaille kolmososaa eikä ole ollut yhtään liian jännittäviä. Nelosen loppu on mielestäni kohtuu ahdistava ja vitoskirja alkaa jo lipua synkempiin tunnelmiin. Elokuvia en katsoisi lasten kanssa vielä pitkään aikaan, niissä kolmonenkin on tehty paljon ahdistavammaksi ja jännittävämmäksi kuin kirja on.

    • krista
      20.4.2021 at 13:30

      Jesh, tuohon kolmoseen mekin varmaan sitten pian uskaltaudutaan! Ihan just tätä samaa tosiaan tuli Insta-viesteihinkin, mahtavan hyvä yksimielisyys joten tän perusteella kyllä luotan tän porukan arvostelukykyyn ja sitä ajattelin noudattaa! Niin hassua, kun ei itse ole lukenut… mutta luotan teihin :)

      Mekin jo eskarilaiselle on tarjottu iltasatuna tai äänikirjana tosiaan, mutta hän itse kategorisesti kieltäytyy. Toisaalta täytyy arvostaa, että hän itse tuntee rajansa!

  • Sofia
    20.4.2021 at 13:34

    Meillä päädyttiin tuon jännittävyysasian vuoksi siihen, että kuunneltiin koko sarja lapsen kanssa äänikirjoina yhdessä. Itse olen lukenut koko sarjan joskus nuorena ja oli ihana palata kirjasarjan maailmaan oman lapsen kanssa. Yhdessä aikuisen kanssa kuunneltuna kirjat eivät tuntuneet lapsesta liian jänniltä vaikka yleisesti hän on melko herkkä. Viimeisiä kirjoja kuunnellessamme lapsi oli 9-vuotias.

    • krista
      20.4.2021 at 13:46

      Se äänikirja oli kyllä tosi mukaansatempaava, mitä sitä sivusta kuuntelin <3 Puuhailin usein omiani samalla, mutta välillä huomasin ihan pysähtyväni ja tulevani kuuntelemaan!

  • Vikkola
    20.4.2021 at 14:04

    Pitää myös muistaa, että lapset kuvittavat kirjat oman mielikuvituksensa puitteissa. Moni asia ei ole heille niin pelottavaa kuin se on aikuiselle, joka ymmärtää kaiken lukemansa niin kuin se on tarkoitettu. Uskon, että lapsillakin ryhmäpaineen alaisina seuraavat kirjat houkuttavat lukemaan, kun kuulevat rohkeimpien kavereiden lukeneen ne, tai jopa katsoneen elokuvat.

    Me luemme eskarilaisen kanssa yhdessä ensimmäistä kirjaa. Vaikka osaakin itse jo lukea, pystymme tällä tavalla varmistamaan kirjan sopivuuden ja samalla keskustelemme mieltä askarruttavista asioista.

    • krista
      20.4.2021 at 15:28

      Kyllä, toi on hyvä pointti! Veikkaan, että sen takia elokuva tuntuukin jännittävältä, kun se ei ole ”itse kuvitellun jännittävää” vaan jonkun mun visualisoima, esimerkiksi hirviö. Lapsi ei välttämättä kuvittele jotain hirviötä itse niin kamalaksi kuin mitä elokuvan hirviö on.

      Ja kyllä myös tälle, että ryhmäpaine näissä varmasti on. Lapset ovat hyvinkin kartalla siitä, kuinka monta osaa kirjaa/elokuvaa kukainenkin on katsonut, ja näitä myös selvästi vertaillaan keskenään.

      Ääneen yhdessä lukeminen on kyllä hyvä tapa varmistaa, että ei mene liian jännittäväksi tai voi just varmistaa, että miten asia ymmärretään tai voi käsitellä sitä yhdessä. Mua ois vähän kiinnostanut lukea noita iltasatukirjoina (samalla olisi tullut itselläkin luettua), mutta se nyt ei ole toteutunut, kun toinen lapsi on kategorisesti kieltäytynyt :D Ehkä myöhemmin on sille aika kypsä, ja varmaan siinä vaiheessa isompikin lapsi mielellään uudestaan palaa Pottereihin ääneen luettuna!

  • A
    20.4.2021 at 14:25

    Meillä ollaan tokaluokkalaisen kanssa osan 5 ja 6 välissä, vitososa kuunneltiin viime kesänä. Lapsi haluaisi jatkaa, mutta minä hannaan. Ekaan osaan tutustuttiin varmaan kun lapsi oli 5v. tai jotain sinnepäin, luettiin iltasatuna ja sen jälkeen noita on menty etiäpäin. Oman lapsen kohdalta uskoisin, että hänelle eivät ole liian jännittäviä loputkaan (itse olen Potterini lukenut parikymppisenä, niin eipä muistu tarkat yksityiskohdat mieleen), huvittavaa lapsessa on nimittäin että mitä jännempi iltasatukirja, niin sitä nopeammin lapsi nukahtaa ja painajaisia ei tule. Mua siinä lähinnä haittaa se, että tylypahkalaiset on jo teinejä, niin 9v.:ltä menee paljon siihen liittyvää ohi (jo vitososassa kiristelin kukkahattutätinä angstailevalle Harrylle hampaitani, mutta lapsi ei taas omalta osaltaan Harryn nouseaa teinituskaa havainnut yhtään).

    Mutta joo, tarina on siis lapselle tuttu, kavereissa on niitä jotka on katsoneet kaikki leffat (meillä leffoista katsottuna osat 1-3 ja ne tuli sen jälkeen kun ekaksi oli kuunneltu ääneenluettuna (joko äiti tai Vesa Vierikko :D) yhdessä, sitten lapsi on lukenut ne itsekään, hänellä on osat 1-4 kuvitettuina versioina ja niihin hän palaa uudestaan ja uudestaan. Sen lisäksi meillä on Xbox pelinä Lego Harry Potter, joka on yhdessä lapsen kanssa läpipelattu (siitä lapsi mm. hoksasi että Sirius kuolee, joten se ei kirjassa tullut yllätyksenä). Ikärajojen suhteen ollaan leffoissa joustettu enemmän ”kuin sallittua” eli K12 leffoja on yhdessä katsottu jonkin verran (suurin ero musta jännän K7 leffan ja K12 leffan välillä on usein, että K7 on dubattu ja K12 ei, eli K12 leffoihin vaaditaan kunnon lukutaito, nyt tosin hoksasin että nythän kun lapsi on 9, niin saa katsoakin K12 leffoja ”luvan kanssa” aikuisen seurassa), mutta tosiaan Pottereita lapsi ei ole halunnut kuitenkaan katsoa pidemmälle, leffajännä on visuaalisen kuvaston takia ihan eri kuin kirjajännä.

    • krista
      21.4.2021 at 12:52

      Tää(kin) näissä on just ihanaa, että näihin toivottaavasti voi palata uudestaan ja uudestaan ja eri muodoissa: kirjana, vanhemman lukemana, Vesa Vierikon lukemana (se oli kyllä oikesti ihan poskettoman hyvä lukijavalinta tuohon!) ja sitten myöhemmin tietysti elokuvanakin!

      Mä uskon tosi vahvasti just siihen, että vanhempi pystyy aika hyvin arvioimaan, missä lapsen kanssa menee ”sopivan jännän” ja ”painajaisjännän” ero. No okei, joskus se voi yllättävässäkin jutussa ylittyä, mutta noin niin kuin yleisesti. Just jos on itse mukana vaikka ääneen lukemassa tai vaikka leffaakin katsomassa, voi myös hyvin sitä havainnoida. Eri asia varmaan kuin vaikka iskeä överijännä leffa päälle ja lähtee itse toiseen huoneeseen. No, silloinkin jotkut lapset (esimerkiksi meidän) kyllä hyvin pian lähtevät huoneesta, jos meinaa mennä liian jännäksi. Lapsesta sekin riippuu, joku ehkä voi jumittua liian jännää katsomaan kun toinen alkaa jo jännää vähänkin ennakoidessa huutamaan, että NYT POIS TÄÄ :D (meidän nuorempi jo tyyliin joissain barbie-elokuvissa)

  • Ellu
    20.4.2021 at 14:59

    Me ollaan edetty kirja per kesä. 1 ennen ekaluokkaa, 2 ennen tokaluokkaa jne. Lapsi tavallaan kasvaa kirjojen ja Harryn mukana.

    • krista
      21.4.2021 at 12:53

      Mä veikkaan, että tällainen ois just tosi optimaalinen rytmi näissä – vähitellen! Onko lapsi hyvin malttanut odottaa seuraavaa?

    • Anna
      21.4.2021 at 20:08

      Tämä minullakin olisi ajatuksena. Minulle kirjat ovat ihan läpikalutun tuttuja (ja rakkaita) niin voi tarvittaessa myös vähän kertoa kirjan juonta etukäteen.
      Nyt siis aloitetaan ensimmäinen kun lapsi täyttää seitsemän. Tällaiselle Potter (kirjojen, leffat ovat ihan eri maailma, jossa moni asia on toisin) fanille tämä on iso askel. Tolkienin Hobitti ollaan luettu jo pariin otteeseen ja varmaan muutaman vuoden päästä uskalletaan alkaa lukemaan Tarua sormusten herrasta (vielä isompi fanituksen kohde).
      Tuota Hobittia voisi tarjota Silvallekin? Se on aika sadunomainen. Vähän etäisemmin ja vanhanaikaisemmin kerrottu kuin Potterit. Tai Tolkienin Roverandom. Pieni koira puree velhoa lahkeeseen ja velho suutuspäissään muuttaa koiran leluksi, joka pääsee seikkailemaan kuun pinnalta meren pohjaan. Hurjan ihana kertomus, mutta Tolkienmaisesti kieli on vähän vanhahtavaa. minä rakasta ja omat lapseni tykkäävät.
      Juuri nyt meillä on esikoisen kanssa menossa Pieni runotyttö.

      • krista
        22.4.2021 at 10:58

        Hobittia me on joo jo ajateltu Silvalle! Muistaakseni Joel on puhunut, että mielellään lukisi sen iltasaduksi joskus lähiaikoina. Mutta mulla on nyt menossa tyttöjen kanssa Onneli ja Anneli -maraton, joten vielä joutuu odottelemaan vuoroaan :)

  • Karina
    20.4.2021 at 15:02

    Meillä jostain syystä kumpikaan lapsi ei pienempänä ollut lainkaan kiinnostunut Potterista, ja nuorempi ei itse asiassa vieläkään. Itse väkisin luin heille ykkösen kun tyttö oli ehkä 8 ja poika 5 ja toivoin että kiinnostus olisi herännyt sen verran että tytär alkaisi itsekseen lukea tokaa kirjaa, mutta ei. Käytiin tyttären kanssa Lontoossakin kahdestaan hänen täytettyä 10 mutta hän ei halunnut (?!) mennä sinne Harry Potter-museoon ollenkaan (hyvä, koska se on tuhottoman kallis – tosin varmaan joudutaan käymään siellä kuitenkin joskus). Sitten 11-vuotiaana yhtäkkiä ahmikin kaikki viisi (kuusi?) kirjaa peräjälkeen parissa kuukaudessa ja tykkäsi ihan hirveästi. Katsoi aina leffatkin aina kun oli kyseisen osan lukenut. Poikaa ei kiinnosta vieläkään… Mutta itse kuulin tuosta neljännen osan rajapyykistä myös joskus aikoinaan, ja silloin päätin että luen ne 1-3 mutta eipä tarvinnut lukea kuin se ykkönen ja ehkä 50 sivua kakkosta ja siihen jäi.
    Sivusta seuranneena ne leffat vaikutti vähän kököltä, mutta lapsi tykkäsi eikä kuulemma ollut yhtään pelottavaa – tosin mun lapset on niitä jotka ei juuri koskaan näe painajaisia ja vetäisivät varmaan jonkun Halloweeninkin ihan lungisti :D

    • krista
      21.4.2021 at 12:57

      Nämä on kyllä makuasioita tosiaan – ei kaikkia nappaa samat jutut ja se on ihan ok! Meilläkin on muutamien tosi suosittujen lastenjuttujen (esim. Tatu ja Patu) kanssa käynyt vaan jotenkin mystisesti, että ei iske, vaikka jotkut muut lapset fanittaa. Jokaisella on oma makunsa, ja joskus sitä ei pysty edes määrittelemään, että mikä siinä on. Muuta kuin että makuasia <3 Ja sitten voi olla tosiaan niin, että jossain iässä ei kiinnosta, mutta iskeekin sitten ehkä joskus toiste!

    • Anna
      21.4.2021 at 20:10

      Leffat on kökköjä. On niissä oma viehätyksensä, mutta eivät ne yllä edes puoleen siitä mihin kirjat.

  • Rempsis
    20.4.2021 at 16:29

    Minusta Harry Potterit osuvat yksinkertaisesti helpoiten oikeaan siten, että lukija on päähenkilön kanssa samalla luokka-asteella. Nykylapsille tällainen hidas eteneminen on tietysti hankalampaa kuin silloin, kun kirjat julkaistiin yksi vuodessa ja siihen oli pakko tyytyä. Mutta oman kanssa on näin tehty ja myös pari tuttua ovat näin toimineet, että kirjat on luettu yhdessä aloittaen koulun alussa sillä vastaavalla luokka-asteella. Toki sitten myöhemmät kirjat 11-12-vuotias ahmaisee muutamassa viikossa, jo on lukutoukkatyyppiä.

    • krista
      21.4.2021 at 13:00

      Just näin, tän mäkin oon ajatellut optimiksi! Ja tähän tapaan jotkut Potterin kanssa samaa tahtia kasvaneet on luontevasti saaneetkin tehdä, onnekkaat! Tai siis oon tosi monelta kuullut, että se on ollut just mahtavaa <3
      -
      Aloittaako se ekalta eli eka osa ekaluokkalaiselle ois tän tekniikan juju? Silloin mekin oltaisiin just kohdillaan, kun toka osa on luettu tokalla luokalla. Kolmanne voisi antaa tosiaan sitten vasta kolmannella. Lapsi muuten itsekin tätä pohti tuossa jossain vaiheessa ja vähän sellaista diiliä oli mulle ehdottamassa itsekin, mutta sitten hän parahti, että "VIIMEISEN OSAN SAISI LUKEA VASTA 17-VUOTIAANA!" :D

      • Anna
        21.4.2021 at 20:12

        Harry täyttää ensimmäisessä osassa 11 ja siinä vaiheessa aloittaa Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa.

        • Amanda
          26.4.2021 at 15:42

          Ehkä se keskeisin ”tasausvaihe” on juuri tuossa 4. kirjan kohdalla. Eli tavallaan kun niihin synkempiin vesiin uppoaa, ja jos se neloskirja ei oo liikaa, niin loput kirjat voinee antaa kerralla. :) Itse silloin muinoin olin juuri 15-17-vuotias viimeisten osien ilmestyessä, mutta myös kolme vuotta nuorempi pikkusisko sai lukea ne.

          Mutta Annalla on tuossa tosiaan hyvä huomio, että ekan kirjan Harry ei tosiaan ole ”ekaluokkalainen” as if 7-vuotias vaan jo 11. Eli neloskirjan kohdalla puhutaan jo teinistä. Eli nää ketkä puhuvat kasvaneensa Harryn kanssa samaan tahtiin ovat siis saaneet ensimmäisen osan käsiinsä noin 10-12-vuotiaana ja kirjoja tosiaan ilmestyi sitten noin yksi per vuosi.

          Tykkäisiköhän Silva Heinähatusta ja Vilttitossusta? Nopeana lukijana lukee varmaan kirja/ilta, mutta niistä on onneksi monta osaa. :)

          • krista
            27.4.2021 at 11:38

            Totta, tuo on kyllä hyvä huomioida! Eli tavallaan nykysukupolvi varmaan lukee näitä vähän nuorempana kuin ”alkuperäiset” Potter-fanit. Potter-originaalit <3
            -
            Joo, meillä kaikki rakastaa Heinähattua ja Vilttitossua! Mutta hih kaikki luettu jo! :D Tai oikeastaan ne taisi mennä enimmäkseen äänikirjoina, kun niitä kuunneltiin automatkoilla...

  • MarjaH
    20.4.2021 at 17:40

    Mä oon niitä onnekkaita, jotka ovat saaneet kasvaa kirjasarjan kanssa ❤ Me ollaan luettu iltasatuna ekaluokkalaiselle nyt 3 ensimmäistä, nelonen lähtee tulille näillä näppäimillä. Uskoisin sen olevan hälle ihan ok kuitenkin.

    • krista
      21.4.2021 at 13:08

      Toi on ollut varmaan just ihanaa <3
      -
      Iltasatuna yhdessä ääneen lukemalla varmaan just tosi hyvin pystyy reagoimaan lapsen fiiliksiin ja tarvittaessa keskustella. Toivottavasti meilläkin pienempi joskus suostuu :) Mä siis tosiaan itsekin haluaisin lukemalla ja menisi sitten samalla ääneen lukemalla :D

  • 7veen ja 3veen äiti
    20.4.2021 at 18:00

    Meillä lukutoukka ekaluokkalainen ei vielä ole Potter-innostusta osoittanut, mutta ahmii Soturikissat-sarjaa. Jossain artikkelissa näitä verrattiin Pottereihin, että olisivat samanlainen ”sukupolvikokemus” kirjatoukille kuin Potterit ilmestyessään. Ja uusi innostus on nyt myös Lontoon kuninkaalliset kanit-sarja, sitä on luettu yhdessä iltaisin lapsen kanssa. Aika jänniä kohtia siinäkin, mutta lapsi itse sanoi, että kirjoissa se ei niin haittaa kun voi itse kuvitella sen jutun.

    • krista
      21.4.2021 at 13:12

      Mä oon vähän esitellyt tätä Soturikissat-sarjaa lapselle, mutta hän on sitä mieltä, että vasta kolmannella. En tiedä, mistä tää on tullut, mutta odotetaan nyt sitten vielä puoli vuotta. Tuossa ois se(kin) hyvä puoli, että lukemista riittää – niitähän on kai joku ziljoona osaa…

      Hei tuo kanihomma ei olekaan tuttu, googlaan! Kiitos vinkistä!

      Jaan myös tähän Instan puolelta tulleen vinkin – tällainen kuin Percy Jackson. Ei ollut meille tuttu, mutta sain siis suosituksen!

      • 7veen ja 3veen äiti
        21.4.2021 at 14:04

        Kiitos Percy Jackson -vinkistä, pistetään muistiin tulevaa varten. Samalla tuli mieleen vinkata takaisin lähiaikojen yksi lapsen hetkessä ahmaisema kirja, jota sarjaa pitäisi varmaan varatakin lisää kirjastosta, eli Cornelia Funken Me Vauhtikanat. :)

  • Nellisi
    20.4.2021 at 19:32

    Juuri luen iltasaduksi eskarilaiselle ensimmäistä osaa. Noin vuosi sitten yritin ekan kerran, mutta vielä ei napannut. Nyt likkaa kiinnostaa, en tosin ole ihan varma tykkääkö enemmän kirjasta vai ajasta äitin kainalossa hipsuteltavana. :D
    .
    Itse olen herännyt aikanani näihin hitaasti. Taisin hurahtaa jossain viidennen kirjan tietämillä. Olen lukenut sen jälkeen kirjasarjan uudestaan ja uudestaan. Osan kirjoista olen lukenut seitsemän kertaa. Haha. :D Nytkin tekisi mieli ahmaista nuo kirjat itsekseen nopeasti. Tuo 3-vuotias pikkuveli hidastaa meidän lukemista, kun melkein joka ilta laitan molemmat nukkumaan, niin yleensä luetaan jotain molempia kiinnostavaa. Viikonloppuisin sitten likan kanssa Potter-aikaa.
    .
    Toivoisin, että omista lapsista tulisi lukutoukkia. Itse olin ala-asteelta nuoreksi aikuiseksi asti tosi lukutoukka. Nyt muka kaikki muu vienyt aikaa. Harmittaa, että lapset eivät näe multa sitä lukemisen mallia, jota omalta äidiltäni olen saanut. Välillä aina innostun lukemaan ja sit on vuosi väliä, ettei mene kirjan kirjaa.
    .
    Yksi syy miksi Potterit tekisi nyt taas mieli ahmia on se, että tiedän niiden olevan parhautta ja niiden maailmaan putoaa ihan totaalisesti. Itkee ja nauraa mukana. Aikuisena on välillä ollut vaikeaa löytää niitä kirjoja, jotka imaisee mukanaan täysin.

    • krista
      22.4.2021 at 11:20

      Oi, mä uskon, että yhdistelmässä on se taika <3 Kirja ja äidin kainalo, ihanaa - nuo on niitä tärkeitä lapsuuden hetkiä! <3
      -
      Meillä kans iltasatu on aina molemmille lapsille yhteinen, joten pitää sopia molemmille. Usein toki neuvotellaan, mutta sitten jännittävyyspuolella tosiaan ei voi neuvotella, jos toiselle se on liian jännä - sit ei oikein voi muuta kuin odottaa.
      -
      Mä kans olin lukutoukka ala-asteelta jonnekin lukioon asti, sitten koulukirjat ja myöhemmin tenttikirjat jyräsivät yli lukemisharrastuksen... Pitkään mun tahti oli "kirja kesässä" tai "kirja per lomamatka", mutta nyt oon muutama vuosi sitten (3-4 vuotta) päässyt takaisin lukemiseen arkenakin. Iso tekijä sillä on, että lapset kasvaa niin, että koko ajan ei tarvitse olla perässä katsomassa. Ehkä säkin löydät sitä aikaa vähitellen, kun teillä pienempi kasvaa? Toivottavasti! Ja siihen asti tuo ääneen yhdessä lukeminen on ihanaa, josta lapsetkin saavat sitä lukemisen mallia <3

  • Suis
    20.4.2021 at 20:28

    Oi olisipa niitä aikanaan tosiaan tullut kirja vuodessa, mutta ei, vaan viimeisiä osia joutui odottamaan muistaakseni jopa 2-4 vuotta, jos halusi lukea ne vasta suomennettuna eikä englanniksi ja se oli kyllä tuskaa:D

    Mutta tosiaan 1-3 kirjat voi hyvin lukea jo heti, kun lukuintoa riittää ja kovin paljon lapsesta riippuu, milloin myöhempiin osiin voi mennä. Minulla on oppilaina 4.luokkalaisia, jotka taisivat ahmia potterinsa 3-4.luokan välisenä kesänä ja ovat jo ehtineet lukea ne toiseen ja kolmanteenkin kertaan:D Olen paljon jutellut kirjoista heidän kanssaan ja heiltä on tosiaan mennyt paljon sellaista ohi, mihin vanhemmat kiinnittää huomiota eikä kukaan ole myöntänyt pelänneensä kirjoja lukiessaan, jännittänyt on ja itkettänytkin on, mutta pelottanut kuulemma ei. Ja kirjat on rakennettu siten, että ne oikeastaan haluaa lukea uudelleen, kun koko sarja on luettu jos pottereihin hurahtaa , sillä sieltä löytää paljon merkityksiä joiden olemassa olo selviää vasta viimeisessä kirjassa. Jos pystytte vielä vähän odottamaan 3.kirjan kanssa (vaikka kesään) niin sitten 4. osaa (ja loppuja osia) voi jemmata mahdollisimman lähelle 10—vuotis synttäreitä tai jopa niiden yli:D En kuitenkaan jemmaisi kirjoja liian montaa vuotta, jos lukuintoa on, kyllä lapsi yleensä osaa lopettaa lukemisen, jos on liian jännää:)

    • krista
      21.4.2021 at 13:19

      Oijoijoi, mä oon aina luullut, että niitä tuli kirja per vuosi! Voin kuvitella odottamisen tuskan – hih odotanhan itsekin just Seitsemän sisaruksen viimeistä osaa, ja ne sentään on tulleet tosi hurjalla vauhdilla!

      Kiitos vinkeistä, mä veikkaan että me tehdään (tai ainakin yritetään tehdä) just tuolla tahdilla! Toi on kyllä aivan ihana, että on tuollainen sarja, johon tekee mieli aina palata <3 Ja uskon, että tuo on just noin, että pienemmiltä saattaa tosiaan jotkut merkitykset mennä ohi (ja hyvä niin) ja sit vanhempana kirjoihin palatessa sieltä löytää ikään kuin uusia merkityksiä!

      • Anna
        21.4.2021 at 20:18

        Minähän olin (nuorena aikuisena) itseäni huomattavasti vanhemman perheellisen ystävän kanssa Lappeenrannassa Suomalaisen kirjakaupan edessä jonottamassa viimeistä kirjaa :D Ja päästiin niiden onnekkaiden ensimmäisten joukkoon jotka saivat T-paidan kaupanpäälle. Se paita on minulla vieläkin ja hyvässä käytössä. Vaikka nuo selvästi ovat nuorten kirjoja ja niissä on välillä ihmeellisiä tuuripelastumiasia yms. jotka minusta ovat välillä ärsyttäviä niin tarinat ja maailma tempaa niin täysin mukaansa vielä tällaisen päälle kolmikymppisen (olen jopa Larpannut Potter-aihetta pari vuotta sitten), että jotain Rowling on tehnyt oikein näitä kirjoittaessaan.

  • Auringonkukka
    20.4.2021 at 20:43

    Meillä vanhempi poika (nyt jo aikuinen) luki neljä ensimmäistä kirjaa ekaluokalla ollessaan itsenäisesti ja seuraavat kirjat sitten sitä mukaa kuin ne ilmestyivät eli 11-, 13- ja 15-vuotiaana eli hän syntyi sopivasti niin, että kasvoi kirjojen mukaisesti. Yläasteiässä hän luki sitten kaikki kirjat englanniksi myös. Nuorempi poika, joka on nyt teini-ikäinen, ei ole koskaan ollut kiinnostunut Harry Potter -kirjoista, eikä niin paljon lukemisesta ylipäätään kuin isoveljensä. Nuorempi ei ole lukenut siis vielä ensimmäistäkään Harry Potteriaan, enkä kyllä minä itsekään, ei vaan kiinnosta. Elokuvia on kyllä katsottu, ja itse olen vieraillut aikoinaan myös yhdessä linnassa, missä elokuvia on filmattu. Riippuu paljon lapsesta, kuinka jännittäviä kirjoja voi lukea. Itselläni on aika vilkas mielikuvitus, joten en oikeastaan koskaan katso iltaisin jännittäviä elokuvia tai lue dekkareita :D Kauhufilmit on ihan nounou.

    • krista
      21.4.2021 at 13:21

      Joo teillä just hyvä rytmi ollut vanhemmalla noiden kirjojen ilmestymisessä! Tää on just varmaan se hankaluus, kun näillä tän hetken lapsilla ne kaikki jo on olemassa ja tietysti hirveä into (minkä ymmärrän hyvin!) ahmia seuraavaan ja seuraavaan… Ja sit kuitenkin jotenkin pitäisi malttaa :)

      Nämä on kyllä tosiaan tuollaisia makuasioita, joihinkin iskee ja joihinkin ei. Heh mulla itselläni putkahti mieleen just Taru sormusten herrasta, jota mä en vielä tähän päivään mennessäkään ole onnistunut lukemaan loppuun asti :D Monesti olen yrittänyt, mutta aina jää kesken…

  • Salallaa
    20.4.2021 at 22:21

    Ensinnäkin lue ihmeessä kirjat myös itse, ne vie mennessään. 🙂 Meillä esikoinen on saanut Potterin per kesä, eli ekaluokan päätyttyä sai ekan kirjan, jonka luin hänelle iltasatuina, toisen luokan jälkeen toinen ja kolmas odottaa tulevaa kesää. Meijän koululaisen lukutaidolle kirjat on vielä liian vaativia, ei ole halunnut niihin itse tarttua, katsotaan josko tänä kesänä lukis osittain itsekin. Leffaa katsottiin pätkä alusta, mutta se ei vielä vienyt mennessään, pienempien sisrusten vuoksi vaikee löytää tilaisuuttaa katsella vain koululaisen kanssa.

    • krista
      21.4.2021 at 13:24

      Joo siis haluaisin kyllä ja aionkin! Kävi vaan niin hölmösti, kun nyt just ostin (enkä sellaisessa kohdassa, missä mulla ei ollut luettavaa), kun samaan aikaan oon rohmunnut varmaan kymmenen muutakin omaa superkiinnostavaa kirjaa, jotka haluan lukea asap. Potterit ei kuitenkaan ihan niiden väliin pysty mulla kiinnostavuudeltaan kiilaamaan :D Mutta pitäisi kyllä tosiaan lukea, ja haluankin!

      Potter per kesä on kyllä kans tosi hyvä tahti! Kesälukemista <3 Tai siis kuunneltavaa, jos aikuinen lukee. Mäkin tosiaan haluaisin näitä iltasatuina ääneen lukea, mutta pienempi ei halua, joten sen kanssa pitää vielä odotella hyvää hetkeä.

  • Anomuumioriginaali
    21.4.2021 at 08:39

    Mä allekirjoitan kans yleisen mielipiteen. 1 – 3 menee hyvin kenelle tahansa, jota kiinnostaa (toki heti ykkösen alussa vanhempien murhaa käsitellään, mutta siitähän ootte jo suoriutuneet). Nelosen alussa kuolee heti yksi viaton sivullinen jästi, ja siitä onkin synkkyysmielessä suunta vain alaspäin.

    Mä yritin himmailla kolmosen jälkeen meidän tokaluokkalaisen kanssa, mutta se perhana lainasi nelosen itse kirjastoautosta (ne kävi ennen koronaa kerran viikossa kirjastoautossa luokan kanssa, ihan mahtava homma sinänsä) :D Niinpä sitten on luettu yhdessä putkeen jo kaikki loputkin. Yhdessä lukeminen toimi hyvin.

    Leffat 1 – 5 katottiin sitä mukaa kun kirjat oli luettu, mutta kutosta ei lapsi ole itse halunnut vielä katsoa, vaikka tapahtumat on tiedossa. Vitonen vissiin kolkutteli jo liian synkän rajaa. Meidän lapsi on siis myös herkemmästä päästä, mutta sanoo, että vaikka leffat periaatteessa oli kirjoja pelottavammat, se pelottavuus aleni, kun tiesi kuitenkin etukäteen, mitä tapahtuu.

    Tuo pikkusisarus mutkistaa asiaa, muuten olisin suositellut että annat lapselle kolmosen, kirit itse ekat kolme kiinni ja jatkatte nelosesta eteenpäin ihanaa matkaa yhdessä lukien, jolloin pelottavuutta pystyy kaikuluotaamaan lennosta. Plus onhan se nyt aikuiselle yksinkertaisesti miljoona kertaa mukaansatempaavampaa ääneenluettavaa kuin useimmat muut iltasadut. :D

    • krista
      21.4.2021 at 13:29

      Hahaa, tää on just tätä, kun lapsilla on jo se ”oma elämäkin” siellä koulussa. Mäkin tavallaan odotan, että koska saa kuulla, että ”juuuuu mä lainasin sen jo koulun kirjastosta ja oon lukenut pulpettikirjana” :D Nooh, ehkä näin ei tule käymään, kun lapsi kyllä tietää, että äiti vähän tarkoituksella pihtailee :)

      Tuo on varmaan totta, että leffat ei tunnu niin pelottavilta, kun kirjoista tietää jo juonen. Vähän sillä ajatuksella tosiaan ykkösleffaa olen jo puheissa vilauttanutkin. Mutta kun ei kiinnosta, niin ei sitten väkisin :D Ehkä tulee jostain hetki, että kiinnostaakin!

      Toi ois kyllä ihan hyvä rytmi&tekniikka! Pikkusisaruksen takia tehdään kuitenkin ehkä ennemminkin niin päin, että kun hän on valmis, aletaan yhdessä iltasatuna ykkösestä. Uskon, että isompi sisarus mielellään kuuntelee uudestaan mun lukemana; nytkin on menossa sellainen kirja-trio, jonka on jo itse sekä lukenut moneen kertaan että nähnyt leffana. Eli Onneli ja Anneli <3 Sitä on ai-van ihana lukea ääneen, ai että <3

  • Enski
    21.4.2021 at 21:36

    Mä potterfanina vielä kirjotan kommentin tähän ”vanhaan” tekstiin 😄 itse en edes muista millon luin ekaa kertaa kirjat. Mutta tais olla reippaasti neljättä luokkaa. Sen jälkeen luin ne uudestaan ja uudestaan. Jossain vaiheessa vaihtui että joka kesä luin uudestaan kaikki. Yläasteellakin vielä tajusin uusia tekstiin puilotettuja juttuja ja unohdin joitain asioita väleistä ja aina yllätyin uudestaan, ja jännitin samat kohdat. Mut voisin sanoo et itelle ainaki leffat on ollu jännittävämpiä just sen äänimaailman, lavastusten ja nopeuden kannalta. Lisäks monet asiat on tehty ihan eri tavalla kun kirjassa menee. Kirjassa voit helposti pysähtyä ja lukea uudestaan jos ei ymmärrä, tai jos jännittää nii vähän hypätä eteenpäin ja lukea sieltä täältä ennakkoon mitä tulee.

    Serkkuni luki ehkä myös viidennellä ekaa kertaa, ja iltaisin jos luki niin aina jokaisen uuden kappaleen kohdalla kävi kysymssä veljeltään että uskaltaako vielä illalla lukea tätä kappaletta, vai jättääkö seuraavaan aamuun. Se olis teillä myös näppärä jos oisit lukenut ne 😉 (suositelen vahvasti!)

    Edelleen 26 vuotiaana vuosittain kuuntelen kaikki kirjat vähintään kaks kertaa läpi! Iltasin monesti rauhotun nukkumaan ja kuuntelen n. tunnin. Ja siis se on niin oma maailma, että siitä on tehty monia podcasteja, on miljoonia eri mielipiteitä ka teorioita, pääsee niin syvälle sinne maailmaan ettei mitään rajaa. Voisin sanoa etten parempaa kirjasarjaa tiedä!

    • krista
      22.4.2021 at 11:23

      Haa, no ei vielä edes kovin vanha teksti! Mullakin välillä vastukset tulee viiveellä, jos on seuraava teksti (ja sen keskustelut) jo työn alla… Mutta kiva, että ”vanhemmissakin” usein keskustelu jatkuu!

      Ai että tuo uudestaan lukeminen kuulostaa ihanalta! Mä mietin, että onko mulla ollut mitään tällaista ”aina palattavaa” kirjaa, ja ei kyllä varmaan ole! Jos ei lasketa sitä, että on ihana lukea omia rakkaita lapsuuden kirjoja nyt lapsille, niin kuin tuo Onneli ja Anneli, jota meillä nyt iltasatuna luetaan.

      Ihana tuo, että on ollut ”jännyysasiantuntija”. Mun pitäisi kyllä tosiaan itsekin saada nuo luettua, niin voisin kans toimia sellaisena!

  • Riinu
    21.4.2021 at 21:59

    Mäkin ensin kuvittelin pystyväni himmaamaan näiden kanssa, kun aloitin Potterit eskareideni kanssa, mutta nyt ekaluokkalaisille on luettu jo kaikki. Nämä ei ole painajaisia näkevää sorttia, mutta uskon silti, että sillä että minä luin eikä he itse, on merkitystä. Lukevat nyt toki niitä sitten itse toiseen kertaan.
    Jännästi toinen lapsista just yks päivä kommentoi: ”kun sä äiti luet, mä jotenkin tosi tarkasti nään mun päässä sen paikan ja ne tyypit ja koko sen maailman”. Kun kysyin eikö näin itse lukiessa tapahdu, lapsi pohti hetken ja sanoi että ehkä vähän jos oikein rauhassa keskittyy. Mulle tämä oli merkki, että vaikka lukevat itse paljon ja innolla, ei ole syytä vielä aikoihin lakata myös lukemasta heille. Meillä siis nyt luetaan lapsille hurjiakin juttuja, ja itse he lukee enimmäkseen (Pottereiden lisäksi), näitä iisimpiä Walliamseja ja Dahleja ja muita:)

    • krista
      22.4.2021 at 11:29

      Mä kyllä uskon, että aika hyvin sitä tosiaan vanhempi pystyy omista lapsistaan aistimaan, että onko jännittävyystaso ok vai meneekö överiksi – ja etenkin just näin ääneen lukiessa!

      Ja siis kyllä, ääneen lukeminen on munkin mielestä niii-iiiin tärkeää! Meillä se rajoittuu usein (valitettavasti, ois kiva jos olisi enemmänkin aikaa sellaiseen) iltasatuihin, mutta ne on meille tosi tärkeitä hetkiä! En usko, että meiltä jää iltasatu pois vielä pitkään pitkään PITKÄÄN aikaan, se on myös lapsille (ja aikuisellekin) ihan valtavan tärkeä yhdessä olon hetki <3

  • Riina
    22.4.2021 at 10:37

    Tuli mieleen, että Silva voisi tykätä Narnioista? :)

    • krista
      22.4.2021 at 11:31

      Totta! Meillä Joel onkin sitä Silvalle jo ehdotellut, voi hyvin olla, että lähiaikoina lähtee lukuun! Sekin kyllä kiinnostaisi muuten iltasatukirjana, tekisi mieli lukea itselläkin :) En ole varma, oonko ihan koko tarinaa kokonaisena kirjana koskaan lukenut, vaikka hahmot/idean/pätkiä kyllä tiedän. Tai sitten oon lapsena kuullut luettavan, mutta ei ole jäänyt mieleen selkeää muistoa. Mutta se kiinnostaisi muakin!

  • Tilia
    22.4.2021 at 15:16

    Meillä vanhempi oli neljännellä, kun luki ekat neljä kirjaa. Sen jälkeen ei halunnut mennä pitemmälle eikä ole varmaan tähän päivään mennessäkään loppuja lukenut. Nuorempi on nyt neljännellä eikä ole osoittanut mitään kiinnostusta koko teemaa kohtaan. Itse en ole lukenut myöskään, niin en osaa sanoa jännittävyydestä. Leffoja ei ole meillä katsottu ollenkaan, ei ole kukaan toivonut eikä ole itsekään tyrkytetty, ei Potter-legojakaan ole ollut. Mennyt siis vähän ohi koko touhotus.

  • Jules
    22.4.2021 at 20:39

    Meillä innostus syttyi kesällä ennen ekaluokkaa ja sitä on ollut ihana seurata! Lasten kaveri vinkkasi ja siitä se sitten lähti. Äänikirjoina olemme kuunnelleet yhdessä koko perheenä. Minä olen omassa lapsuudessa lukenut kolme ensimmäistä osaa, mutta en hurahtanut. Nyt itsekin olen innostunut lasten kanssa. Kun on äänikirja kuunneltu, ovat saaneet katsoa myös elokuvan. Kolmannen jälkeen yritettiin himmailla, mutta annettiin nopeasti periksi. Nyt kuunnellaan viidettä kirjaa ja lapset lukevat itse myös. Molemmat ovat kolmannessa osassa menossa. Onneksi nuo on niin pitkiä, että menee vielä aikaa ennen kuin ehditään kuunnella vitonen loppuun, kun nyt keväällä ulkoleikit vie voiton. Koen, että meidän ekaluokkalaisille ei ole ollut liian jännää vielä. Toinen itse tuumasi jotenkin näin, että kyllä nämä kestää, kun on taikamaailmasta kyse, ei reaalimaailmasta. Aivan mahtavaa seurata vierestä, kuinka lukeminen vie mukanaan ja näkyy myös leikeissä. Vaatteita myöten elämä on nyt Potteria ja äiti on vain iloinen!

  • Laura
    26.4.2021 at 22:01

    Hei kirjavinkkejä jos fantasiakirjat noin muuten kiinnostaa! Lumotun metsän kronikat sekä Septimus heap- ja Perillinen-kirjasarja. Ensimmäinen ainakin vois olla just nyt sopiva, kertoo prinsessasta joka karkaa ja alkaa elää lohikäärmeen kanssa. Tästä on hetki (=yli 10v)kun oon nää viimeks lukenut mutta muistaakseni semmosta lepposaa lapsille suunnattua, vähän jännittävää fantasiaa. Noi kaks muuta on sit ehkä vähän isommille, mutta perillisen eka osa ainakin vois olla sopiva jos Pottereitten kaks ekaa on luettu 🤔 näistäkin hetki niin en ihan muista miten jännää on🙈

    T. Luin nuorempana kirjaston fantasiahyllyn tyhjäksi

    • Laura
      26.4.2021 at 23:12

      Paitsi kävin nyt lukemassa ton Perillinen-sarjan ekan osan kuvauksen ja aika paljon siinä on kuolemaa 🙈 ehh mun muistikuvat jännittävyystasosta on ehkä sittenkin vähän epäluotettavat.

    • krista
      27.4.2021 at 11:36

      Hei kiitos, täytyypä noihin tutustua! Jos tuo Perillinen on liian synkkä, niin Lumotun metsän kronikat ainakin kuulostaa ihanalta!