Reilijuttuja toivottu – no täältä tulee!
Jaan aiheet ainakin pariin osaan. Tässä osassa meidän reitti ja miten onnistui reitin päättäminen ja varausten teko ”lennosta” eli matkalla ollessa. Toisessa osassa vähän myöhemmin sitten reilaaminen lasten kanssa: vinkkejä ja kokemuksia. Ja jos teitä jaksaa kiinnostaa, voisi olla vielä mikä onnistui ja mitä tehtäisiin toisin. Ai niin ja reilibudjettikin!
Saa huudella alle kommenttiboksiin, että mikä kiinnostaa eniten!
Mutta siis: minne päädyttiin ja miten?
Ensin ehkä se miten-kysymys.
Meillähän oli koko reilaamisen kantavana ajatuksena se, että ollaan reissun päällä vapaita lähtemään just sinne, minne sillä hetkellä mieli tekee. Ainoa etukäteen varattu juttu oli eka kohde: Tossa de Mar Espanjasta (vähän Barcelonasta pohjoiseen), ja sieltä kaksi eka yötä varattu. Sen jälkeen kaikki auki – jopa paluuajankohta! Erilaisia skenaarioita oli: lähdetäänkö pohjois-Espanjaan (kenties Ranskan kautta) ja sieltä Portugaliin, vai mennäänkö kohti Italiaa, vai noustaanko vuoristoon (siksi oli lämmintä vaatettakin mukana). Saas nähdä!
Ehkä yleisin kysymys (heti budjetin jälkeen) on ollut, että miten tuo oikein onnistui. Että oliko vaikea saada majoituksia ja matkoja extempore-fiiliksellä ja niin edelleen.
Sanoin jo etukäteen, että tuskin on mitään ongelmaa. Ja ei ollut – ei yhtään mitään! Joka ikiseen paikkaan päästiin, mihin haluttiinkin mennä. Päästiin niihin juniin, mihin haluttiinkin. Ja aina oli majoituksia, mistä valita. Kivoja majoituksia, hyvältä sijainnilta, sai jopa valita mieleistänsä!
Tämä siis kesäkuun puolivälin tienoilla.
Voin hyvin ymmärtää, että jos haluaa jollekin tietylle pitkälle yöjunareitille (ja vaikka makuuhytin), sellaisten varaukset pitää tehdä jo etukäteen. Mutta tälleen meidän tyyppisten toiveiden kanssa oli tosiaan ihan sama, vaikka hyppäisi junaan samana päivänä!
Parin ensimmäisen junamatkan jälkeen me muuten tajuttiin, että ihan budjettisyistä haluamme suosia tällä reissulla paikkamaksuttomia junia. Tällaisella porukkalla nimittäin niistä saisi helposti maksaa itsensä kipeäksi! Meillähän oli reililippu: mutta sen lisäksi tiettyihin juniin oli pakolliset paikkaliput. Jos vaikka saman päivän aikana olisi kaksi junaa, joissa molemmissa pakollinen paikkalippu (sanotaan vaikka 25e per paikka), ja meitä viisi henkeä… Siitäpä voi laskea 25e*5*2, niin saa mehevän 250 euron lisäkustannuksen ”jo maksettujen” lippujen lisäksi. Reissun alkupuolella tällaista tapahtui.
Insta-seuraajan vinkin ansiosta löydettiin reili-appista nappi, josta klikattiin, että ”vain paikkamaksuttomat junat” tai jotain vastaavaa. Oli ehkä hitaampaa (ja joskus myös ahtaampaa ja hikisempää), mutta halvempaa – ja kiirehän meillä ei ollut!
Useampi myös viesteissä ihasteli meidän spontaania reissaamista, mutta pohti omalta kohdaltaan, että lasten kanssa jännittäisi kovasti, että jääkö ilman majoitusta yöksi kadulle. No, sellaista riskiähän mekään ei tietenkään ollenkaan oltaisi otettu! Mutta ei sellaista riskikohtaa kyllä tällä meidän tekniikalla voisi tullakaan eteen.
Eli ennen kuin lähdettin johonkin paikkaan, katsottiin tietysti sekä majoituspaikka että junaliput valmiiksi. Ensin varaukset, sitten matkaan. Eli ei me kertaakaan oltu niin, että pönötettäisiin paikssa x eikä tiedettäisi, mihin pää kallistetaan illalla. Aina oli tietysti varaukset tehtyinä.
Varausrytmiksi meille vakiintui sellainen noin kolme päivää eteenpäin. Eli vaikka kun mentiin Carcassonneen, tiedettiin, että tämän jälkeen sitten Sete, ja siellä ollessa katseltiin sitten Seten jälkeistä elämää, että mihinkäs sitten mennään. Toisaalta lyhyen aikavälin varauksiakin tehtiin: Tossa de Mariin varattiin kolmas yö extempore seuraavalle päivälle, samoin loppupäässä Rooman majoitus varattiin vasta edellisenä päivänä.
Toisena rytmiasiana meille tuli sellainen kiva tapa, että otettiin meidän matkakohteiksi vuorotellen ”kaupunkikohteita” (okei ne oli ihan pikkukaupunkeja: historiallisia kohteita tai museoita) ja seuraavaksi ”rantakohteita” (biitsipäiviä), jolloin ohjelmassa oli vaan meressä polskimista ja vapaata aikataulua.
Voisin sanoa, että tämä siksi, että lapset jaksaisivat paremmin, mutta haha todellisuudessa tällainen oli mulla tapana jo reissuilla ennen lapsia. Eli lapset JA aikuiset jaksavat paremmin! Silloin ei kyllästy kumpaankaan juttuun: biitsipolskinnan jälkeen on kiva käydä jossain historiallisissa paikoissa kävelemässä askelmittareita kuumaksi – ja vastaavasti ”sisämaakohteiden” jälkeen oli ihana rentoutua vaan rannalla ilman sen kummempaa actionia.
Ja sitten se toinen kysymys: minne päädyttiin?
No näihin kohteisiin!
1. Tossa de Mar (Espanja)
Tossa de Mar oli siis meidän ensimmäinen kohde ja ainoa ennalta päätetty. Sitä me kotoa käsin pähkäiltiin ja lopulta kun sekä minä että Joel mainittiin sama paikannimi, lyötiin lukkoon, että se on selvästikin tämä.
Ja ai että oli onnistunut valinta!
Tossaan me matkattiin bussilla Barcelonasta, ja vahingossa valittiin sellainen turistibussi. Siis sellainen, joka kuljettaa ihmisiä hotellilta hotellille (pakettimatkatyyliin) eli matka oli ihan loputtoman pitkä sellaisessa ”en nukkunut matkajännityksissäni silmäystäkään viime yönä” -tilassa. Reilun tunnin matkaan kartalla meni muistaakseni nelisen tuntia. Että älkää valitko tällaista bussia, jos Tossa de Mariin matkustatte, haha.
Mutta itse Tossa de Mar oli juuri sellainen paikka, mitä me toivottiin: pieni rantakaupunki, jossa on myös historiallista nähtävää, eli keskiaikainen vanha kaupunki linnoituksineen. Heti ensimmäisenä päivänä me tehtiin ihan huikea lasipohjavenematka pieneen kirkasvetiseen poukamaan (jos en väärin muista: Cala Giverola) snorklaamaan Tuli heti sellainen olo, että okei nyt ollaan perillä.
Kahden etukäteen varatun yön lisäksi me otettiin Tossasta vielä kolmaskin yö – uima-allashotellista. Yksi päivä menikin sitten pitkälti ihan altaalla: saatiin lasten uima-allastoiveiden akuutein vaihe taltutettua heti siinä alussa.
2. Figueres (Espanja)
Tossa de Mar sijaitsee sen verran ”pohjukassa”, että siitä oli vähän hankalampi lähteä suorilta eteenpäin. Niinpä seuraavaksi päätettiin suunnata johonkin hyvään raideliikennekohtaan. Kartan mukaan luontevimmat valinnat olivat Girona tai Figueres. Näistä valittiin Figueres oikeastaan pelkästään siksi, että siellä oli kivan näköinen Dali-museo.
Ja uuu löydettiin majoitus ihan sen museon edestä! Sinne!
Asunto oli tosi kiva, mutta koko sen edessä oleva tie oli rätätätätätä-porausremontissa ja vettäkään ei tullut, kun pääsimme asunnolle. Se kuitenkin pian korjaantui, ja vaikka parvekefiilistelyt jäivät remontin takia väliin, sisällä asunnossa oli ihmeen hiljaista remontista huolimatta.
Dali-museo oli ehdottomasti käymisen arvoinen, ja siellä oli paljon oivallettavaa myös lasten makuun. Oli myös kiva yllätys, että museon visiot olivat pitkälti Dalin itsensä suunnittelemia eivätkä jonkun kuraattorin jälkikäteen rakentamia. Se antoi ihan oman lisänsä museon tutkailuun!
Figueres oli muutenkin jotenkin miellyttävä ja sopivan kokoinen (alle 50 000 asukasta) kaupunki. Yllättävän pienestä väliluvusta huolimatta se tuntui kuitenkin ihan kaupunkikohteelta. Museon lisäksi lähinnä hengailimme La ramblan tietämillä (kävelykatuaukio) ja läheisessä leikkipuistossa.
3. Carcassonne (Ranska)
Sitten ensimmäistä kertaa junaan ja maarajojen yli Ranskaan! Meidän seuraava kohde oli Carcassonne Ranskassa. Sinne mentiin junalla, yksi vaihto Narbonnessa.
Haha naurettiin, että varmasti 90 % Carcassonneen matkustajista menee sinne sen pelin ansiosta, niin mekin. Eli kun se on nimeltään tuttu pelin kautta, niin tulee mieleen, että hei olisipa kiva nähdä, millaiselta siellä oikeasti näyttää.
Ja olipa kyllä aivan ihana se Carcassonnen linnoituksen ja vanhan kaupungin alue! Uusi puoli oli myös ihan peruskivaa kaupunkialuetta, mutta tietysti sen linnoituksen takia siellä oltiin.
Me saatiin taas ihan loistomajoitus aivan heti linnoituksen muurin ulkopuolelta: ei tarvinnut kuin astua huoneiston ovesta ulos ja astua linnoituksen portista sisään. Yksi Carcassonnen ihanimmista puolista olikin se, että sinne pystyi menemään koska vaan. Ei siis ollut sellaista, että pitää ostaa sisäänpääsylippu ja mennä jollain aukioloajalla, vaan se oli kaupunkia, joka oli tavallaan aina auki.
Niinpä me päädyttiin hengailemaan alueella etenkin aamuisin ja iltaisin. Ainakin silloin siellä oli kivan väljää (ja viileää) ja päivän kuumin aika chillailtiin siestaa viettäen päiväunilla asunnolla.
Parasta oli just vaan siellä alueella kävely ja pikkukujia haahuilu – ja yksi ihana leipomo, jonka piilossa olevassa puutarhasssa syötiin aamiainen jopa kahdesti. Paikka yllätti myös ystävällisyydellään: mä kun olin luullut, että Ranskassa ollaan vähän tylyjä! Mutta ei ollenkaan, kaikkialla oli ihana leppoisa tunnelma.
4. Sete (Ranska)
(Sete-nimen ekassa e-kirjaimessa pitäisi olla aksentti alas, mutta en saa sitä tältä koneelta)
No entä sen jälkeen? Nooh, Joelilla oli antipatioita Etelä-Ranskan kalliita luksuskohteita kohtaan; se oli vähän sellainen ainoa häneltä tullut linjaus, että ei sinne.
Minä pohdin, että no täytyyhän Ranskan tällä rannikolla olla jotain vähän leppoisampaakin ei-niin-luksusmerkki -tunnelmaa ja silmät osuivat yhteen paikannimeen, jonka olin kirjoittanut reissuskenaariosuunnitelmiini ihan ilman asiayhteyttä. Word-dokkarissa luki mun kirjoittamana Sete ja ei mitään selitystä, että miksi olin sen nimen ottanut ylös.
Googlasin sen. Kappas, kivaltahan se näyttää. Mennään sinne!
Setessä meitä houkutti piiiiitkä upea ranta – mikä oli sinänsä hauskaa, koska me ei koskaan edes menty just sille pitkälle hienolle rannalle. Me nimittäin ihastuttiin jo ensimmäisen illan kävelyllä asunnon lähellä sijaitsevaan pienehköön Plage du Lazaretin rantaan, joka oli vaan ihan täydellinen lasten kanssa uiskenteluun. Sopivan matala, kirkas ja puhdas, ei liian ruuhkaista. Tämä oli ehkä meidän koko reissun paras lapsiperheranta!
Setestä nähtiin muilta osin lähinnä pesula ja ruokakauppa sekä satama-aluetta (sitä kutsutaan sen alueen Ventsiaksi) bussin ikkunasta. Eli tämä oli meille sellainen levähdysbiitsipaikka ja nautittiin täysin siemauksin siitä!
5. Genova (Italia)
Jaiks, sitten pitkä ja kreisi junamatkapäivä läpi koko Etelä-Ranskan aina Italian puolelle asti!
Liikkelle lähdettiin kukonlaulun aikaan paikallisbussilla Seten asunnolta. Sen jälkeen junamatkat Sete-Marseille, Marseille-Nizza, Nizza-Ventimiglia (wohoo, jo Italiassa) sekä vielä Ventimiglia-Genova. Ja junanvaihtohin aikaa 13-17 minuuttia. Hullua! Mutta hyvin meni ja joka junaan ehdittiin ihan hyvin!
Genovassa oltiin (onneksi) vain yksi yö ja seuraavana aamuna jatkettiin meidän varsinaiseen kohteeseen, Monterossoon. Ja tosiaan paino sanalla onneksi, sillä Genova näyttäytyi meille tosi ikävänä paikkana – tosin olen kuullut siitä tykättävänkin (etenkin sellaiset, joilla on ollut paikallinen opas, joka varmaan osaa viedä ihaniin paikkoihin), ehkä me vaan osuttiin huonolle alueelle.
Itse asiassa jo kerran vaihdoin majoitusvarausta, kun luin tarkemmin arvosteluita ja tajusin, että mun ensin varaaman asunnon arvosteluissa mainitaan alueen vaarallisuus ja turvattomuus. Otin sitten toisen asunnon lähellä meriakvaariota (perhekohde ja silleen), mutta sanotaan nyt niin, että en halua tietää (tai onneksi ei koettu), että mitä se ensimmäisen alueen turvattomuus sitten oli.
Myöhemmin googlaamalla kuitenkin selvisi, että myös meidän majoituksen läheinen Via di Pre (jota pitkin me käveltiin asunnolle) oli sellaisia pahamaineiseksi mainittuja katuja.
Eli ehkä kävi huono tsägä. Mutta Genova tosiaan olikin meillä vaan yhden yön pysähdys matkalla varsinaiseen ensimmäisen Italian-kohteeseen, eli…
6. Monterosso (Italia)
Ihastuin kuvauksiin Cinque Terren kylistä meren ja vuoriston välissä – voisi käydä vaikka jokaisessa! Tällä kertaa valittiin kylistä vain yksi, Monterosso.
Meillä oli aivan ihana tunnelmallinen vanhemman rouvan asunto: sellainen mummolamainen autenttinen sisustus ja pieni pihakin, jonne käytiin kukkivan bougainvilleanportin alta. Oijoijoi, just tällaista! Teki niin hyvää Genova-kokemuksen jälkeen.
Monterossossa meille paljastui italialainen rantaelämän (en tiedä, onko kaikkialla) erilaisuus meidän aiempiin biitsikokemuksiin verrattuna: täällä suurin osa ranta-alueesta on yksityistä eli käsittääkseni jonkun ravintolan tms. omistamaa. Siellä on vierivieressä rantatuoleja ja sinne alueelle päästäkseen pitää maksaa suolaisia hintoja.
Väleissä kuitenkin on pieniä ilmaisia julkisen rannan kaistaleita ja me oltiin Italiassa ollessa aina sellaisilla. Monterossossa (ja myös myöhemmin Gaetassa) kysyttiin omistajalta, että mikä on hänen rantakohtasuosikkinsa, ja tällä tavalla löydettiin ihanat ilmaiset mikrosijainnit rantaelämään.
Monterosson rantaa vartioi upea vuodelta 1910 peräisin oleva Neptunus-jättiläispatsas, joka jotenkin antoi sen viimeisen silauksen kirkasvetiselle mukulakivirannalle. Monterossossa (ja muuallakin) me suosittiin erityisesti iltauinteja. Joskus kahdeksan aikaan illalla rannalla sai olla ihan itsekseen, ihanaa! Silloin myös päivän kovin kuumuus oli taittunut sellaisen lempeään lämpöön.
7. Bomarzo (Italia)
Meidän reissukohteista randomein, mutta samalla myös toivotuin!
Joel oli siis joskus 20 vuotta sitten käynyt oman perheensä kanssa hirviöpuistossa. Joel oli näyttänyt siitä kuvia jo viime talvena ja me todettiin, että hei toi ois just kiva! Alkuun luultiin, että se on liian kaukana meidän tätä reiliä ajatellen, mutta hups heijaa niinpä oltiin jo aika huudeilla Italiassa ollessa.
Parco di Mostri on tosiaan silleen aika random, että se ei ole mikään megaturistikohde, mutta siis vau, mikä paikka. Sen takana on siis 1500-luvun rikkaan ja erikoislaatuisen ylhäistömiehen visio metsän keskellä olevasta puutarhasta, jonne voi eksyä ja kauhistua antiikin hirviöiden inspiroimista jättipatsaista.
Me naurettiin, että jos Joel ois ollut 1500-luvun ylhäisömies, hän olisi niiii-iiin ollut tää tyyppi, joka teettää tällaisen puiston.
Bomarzossa yövyttiin tosi sympaattisessa agriturismossa (maaseutuhotelli), vanhassa aittarakennuksessa. Perheen pitämä vähän tee-se-itse -henkinen paikka. Ja siiis ihan mieletön juuri uusittu uima-allasalue keskellä valokuvankaunista maisemaa! Aivan käsittämättömän upeaa!
Mutta siis mainittakoon painottaen, että tämä paikka olisi ollut ehdottomasti autoilijalle suunniteltu. Sinne oli juna-asemalta lähestulkoon mahdotonta päästä (ei edes takseja jne) viikonloppuna, jolloin busseja ei kulkenut. Takaisin päin sentään päästiin yhdellä arkiaamun paikallisbussilla, kun lähdetiin kukonlaulun aikaan.
Kylään pääsy (eli kääk mistä saadaan ruokaa ja vaikka vettä) meitä myös autottomana jännitti, mutta kävely alas kylään oli yllättävän lyhyt ja helppo. Me käytiin yhdessä ja samassa ravintolassa siellä, koska siellä oli aivan ihana tunnelma ja superystävällistä henkilökuntaa. Me taidettiin muuten olla koko kylän (1700 henkeä) ainoat ei-italialaiset turistit! Italialaisia turisteja meidän agriturismossa oli muutaman perhekunnan verran.
Eli Bomarzo on ihana, mutta esimerkiksi vuokra-auto ehdottomasti suositeltu. Vaikkapa sinne hirviöpuistoon pääsy meidän agriturismolta oli kyllä ihan oma juttunsa. Lopulta menosuuntaan saatiin aika kaukaisesta lähikaupungista yksi taksi lähtemään sinne asti meitä viemään, ja takaisin pokkana sitten käveltiin ihan hervoton matka kuumuudessa. Ei katsottu kelloa, mutta kyllä siihen varmasti 1,5 tuntia meni. Perillä kuitenkin odotti ihana uima-allas palkintona! Ja en käsitä, miten reippaita matkaajia meidän koululaiset on, naurettiin vaan ja hauskaa oli. Pienimmällä oli hyvät mutta hikiset vaunupäikkärit matkalla.
Bomarzossa ollessa oltiin oltu reilillä pari viikkoa ja tällöin myös päätettiin matkan pituudesta: kolme viikkoa on meille sopiva. Suomen kesä nimittäin alkoi jo kutkutella. Tässä kohdassa varattiin paluulennot Roomasta kotimaahan tasan kolmen reissuviikon kohdalle.
8. Pompei (Italia)
No hei kyllä Pompei täytyy nähdä, kun Italiassa ollaan – sinne seuraavaksi!
Pähkäilin hetken, että mihin kaupunkiin Pompein lähistöllä majoitutaan. Joel kysäisi, että no eikö siellä Pompeissa voi olla yötä. Ööööh, oho! Pompei on myös ihan nykyaikainen kaupunki ja siellähän oli kivasti majoitusta tarjolla. Sinne siis!
Yöpyminen Pompeissa oli spontaani, mutta myös mahtava idea. Me oltiin arkeologisella alueella aamulla jo heti porttien avautuessa (sivuportti oli meitä lähin), ja vaikka meitä oltiin varoiteltu ruuhkista, paikalla ei ollut alkuun muita kuin me ja ryhmä lakaisijoita. Kun massat ja kuumin aika sitten koitti, me oltiin aimo annos aluetta jo saatu ja päästiin poistumaan lounaalle ja päiväunille.
Muutaman tunnin kiertelyllä ehdittiin nähdä toki vain ripaus laajaa aluetta, mutta silti jäi olo, että ehdittiin nähdä se, mitä haluttiin. Huikein hetki oli kävely tämänhetkisen arkeologisen kaivauksen yläpuolella ja nähdä arkeologeja (?) työssään. Siellä pilkotti ruukkua, jota juuri kaivettiin esiin, näkyi reunoilla tuhkakerrostumien määrää niistä kohdista, mitä ei oltu vielä putsattu (oi mikä ajatus, että mitä sieltä vielä löytyy) ja joku lakaisi lattiaa, jonka alta paljastui juuri upeaa mosaiikkia. Tuntui aivan uskomattomalta nähdä tällaista!
Pompein nykyinen kaupunki oli yllättävän miellyttävä ja siellä olisi voinut olla tosi mielellään vielä yhden päivän ihan vaan hengailemassa. Illalla me tehtiin lasten toiveesta siellä sellainen turistijunakierros: oltiin junan ainoat matkustajat (haha junakuski piti ihan soittaa yhdestä ravintolasta paikalle) ja saatiin privaattipalvelua siis. Se oli tosi kiva pieni ajelu pitkin kivannäköistä ”uutta” kaupunkia!
9. Gaeta (Italia)
Meidän viimeiseksi kohteeksi me haluttiin mennä vielä totaalibiitsittymään johonkin rauhalliseen ja ei-liian-turistiseen paikkaan. Ja kuitenkin sellaisella sijainnilla, että se olisi loogisesti Rooman (kotiinlähtöpaikka) lähellä. Tätä kyllä aikamme pyöritettiinkin!
Ilmeisesti me sitten onnistuttiin ei-liian-turistisen paikan valitsemisessa, koska meiltä kolme eri ihmistä kysyi, että miten ihmeessä te tänne löysitte? Lomailijoita siis kyllä Gaetassa oli, mutta ainakaan tuossa kesäkuun lopussa me ei täälläkään törmätty muihin ei-italialaisiin kuin peilikuvaamme. Useampikin rantaleikkikaveriperheemme kertoi asuvansa Roomassa ja olevansa lomalla; se taisi olla yleistä.
Yksi Gaetan valitsemisen syy meille oli se majoitus, jonka sieltä bongsin. Siis ihana. Sellainen erittäin luovasti ja diy-henkeen sisustettu beach house -tyyppinen asunto, jossa oli oma viihtyisä piha ja aivan hurmaava (taas vanhempi italialainen rouva). Se oli meidän budjettiin ihan poskettoman hintainen, mutta eri vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen oli vaan sellainen olo, että tuon se täytyy olla se meidän viiminen, reilin päättävä chillauspaikka.
Gaetassa siis vielä rentouduttiin, polskittiin, hengailtiin hippimäisen rehevällä pihamaalla ja ihasteltiin onneamme, että saatiin olla täällä ja saatiin elää tämä upea reissu!
10. Rooma
Jäljellä enää viimeinen yö: yksi yö Roomassa ennen kotiin paluuta. Roomassa meillä oli aikaa puolikas päivä. Siinä ajassa tytöt onnistuivat bongaamaan Korea-kaupan kaikilla k-pop-kuorrutteilla ja Colosseumia käytiin katselemassa ulkopuolelta.
Sitten nukkumaan ja seuraavana aamuna kotimatkalle kohti Suomen kesää!
Oli myös ihana palata kotiin, kun suuri osa kesää oli vielä edessä. Siinä mielessä meidän matkan ajankohta oli oikein sopiva, vaikka etukäteen kesälomalla matkailu (ja Suomen kesän missaaminen) vähän painoikin mieltä.
Mutta kesäkuun alkupuoli (me oltiin reissussa muistaakseni 9.-30.6.) oli oikein sopiva aika interreilaamiselle!
Aiemmat reilijutut täällä:
Interrail lasten kanssa – reittiskenaarioita
Millainen reililippu valita?
Kaksi viikkoa reiliin
No Comments