Kumpi teillä jää kotiin, kun lapsi sairastaa?
Tuossa kysymyksessäni on mukana tausta-ajatus. Mietin nimittäin juuri tässä vesirokon kakkoskierroksella (oi kyllä) tätä asiaa. Että joskus aikoinaan on kai ollut oletus, että äiti jää aina kotiin sairasta lasta hoitamaan. Meillä lapsuuskotona taisi olla juuri niin, jos oikein muistan – välillä menin hoitoon myös naapurin mummun luo.
Mutta mulla on sellainen näppituntuma, että tämä on nykyään tosi paljon muuttunut niin, että hoitaja voi olla perheissä kumpi vaan vanhemmista. Onko?
Meillä itsellämme tämä on ollut nyt näistä vesirokko(huoh)syistä erittäin ajankohtaista. Ja homma on meillä ihan itsestäänselvästi järjestetty päiväkohtaisesti kalentereita vertaamalla: kumman on helpompi minäkin päivänä olla kotona?
Sairaustupameininki, vol. 2.
Freelancerin töistä ei sairauslomia tunneta – ja jos kovasti jättää töitä tekemättä tai tekee myöhässä, pienemmällä todennäköisyydellä tilataan uutta. Eli sairastaminen on aina pieni riski; toki asiakkaat ovat ihmisiä (ja usein vanhempia itsekin) ja ymmärtävät kyllä, toivottavasti. Mutta kuukausipalkkalaisen on tavallaan ”helpompi” jäädä sairasta lasta hoitamaan – mutta sitten taas jos kaksi lasta vesirokkoilee tällä tavalla vuorotellen, se tekee parin viikon kotona olon. Etenkin juuri uudessa työssä aloittamisen jälkeen… …ei kovin kiva juttu, sanoisin.
Tällä hetkellä meillä on menossa kuudes (välillä oli muutaman päivän terve jakso lasten välillä) arkipäivä, jolloin vanhempi on kotona – heh ja se kyllä tuntuu paljon pidemmältä. Viikonloput ja helatorstai päälle tietty myös. Katsoin tuossa kalenterista, ja näköjään tällä hetkellä työpäivinä kotonaolo on jakautunut (ihan sattumalta) 3 vs. 3 eli ihan vahingossa just tasan. Ensi viikolla, jos/kun tauti jatkuu, Joel ottaa vastuun kahtena ensimmäisenä päivänä mun pakollisten menojen takia. Ja jos tauti vielä sen jälkeen jatkuu, sitten loppuviikko on mun vuoro.
Käytännössä nämä vesirokot ovat nyt menneet meidän perheessä niin, että kotona oleva aikuinen on yrittänyt tehdä töitä etänä. Ryhmä Hau ja Oktonautit ovat hoitaneet enimmäkseen tuon meidän perheen lastenkasvatuksen viime viikkoina. Lapset ovat myös leikkineet keskenään, eli terve lapsikin on pidetty (yhtä päivää lukuunottamatta) kotona.
Mutta kyllä tämä videonkatselun määrä jo kipristelee omatuntoa. Samoin tekisi kyllä myös töiden tekemättäjättäminen.
Onneksi on viikonloppu tulossa, niin saa rauhassa sairastaa. Heh heh.
16
Venla
28.5.2017 at 21:31Meillä uusperheessä viisi lasta, joista kahdella astma ja kolmella vuosien korvatulehduskierteet. Sairauspäiviä/kotonatoipilaspäiviä niin pienillä etteivät itsekseen pärjää on ollut varmasti yli tuhat, ehkä paljon yli. Olen hoitanut, myös lapsipuoliani. Ei mummeja/ukkeja/turvaverkostoa. Käytännössä tämä on tarkoittanut mooooonen vuoden kotiäitiyttä ja senkin jälkeen monen, monen vuoden jaksoa, jolloin olen yrittänyt opiskella ja tehnyt freelancerduuneja, mutta se on ollut äärettömän vaikeaa, talvipuoliskon vuodesta mahdotonta, edes puolipäiväisesti. Kun lapsi on paljon sairaana, ei telkkari toimi vaan oon pitänyt tärkeänä keksiä kotiin tosi paljon kaikkea muuta. Ihan eri juttu jos on normaalin verran kipeänä mielestäni.
Toisaalta suurperheen pyörittämiseen menee tietty terveinäkin viikkoina sikana aikaa, ihan vaan safkat-harrastukset-pyykit-puuhailut-terkat-koulujutut yms.
Mussa on liiaksikin hoivaajaa, olen viihtynyt myös sairaiden lasten kanssa himassa. Itse en pienenä saanut huolenpitoa ja muistan miltä se tuntui, niin ehkä nyt sitten överisti toiseen päähän. Ei kaduta, mutta onhan tää ollut esim.työuralle aika katastrofi.
Miksi näin? Koska mä tykkäsin ja suostuin ja tienasin vähemmän muutenkin, osasinkin kotona paremmin, en ahdistunut himassa jne. Ja kierre oli valmis.
Sinänsä en pidä valintaani pahana ja oon saanut siitä iloa ja onnea elämääni ihan omien mieltymysten kautta – voisin hyvin olla päiväkodissa duunissa kun rakastan puuhailla lasten kanssa, mutta kyllähän tällaista työnjakoa katsotaan aika kieroon. Nainen on ”vain”, jos jotenkin omistautuu perheelle, vaikka niitä lapsia olisi viisi sairastelevaa. Jos mies tekisi saman, olisi hän varmaan sankari. Vaikka ei kai nainen voi joidenkin mielestä tehdä oikein, valitsipa miten tahansa.
Kiitos mielenkiintoisesta aiheesta ja tsemppiä sairasteluihin – ja onnittelut, kun teillä 50-50 ilmeisesti toimii!
Jenisei
31.5.2017 at 23:04Meillä menty pitkälti sen mukaan, että kumman on helpompi jäädä kotiin niin on jäänyt. Eli meillä mies noin 95 % kerroista. Mies tekee ATK-hommia etänä kotoota käsin, ja firma ei kaadu , jos jää saikkupäivälle tai -kahdelle lapsen kanssa (ei siis tee etätöitä lapsen sairastaessa, muutakuin jos on pakko vastata johonkin hektiseen meiliin yms pientä harvoin).
–
Minä taas olen päiväkodissa töissä lastentarhanopettajana, ja en oikeestaan voi jäädä pois jos olen aamuvuorossa, koska kuka sitten ottaisi lapset vastaan päiväkodilla enkä voi jäädä jos on iltavuoro(sulkemisvuoro), koska kuka sulkisi päiväkodin sitten. Siis meillä jos joku on pois, ni sijaisia ei hommata, vaan tottakai sitten toinen työntekijä tulee vaan aikasemmin/myöhemmin töihin että saa avattua/suljettua päiväkodin yms, että tottakai joku sen homman hoitaisi, mutta se joku toinen joutuisi päivän varoitusajalla säätämään omat aikataulunsa niin että pystyisi tehdä tarvittavan vuoron. Eli jos on sitten ”välivuoro” eli noin klo 8-16 joka ei ole niin kriittinen päiväkodin aukiolon kannalta, niin silloin saatan jäädä lapsen sairastaessa kotiin, koska haluan myös itse välillä olla kotona sairaan lapsen kanssa (se on tässä oravanpyörässä ihan laatuaikaa)….
Mutta siinä on aina itellä se paine, että ”voiko nyt jäädä kotiin”, kun tietää että ne työkaverit jää siellä usein sit enemmän tai vähemmän kuseen ryhmän lasten kanssa, koska jos yksi työntekijä on pois, niin se tarkoittaa että saatetaan joutua perumaan esim pienryhmätoiminta, S2-tuokio, askartelut, jumpparyhmä, bussiretkelle lähtö yms…. että sinne jää sitten ne 2 työntekijää töihin jopa 21 lapsen kanssa koko päiväksi, kun itse on pois (oman sairastumisen, lapsen sairastumisen tai vuosiloman takia), sillä sijaisia ei oteta lyhyihin (alle parin viikon) poissaoloihin….
–
sori, tästä tulikin nyt tälläinen vuodatus päivähoidon nykytilasta…. :(