Käänsimme tällä viikolla Silvan turvaistuimen ”kasvot eteenpäin” -asentoon.
(aiheesta on siis käyty välillä kiivastakin keskustelua blogissa aiemmin ainakin täällä ja täällä)
Mahdollisimman pitkään oltiin kääntöä venytetty, mutta nyt Silvan ollessa 3 v 9 kk iässä oli pakko myöntää, että nyt ne jalat eivät enää millään-millään-MILLÄÄN mahdu. Silva on ollut sitkeä sissi ja suostunut nätisti tähän asti istumaan ihan mykkyrässä-kyttyrässä-polvet-suussa; toki meidän autoilumatkatkin ovat tavallisesti niin lyhyitä.
Mutta kyllä mulla maha kääntyy ympäri pelkästä ajatuksesta, että nyt se kääntö sitten on tehty. Kun miettii tätä videota…
Aaaargh. Ens maanantaina me ollaan muuten ajamassa vähän pidempi matka – käydään Ikaalisissa, heh Titi-nallea moikkaamassa, yllättäen. Ajattelin, että lämmitetään auto etukäteen ja yritetään laittaa sinne lapset sisävaatteissa; että jos vielä tämän matkan saataisiin ilman ulkovaatteita lapsi mykkyrälle sinne niin, että selkä menosuuntaan -matkustaminen onnistuisi.
Vielä edes tuon yhden kerran.
*******
Äskeisellä matkalla Thaimaassa me reppumatkustettiin tapojemme mukaisesti minivarustuksella. Mutta yksi juttu vei tilaa – jonkun mielestä varmaan ihan hassu juttu.
Molemmille tytöille oli pelastusliivit (tai no Seelalle kelluntapuku, joka ei ole pelastusväline) mukana ja ne puettiin venematkojen ajaksi. Ja venematkoja meillä tuli vain kaksi lyhyttä; niiden kahden pienen pyrähdyksen takia siis aika iso kantamus.
Me ei muuten olla käyty kesämökillä sen jälkeen, kun Silva oli pieni vauva. Syitä on monia; se, että mökkiä ympäröi vesi kolmelta puolelta on yksi niistä.
*******
Silva kyselee usein, että koska se saa mennä yksin, ilman vanhempaa jonnekin. Mummilaan – tai vaikkapa tien yli.
Lapsuuteni Kuusamossa juoksin jo 3-vuotiaana naapurin 5-vuotiaan kanssa lähiseutuja itsenäisesti, valvomatta. Oli järvi vieressä – kyllä. Oli liikennettäkin viereisen Hotelli Kuusamon pihalla – toki ”kuusamolaisittain” eli ruuhka oli silloin, kun kaksi autoa tuli yhtä aikaa samaan risteykseen :D
Olen miettinyt, että minkä ikäisenä olen ollut uimarannalla ilman vanhempaa… En ole ihan varma. Mutta luultavasti ainakin nuorempana kuin mitä tulen meidän tyttöjä koskaan päästämään.
Joskus olen lukenut nyt-seitsenkymppisten stadilaisten muisteluita siitä, miten kaupungissa leikittiin heidän lapsuudessaan ristiin-rastiin. Rakennettiin lautta Ruoholahdessa ja seilattiin sillä Kalasataman kohdille. Sai mennä, mihin huvitti; kukaan ei valvonut. Tai ehkä vanhemmat lapset valvoivat nuorempiaan.
Vähintäänkin sivulauseessa vähän hymähdellään hysteerisille nykyvanhemmille.
******
Nämä kolme esimerkkiä välähtivät mieleeni, kun näin ystävän Facebookiin linkkaamana tämän Tilastokeskuksen taulukon:
Imeväiskuolleisuus 1936-2010 100 syntynyttä kohden:
Lähde: Tilastokeskus/Lapsikuolleisuus 1936-2010 koko juttu ja sen tulkintaa (myös äitiyskuolleisuudesta) Tilastokeskuksen sivulla täällä. 1-4 -vuotiaiden kuolleisuuskäyrä näyttää tältä ja kaikenikäisten (19-vuotiaaseen asti ja tytöt/pojat erikseen) tältä.
No niin, käsi ylös – kuinka moni on joskus kuullut:
”Ei ollut ennenkään turvavöitä/pelastusliivejä/joku-turvalaite-tähän ja silti selvittiin.”
…tai vaikka:
”Ennen sitä selvittiin hyvin 12 lapsen kanssa, kun nykyvanhemmat eivät selviä yhdenkään kanssa.”
Tuo tilasto antaa aika hyvän vastauksen: ei muuten selvitty.
Ne, jotka eivät selvinneet, eivät vaan ole täällä sitä muistelemassa.
Oman äitini sisarusparvesta muuten vanhin (?) menehtyi ihan vauvana. Kysymysmerkki siksi, että en edes varmasti tiedä, oliko se vanhin. Niistä ei paljon puhuta. Olen joskus kysynyt, että mihin se Xxxx kuoli. Ei niitä kuulemma tiedetty siihen aikaan. Kuolipa vaan.
”Sen jälkeen ämmi olikin meidän seuraavien kanssa niin suojeleva – ylihysteeriseksi jotkut sanoivat – että ei edes navettaan suostunut lähtemään niin, että olisi jättänyt vauvan siksi aikaa yksin”, äitini ohimennen totesi.
???!?!!?!?!?!?!
Niii-iin. Navettaan. Vauvan. Yksin.
Niin tosiaan ennen tehtiin. Tilastokeskuksen sivulta: ”1930-luvun loppupuolella lähes joka kymmenes syntynyt lapsi kuoli alle 1-vuotiaana.” Ja vastaavasti: ”Nykyisin alle vuoden iässä kuolee vain muutama promille syntyneistä”.
Tämän bloggauksen (ja ennen kaikkea tuon Tilastokeskuksen sivun) saa vapaasti linkata vastaukseksi seuraavan kerran, kun joku päästää suustaan aivopierun alkaen sanoilla: ”Kyllä ennenkin selvittiin ilman…”
EI SELVITTY.
62
Saija
7.1.2016 at 22:48Hei osui silmään, että ootte menossa MAANANTAINA Titi-nallea katsomaan. Eikös se talo oo auki vaan lauantaisin??
krista
8.1.2016 at 13:21Joo, maanantaina :) Ja joo, talo on talvella auki vain lauantaisin. Siellä on kuitenkin tiistaina sellainen ”ekstrakonsertti”, jossa taltioidaan (ehkä dvd:lle tai Maikkarille?) se tämän syksyn konserttikiertue. Sinne on ollut rajallisen verran lippuja myynnissä (pakettiin kuului yö ja nalledisko) ja me saatiin kutsu sinne. Niinpä mennään ihan ”konserttimatkalle” :)
Saija
8.1.2016 at 16:34Hyvä sitten :) Ajattelin, että kamalaa jos vasta siellä huomaa että talo on kiinni! Itelle ainakin tuli yllätyksenä että on vaan yhtenä päivänä viikossa auki.
krista
8.1.2016 at 21:31Joo – karseaa jos ois ajanut sinne asti suljettuja ovia kolkuttelemaan!
krista
8.1.2016 at 13:21Hei löysin tästä tiedonkin, täällä: http://titinalle.fi/ajankohtaista/ti-ti-nalle-merenalainen-maailma-konserttitaltiointi/
Valeäiti
7.1.2016 at 22:59http://hausk.in/1255/kaikille-niille-lapsille-jotka-selvisivat-1930-40-50-60-ja-70-luvuilta
Tulit mieleeni :)
krista
8.1.2016 at 13:30Hehe. Tähän vois vastata, että niin sä selvisit. Mutta se ei selvinnyt, joka ajoi ilman pyöräilykypärää ja halkaisi päänsä… Ja teillä kaikilla on reikiä hampaissa, kun jaoitte sen hemmetin limupullon ja karies-bakteerit :D
viv
7.1.2016 at 23:06Käppyrää katsoessa eka ajatus: länsimainen lääketiede ja iso sydän tähän!
Mä en ole tainnut törmätä (tai en ole tajunnut x) ) sellaisiin vähätteleviin kommentteihin että miten ennenvanhaan oli paremmin kun ei turvallisuudesta hössötetty. Lähinnä ne komentit ovat olleet semmoista ihmettelevää vertailua miten eri tavalla asioista asioista ajatellaan nyt ja muutama vuosikymmen sitten. Silloin oli jotkut asiat paremmin ja jotkut asiat on paremmin nyt.
Eläkeikäisestä saattaa nykyvanhemmuus tuntua joiltain osin vieraalta – mutta ei se välttämättä tarkoita että pitäisi sitä huonompana kuin oman aikansa vanhemmuutta. Onpahan vaan erilaista, ja saahan sitä äimistellä puolin ja toisin. Mä olen ihan tyytyväinen kun elän tätä aikaa missä oma ihan jo omaan luonteeseen kuuluva ylihuolehtivuus ”hukkuu massaan” eikä niin pistä silmään. Mielenkiinnolla odotan mikä tämän päivän vanhemmuudessa ihmetyttää siinä vaiheessa kun me aletaan olla mummeleita ja pappoja. x)
lilah
8.1.2016 at 00:55Itseä hämmästyttää aina kun vesillä liikkumisen tai veden ääressä olon turvallisuudesta puhutaan, että suurella osalla lapsiperheitä turvallisuutta pyritään lisäämään lähinnä välttämällä näitä paikkoja! Sitten uimakouluun tuodaan 5-vuotiaita, jotka pelkäävät vettä, kun veden äärellä ei ole oltu ja siitä on lähinnä poskettomasti varoiteltu! Ylläri, että lapsi ei opi viikon uimakoulussa uimaan, hyvä kun uskaltaa laittaa kasvot veteen. Yllättävän moni eskarilainen ei vielä osaa uida ja ekoilla koululuokillakin näitä on vielä useita joka luokalla. Kuitenkin paras oppi olisi tutustua veteen elementtinä ihan pienestä asti, oppia monipuoliset uima- ja pelastautumistaidot mahdollisimman varhain ja kasvaa järkevään käyttäytymiseen veden kanssa pienestä asti.
Meillä on myös ollut ulkomaanreissuilla pelastusliivit lapselle aina mukana kunnes oppii uimaan kelluttavalla uimapuvulla (jollainen Seelallakin oli). Kelluttava uimapuku pitää lapsen pinnalla ja jos lapsi on tajuissaan, hän ei sen kanssa huku siksi että kasvot olisivat vedessä, vaikkei siis pelastusväline olekaan. (Seelan ikäisen kanssa tosin epäilen miten kävisi tajuissaankin, alle parivuotias harvemmin osaa pitää itseään pystyssä/selällään kellu-uikalla ellei ole sen kanssa paljon puljannut. Uimapuku itsessään ei käännä oikeinpäin, kuten pelastusliivit.) Onko teillä Krista muuten miten harrastettu uintia lasten kanssa, kun ei ole mistään postauksesta koskaan tullut esiin kuin piha-altaassa puljaaminen korkeintaan?
krista
8.1.2016 at 21:30Joo, meillähän on iiiihana maauimala tässä ihan vieressä – siellä me periaatteessa asutaan kesäisin <3 Mutta siellä ei saa ottaa valokuvia, varmaan siksi ei ole tullut sielläolosta blogattuakaan :) Tai on se varmaan mainintana ollut jossain ohimennen :)
-
Nyt reissulla Silva oppi uimaan kellukkeilla pärskeitä pelkäämättä (Silva on yleensäkin kaikkeen aika arka), ja Seela puolestaan polski uima-altaassa tuolla kelluttavalla uimapuvulla. Ajateltiin, että voisi kyllä ihan uimahalleissakin alkaa yhdessä käymään!
cpop
8.1.2016 at 17:27Miä en kyllä ole tiennyt yhtään mitään näistä istuin asioista.. Itsellä kun ei ole edes ajokorttia ja me ei omisteta autoa, niin ei vaan yksinkertaisesti tiedä mitään aiheesta. Saatiin tädiltä silloin vauva-aikaan se koppamikäliehärpäke lainaan ja olin vaan ilonen että jotain oli.. Muuten ois ollu aika hankalaa mm. matkata reilu 40km synnäriltä kotiin… Luovuttiin siitä tosi aikaisin (en muista ikää… ehkä joku 1vee?) koska lapsi ei tykännyt yhtään olla ns. makuullaan autokyydissä, vaan veti sellaset raivoitkukohtaukset että meinasi tukehtua. Porukat sitten hommasi istuimen ja ostivat sellaisen jonka vaan huomasin yhdestä lehdestä ja siitä vinkkasin että sieltä näyttää jotain saavan… Eikä siis mitään hajua ole sen turvaluokituksista tmv. Ja se istuin on naama menosuuntaan ja taitaa mennä meidän ipanalla vielä ala-asteikäisenäkin ja siinä tuo meidän napero on napottanut siitä lähtien. Me tosin ollaan siinä kyydissä muutamia kertoja kuussa melkein maximissaan. Että joo.. Vasta tuossa viime marraskuussa sain kuulla koko selkämenosuuntaan suosituksesta, kun olin poliisiasemalla hakemassa passia ja odotellessa katselin jotain lippulappusta.
Neiti Nimetön
8.1.2016 at 23:25Juu, minä muistan sanoneeni jotain tuon suuntaista. ”Kyllä sitä aiemminkin.”
Sitten tuli hätäsektio. Huonosti olisi käynyt Neiti Nimettömälle silloin joskus aiemminkin.
Ihan pakko vielä kertoa: Meidän kylällä asuu vanhus, jolla on 12 lasta. Hänen kerrotaan aikoinaan soittaneen ambulanssin kotiinsa, kun tunsi kuopuksen synnytyksen lähestyvän. Kun ambulanssi saapui, huikkasi muori navetan ovelta: ”Siellä on kahvit teille keitettynä sisällä! Minä lypsän vielä lehmät ja sitten voidaan lähteä!”
Eli: Kyllä sitä aiemminkin selvittiin, aika paljosta :D
Laura
9.1.2016 at 21:41Mummi kolmen lapsen äidille: ”kyllä minäkin sain pidettyä kodin siistinä eikä ollut kukaan auttamassa ja kaikkea sai tehtyä ja hyvin pärjättiin ilman ulkopuolisia ja ja ja..”. Mummi ei edes taida tietää, että isommat lapset esim pelasti yhden sisaruksen hukkumasta jokeen, nippanappa oli yltänyt paidasta repimään ylös.. Mutta ”aina pärjättiin eikä yhtään oltu väsyneitä..!”
Eedith
10.1.2016 at 10:38Hölmöintä ikinä koskaan on lapsen päiväkotikaveriltaan saama kommentti ”miks sä istut vielä vauvojen istuimessa?” Lapsella on turvavyöistuin, jollaisessa tulee istumaan siihen asti, että pituutta on lain vaatimat 135 cm (tai jotain sinne päin). Lapsella on ikää 5v ja pituutta 110cm. Että näin. Jotenkin kuvittelin, että kaikki saman ikäiset lapset istuu suurin piirtein vastaavissa istuimissa. Keskustelin aiheesta oman lapseni kanssa myöhemmin ja toivon, ettei häntä jatkossa hävetä siinä istuminen.
Me ostettiin pelkkä korokeistuin autoon ylimääräiseksi sitä varten, kun kavereita tulee suoraan päiväkodista kylään tai muuten jostain syystä täytyy kuljettaa ylimääräistä lasta hetkellisesti. Samoin, jos lapsi menee johonkin, on koroke helppo laittaa mukaan päiväkodin lokeroon. Aika paljon tuntuu tuollaisilla matkoilla lapset kulkevan ilman mitään turvalaitetta. Ainakin sen mukaan, mitä itse nään päiväkodin parkkipaikalla. Isovanhempien yms. kyytiin mentäessä on aina kunnon istuimet kuitenkin mukana. Mutta siis suosittelen muillekin edes korokeistuinta kaverikuljetuksiin!
Lilah
11.1.2016 at 23:45Me ollaan ja tarkkoja istuimen käytöstä. Esikoinen kohta 9v on 130cm ja edelleen turvavyöistuimessa. Ja sanoipa laki mitä hyvänsä, auton ohjekirjassa todetaan turvavyöt suunnitelluiksi väh 150-senttisille eli korokkeen käyttö jatkuu vielä kolmisen vuotta. Lapsi tätä välillä protestoi kun kaverit saa istua ties miten. Lainasimme luurankokirjan, tutustuimme anatomiaan ja lapsikin ymmärsi mikä kaikki voikaan hänessä mennä rikki!
elinamanda
12.1.2016 at 20:12Iski silmään tällainen juttu – pakko linkata, nousi karvat pystyyn! http://m.iltalehti.fi/autot/2016011220947381_au.shtml
krista
12.1.2016 at 20:13Uhhuh! Uskomatonta…
Sandei
21.1.2016 at 17:38Tässä mun mielestä hyvä juttu tästä koko aiheesta: http://yle.fi/uutiset/miten_60-luvun_lapsi_selvisi_mokkireissusta_hengissa_paapominen_vahentanyt_tapaturmakuolemia_95_prosenttia/8023563
Olen usein jutellut äitini kanssa siitä, että välillä hämmentää miten itsekin -85 syntyneenä olen yhä elossa ;D äitini oli kyllä tosi tarkka tällaisista asioista ja en saanut kiipeillä kallion vieressä kasvaneessa puussa, käydä läheisellä joella tai matkustaa hänen ystävän kyydissä, joka antoi lasten olla takapenkillä ilman vöitä. No, tein näitä silti salaa, mutta luojan kiitos mitään ei koskaan tapahtunut. Eipä tainnut äiti tietää niistä minun ja kavereiden keskinäisistä uimareissuistakaan mitään.
krista
21.1.2016 at 18:00Tosi hyvä juttu, kiitos linkistä!