Kadutko enemmän, jos teet vai jätät tekemättä

Viikonloppu tuli, lapsetkin pääsivät yökyläilemään.

Jee?

Jo siinä arkiviikon loppupäivinä totesimme yhteisesti, että nyt ei jotenkin huvita. Mökillä on kuitenkin ollut taas hiiribileet: perjantain käynnillä löydettiin yksi hiiri loukusta ja tielle kaatunut puu. Ja siis kaikki se vaiva: Ensin pakkaaminen kotoa (viedään siis täkkejä myöten kaikki mukanamme), sitten hiirenkakansiivoaminen siellä ennen kuin päästään asettumaan, ja mökin lämmitys. Kohta siivotaankin sitten kotiinlähtöä varten leivänmurumme pois ja lakanamme pakettiin. Sitten hups vaan on viikonloppu ohi ja palataan kotiin, joka on räjähtäneessä sotkukunnossa ties monettako viikkoa, kun koskaan ei olla kotona siivoamassa.

Näääh. Mitä jos ei lähtisikään mökille, vaan jäisi vaan kotiin siivoamaan.

Näin oikeastaan jo päätettiin tehdä.

Sitten kello yhdeltätoista lauantaina Joel pohti ääneen: kumpi kaduttaisi myöhemmin enemmän? Se, että on lähtenyt mökille vai se, että on jättänyt lähtemättä?

Hetken hiljaisuus.

Kello kaksi oltiin jo mökillä.

Itseään kannattaa toki kuunnella: jos ei huvita niin ei huvita. Joskus voi olla hyväksi vaan jäädä kotiin siivoamaan, jos siltä tuntuu.

Mutta juuri tällä kertaa, juuri tässä meidän tapauksessa tajusimme, että jos jäisimme kotiin, kuitenkin koko ajan vähän märehtisimme sitä, että no hitsi oisko sit kuitenkin pitänyt lähteä.

Ja kun sinne mentiin, niin ei todellakaan kaduttanut. Hetkeäkään.

Ei edes silloin, kun seuraava hiiri rapisteli keittiökalusteiden sokkelissa ja minä huutelin sille:
”Mene pois sieltä! TÄÄ ON IHMISTEN VUORO!”

Mutta ei, ei kaduttanut. Sen sijaan loikoiltiin riippumatoissa nenät punaisina omia kirjojamme lukemassa ja toistelimme, että no hei onneksi tultiin.

Totesin, että sama kysymys on itse asiassa aika osuva muissakin elämän päätöksentekotilanteissa.

Kaduttaako jälkikäteen enemmän, jos teet sen – vai jos jätät tekemättä?

Tuota kysymystä voisi kysyä itseltään vähän useamminkin.

Vastaus ei tietenkään ole aina sama. Mutta pääasia, että sen kysymyksen esittää.

Kun ajettiin mökiltä kohti kotia, katsoimme tuttua, nyt jo väsyneen näköistä auringonkukkapeltoa.

Suurin osa kukista oli jo mennyttä, mutta joissain osissa pilkahti silmään vielä vähän keltaista. Pysähdytäänkö? Näääh, kellokin on jo paljon.

Kaduttaako jälkikäteen enemmän, jos pysähdytään keräämässä kukat – vai jos jätetään pysähtymättä?

Laitoin vilkun päälle.

Syksyisessä sunnuntai-illassa keräsimme todennäköisesti tämän vuoden viimeisen auringonkukkakimpun.

28

You Might Also Like

  • Ananasa
    4.10.2021 at 15:29

    Asiaa! Takerrun nyt epäolennaisuuksiin ja tuijottelen tuota ihanaa riippumattoa! Mistä tuollaisen saa?! Tarvitsen omalle mökilleni sellaisen!

    • krista
      4.10.2021 at 15:47

      Hihii, Joel osti tuon tuplariippumaton (se on siis vieläpä kaksinpötköteltävä!) just niihin aikoihin, kun me tavattiin, silloin Mannerheimintiellä oli Riippumattokeskus tms, mutta sitä ei harmi kyllä enää ole olemassa…

      • Ananasa
        4.10.2021 at 16:26

        Voih. 💔

  • Anna
    4.10.2021 at 21:18

    Kysyn itseltäni nykyään tosi usein, että kadunko enemmön jos jätän tekemättä.
    Ilmoittauduinko työpaikan videoprojektiin? No joo.
    Aloinko opiskella uudestaan? No joo.
    Lähdinkö koulun lähipäiville vaikka se oli täysin vapaaehtoista? No joo.
    Lähdinkö koulujakson jälkeen vielä kavereiden kanssa miittaamaan vaikka väsytti hurjasti? No joo.
    .
    Mutta oikeasti on myös asioita joissa vastaus ei ole ollut ”no joo”. Esimerkiksi… No nyt ei sitten tule yhtään mieleen xD Mutta ihan OIKEASTI niitäkin on. Olen vaan omaksunut sellaisen automaattisen skannerin joka käy valintatilanteessa läpi tuon suuren kysymyksen siitä kumpi kaduttaa enemmän. Aika usein juuri ennen tekemistä tuntuu, että kaduttaa kun menin lupaamaan, mutta jälkikäteen olen ihan eri mieltä.
    Aika monta asiaa on elämässä jäänyt myös tekemättä ja jäänyt harmittamaan. Mutta, koska minulla menee aina överiksi niin välillä on myös kaduttanut tekeminen.