Ihmelapsi (täysin objektiivinen näkemys)

”Mitä ihmeen ihmelasta te siellä kasvatatte?”, naureskeli toisessa kaupungissa asuva ystävä puhelimessa.

Minähän siihen sitten tietysti auliisti aloin selittää, kuinka mahtava ihmelapsi kaikilta mahdollisilta kanteilta katsottuna tuo meidän napero onkaan. Nooh, kävi ilmi, että ystävä tarkoitti nimenomaan isosisko-tirpan helppoa ja positiivista luonnetta.

”No hei, on meilläkin tietysti vaikeammat hetkemme. Esimerkiksi tuossa just äsken piti vähän neuvotella, kun Silva ois halunnut kiivetä katsomaan kukkia ja…”
”KATSOMAAN KUKKIA?!? Voi, mikä orastava huligaani”, ystävä hirnui naurusta.

*******

Seuraa opettavainen tarina vanhempien objektiivisuudesta:

Olimme tirpan kanssa piirtämässä. Olin juuri lukenut neuvolalehtisestä (jos nyt oikein muistan; en nyt tietenkään enää löydä sitä brosyyriä, että voisin tarkistaa…), että 3-vuotias osaa piirtää viivan ja ympyrän, mutta ei vielä hahmoja. Piirsin sitten siihen paperille ympyrän ja kysyin 2-vuotiaaltamme:
”Osaako Silva piirtää ympyrän?”
”Osaa”,
Silva vastasi itsevarmasti, mutta jatkoi:
”Minä piirrän sille nyt silmät ja hiukset.”

JA SE PIIRSI SIIHEN YMPYRÄÄN SILMÄT JA HIUKSET!

Siltä istumalta otin puhelimen käteen ja soitin isille töihin: ”Silva piirsi just ympyrälle silmät ja hiukset!!!” Joel oli haljeta ylpeydestä. Puhelin laitettiin kaiuttimelle, jotta tirppa ja isi voisivat siinä sitten saman tien keskustella, että kuinka hienot silmät ja hiukset Silva osasikaan piirtää. Voi miten taitava tyttö!

”Se pitää kyllä sitten kehystää!”, Joel intoili puhelimessa.

Öööö ääää. No tuota… No tuota siis oikeastihan

Objektiivinen näkemys ihmelapsen piirroksesta.

1
Like

You Might Also Like

  • Silkkitassu
    8.5.2014 at 16:41

  • Kahvittelija
    8.5.2014 at 17:06

    Hieno! Meilläkin tyttö tykkää tosi paljon piirrellä esim. Täti Monikalle asusteita, läheisilleen lapasia ja kenkiä käsiin ja jalkoihin, kissalle viiksiä jne. Mä olen itse aivan onneton piirtämään ja on melkoisen haastavaa, kun tyttö haluaisi, että piirretään milloin mitäkin: koko perhe hissiin kauppareissun jälkeen, auto parkkihalliin, tyttö itse liukumäkeen tai keinuun tai tivolin karuselliin ja milloin minnekin, riippuen vähän siitä, mitä ollaan viime aikoina puuhailtu. Ja mä osaan piirtää sen yksinkertaisimman tikku-ukon.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    8.5.2014 at 17:32

    Tuo piirtämisen kehittyminen onkin jännä juttu ja hurjasti kiinnostuksesta kiinni: esikoisemme ei välittänyt yhtää kynäpuuhista ja 4v neuvolassa jo sanoivatkin, että kynäotetta olisi hyvä harjoitella kun piti sitä vallan nyrkissä. Eskarissa hän on kuitenkin ryhmän parhaita piirtäjiä eli kyllä se kiinnostus sitten lopulta heräsi ja kynäotekin löytyi kuin itsestään. Kuopus taas piti kynästä oikein kiinni jo alle kaksivuotiaana, mutta kätisyys vakiintui vasta lähempänä viittä ikävuotta. Hän taas pyytää aikuista piirtämään mallin ensimmäisellä kerralla ja apinoi siitä miten tehdään ihminen/pupu/koira jne. Myöhemmin ei tietenkään mitenkään käy ilmi, ettei hän noita ihan itsekseen ole oppinut, vaikuttaa vaan tosi pätevältä piirtäjältä.

  • millis (Ei varmistettu)
    8.5.2014 at 20:44

    paras :D
    nimim. ihmelapsen äiti itsekin…

    • Perho Kerttunen
      10.5.2014 at 22:25

      Meitä ihmelapsien äitiä on monia. Arvatkaapa, kuinka hyvin meillä tunnistetaan kasvit ja maalajit? Nimim. Pihahörhö

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    8.5.2014 at 21:08

    Miten leukaa siirretään?? Ja miksi?! :O millä perusteella muuten aikuinen pääsee kunnan rahoittmaan hampaidenoikomiseen? :)
    Toinen kysymys on että miten voi mennä leikkaukseen imettäessä? siis tarkoitan että kun lääkkeethän aina sirtyy äidinmaitoon… ja syödäkin pitäisi pysyä hyvin imettäessä… mä en ees uskaltanu menna luomenpoistoon raskaana tai imettäessä se homma siirtyi sitten kaikkiaan 4 vuotta :D

    • Kristaliina
      8.5.2014 at 21:26

      Hammaskuva oli siis Instagramissa, jos joku ihmettelee :) Bloggaus tulossa kans!

      Mutta joo lyhyesti: mun alaleuka on väärällä kohdalla – lapsena kesken jäänyt oikomishoito… Tätä saa käyttä varoittavana esimerkkinä lapsille, jotka eivät halua käyttää hammasrautojaan!!! Omaksi yllätykseksenikin pääsin kaupungin oikomishoitoon; oletuksena varmaan oli, että isompi lasku kaupungille tulisi siitä, jos tätä ei nyt tässä vaiheessa (kun oikominen käy noin vuodessa) korjaisi vaan antaisi tilanteen pahentua… Eli vaiva on sellainen, että sen ennakoidaan hoitamattomana pahenevan vuosi vuodelta.

      Leikkaus tulee vasta siinä vaiheessa, kun oikomiset on tehty – eli aikaisintaan vuoden päästä eli en imetä silloin enää. Tai siis sitä voi lykätä siihen asti, kun en enää imetä. Koko hommaa myös siirrettiin (olisin päässyt tähän jo syksyllä) tuon raskauden vuoksi tähän kohtaan. Jonossa kirurgisen sairaalan oikomishoitoon olin parin vuoden ajan.

      Mutta joo, myöhemmin lisää! Ens viikolla mulla on jo rautaa suussa, hui! :)

      • Pikkulinnun äiti (Ei varmistettu)
        8.5.2014 at 21:36

        Kyllä leikkaus on ihan turvallinen imetysaikana. Lääkkeistä löytyy sellaiset vaihtoehdot, jotka on turvallisia imettäessä. Ne joko ei erity maitoon ollenkaan, erittyvät pieninä määrinä tai ovat turvallisia vauvalle. Käytetäänhän sekä alatie- että sektiosynnytyksissä puudutteita ja kipulääkkeitä.

        • Kristaliina
          8.5.2014 at 21:39

          Niin joo totta – ja esim. umpparikin voidaan leikata raskaanaolevalta (hui). En kyllä tiedä, millaisia lääkkeitä tuossa mun leikkauksessa tehdään, siinä operoidaan hermon alueella (HUI)… Mutta luomi multakin on muuten poistettu Silvaa imettäessä, sanottiin että se on turvallista.

          No joka tapauksessa mun osalta tuo leikkaus tulee vasta sitten, kun todennäköisesti en enää imetä. Eka on oikomisten vuoro ja leikkaus voidaan tehdä vasta sitten :)

          • karkkimaria
            9.5.2014 at 07:51

            Mun ystävä kävi läpi samaisen siirtoleikkauksen, ja kirjoitti hoidon vaiheista hyvin yksityiskohtaisesti blogiinsa: http://vilmanpurenta.blogspot.fi/  Hän on itse lääketieteen kandi, ja on osannut selkeästi kertoa mitä oikeasti tapahtuu ilman liikoja lääkärislangeja.

            Kaikki materiaali ei sovi ehkä herkimmille, mutta uskoisin sun kestävän ;) Kannattaa tsekata!!

  • kata_eric
    8.5.2014 at 21:24

    Toi on kyllä aika hatusta vedettyä ettei 3-vuotias osais hahmoja tehdä, mun veljillä on yhteensä neljä lasta ja kaikki osaa/osasi ton ikäisenä :D

     

    • Kristaliina
      8.5.2014 at 21:30

      Ihan totta? Ai hitsi, mä saatan kyllä muistaa väärinkin sen brosyyritekstin – tai ei ois eka kerta, että kirjoittavat ihan höpöjä :D

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        8.5.2014 at 22:03

        Joo, kyllä alle 3-veet osaa tehdä niitä pääjalkaukkoja. Paljon se on kiinnostuksesta kiinni. Sen oppii aikaisemmin, mitä treenaa. Mun ihmelapsi teki ympyrän ja on 1v11kk :D tosin ei se ihan pyöreä ollut, mutta ympyrä kuitenkin.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    8.5.2014 at 21:34

    Niin onko tuo kuvassa näkyvä ympyrä siis se sun tekemä malli vai Silvan piirros?

    • Kristaliina
      8.5.2014 at 21:36

      Ympyrä on mun :D

      • Vierailija (Ei varmistettu)
        8.5.2014 at 21:39

        Niin mä arvelinkin :) ihana yli-innokas äiti! (niin kuuluu ollakin, kyllähän se pieni taiteilijanalku siinä piirroksessa näkee just sen mitä se meinaskin piirtää, joten tottakai sitä kuuluu ihastella just noin)

  • Cpop
    8.5.2014 at 22:09

    :D Ihana!

    Meillä napero tykkää piirtää ja maalata ja no .. näin artesaani vanhempana (miehelläkin taiteellisia opintoja takana) tulee sitä tuettuakin. Tuo meidän 2vee piirtää sydämen näköisiä ympyröitä ja muutenkin nyhertää todella tarkkaa muutakin kun viivaa. Pisteet on ollut kova juttu viime aikoina:D Taidan koittaa osaanko linkata tänne yhden blogikirjoitukseni pääsiäiseltä jossa on pari naperon piirosta… Eli täältä … iik toimiikohan tuo:D

  • Hips hei! (Ei varmistettu)
    8.5.2014 at 22:18

    Nuo brosyyrit taidetaan kirjoittaa sen mukaan mitä myös hitaammin kyseisen taidon omaksuvat lapsen voisi odottaa osaavan sen ikäisenä. Moni kuitenkin oppii jo paljon aiemmin. Kyllä meillä ainakin piirettiin jo reilu kaksivuotiaana ihan ihmishahmoja. Meillä tehtiin myös seinän täydeltä omia nimikirjaimia kun ikää oli 2v.4kk. Onneksi vain katuliiduilla :)

  • Ilona T (Ei varmistettu)
    8.5.2014 at 23:18

    No, ihan hiuksilta ja silmiltä tuo näyttää! Ilmiselvästi! Ihana <3

  • Adiina
    9.5.2014 at 12:08

    Ihana! :) Kaikki jutut, mitä lapsi oppii ja oivaltaa, tuntuu niin ihmeellisiltä ja ovat suuria ylpeydenaiheita, olivat sitten kehityksestä edellä tai jäljessä. :) Ihmelapsia tosiaan, varsinkin ne omat.

  • Blue Peony (Ei varmistettu)
    9.5.2014 at 17:54

    Lapsen piti piirtää jokin ukkeli nelivuotisneuvolassa, mutta hänpä halusi piirtää lepakon. Piirtämisen jälkeen olisi pitänyt hyppiä, mutta silloin lapsi ilmoitti tädille, että täti saa hyppiä, minä piirrän lepakon valmiiksi :-D.

  • näkemys mustekalasta (Ei varmistettu)
    10.5.2014 at 21:22

    Mä en usko, ettei kolmevuotias osaisi piirtää hahmoja, tai sitten meilläkin asuu ihmelapsi. ;)
    Meillä tyttö on treenannut piirtämistä jo yli puolet elämästään, piirtotaululla. 2v2kk näkemys mustekalasta on tällainen: http://aijaa.com/8ZiGwJ
    Yksilonkeroinen mustekala <3

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    11.5.2014 at 13:23

    Hmp. Etkö ole lukenut Pamelan kirjaa Kuinka kasvattaa bèbè: http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/pamela-druckerman-ja-ranskal
    Sitä lukiessa silmät aukeavat. Että jopa ranskalaiset kasvattavat lapsiaan ilman kilpailua siitä, kuka osaa piirtää parhaiten, kontata aikaisimmin, kävellä nopeimmin, ymmärtää sanoja eniten jne. Amerikkalainen kilpailukulttuuri suorastaan pilaa lasten luonnollisen kehitysrytmin kun vanhemmat odottavat innolla vain seuraavia kehitysvaiheita ja haluavat jouduttaa kehitystä. Ranskalaiset sentään osaavat nauttia siitä kun lapsi on pieni, olla hetkessä, eikä kiirehtiä. Jokainen lapsi on upea ihmelapsi, vaikka oppisi viimeisenä piirtämään ja kävelemään, omassa tahdissaan. Näin äitienpäivänä on hyvä suomalaistenkin kiirehtijä-äitien muistaa se.