Se, mitä et haluaisi edes ajatella


Yhteistyössä: Fennia

Me olemme oikeastaan aina olleet ihan ehdottoman vakuutusmyönteinen perhe. Just niitä ihmisiä, jotka ovat virittäneet vakuutusturvan (toivottavasti) viimeisen päälle; on laajat kotivakuutukset, jatkuvat matkavakuutukset, tietysti autovakuutukset, ja Silvalle otetiin vakuutus jo ennen syntymää (Seelalle siinä kaikessa härdellissä unohdettiin; hups).

Silloin aikoinaan Silvaa odottaessa marssimme Joelin kanssa myös sellaisella tulevien vanhempien paniikilla päättäväisyydellä vakuutusyhtiön konttoriin. Henkivakuutukset. Meille. Nyt.

Että jos jotain meistä jommalle kummalle tapahtuisi, millainen turva meille (ja tulevalle lapselle) silloin olisi tarjolla. Nämä on jotenkin sellaisia asioita, joita ei halua välttämättä edes ajatella. Mutta kannattaa silti ajatella.

Vaikka ihan just nyt.

sakset

Silvaa odottaessa emme olleet vielä naimisissa. Ja avoliitossa puoliso ei saa ollenkaan leskeneläkettä, jos toinen puolisoista menehtyy (lapsi saa kyllä lapseneläkettä).

Ja kun olimme juuri ostaneet talomme, iso asuntolainakin tietysti kummitteli mielessä. Mitä jos toista meistä ei olisi; pystyikö toinen yksin turvaamaan esimerkiksi ihan sen, että suremaan jäävä muu perhe saa pitää kotinsa.

Tällaiset asiat eivät aikaisemmin olleet juuri mieltä painaneet; jos kuolee, niin kuolee – toivottavasti ei ihan lähiaikoina. Mutta kun mukaan kuvioon tuli perhe ja lapset, asia sai ihan erilaisen merkityksen. Kun on vastuussa jostain muustakin kuin vain itsestään.

No, noin vuotta myöhemmin menimme naimisiin, mutta olemme katsoneet, että se henkivakuutuksen tuoma turva on silti kaikin puolin järkevä olla olemassa. Meillä siis on ollut syksystä 2011 asti ollut sekä henkivakuutus (jos toinen meistä menehtyy) että pysyvän työkyvyttömyyden turva (jos jompaa kumpaa kohtaa pysyvä työkyvyttömyys). Edunsaajiksi olemme merkinneet toinen toisemme.

askartelee

Toinenkin omakohtainen tarina henkivakuutuksesta – tämä on jo ajalta ennen omaa perhettä ja Joelin tapaamista.

Marssin nimittäin ihan siihen samaiseen vakuutuskonttoriin myös silloin, kun aikoinaan lähdin Intiaan vapaaehtoistyöhön. Pidennetty matkavakuutus silloin minulla taisi olla päällimmäisenä mielessä, mutta päädyimme myös puhumaan henkivakuutuksestani, joka tuolloin oli vanhempieni minulle ottama.

Mitäs siinä henkivakuutksessa sitten sanottiinkaan…? Edunsaajana oli äitini (tietysti, kun omaa perheettä minulla ei vielä ollut), ja kävi ilmi, että jos minä menehtyisin, minun äitini saisi sen suuren kertakorvauksen. Pysyvän työkyvyttömyyden osuus puolestaan oli vakuutuksessa ihan minimaalinen, vai olisiko ollut jopa nolla. Ei, ei, ei näin. Ei siihen elämänvaiheeseen. Jos minä silloin 26-vuotiaana olisin menehtynyt, se olisi tietysti ollut niin iso tragedia kuin kuolema ylipäänsä. Mutta ei se raha olisi minun äitiäni lohduttanut eikä hän olisi sitä tarvinnut; korkeintaan hautajaiskulujen (hik, kamala edes ajatella tällaisia) verran. Mutta jos minusta olisi tullut senikäisenä pysyvästi työkyvytön, turva sen varalta olisi ollut se olennainen juttu. Mitä jos olisin nuori ihminen, joka ei pystyisi enää koskaan elättämään itse itseään?

Muutin siis totta kai (äitini suostumuksella toki) vakuutustani siihen elämänvaiheeseen sopivammiksi: henkivakuutusosuutta selvästi pienemmäksi ja pysyvän työkyvyttömyyden osuutta selvästi isommaksi. Muistaakseni vakuutusmaksu pysyi suunnilleen samana.

Tarinan opetus: kannattaa muistaa eri elämäntilanteissa varmistaa, että se turva on räätälöity just itselle/omalle perheelle järkevimmäksi. ”Otettiin me joskus joku vakuutus, en muista mikä” ei välttämättä ole se paras toimintatapa tässä.

Esimerkiksi tällä Fennian laskurilla voi hyvin laskea omaa henkivakuutustarvetta ja hintaa (siihen vaikuttaa tulot, lasten lukumäärä, velat ja oma syntymävuosi) ja vertailla vaikkapa henkivakuutuksen ja pysyvän työkyvyttömyyden suhdetta ja niiden räätälöinnin vaikutusta vakuutusmaksuihin. Suosittelen, se on jotenkin tosi havainnollinen. Laskurin avulla voi itse asiassa testata hommaa myös toisin päin: ”minulla on mahdollista maksaa tästä x euroa kuukaudessa, millaisen turvan sillä saa”.

hymy

Myös se kannattaa tarkistaa, että edunsaajat ovat itselle sopivat.

Kun edunsaaja on ”omaiset”, se tarkoitaa, että puolet menee edunsaajan puolisolle ja toinen puolikas jaetaan tasan lasten kesken. Se on monelle varmasti se peruskaava. Edunsaajat voi myös itse nimetä haluamallaan tavalla. Tietysti silloin kannattaa muistaa, että esimerkiksi jos edunsaajaksi on joskus nimetty lapsen nimi, ja myöhemmin perheeseen tuleekin lisää lapsia – että ei epähuomiossa käy niin, että nuoremmat sisarukset ovat unohtuneet edunsaajista pois.

Tai että edunsaajaksi on unohtunut vaikkapa ex-puoliso, jos niin ei erityisesti halua.

Jos edunsaajista kaikki ovat menehtyneet (HIK), korvaus menee perikunnalle ja siitä normaalin perimiskäytännön mukaan eteenpäin.

nuket-lahis

Mutta joo siis HIK. Vähän karmivaa. Nämähän ovat tietysti sellaisia ajatuksia, joita mieluiten on ajattelematta ja toiseksi mieluiten siirtää ”johonkin tulevaisuuteen”.

Meille sen toimintasykäyksen aiheutti ensimmäistä kertaa pullistunut raskausvatsa. Ja olen kyllä edelleen tyytyväinen, että sen saimme silloin tehtyä.

Toivottavasti se on vakuutus, jota ei koskaan käytännössä tarvita.

leikkaa

Fennia antoi tänne meille myös kilpailun, jonka palkintona on 50 euron lahjakortti Stockmannille. Kilpailuun voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen:

Missä tilanteessa päätit, että nyt on aika hankkia henkivakuutus?

Kilpailu on käynnissä viikon eli ma 26.9. asti, ja sitten arvon voittajan ja ilmoitan sen sekä täällä että henkilökohtaisesti meilitse. Kilpailun säännöt täällä.

tarkka

PS. Konttoriin ei tarvitse välttämättä marssia niin kuin me teimme. Henkivakuutuksen voi ottaa myös netistä, ja itse asiassa Fennia-Henkiturvasta saa näköjään netistä otettuna just nyt -30 % alennusta ensimmäisenä vakuutuskautena. Kannattaa toimia ihan vaikka nyt heti. Ettei se aina jää roikkumaan sille ”sitten joskus” -tasolle.

Yhteistyössä: Fennia

indiedays-ja-brm-yhteislogo

8

You Might Also Like

  • ElinaBeE
    21.9.2016 at 07:06

    Meillä on hyvä kotivakuutus vuokra-asuntoon, elukoilla on vakuutukset ja meillä kaikilla on jatkuva matkavakuutus. Lainoja ei ole ja periaatteessa yhden ihmisen tuloilla tätä huushollia pyörittäisi myös, mutta tämän kirjoituksen innoittamana pyydettiin nyt tarjoukset työkyvyttömyyavakuutuksia varten. Ehkä päädytään ottamaan myös henkivakuutus. Olisihan se ”kivaa”, jos pahimman sattuessa voisi sitten lähteä lasten kanssa vaikka pitkälle lomalle, palkata tarvittaessa aupairin tai vaikka sitten ostaa sen oman asunnon.

  • Wewwaton
    22.9.2016 at 12:20

    Meilläkin laitettiin vakuutusasiat kuntoon kun ostettiin yhteinen asunto. Niitä on sitten tarkastettu kun lapsia on tullut. Mutta hyvä huomio tuo edunsaaja-asia. Voisin vaikka vannoa että jossain vakuutuksessa on edunsaajana pelkkä esikoinen… hmmm. Pitää tarkastaa.

  • Taru
    22.9.2016 at 18:00

    Mekin otimme henkivakuutukset muistaakseni ensimmäisen raskauden aikana. Asiasta oltiin kyllä puhuttu aiemminkin, mutta loppuun saakka se vietiin vasta tuolloin. Siinä vaiheessa merkitys tuli kaikkein suurimmaksi.

  • Vakuutusten viidakko | Puolivälissä
    23.9.2016 at 16:07

    […] siitä, että heidän miehensä ovat hommanneet henkivakuutukset. Sen tärkeyttä pohdiskeli myös Puutalobaby-blogin Krista äskettäin. Aiemmassa elämänvaiheessa ei henkivakuutus tullut mieleenkään. Mitäpä iloa […]

  • Päivi / Puolivälissä
    23.9.2016 at 22:19

    Mä itse asiassa rupesin pohtimaan asiaa sekä tämän sun kirjoituksen tiimoilta että kun äskettäin tuli ilmi, että kaikkien ystävieni saksalaiset puolisot ovat hommaneet henkivakuutuksen (tai jopa useita, kuulema korvauksen voi saada samaan tarkoitukseen useammastakin yhtiöstä täällä Saksassa). Taidetaan hommata henkivakuutukset meille molemmille kyllä mitä pikimmiten. Ja oikeusturvavakuutus. Saksassa ollaan vähän vakuutushulluja, innostuin kirjoittamaan siitä postauksen: https://puolivalissa.wordpress.com/2016/09/23/vakuutusten-viidakko/

    • krista
      23.9.2016 at 22:34

      Joo hei kiitos linkkauksesta! :) Ai siellä on ihan yleinen tapa, että kaikilla on vakuutukset? Varmasti näissä tottumuksissa on tosiaan maakohtaisia eroja. Onkohan tällä Suomessa ehkä usein tuudittauduttu siihen, että yhteiskunta tukee… Ja toki tukeekin; mutta sitten esimerkiksi just kotinsa saattaa menettää, jos ei ole yksin mahdollisuutta maksaa lainaa :( Tai että katuojaan ei varmasti joudu, minimiturva on, mutta todella tiukaksi elämä varmasti muuttuisi, jos jotain kamalaa tapahtuisi :(

  • Kitina
    24.9.2016 at 07:36

    Mie laitoin vakuutukset kuntoon poikaa odottaessa. Sillon kaikki tuntu niin pelottavalta. :D Itelle otin henkivakuutuksen vasta tuossa pari vuotta sitten ko sain ekan vuoden ilmaiseksi, oli musta niin hyvä tarjous, että kannatti ottaa.. Samoihin aikoihin ostettiin myös talo ja sillon katottiin kiinteistöön sopiva yhtiö ja vakuutus kohdilleen. En mie enää uskaltais olla ilman mitään vakuutuksia, vaikka välillä tuntuu, että turhasta maksaa, mutta mitä jos… :D

  • Ida
    24.9.2016 at 19:14

    Otettiin henkivakuutukset kun mentiin naimisiin ja siirrettiin tilit samaan paikkaan (olin silloin 19 ja muutin samalla kotoa). Eipä se oikeestaan tullut edes mieleen siinä tilanteessa, mutta vakuutusneuvoja ehdotti sitä, niin otettiin.

  • Hilmukka
    25.9.2016 at 08:40

    Itse edes ajattelin henkivakuutuksen olemassaoloa, kun isäni menehtyi äkillisesti. Hänellä tämä vakuutus oli ja vakuutuksen antama taloudellinen turva edesauttoi omaa jaksamista. Oli tavallaan yksi huoli vähemmän, kun ei tarvinnut murehtia raha-asioita kaiken surun ja ikävän keskellä. Hain itselleni henkivakuutuksen samalla, kun hain esikoiselleni lapsivakuutuksen. Haluan luoda hänelle ja puolisolleni saman turvallisuuden tunteen, mikä itselläni oli isäni kuoleman jälkeen. Raha on välttämätön väline, mutten halua, että siitä pitäisi ensimmäisenä murehtia, kun oman henkisen hyvinvoinnin kanssa on ongelmia.

  • volyym
    25.9.2016 at 14:34

    Mä taas aloin miettiä vakuutuksia, kun lähdin pidemmälle ulkomaanreissulle. Nuorena saa hyvät paketit, jossa tulee henki- matka ja kotivakuutukset samaan syssyyn. Pitäis kyllä näin vuosien jälkeen tarkistaa, että minkälaiset ne on olemassa. Mut onpa jotain.

  • iida
    26.9.2016 at 03:04

    Asuntolaina avopuolison kanssa oli se vaihe, kun otettiin henkivakuutukset. ☺️

  • 1 2 3 4