Joo en voi suositella. Tähän mennessä koetuista lastentaudeista on kyllä löytynyt se veemäisin.
Eipä siinä, ettäkö meillä siitä lastentautirumbasta edes vielä kovin paljon kokemusta olisi; toista se on varmaan päivähoidossa olevilla ja meilläkin siis sitten, kun lapset hoitoon menevät… Toistaiseksi meillä on tainnut itse asiassa olla vain perusflunssanpöpöä (paljon), Silvan vauvarokko 1-vuotiaana ja nyt tämä. Että voi olla, että seuraavaksi (kop kop puuta, toivottavasti ei ihan kovin pian) iskee joku hooceevatsatauti, joka vetää tätä enteroa kuus nolla.
Jotkut onnelliset kuulemma pääsevät tästä rokosta aika helpolla. Parilla näppylällä suupielessä. Me ei.
Silvan kipeyshän vei sunnuntai-iltana ihan Lastenklinikalle asti; näppylät olivat niin pahat, että niihin määrättiin antibioottikuuri. Nyt on sitten sairastamisvuorossa meidän vauva-vauvanen, voi sentään. Eikä siis Silvakaan vielä terve ole, ei lähekään. Näppylät ovat niin pahat, että itku meinaa tulla, kun niitä edes katsoo.
Molemmilla lapsilla tauti lähti liikkeelle tosi voimakkaasta, noin kellon ympäri kestävästä 40 asteen kuumeesta. Maksimilääkityksellä (burana & panadol vuorotellen neljän tunnin välein) kuume pysyi nipin napin kolmosen puolella alkavalla kymmenluvulla; huh en uskalla edes ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos särkylääkkeitä ei olisi…
Kuumeen hieman hellittäessä iski näppylävaihe. Pahimpia varmaan ovat suun kipeät näppylät, jotka estävät syömisen ja juomisen. Jalkapohjien näppylöiltä (estävät kävelemisen) ja kynnenalusnäppylöiltä (kynnet irtoavat) sentään ollaan (kop kop puuta voiherranjestas toistaiseksi) selvitty.
Ja nuo tyypit ovat niin hemmetin kipeitä ja kurjia, että sydän särkyy.
Voi perse mikä tauti oikeasti.
Kummelikopplan
28.1.2015 at 21:30Entero on kyllä kamalin kaikista ja poika on sairstanut sen jo kaksi kertaa puolen vuoden sisällä. Ekalla kerralla suu oli niin täynnä rakkoja ettei hän syönyt moneen päivään ja vesikin aiheutti kiljumista kivusta. Siinä tilanteessa jouduimme vielä tekemään 5 tunnin lennon. Kamalimmat viisi tuntia ikinä.
Kristaliina
28.1.2015 at 21:41Au au au au au au AU.
Kummelikopplan
28.1.2015 at 21:44Todellakin AU. Onneksi toka kerta oli lievempi.
Emmanna (Ei varmistettu)
28.1.2015 at 22:01Meilläkin on enterorokko vieraillut kahdesti vuoden sisään. Ekalla kerralla esikoinen sairasti yksin. Pahimmat näpyt olivat jalkapohjissa ja yöt olivat tragikoomisia, kun poika käveli monta yötä edestakaisin ja itki ja hoki ”aiai sattuu”. Ei auttanut kehoitus mennä sänkyyn. HUOM. kynnet lähtivät vasta muutaman viikon päästä. Ei ollut kivuliasta, ruman näköistä vain. Toisella kierroksella mies säästyi ja minä, esikoinen ja vauva sairastuimme. Tällä kertaa rakot olivat kaikilla suun alueella eikä korkeaa kuumetta ollut kellään. Luulin esikoisen saaneen aftoja, mutta totuus paljastui kun sain itsekin pari näppyä suuhun. Myös meillä vauva lopetti tutin käytön eikä palannut enää tuttia käyttämään, vaikka sitä monien öiden pimeinä tunteina tyrkytimme.
seelas (Ei varmistettu)
29.1.2015 at 11:21Jos joku, niin enterorokko, on ihan hyödytön tauti, ikävyydestä puhumattakaan! Meilläkin se oli viime vuonna kahdesti ja lapset (3 kpl) sairastivat sen tietenkin peräkkäin, jolloin sairastupaa pidettiin pystyssä aika mukava aika. Murrr tolle taudille!
katju (Ei varmistettu)
29.1.2015 at 12:34Samaa mieltä, kauhea tauti. Meillä esikoinen sairasti sen 10 kk iässä ja myöskin oli aika raju hällä. Käytiin sairaalassakin reissu kun piti jo nesteyttää koska oli niin kipeä ettei suostunut syömään eikä juomaan. Myös kynnet lähti myöhemmin. Minä olin tuolloin raskaana ja sain rokon myös, voi hirveä sitä kutinaa. Se oli jotain aivan järkyttävää, hirveä polte käsissä ja jaloissa. En pystynyt nukkumaan, eikä mikään lääke auttanut. Viikon kesti ja sitten oli enää ne jälkimainingit (eli ihon uusiutuminen ja kynsien lähtö).
Tsemppiä ja pikaista paranemista!